Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?

Eikö ihmisillä ole munaa sanoa, että "Älä kysele törkeitä/töykeitä/sopimattomia?" Vai onko kaikki niin lassukoita, että kun kysyjä paukauttaa, että "Millon niitä lapsia tulee ja aiotko tehdä ne aviomiehesi kanssa?", niin siinä vaan ihmetellää. Kyllä sellaseen kysymykseen, jonka kokee sopimattomana, voi aikuinen ihminen ihan itse sanoa, että "Oho, tiedätkö, että tuo on minusta vähän sopimatonta kysyä? Mutta miksi haluat tietää?" Saattaa tulla ihan kiva keskustelu siitä. Jos on säpäkkä sanomaan niin ainahan voi näpäyttää takaisin mutta joskus käy niin, että kyselijät eivät sitä ymmärrä ja hiljenevät vain siksi, että eivät oikeasti ymmärrä, että miksi puhe lapsenteosta vaihtui koiranhankintaa ja sitten he pitävät tyhmänä juuri sinua. Joten kyllä parempi on vaan avata se keskustelu. Ja Aplle en ymmärrä miksi lastenhankinnasta/-saamisesta on niin vaikea puhua? Jos niitä on tarkoitus hankkia niin sano se, jos ei ole niin sano se, jos ette tiedä niin sano se, jos ette ole keskustelleet asiasta niin hitto keskustelkaa. Ja jos niitä ei voi saada niin sano se. Meillä on lastenhankinta haastellista, pyyhettä ei ole heitetty vielä kehään mutta voi olla, että tulevaisuus näyttääkin meillä joltain muulta, kun mitä ollaan haaveiltu. Ja koiria voi tulla lisää, tai sitten vaan hillutaan kahdestaa. Koskeehan se meihin, ettei niitä lapsia voi saada tai ei ainakaan toistaiseksi ole mitenkään onnistunut mutta ei se muiden vika ole. Ja jos kysyt naapurilta, että "Ootteko hankkineet uuden auton?" naapuri miettii hetken ja ei oikein tiedä miten sanoisi, että ei olla, kun oli pakko luopua siitä Opelistakin, kun rahat ei riittäny vakuutuksiin ja huoltoihin ja tämä nyt on vaimon veljen lainamersu, että päästään ostamaan se helvetin pinnasänky. Niin kyllähän tuollanen viattomalta kuulostava kysymyskin voi tuntua pahalta vastaajasta. Älkää nyt ihmeessä tuomitko kysyjiä. Jos et halua vastata jonkun kysymykseen niin sano ihmeessä että "Onpa kiusallinen kysymys, en haluais vastata tuohon." Ja jos kysyjä kysyy vielä, että "Miksi et?" niin siinäpä hyvä pohdinta sulle itselle, niin tosiaan miksi et?

Ollessani kuppilassa keskellä päivää juoden olutta (peräti yksi tuoppi) ja lukien iltapäivälehteä mustalaisäijä istuu viereen kysyen: "Olenko sinkku?". Hänellä olisi ollut minulle hyvä nainen tiedossa. Juu, kiitos ei. Seuraavaksi hän kysyi onko minulla luottotiedot kunnossa. Tässä vaiheessa kulautin tuopin loppuun, jätin lehden lukemisen kesken ja poistuin.

Sitten tämä "etninen" vähemmistö ihmettelee, että porukka katsoo heitä kieroon.

"Eikö ihmisillä ole munaa sanoa, että "Älä kysele törkeitä/töykeitä/sopimattomia?" Vai onko kaikki niin lassukoita, että kun kysyjä paukauttaa, että "Millon niitä lapsia tulee ja aiotko tehdä ne aviomiehesi kanssa?", niin siinä vaan ihmetellää. Kyllä sellaseen kysymykseen, jonka kokee sopimattomana, voi aikuinen ihminen ihan itse sanoa, että "Oho, tiedätkö, että tuo on minusta vähän sopimatonta kysyä? Mutta miksi haluat tietää?"

