Lue keskustelun säännöt.
Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
Vierailija kirjoitti:
mullikka82 kirjoitti:
"miten sulla on noin iso mulkku?"
...ei aina jaksais selitellä
Kerro edes meille näin anonyymisti. Kiinostaa mikä siihen on selitys.
Meidän isä tekee teidän äitien lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt itke ap, ei me niin pahoja olla. Sulla on nyt vaan niin vaikeaa, koira ja kaikkee.
Todella typerä neuvo, jonka voi antaa vain joku kovapää.
Joka tosipaikan tullen itkee ensimmäisenä kuitenkin. Kerron kokemuksesta.
Olen punatukkainen ja minulta on usein kysytty, minkä värinen alapääkarvoitukseni on.
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti kysytty, vaan kerrottu meille, että vanhin lapsemme ei ole mieheni. Tämä on vielä tapahtunut useampaan kertaan.
Lisäksi on neuvottu käyttämään ehkäisyä. Meillä on siis neljä lasta, kaikki yhteisiä ja toivottuja.789
Sirpa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti kysytty, vaan kerrottu meille, että vanhin lapsemme ei ole mieheni. Tämä on vielä tapahtunut useampaan kertaan.
Lisäksi on neuvottu käyttämään ehkäisyä. Meillä on siis neljä lasta, kaikki yhteisiä ja toivottuja.789Sirpa?
En ole Sirpa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bussikuski kysyi miksi menen terveyskeskukseen. Ensin kysyi olenko töissä siellä (en), sitten tivasi että no miksi sitten. Kyseessä oli siis pieni linjataksi ja minä olin ainoa kyydissä. Olin menossa mielenterveyspäivystykseen, vähän meni jauhot suuhun. Samainen kuski oli ennenkin kysellyt turhan henkilökohtaisia, en nyt enää muista tarkemmin mitä.
Olisit sanonut piruuttas sille että joo kun tämä alapääherpes vaivaa jo kolmatta kertaa :DDD
Mulla on yksi tuttu, tuttu olosuhteiden pakosta, ei siis mikään kaveri. Tenttaa aina toisilta ihmisiltä kaikkea mahdollista. Tuloja, lainoja, miehistä, lapsista, menoista, matkoista, onko kalliita harrastuksia, mitä teit viikonloppuna, sairauksista jne. Hän ei tule toimeen kovinkaan monen ihmisen kanssa. Mutta enemmän ihmettelen sitä, että sillä on kavereitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta on kysytty että onko minulla silikonit, ei ole mutta vastaan aina siihen että "joo on, mä ostin nämä ihanat ongelmajätemuovit osamaksulla Virosta kun sain niin halvalla" :D :D ;D
"Onko sulla tatuointeja?"
"Ei ole."
"Miks ei? Kuvitteletko sä olevas jotenkin erikoinen?"
Nauratti. Kymmenen- viisitoista vuotta sitten siltä tatuoidulta olisi kysytty samaa. Nyt sitten näin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minulla ja siskollani oli molemmilla uusi kumppani niin sisko kysyi ihan pokkana, että millainen muna miehelläni on ja millainen tämä on sängyssä. Kertoi myös omasta miehestään em. faktat vaikka sanoin että en ole kiinnostunut kuulemaan enkä kertomaan. Jotenkin loukkaantui minulle, kun olin aika tyrmistynyt että kysyi asioita, jotka mielestäni eivät hänelle kuulu.
En tiedä vieläkään, onko tuollaisten asioiden jakaminen aikuisten siskojen kesken normaalia, itse koin aiheen tungettelevaksi.
Minulla on varmaan olemuksessa jokin, että yleensä kukaan tuntematon ei kysy eikä kommentoi mitään. Ei edes humalaiset miehet, vaikka olen ihan nätti ollut aina.
Mutta sitten sukulaiset on tässä kunnostautuneet ihan huolella. Minulla meni yläaste penkin alle monesta eri syystä, ja peruskoulun jälkeen en päässyt mihinkään jatko-opiskelemaan. Se oli todella nöyryyttävää, ja parin kuukauden suossa rämpimisen jälkeen en keksinyt muuta kuin mennä iltalukioon. Tämän kuultuaan isäni sisko soitti ja kysyi, että mitä minä oikeen meinaan nyt tehdä, ja että millä se sinun isäsi sut oikein nyt elättää? Vastasin, ettei meidän raha-asiat kuulu hänelle.
Isäni äiti puolestaan jaksoi monta kertaa muistuttaa, miten minulla on se oma suku siellä jossain. Ja äidin äidin sisko tuli pappani hautajaisissa kysymään äidiltäni, että "tämäkö se on se sinun kasvattityttö" ja kun äiti sanoi kyllä, tämä täti sanoi vain "jaa". Ei esitellyt itseään, ei puhunut minulle mitään.
