Lue keskustelun säännöt.
Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
Kerran eräs kysyi ihmetellen eikö minulla ole omia lapsia "koska kaikilla on"
Sukulaiseni kyselevät jatkuvasti että koskas sulle tulee omia. Siis silloin jos vahingossa satun juttuun heidän kanssa tulemaan. Vähän kuin piikittelevään sävyynkin heittelevät kommenttejaan. Vain yksi ihminen tietää tänä päivänä että olen steriloinut itseni. Eikä se asia todellakaan kenellekään kuulu jos niin en halua, kuten ei kuulu kakaroiden "saaminenkaan".
Olen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa kysyttiin pakottaako mieheni mut useinkin harrastamaan seksiä. Olen siis lestadiolainen. Aivan käsittämättömän röyhkeää ja loukkaavaa maailman kilteimmän mieheni puolesta.
En ylipäätään ymmärrä mistä tuollainen käsitys on tullut, ei se että ei käytä ehkäisyä liity pakottamiseen mitenkään.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ehkäisyn kieltäminen lestadiolaisuudessa ei tee miehestäsi väkivaltaista. Törkeä kysymys. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että ehkäisykielto on naisia kohtaan väkivaltainen käytäntö. Kyllä jokaisen pitää saada itse päättää perheensä koko.
Avioero tuli sen takia, ettei mies kyennyt olemaan uskollinen - pyöritti parhaimmillaan kolmen naisen panorinkiä. Osasin puhua näistä korrektisti mutta suoraan jos oikein kovasti tiedusteltiin eron syytä - olin asian kanssa sinut. Mutta kerran meni kieltämättä jauhot suuhun kun uudessa työpaikassa uusi työkaveri tenttasi minua monella lailla ja erosta kuultuaan tokaisi: "no etkö sinä antanut sille miehelle pill*a!" Erosta on nyt 13 v ja monesti olen naureskellut tuolle p***u -kysymykselle :) Eihän sitä tiedä vaikka siinä olisi totuuden siemen mutta aika harva noin suoraan kyselee :)
Olen lihava nainen, seurustelen maahamme tulleen miehen kanssa. Bussipysäkillä kolme naista kysyi mieheltäni, että oletko tämän naisen kanssa siksi, että saat luvan jäädä suomeen, koska kukaan ei noin lihavan kanssa muuten olisi.
Labrahoitajana työskentelen. 175 cm ja tavallisen näköinen, ylipainoinen nyt nelikymppisenä, 80 kg.
"Eikö teillä olis joku paremmannäkönen näytteenottaja. Sä oot niin ruma, että et varmaan edes osu suoneen."
"Sä et oo nainen. Et ole koskaan ollutkaan!" (En ollut jaksanut meikata sinä päivänä)
Nämä ja monia muita kuultu asiakkailta. En totu ikinä, aina tulee paha mieli moneksi päiväksi. Pitäisi kai miettiä vielä alan vaihtoa, kun en ole tarpeeksi itsevarma, että pystyisin antamaan kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa kysyttiin pakottaako mieheni mut useinkin harrastamaan seksiä. Olen siis lestadiolainen. Aivan käsittämättömän röyhkeää ja loukkaavaa maailman kilteimmän mieheni puolesta.
En ylipäätään ymmärrä mistä tuollainen käsitys on tullut, ei se että ei käytä ehkäisyä liity pakottamiseen mitenkään.Johtuu varmaan lestadiolaisuuteen liittyvistä stereotypioista; nainen on luotu palvelemaan miestä, mies on perheen pää, naisella ei ole itsemääräämisoikeutta esim lapsilukuun, nainen ei saa saarnata tai päättää yhteisistä asioista jne. En edes luettele insesti ja lapsien raiskaus -tapauksiin liittyviä epäkohtia. Pakottaminen sopii aika hyvin tuohon kuvioon..
Jep, ymmärrän nämä stereotypiat kyllä, mutta välillä turhauttaa. Ei meillä ole mies mikään perheenpää, meillä on tasa-arvoinen suhde ja niin on hyvin isossa osassa tuntemiani lestadiolaisperheitä. Ja ehkäisyn käyttämättömyyskin on yleensä pariskunnan välinen asia (toki usko ohjaa siihen, ettei sitä käytettäisi, mutta loppu viimein jokainen ratkaisee sen itse) ja esim. meillä se on yhteinen päätös, josta on paljon keskusteltu. toki laajemmassa mittakaavassa voidaan ehkäisyttömyys ajatella "miesten vallaksi", mutta henk koht tasolla tuntuu ajatuksena oudolta. Jos minä haluaisin käyttää ehkäisyä, ei siinä miehelläni ole sananvaltaa, toki asiasta keskusteltaisiin.