Tiedätkö, kun olen joutunut tällaisen sanottuani todella vaikeaan tilanteeseen, jossa kysyjä on suuttunut minulle ja lopulta puoli sukua on olleet minulle vihaisia että miten nyt menen tuollaista sanomaan. Ja sanoin, että miksi kysyt noin henkilökohtaista asiaa noin inhottavaan sävyyn? 

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisillä ole munaa sanoa, että "Älä kysele törkeitä/töykeitä/sopimattomia?" Vai onko kaikki niin lassukoita, että kun kysyjä paukauttaa, että "Millon niitä lapsia tulee ja aiotko tehdä ne aviomiehesi kanssa?", niin siinä vaan ihmetellää. Kyllä sellaseen kysymykseen, jonka kokee sopimattomana, voi aikuinen ihminen ihan itse sanoa, että "Oho, tiedätkö, että tuo on minusta vähän sopimatonta kysyä? Mutta miksi haluat tietää?" Saattaa tulla ihan kiva keskustelu siitä. Jos on säpäkkä sanomaan niin ainahan voi näpäyttää takaisin mutta joskus käy niin, että kyselijät eivät sitä ymmärrä ja hiljenevät vain siksi, että eivät oikeasti ymmärrä, että miksi puhe lapsenteosta vaihtui koiranhankintaa ja sitten he pitävät tyhmänä juuri sinua. Joten kyllä parempi on vaan avata se keskustelu. Ja Aplle en ymmärrä miksi lastenhankinnasta/-saamisesta on niin vaikea puhua? Jos niitä on tarkoitus hankkia niin sano se, jos ei ole niin sano se, jos ette tiedä niin sano se, jos ette ole keskustelleet asiasta niin hitto keskustelkaa. Ja jos niitä ei voi saada niin sano se. Meillä on lastenhankinta haastellista, pyyhettä ei ole heitetty vielä kehään mutta voi olla, että tulevaisuus näyttääkin meillä joltain muulta, kun mitä ollaan haaveiltu. Ja koiria voi tulla lisää, tai sitten vaan hillutaan kahdestaa. Koskeehan se meihin, ettei niitä lapsia voi saada tai ei ainakaan toistaiseksi ole mitenkään onnistunut mutta ei se muiden vika ole. Ja jos kysyt naapurilta, että "Ootteko hankkineet uuden auton?" naapuri miettii hetken ja ei oikein tiedä miten sanoisi, että ei olla, kun oli pakko luopua siitä Opelistakin, kun rahat ei riittäny vakuutuksiin ja huoltoihin ja tämä nyt on vaimon veljen lainamersu, että päästään ostamaan se helvetin pinnasänky. Niin kyllähän tuollanen viattomalta kuulostava kysymyskin voi tuntua pahalta vastaajasta. Älkää nyt ihmeessä tuomitko kysyjiä. Jos et halua vastata jonkun kysymykseen niin sano ihmeessä että "Onpa kiusallinen kysymys, en haluais vastata tuohon." Ja jos kysyjä kysyy vielä, että "Miksi et?" niin siinäpä hyvä pohdinta sulle itselle, niin tosiaan miksi et?

Ei se ole aina niin helppoa. Parikyt vuotta sitten usein joissain illanistujaisissa teininä äidin työkaverit kyseli usein jokos on poikaystävä. Ei sitä jotenkin kehtaa jollekin herttaiselle 6-kymppiselle naiselle siinä tilanteessa todeta, etten pidä tuollaisista tungettelevista kysymyksistä. Helppo tietysti nyt itsevarmana aikuisena todeta, että ois pitänyt vaan paukauttaa suoraan, että sorry, olen kiinnostunut naisista.

terertret kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo vanhempien sukupolvien ihmiset saattavat kysellä juuri noita no koskas menette kihloihin/naimisiin, koskas tulee perheenlisäystä yms. Onhan tuollainen utelu hitusen ärsyttävää mutta heidän aikaansa ei olla eletty niin individualistisessa kulttuurissa kuin nykyään vaan on oletettu ihmisten elävän suht samankaltaista elämää ja yhteisöllisyyden nimissä vielä jakavan asioitaan sukulaisille. Osa tuntuu pitävän tuollaisia kysymyksiä jotenkin universaalisti törkeinä, mutta mielestäni sellainen leimaaminen kertoo vain kyvyttömyydestä ajatella boksin ulkopuolelta.