Olen siis adoptoitu. Ja ihan 80-luvun puolivälissä, Suomessa syntynyt nainen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pojallani on puhevikaa ja käy puheterapeutilla kerran viikossa. Oltiinpa laivalla poikani samanikäisen serkkutytön kanssa. Serkkutytön isovanhemmat toiselta puolelta on kauheita snobeja muutenkin, eikä käsittääkseni muutenkaan pidä meitä minään, kun ollaan tällaisia "tavallisissa" töissä käyviä taatelintallaajia. Serkkutytön isoäiti alkoi lasten leikkiessä multa utelemaan poikani puheviasta, mikä ei siis ole edes sellainen massiivinen häiriö, että särähtäisi ihan hirveästi korvaan, mutta anyway, utelu päättyi siihen, että tämä isoäiti vielä lopuksi paukautti silmät levällään: "Mutta siis meneekö hän muka tavalliseen kouluun sitten?". Mun mielestä se oli kieltämättä vähän röyhkeää.
Taatelintallaajia?
Kielikuva, vaatii hieman laajempaa kirjallista ymmärrystä ja kielenkäyttötaitoa, muttei mahdottoman hankala käsittää.
-eri
Ja täysin väärä kielikuva tässä yhteydessä. Elleivät vanhemmat sitten olleet taatelimaasta kotoisin.
Kerroin töissä jääväni äitiyslomalle syksyllä. Ei mikään yllätys sinänsä, olin kolmekymppinen, naimisissa, yhteinen omistusasunto, pitkäaikainen vakityö, mitä moni nyt odottaakaan ihmiseltä, joka perustaa perheen.
Kollega: - Onko se lapsi sun miehen?
Miten vain kertakaikkiaan urpo kysymys. Eihän tietenkään olisi ensimmäinen kerta, kun aviomies ei olisikaan lapsen isä, mutta vaikka näin olisikin, ihan niin kuin uskoutuisin siitä työpaikan ruokalassa jollekin randomille tai siis käytännössä kaikille. En ikävä kyllä hoksannut kysyä, että miten teillä, onko sun mies sun kaikkien lasten isä. Tai edes sanoa, että olipa asiaton kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
dfsfsdfasd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastasin kaikille vauva-utelijoille aikoinani, että:"Eheiii, ei meille yrityksistä huolimatta tule lapsia! Olen saanut 20 keskenmenoa, kohtu on kai viallinen ja miehen siemenet on ehkä kuolleet. Adoptoida emme halua." Siihen loppuu kyselyt ja saa olla rauhassa.
Sitten, kun olin raskaana, alkoi ihmettelyt ja onnentoivotukset. Oikeasti olin valehdellut alunperin ja halusin vain katsoa, miten vaivautuneita ilmeitä utsijoilla oli ja kuinka he pelastivat kasvonsa kahvipöydässä.
Siis sinulta kyseltiin ihan normaalia asiaa, mutta päätit sepittää outoja tarinoita vastaukseksi. Sitten kun totuus paljastuukin muuksi, sinun mielestäsi näiden kyselijöiden pitäisi jostain syystä olla vaivautuneita ja pelastella kasvojaan? Sinunhan tässä pitäisi hävetä. Ihan ihmeellistä käytöstä sinulta.
Mikä helvetti ihmisiä nykyään vaivaa?
Luetun ymmärtäminen, haloo taas.
Niin, ilmeisesti et ymmärtänyt jotakin kohtaa, voinko selventää?
Vierailija kirjoitti:
mullikka82 kirjoitti:
"miten sulla on noin iso mulkku?"
...ei aina jaksais selitellä
Kerro edes meille näin anonyymisti. Kiinostaa mikä siihen on selitys.
Luulisi kaikkien tietävän, että se on syntymälahjana saatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo vanhempien sukupolvien ihmiset saattavat kysellä juuri noita no koskas menette kihloihin/naimisiin, koskas tulee perheenlisäystä yms. Onhan tuollainen utelu hitusen ärsyttävää mutta heidän aikaansa ei olla eletty niin individualistisessa kulttuurissa kuin nykyään vaan on oletettu ihmisten elävän suht samankaltaista elämää ja yhteisöllisyyden nimissä vielä jakavan asioitaan sukulaisille. Osa tuntuu pitävän tuollaisia kysymyksiä jotenkin universaalisti törkeinä, mutta mielestäni sellainen leimaaminen kertoo vain kyvyttömyydestä ajatella boksin ulkopuolelta.