On röyhkeää, että lestadiolaismiehiä kohtaan osoitetaan syytöksiä insestistä ja vallankäytöstä, kun kuitenkin suurin osa on ihan tavallisia, lämpimiä perheenisiä. Ja siksi suututti niin suunnattomasti tuollainen vihjailu raiskaamisesta.
Röyhkeää oli mun mielestä myös tulla kysymään multa, että miksi edes opiskelen, jos olen lestadiolainen, kun olen kuitenkin vain lasten kanssa kotona. No tässäpä kohta akateeminen tutkinto kourassa ja työelämää kohti.
N41 kirjoitti:
Labrahoitajana työskentelen. 175 cm ja tavallisen näköinen, ylipainoinen nyt nelikymppisenä, 80 kg.
"Eikö teillä olis joku paremmannäkönen näytteenottaja. Sä oot niin ruma, että et varmaan edes osu suoneen."
"Sä et oo nainen. Et ole koskaan ollutkaan!" (En ollut jaksanut meikata sinä päivänä)
Nämä ja monia muita kuultu asiakkailta. En totu ikinä, aina tulee paha mieli moneksi päiväksi. Pitäisi kai miettiä vielä alan vaihtoa, kun en ole tarpeeksi itsevarma, että pystyisin antamaan kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kamalia ihmisiä. Ei ketään mennä rumaksi haukkumaan ja mitä sitten vaikka joku olisi ruma jonkun mielestä!! Se sama tyyppi voi jonkun toisen mielestä olla ihan kaunis!! Pyh älä tuollaisesta loukkaannu, sano seuraavalle mollaajalle että "ruma ulkoapäin kaunis sisältäpäin, toisin kuin sinä" =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi sanoi kuopuksen syntymän jälkeen, että " miksi noi lapset on niin eri näköisiä keskenään? Osaatko selittää?" Tajusin vasta jälkeenpäin kysymyksen törkeyden. 😁
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa meitä nuorempi mieshenkilö kysyi, että koskas te teette lapsia, vai kummanko värkeissä on vikaa? Hymähdin vaivautuneesti ja menin kotiin itkemään.
Sitten on nämä satunnaisten ohikulkijamiesten härskiydet, joita ei enää edes osaa eritellä. Viimeksi joku setämies kysyi, että pääseekö lypsylle.
Minkälaisissa vaatteissa pitää oikein kulkea jos miehiltä tulee jatkuvasti tuon kaltaisia kommentteja? 😳 Mulle ei oo tullu vielä yhden yhtäkään härskiä kommenttia vieraalta mieheltä.
Kyllä yksi tuttu vanhempi nainen aina muistaa ehdotella meille kun tuttavapiiriin on tulossa lisää vauvoja, että "kyllähän tekin vielä kerkeisitte tehdä". Ärsyttää aina samat vihjailut. Oon sanonu, että yksi meillä on ja se riittää. Vahinko on sitten erikseen mutta tarkoituksella emme toista tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Onko nuo sun huulet omat ja siis ihan oikeat, ilman mitään täytteitä?
No on! Tänä päivänä monet täyttää huuliaan joten siksi saan kuulla tuosta aikuisilta, ja minulla ollut lapsesta saakka isot huulet ja siksi kiusattu ja haukuttu koulussa. Lisäksi eikö ihmiset näe että minun huulet eivät väänny ankkamaisesti sivuilta kuten useimmat niistä täytehuulista tekevät, tai että alahuuleni on kuitenkin ylähuulta suurempi kun taas suurennetuissa huulissa ylähuuliin pumpataan yleensä liikaa tavaraa ja siksi ne vääntyy ankkamaisesti ulospäin.
Itse kiusaat ja haukut. Mun ylähuulessa on "liikaa tavaraa" ihan synnynnäisesti, ja vääntyy "ankkamaisesti" sivuilta ulospäin, kiitos vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pojallani on puhevikaa ja käy puheterapeutilla kerran viikossa. Oltiinpa laivalla poikani samanikäisen serkkutytön kanssa. Serkkutytön isovanhemmat toiselta puolelta on kauheita snobeja muutenkin, eikä käsittääkseni muutenkaan pidä meitä minään, kun ollaan tällaisia "tavallisissa" töissä käyviä taatelintallaajia. Serkkutytön isoäiti alkoi lasten leikkiessä multa utelemaan poikani puheviasta, mikä ei siis ole edes sellainen massiivinen häiriö, että särähtäisi ihan hirveästi korvaan, mutta anyway, utelu päättyi siihen, että tämä isoäiti vielä lopuksi paukautti silmät levällään: "Mutta siis meneekö hän muka tavalliseen kouluun sitten?". Mun mielestä se oli kieltämättä vähän röyhkeää.