Oikeastaan aivan sama kuin ulkomaalainen saattaa pitää suomalaista epäkohteliaana hiljaisena jurottajana ja suomalaisen mielestä taas toinen on epäkohtelias tunkeutuessaan liian lähelle omaa reviiriä. Näin siis jos kumpikaan ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) toisen taustaa.

Normit ja tabut vaihtelevat kulttuurien mukaan ja ajan saatossa. Ihminen on aina tietyissä asioissa aikansa ja paikkansa uhri. 

Niin, paitsi että hekin lukevat lehtiä ym. ja ovat varmasti tietoisia siitä, että lapsettomuus on yhä yleisempää nuorten ihmisten keskuudessa. Samoin se, ettei halua lapsia.

Eikä kaikki heistä todellakaan kehtaa kysyä tuota, monet on hyvinkin tarkkoja perheen asioista, ettei niitä kerrota.

Lastenhankinnasta utelemiseen liittyy usein painostusta, oli sitten vapaaehtoisesti lapseton tai ei.

Miksi sitä pitää kysyä, eikö ne sukulaiset osaa luottaa siihen että kyllä he sitten huomaa kun niiden lasten aika on?

Miksi he haluaa sen edes tietää? Että vois suunnitella lapsenvahtiaikataulut etukäteen?

En tiedä minkälainen suku sinulla on, mutta yleensä suvun kesken pidetään yhteyttä ja ollaan kinnostuneita siitä, mitä toisille kuuluu. Vauvoja varmasti myös odotellaan, koska ne tuovat iloa monelle. Niin, tai sitten vanhat sukulaisnaiset ihan vittumaisuuttaan utelevat, kiusaamishaluisia psykopaatteja kun tuppaavat olemaan. Valitse näistä se todennäköisempi selitys.

No kyllähän se tuo boldattu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisillä ole munaa sanoa, että "Älä kysele törkeitä/töykeitä/sopimattomia?" Vai onko kaikki niin lassukoita, että kun kysyjä paukauttaa, että "Millon niitä lapsia tulee ja aiotko tehdä ne aviomiehesi kanssa?", niin siinä vaan ihmetellää. Kyllä sellaseen kysymykseen, jonka kokee sopimattomana, voi aikuinen ihminen ihan itse sanoa, että "Oho, tiedätkö, että tuo on minusta vähän sopimatonta kysyä? Mutta miksi haluat tietää?" Saattaa tulla ihan kiva keskustelu siitä. Jos on säpäkkä sanomaan niin ainahan voi näpäyttää takaisin mutta joskus käy niin, että kyselijät eivät sitä ymmärrä ja hiljenevät vain siksi, että eivät oikeasti ymmärrä, että miksi puhe lapsenteosta vaihtui koiranhankintaa ja sitten he pitävät tyhmänä juuri sinua. Joten kyllä parempi on vaan avata se keskustelu. Ja Aplle en ymmärrä miksi lastenhankinnasta/-saamisesta on niin vaikea puhua? Jos niitä on tarkoitus hankkia niin sano se, jos ei ole niin sano se, jos ette tiedä niin sano se, jos ette ole keskustelleet asiasta niin hitto keskustelkaa. Ja jos niitä ei voi saada niin sano se. Meillä on lastenhankinta haastellista, pyyhettä ei ole heitetty vielä kehään mutta voi olla, että tulevaisuus näyttääkin meillä joltain muulta, kun mitä ollaan haaveiltu. Ja koiria voi tulla lisää, tai sitten vaan hillutaan kahdestaa. Koskeehan se meihin, ettei niitä lapsia voi saada tai ei ainakaan toistaiseksi ole mitenkään onnistunut mutta ei se muiden vika ole. Ja jos kysyt naapurilta, että "Ootteko hankkineet uuden auton?" naapuri miettii hetken ja ei oikein tiedä miten sanoisi, että ei olla, kun oli pakko luopua siitä Opelistakin, kun rahat ei riittäny vakuutuksiin ja huoltoihin ja tämä nyt on vaimon veljen lainamersu, että päästään ostamaan se helvetin pinnasänky. Niin kyllähän tuollanen viattomalta kuulostava kysymyskin voi tuntua pahalta vastaajasta. Älkää nyt ihmeessä tuomitko kysyjiä. Jos et halua vastata jonkun kysymykseen niin sano ihmeessä että "Onpa kiusallinen kysymys, en haluais vastata tuohon." Ja jos kysyjä kysyy vielä, että "Miksi et?" niin siinäpä hyvä pohdinta sulle itselle, niin tosiaan miksi et?