Oikeastaan aivan sama kuin ulkomaalainen saattaa pitää suomalaista epäkohteliaana hiljaisena jurottajana ja suomalaisen mielestä taas toinen on epäkohtelias tunkeutuessaan liian lähelle omaa reviiriä. Näin siis jos kumpikaan ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) toisen taustaa.
Normit ja tabut vaihtelevat kulttuurien mukaan ja ajan saatossa. Ihminen on aina tietyissä asioissa aikansa ja paikkansa uhri.
Niin, paitsi että hekin lukevat lehtiä ym. ja ovat varmasti tietoisia siitä, että lapsettomuus on yhä yleisempää nuorten ihmisten keskuudessa. Samoin se, ettei halua lapsia.
Eikä kaikki heistä todellakaan kehtaa kysyä tuota, monet on hyvinkin tarkkoja perheen asioista, ettei niitä kerrota.
Lastenhankinnasta utelemiseen liittyy usein painostusta, oli sitten vapaaehtoisesti lapseton tai ei.
Miksi sitä pitää kysyä, eikö ne sukulaiset osaa luottaa siihen että kyllä he sitten huomaa kun niiden lasten aika on?
Miksi he haluaa sen edes tietää? Että vois suunnitella lapsenvahtiaikataulut etukäteen?
En tiedä minkälainen suku sinulla on, mutta yleensä suvun kesken pidetään yhteyttä ja ollaan kinnostuneita siitä, mitä toisille kuuluu. Vauvoja varmasti myös odotellaan, koska ne tuovat iloa monelle. Niin, tai sitten vanhat sukulaisnaiset ihan vittumaisuuttaan utelevat, kiusaamishaluisia psykopaatteja kun tuppaavat olemaan. Valitse näistä se todennäköisempi selitys.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka, en kuitenkaan liian laiha.
Viime kesänä olin häissä ja joku sukulaisen sukulainen, jonka olen tavannut viimeksi 20 vuotta sitten, ihaili vartaloani. Kysyi sitten että kuinka paljon painan. Onnistuin ohittamaan kysymyksen mutta illan kuluessa sama täti etsi minut käsiinsä ja tivasi uudelleen että kuinka onnistun pitämään itseni näissä mitoissa ja kuinka paljon oikeasti painan. En vastannut taaskaan.
En ymmärrä mikä ihmeen hinku tällä tädillä oli. Ihan sama kai se on painanko 45 vai 60 kiloa jos hänen mielestään olen hyvässä kunnossa. Ja jos lihavalta ei saa kysyä painoa niin miksi hoikalta saisi?
Tätihän ihan selvästi halusi sinulta vinkkejä, että saisi itseään parempaan kuosiin. Eikä sinusta ollut minkäänlaista apua, pyh.
"Miksi sä oot... Tollanen?" Olennsiis pyörätuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Nuo vanhempien sukupolvien ihmiset saattavat kysellä juuri noita no koskas menette kihloihin/naimisiin, koskas tulee perheenlisäystä yms. Onhan tuollainen utelu hitusen ärsyttävää mutta heidän aikaansa ei olla eletty niin individualistisessa kulttuurissa kuin nykyään vaan on oletettu ihmisten elävän suht samankaltaista elämää ja yhteisöllisyyden nimissä vielä jakavan asioitaan sukulaisille. Osa tuntuu pitävän tuollaisia kysymyksiä jotenkin universaalisti törkeinä, mutta mielestäni sellainen leimaaminen kertoo vain kyvyttömyydestä ajatella boksin ulkopuolelta.
Oikeastaan aivan sama kuin ulkomaalainen saattaa pitää suomalaista epäkohteliaana hiljaisena jurottajana ja suomalaisen mielestä taas toinen on epäkohtelias tunkeutuessaan liian lähelle omaa reviiriä. Näin siis jos kumpikaan ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) toisen taustaa.
Normit ja tabut vaihtelevat kulttuurien mukaan ja ajan saatossa. Ihminen on aina tietyissä asioissa aikansa ja paikkansa uhri.
Ei se mikään ikäkysymys ole. Minä olen 60v ja olen aina inhonnut näitä yksityisasioiden kyselijöitä enkä koskaan ole itse kysellyt asioista jotka eivät minulle kuulu. Samoin 30v vanhempi jo edesmennyt äitini. Olen saanut lapsettomana osani uteluista. Luonnekysymys se on. Pidän myös vähän yksinkertaisina näitä kyselijöitä. Kyllä ihmiset kertovat halutessaan asioistaan, ei niitä tarvitse kysellä.
Ihan kuin alla oleva, tosin vielä nopeammin. Kuukausi seurustelua ja 2 kihloissa. Kaikki luuli että 40+ ihmisille sattuu vahinko (joista kumpikaan ei voi saada enempää lapsia)