Taatelintallaajia?
Kielikuva, vaatii hieman laajempaa kirjallista ymmärrystä ja kielenkäyttötaitoa, muttei mahdottoman hankala käsittää.
-eri
Ihan todella. Taatelintallaaja on kotoisin esimerkiksi Lähi-idästä. Se on vähän niin kuin karvakäden synonyymi.
Ja sitten veetuiluhan muille ymmärryksen puutteesta.
Olen itse kuullut käytettävän merkityksessä matti meikäläinen eli tavallinen (suomalainen) taatelintallaaja.
En nyt pidä sitä ihmeellisenä edes, huomioiden että me ihmiset tulemme Afrikasta alunperin. Olen käyttänyt tätä ilmaisua 80-luvulta, jolloin Suomessa hädintuskin oli venäläisiä ja ruotsalaisia nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo vanhempien sukupolvien ihmiset saattavat kysellä juuri noita no koskas menette kihloihin/naimisiin, koskas tulee perheenlisäystä yms. Onhan tuollainen utelu hitusen ärsyttävää mutta heidän aikaansa ei olla eletty niin individualistisessa kulttuurissa kuin nykyään vaan on oletettu ihmisten elävän suht samankaltaista elämää ja yhteisöllisyyden nimissä vielä jakavan asioitaan sukulaisille. Osa tuntuu pitävän tuollaisia kysymyksiä jotenkin universaalisti törkeinä, mutta mielestäni sellainen leimaaminen kertoo vain kyvyttömyydestä ajatella boksin ulkopuolelta.
Oikeastaan aivan sama kuin ulkomaalainen saattaa pitää suomalaista epäkohteliaana hiljaisena jurottajana ja suomalaisen mielestä taas toinen on epäkohtelias tunkeutuessaan liian lähelle omaa reviiriä. Näin siis jos kumpikaan ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) toisen taustaa.
Normit ja tabut vaihtelevat kulttuurien mukaan ja ajan saatossa. Ihminen on aina tietyissä asioissa aikansa ja paikkansa uhri.
Ei se mikään ikäkysymys ole. Minä olen 60v ja olen aina inhonnut näitä yksityisasioiden kyselijöitä enkä koskaan ole itse kysellyt asioista jotka eivät minulle kuulu. Samoin 30v vanhempi jo edesmennyt äitini. Olen saanut lapsettomana osani uteluista. Luonnekysymys se on. Pidän myös vähän yksinkertaisina näitä kyselijöitä. Kyllä ihmiset kertovat halutessaan asioistaan, ei niitä tarvitse kysellä.
Kai se on niin, että niitä valtavirrasta syystä tai toisesta poikkeavia ihmisiä nämä kysymykset jotenkin satuttavat. Muille, jotka haluavat ja pystyvät tekemään lapsia ihan normaalisti, nämä ovat ihan tavallisia ja toivottaviakin kysymyksiä, ne kertovat siitä että kuulut sukuun ja sinulle halutaan hyviä asioita ja ollaan kiinnostuneita siitä, mitä elämääsi kuuluu. Ongelma on siinä, että hyvää tarkoittava kysyjä ei voi tietää etukäteen, että jollakin on esimerkiksi vaikeuksia lapsen hankkimisessa tai jos ei halua edes lähteä sille polulle. Mutta on outoa kuvitella, että joku pahuuttaa kyselisi näitä asioita. Miksei niihin voi vastata ihan asiallisesti siten kuin asiat ovat, niin kysely loppuu ja päästään eteenpäin? Joka asiasta on nykyään tapana vetää herne nenään, vaikka ihmiset tarkoittavat pelkkää hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs kysyi ihmetellen eikö minulla ole omia lapsia "koska kaikilla on"
Sukulaiseni kyselevät jatkuvasti että koskas sulle tulee omia. Siis silloin jos vahingossa satun juttuun heidän kanssa tulemaan. Vähän kuin piikittelevään sävyynkin heittelevät kommenttejaan. Vain yksi ihminen tietää tänä päivänä että olen steriloinut itseni. Eikä se asia todellakaan kenellekään kuulu jos niin en halua, kuten ei kuulu kakaroiden "saaminenkaan".