Ei se ole aina niin helppoa. Parikyt vuotta sitten usein joissain illanistujaisissa teininä äidin työkaverit kyseli usein jokos on poikaystävä. Ei sitä jotenkin kehtaa jollekin herttaiselle 6-kymppiselle naiselle siinä tilanteessa todeta, etten pidä tuollaisista tungettelevista kysymyksistä. Helppo tietysti nyt itsevarmana aikuisena todeta, että ois pitänyt vaan paukauttaa suoraan, että sorry, olen kiinnostunut naisista.

Ja en olis pahastunut kysymyksestä "onko sinulla poikaystävä" vaan "joko sinulla on poikaystävä".

Minulta on kysytty, olenko nainen vai mies. Olen lähes 190-senttinen, hoikka nainen.

Ei se vielä mitään, mutta eräs punakka nainen alkoi tosissaan pyöriä kimpussani peilin edessä, ravintoman vessassa: -Eiii. Sä oot noin pitkä! Et sä voi olla nainen.

-Todellaki olen. -Ahaa. Sä oot takuuvarmasti mies, ku vastaat tollai.

Se oli noloa... Kaverinikin tuli siihen viereen lisäämään huulipunaa,

siitäkös tämä transututka innostui: -Ei noi voi olla sun omat rinnat. Kauheeta, sulla on kyllä silikonit, tunnusta pois vaan!

Onneksi pääsimme ulos kapakan vessasta ja pakoon tätä transusilmää.

Pahempi juttu jos tuollainen rääväsuu moukka olisi esim. työkaveri tai naapuri.

Vierailija kirjoitti:

Eräs saman kerrostalon asukas tuli kysymään olenko töissä vai elänkö yhteiskunnan tuella. Perusteli kysymystään sillä, kun minulla on kaihtimet kiinni päivisin. Teen siis lähinnä yövuoroja vanhainkodissa, siksi kaihtimet kiinni, kun herään yleensä noin 11-12 aikaan, ja joskus myöhemminkin jos en ole saanut nukuttua ennen yövuoroa. Yövuoro loppuu klo 7. En vaivautunut edes vastaamaan vaan sanoin, ettei asia kuulu hänelle. Otti niin päähän tuollainen kyylä. 