Olen mies
Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa, että "olen steriloinut itseni, koska en halua lapsia"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioero tuli sen takia, ettei mies kyennyt olemaan uskollinen - pyöritti parhaimmillaan kolmen naisen panorinkiä. Osasin puhua näistä korrektisti mutta suoraan jos oikein kovasti tiedusteltiin eron syytä - olin asian kanssa sinut. Mutta kerran meni kieltämättä jauhot suuhun kun uudessa työpaikassa uusi työkaveri tenttasi minua monella lailla ja erosta kuultuaan tokaisi: "no etkö sinä antanut sille miehelle pill*a!" Erosta on nyt 13 v ja monesti olen naureskellut tuolle p***u -kysymykselle :) Eihän sitä tiedä vaikka siinä olisi totuuden siemen mutta aika harva noin suoraan kyselee :)
Jaa, siitäkö se sitten johtuikin? Melkein myösit sen jo :D
N41 kirjoitti:
Labrahoitajana työskentelen. 175 cm ja tavallisen näköinen, ylipainoinen nyt nelikymppisenä, 80 kg.
"Eikö teillä olis joku paremmannäkönen näytteenottaja. Sä oot niin ruma, että et varmaan edes osu suoneen."
"Sä et oo nainen. Et ole koskaan ollutkaan!" (En ollut jaksanut meikata sinä päivänä)
Nämä ja monia muita kuultu asiakkailta. En totu ikinä, aina tulee paha mieli moneksi päiväksi. Pitäisi kai miettiä vielä alan vaihtoa, kun en ole tarpeeksi itsevarma, että pystyisin antamaan kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tulihan sieltä edes yksi esimerkki ihan oikeasti loukkaavista ja tarkoituksella pahantahtoisista kysymyksistä, joilla on tarkoitus loukata. Mutta eihän noidenkaan esittäjillä ole kaikki kunnossa itsellään, joten säälien pitäisi vain naurahtaa noille. Ymmärrän toki, että voi sattua jos ei ole tottunut ja kovettuut vielä.
Itse pystyn saamaan lapsia (ainakin jo yksi toivottu lapsi on), mutta en silti katso velvollisuudekseni kertoa omista lapsentekosuunnitelmistani yhtään kenellekään. Koskaan en ole kysynyt keneltäkään lapsettomalta tai lapselliselta että oletko ajatellut hankkia lapsen/lisää lapsia ja milloin? Ei minulle kuuluu kenenkään lapsentekosuunnitelmat, eikä ne totta puhuen niin kiinnostakaan. Toki iloitsen mukana jos joku kertoo lasta odottavansa. Samalla tavalla ajattelen ettei ihmisiä kiinnosta minunkaan lapsentekosuunnitelmani. Pidän ne asiat omana tietonani, olen vain luonteeltani sellainen. Minusta lisääntyminen on yksityisasia. Ja kun tiedetään ettei se ole asia joka aina tapahtuu tuosta vaan mielenmukaan, niin on hieman tahditonta mielestäni kysellä siitä. Se ei tarkoita ettenkö iloitsisi niistä lähipiiriin syntyvistä vauvoista, sitten kun ovat syntyäkseen.
Eipä kyllä pidä paikkaansa että ihmiset aina vain vilpittömästi kiinnostuneita kyselisivät lasten hankkimisesta tai ylipäänsä mistään. Monilla on taka-ajatuksia uteluissaan ja kysellään ihan tarkoituksella loukkaavia tai satuttavia kysymyksiä. Paras ystäväni kärsi pitkään lapsettomuudesta ennen äidiksi tuloa ja häntä suorastaan piinattiin vuosien ajan utelemalla asiasta. En myöskään ymmärtänyt niitä 'lohduttelijoita' jotka voivottelivat ystävän lapsettomuutta ja sitten samaan hengenvetoon ylistivät sitä miten onnellisia ovat omista lapsistaan. Ei ihan nappiin mene sellaiset yritykset olla empaattinen. Mutta ehkä tarkoituksena olikin vain yritys nostaa omaa mielialaa painamalla toista alaspäin.
gdffds kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo vanhempien sukupolvien ihmiset saattavat kysellä juuri noita no koskas menette kihloihin/naimisiin, koskas tulee perheenlisäystä yms. Onhan tuollainen utelu hitusen ärsyttävää mutta heidän aikaansa ei olla eletty niin individualistisessa kulttuurissa kuin nykyään vaan on oletettu ihmisten elävän suht samankaltaista elämää ja yhteisöllisyyden nimissä vielä jakavan asioitaan sukulaisille. Osa tuntuu pitävän tuollaisia kysymyksiä jotenkin universaalisti törkeinä, mutta mielestäni sellainen leimaaminen kertoo vain kyvyttömyydestä ajatella boksin ulkopuolelta.