Just tuollaisille pitäis sanoa että olen työtön mutta ei tässä nyt niin kiire ole töihinkään kun näinkin pärjäilee. Sitten kun käy päivittelemään että taloudellisesti varmaan rankkaa niin siihen sitten vähän vaivautuneesti ja hiljaisesti niin kuin olisi vähän teidän keskinen salaisuus että onneks ansiosidonnainen on aika hyvä tai joku juttu jostain perinnöstä niin johan alkaa vihreäksi muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole aina niin helppoa. Parikyt vuotta sitten usein joissain illanistujaisissa teininä äidin työkaverit kyseli usein jokos on poikaystävä. Ei sitä jotenkin kehtaa jollekin herttaiselle 6-kymppiselle naiselle siinä tilanteessa todeta, etten pidä tuollaisista tungettelevista kysymyksistä. Helppo tietysti nyt itsevarmana aikuisena todeta, että ois pitänyt vaan paukauttaa suoraan, että sorry, olen kiinnostunut naisista.

Ollessani alle parikymppinen ärsyttävä täti kyseli minulta, onko minulla tyttöystävää? Katsoin häntä silmiin ja hymyillen vastasin "entä jos se onkin Heikki Homo?"

Tämän jälkeen sain suvun keskuudessa maineen ylimielisenä, koppavana ja näsäviisaana. Huolimatta vuosikausia kestäneestä parisuhteestani, niin yksinkertaisin osa suvusta varmaankin pitää minua kaappihomona.

Työ"kaveri" kysyi ruokatauolla muiden pällistellessä vieressä "mitä lääkkeitä sä käytät". Olin niin hämmentynyt että pystyin sopertamaan vaan etten käytä, ainoastaan vitamiineja otan jos muistan.

Olin lukiolaisena viettämässä syyslomaa isäni luona. Istuimme ruokapöydässä syömässä kahdestaan ja isä tuijottaa pitkän aikaa syömistäni ja sitten tokaisee "miten sä olet noin paljon lihonut?". "Oletko käynyt taas niitä hampurilaisia syömässä? No niitä ei kyllä tarvitse yhtään enää syödä."

Koin tuollaisen "kannustavan" kommentoinnin erittäin ikävänä varsinkin elämäntilanteeseen sovitettuna, äidin ja isäpuolen erittäin riitaisa avioero oli menossa samaan aikaan ja kärsin siitä sekä myöskin siitä ettei isä ollut tukenani välimatkasta johtuen.

”Paljonko kello on?”

Mitä se kenellekään kuuluu paljonko kellostani olen bungannut?

Töissä (olen baarimikko) miespuolinen asiakas kysyi että miksi minulla ei ole tissejä. Olen siis pienirintainen nainen ja työpaita päällä näytän kieltämättä laudalta. No mutta mitä helvettiä tuohon vastaisi... vastasin vaan että oliko tuo sun mielestä nyt nätisti sanottu. Mies otti oluensa ja luikki karkuun.

Mielenterveysongelmainen isoäitini sanoi minulle ilman syytä, että jaan pilluani netissä. Olin 13-vuotias. En ole enää isoäidin kanssa tekemisissä, nyt olen 22 ja edelleen hän jaksaa ihmetellä että miksi en soittele hänelle tai käy moikkaamassa. Tämä ei siis ollut ainoa kerta kun hän on ollut ilkeä minulle, mutta tämä juttu oli vikatikki. Ei kukaan täysijärkinen ihminen sano omalle lapsenlapselleen, etenkään niin nuorelle kuin 13-vuotiaalle, mitään tuollaista.

Itseäni ärsyttää jos melko vieraat ihmiset tivaavat raha-asioitani. Yksi kaverini joka on itse työtön, kyselee aina raha-asioihini liittyvää, esim minkä verran saan palkkaa ja paljonko joku vaate on maksanut sekä miten minulla riittää rahat matkusteluun. Yksi mies johon tutustuin netin treffipalstan kautta ja jonka tapasin vain pari kertaa, halusi myös tietää kaiken raha-asioistani heti alkuun. Suurin osa hänen kysymyksistään liittyi jotenkin taloudelliseen tilanteeseeni, hän kysyi esimerkiksi palkkaani ja kuinka paljon palkastani jää rahaa verojen jälkeen, onko asuntoni omistusasunto vai vuokra-asunto, onko minulla autoa, kuinka paljon minulla menee kuukaudessa elämiseen rahaa, jne. Kun en halunnut ensin sanoa palkkaani melko tuntemattomalle nettideitille, mies jatkoi asian tivaamista. Tuntui, että olisi pitänyt jo näyttää miehelle tiliote ja palkkakuitti että hän voi tehdä päätöksen kannattaako deittailua jatkaa vai ei. Mitä lie varakasta elättäjää oli etsimässä itselleen.