Oikeastaan aivan sama kuin ulkomaalainen saattaa pitää suomalaista epäkohteliaana hiljaisena jurottajana ja suomalaisen mielestä taas toinen on epäkohtelias tunkeutuessaan liian lähelle omaa reviiriä. Näin siis jos kumpikaan ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) toisen taustaa.
Normit ja tabut vaihtelevat kulttuurien mukaan ja ajan saatossa. Ihminen on aina tietyissä asioissa aikansa ja paikkansa uhri.
Ei se mikään ikäkysymys ole. Minä olen 60v ja olen aina inhonnut näitä yksityisasioiden kyselijöitä enkä koskaan ole itse kysellyt asioista jotka eivät minulle kuulu. Samoin 30v vanhempi jo edesmennyt äitini. Olen saanut lapsettomana osani uteluista. Luonnekysymys se on. Pidän myös vähän yksinkertaisina näitä kyselijöitä. Kyllä ihmiset kertovat halutessaan asioistaan, ei niitä tarvitse kysellä.
Kai se on niin, että niitä valtavirrasta syystä tai toisesta poikkeavia ihmisiä nämä kysymykset jotenkin satuttavat. Muille, jotka haluavat ja pystyvät tekemään lapsia ihan normaalisti, nämä ovat ihan tavallisia ja toivottaviakin kysymyksiä, ne kertovat siitä että kuulut sukuun ja sinulle halutaan hyviä asioita ja ollaan kiinnostuneita siitä, mitä elämääsi kuuluu. Ongelma on siinä, että hyvää tarkoittava kysyjä ei voi tietää etukäteen, että jollakin on esimerkiksi vaikeuksia lapsen hankkimisessa tai jos ei halua edes lähteä sille polulle. Mutta on outoa kuvitella, että joku pahuuttaa kyselisi näitä asioita. Miksei niihin voi vastata ihan asiallisesti siten kuin asiat ovat, niin kysely loppuu ja päästään eteenpäin? Joka asiasta on nykyään tapana vetää herne nenään, vaikka ihmiset tarkoittavat pelkkää hyvää.
Eihän ystävällinen kertakysyminen olekaan loukkaavaa ja siihen voi asiallisesti vastata läheisille ja muillekin uteliaille. Mutta kun se ei jää siihen. Jotkut jaksavat vuosikaudet jankuttaa, etkö nyt kuitenkin jne ja miksi sitä ja tätä. Joillekin ei vaan mene jakeluun mikään mitä heille sanoo. En kuitenkaan ymmärrä että ventovieraat ja puolitutut utelevat yksityisasioita.
rtreert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa kysyttiin pakottaako mieheni mut useinkin harrastamaan seksiä. Olen siis lestadiolainen. Aivan käsittämättömän röyhkeää ja loukkaavaa maailman kilteimmän mieheni puolesta.
En ylipäätään ymmärrä mistä tuollainen käsitys on tullut, ei se että ei käytä ehkäisyä liity pakottamiseen mitenkään.No kyllä tuo teidän lahkonne on sen verran erikoinen, että ulkopuolisena miettii ihan tosissaan tuollaisia kysymyksiä. Tuleeko teillä edes kysymykseen, että vaimo voisi kieltäytyä seksistä?
Ihan normaaleja parisuhteita on kaikki lestadiolaiset suhteet mitä tunnen. Tai tiedän yhden, jossa mies oli täys narsistinen, mutta sillä nyt ei ole uskonnon kanssa tekemistä. Ei ne vaimot ole mitään alistettuja, vaikka kuinka media haluais semmosta kuvaa luoda. Minusta on varsin erikoista, että sulla on noin outoja mielikuvia. Jos seksiin pakotetaan, niin sillon on jo miehellä päässä vikaa.
Minulta on kysytty, että kuinka meillä voi olla niin vähän lapsia. Olen siis lestadiolainen.
Mielestäni oli röyhkeä kysymys.
Ja joku kysyi tässä ketjussa, että voiko vaimo kieltäytyä seksistä.
Meillä ainakin harrastetaan vain silloin kuin molemmille sopii ja uskon, että näin on suurimmassa osassa lest. perheissä.
Multa kysyttiin pakottaako mieheni mut useinkin harrastamaan seksiä. Olen siis lestadiolainen. Aivan käsittämättömän röyhkeää ja loukkaavaa maailman kilteimmän mieheni puolesta.
En ylipäätään ymmärrä mistä tuollainen käsitys on tullut, ei se että ei käytä ehkäisyä liity pakottamiseen mitenkään.