Kun olin 15-vuotias, isäni sanoi mulle: "kyllä susta huomaa että sulle mäkkärin safkat maistuu". Olin siihen aikaan langanlaiha. En tosiaan tiedä että mistä tuo kommentti tuli.

Myöhemmin isäni väitti, että käytän huumeita. Syy tähän oli se, että tulin kotiin 10 minuuttia myöhässä kotiintuloajasta, ja olin tästäkin soittanut isälle hyvissä ajoin että myöhästyn hieman. Äitini, kuultuaan asiasta, raivostui ja sanoi isälleni että mikä sua vaivaa. Isä ei silti pyytänyt anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata! Ap olet näitä "erityisherkkiä" ihmisiä. Eli ts vitun ärsyttåviä joka asiasta vinkujia, jonka pääasiallinen viesti on.. minä, minä, minä, minä.

Ihan piku vinkkinä.. vanhat ihmiset ja ihmuset ylipäänsä kyselee. Kun vastaa asiallisesti, kaikille jää parempi mieli. Kysymys ei ollut mikään härski ja typerää käydä tollalailla uhoamaan, oletan että uhosit samaan tyyliin kun aloituksesi. Kasva aikuiseksi!

Oi miten asiallinen ja aikuinen itse oletkaan!!

Nuorempana olin pyöreä ja minulla oli pitkät paksut hiukset. Yksi asiakas tuli toimistoon, jossa olin töissä ja kysyi olenko huomannut, että näytän venäläiseltä maatuskalta?

Kerroin vanhemmilleni muuttavani poikaystäväni kanssa yhteen, pois lapsuudenkodistani. Äitini siihen: "Voi voi, mitenhän se mies sua jaksaa, kun et ole oikein semmonen kodin emäntä?".

Vastaukseni: "Kiitos huolenpidosta, kyllä me ihan ajateltiin jakaa kotityöt tasan kun kumminkin ollaan molemmat kykeneviä, aikuisia ihmisiä". :)))

"Kuinka sä voit olla noin lyhyt?" - no mitäpä siihen voi vastata! 153cm:n lopetin kasvamisen kun ei enää huvittanu?

Vierailija kirjoitti:

Töissä (olen baarimikko) miespuolinen asiakas kysyi että miksi minulla ei ole tissejä. Olen siis pienirintainen nainen ja työpaita päällä näytän kieltämättä laudalta. No mutta mitä helvettiä tuohon vastaisi... vastasin vaan että oliko tuo sun mielestä nyt nätisti sanottu. Mies otti oluensa ja luikki karkuun.

Mielenterveysongelmainen isoäitini sanoi minulle ilman syytä, että jaan pilluani netissä. Olin 13-vuotias. En ole enää isoäidin kanssa tekemisissä, nyt olen 22 ja edelleen hän jaksaa ihmetellä että miksi en soittele hänelle tai käy moikkaamassa. Tämä ei siis ollut ainoa kerta kun hän on ollut ilkeä minulle, mutta tämä juttu oli vikatikki. Ei kukaan täysijärkinen ihminen sano omalle lapsenlapselleen, etenkään niin nuorelle kuin 13-vuotiaalle, mitään tuollaista.

Miten se oli?

Aloin seurustella itseäni vanhemman, varakkaaksi tiedetyn henkilön kanssa. Niin puolitutut kuin tuntemattomatkin kokivat asiakseen kysyä raha-asioistamme yksityiskohtia.