Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?

Mikset sä tykkää musta/mikset sä suostu ottamaan mua kumppaniksi??? Tämä naurettava ulina sen jälkeen kun tyyppi on käyttäytynyt ja puhunut todella epäkunnioittavasti, alistavasti ja paskamaisesti minua kohtaan :D Mitä helvettiä sekin kuvitteli? Minä pidän kilteistä ja lämpimistä miehistä, en kiusaajista.

Parikymppisenä mieheni kanssa autokaupassa: Myyjää sai odotella iäisyyden ja lopulta, kun sellaisen saimme kiinni ja halusimme tietoja kiinnostavasta autosta, hän kysyä täräytti,  että mistäs teillä siihen rahat on? No v*ttuakos se sulle kuuluu... Ja se sentään oli joku vaivaisen viiden tonnin arvoinen auto.

Olen töissä kaupassa. Kanta-asiakas (en tunne henk.koht, käy vaan päivittäin kaupassa) kysyy minulta, että koska meille tulee vauva, koska laskettu aika on? Vastaan, että, ei en ole raskaana. Ja asiakas jatkaa tähän, että ymmärtää, koska hänellekkin on kertynyt vatsamakkaroita. Lisäksi tähän vielä se, että lasta on nyt toivottu häistä saakka ja vieläkään en ole raskaana. 

sanaton 

Miks sulla on naamassa tommonen?

Miks oot noin punanen?

Miks oot noin ruma?

Miksi et käytä meikkiä?

Miksi käytät meikkiä?

Miksi sinulla ei ole lapsia? 

Oletko ollut aina noin hoikka? Näytät niin kuihtuneelta. 

Vierailija kirjoitti:

Nuo vanhempien sukupolvien ihmiset saattavat kysellä juuri noita no koskas menette kihloihin/naimisiin, koskas tulee perheenlisäystä yms. Onhan tuollainen utelu hitusen ärsyttävää mutta heidän aikaansa ei olla eletty niin individualistisessa kulttuurissa kuin nykyään vaan on oletettu ihmisten elävän suht samankaltaista elämää ja yhteisöllisyyden nimissä vielä jakavan asioitaan sukulaisille. Osa tuntuu pitävän tuollaisia kysymyksiä jotenkin universaalisti törkeinä, mutta mielestäni sellainen leimaaminen kertoo vain kyvyttömyydestä ajatella boksin ulkopuolelta.

Oikeastaan aivan sama kuin ulkomaalainen saattaa pitää suomalaista epäkohteliaana hiljaisena jurottajana ja suomalaisen mielestä taas toinen on epäkohtelias tunkeutuessaan liian lähelle omaa reviiriä. Näin siis jos kumpikaan ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) toisen taustaa.

Normit ja tabut vaihtelevat kulttuurien mukaan ja ajan saatossa. Ihminen on aina tietyissä asioissa aikansa ja paikkansa uhri. 

Niin, paitsi että hekin lukevat lehtiä ym. ja ovat varmasti tietoisia siitä, että lapsettomuus on yhä yleisempää nuorten ihmisten keskuudessa. Samoin se, ettei halua lapsia.

Eikä kaikki heistä todellakaan kehtaa kysyä tuota, monet on hyvinkin tarkkoja perheen asioista, ettei niitä kerrota.

Lastenhankinnasta utelemiseen liittyy usein painostusta, oli sitten vapaaehtoisesti lapseton tai ei.

Miksi sitä pitää kysyä, eikö ne sukulaiset osaa luottaa siihen että kyllä he sitten huomaa kun niiden lasten aika on?

Miksi he haluaa sen edes tietää? Että vois suunnitella lapsenvahtiaikataulut etukäteen?

Kerroin aiemmin, kuinka eräällä kurssilla minulle tuntematon mies kysyi onko mulla diabetes, kun en juonut tauolla kahvia ja syönyt tarjottua pullaa, vaan mulla oli voileipä ja hedelmä, sekä vesipullo mukana, koska en juo ollenkaan kahvia. Mit vit se kellekään kuuluu miksi teen mitäkin itsekseni?

Viimeksi sama mies tuli taas eteeni syödessäni ja kysyi onko mulla joku tauti. Voi helv...nyt alkoi jo ärsyttää, ei kun mulla on vaan ihan tajuton nälkä!!!!!!!!!!!!

Mistä näitä ääliöitä sikiää?

Minulta on kysytty, että olenko saanut työpaikkani ulkonäköni ansiosta, vai olenko oikeasti hyvä työssäni. . tämä vanhalta yrityspomolta n. 5 minuutin small talkin jälkeen.  Olin raivona, mutta totesin vain tyynesti, että itse asiassa sain työni naispomolta. Tuo kysyjä oli ulkomaalainen mies, itäblokin maasta.

Dunden esimerkit kilpailutilanteessa ja paineissa toimimisesta ovat taas semmonen miesten juttu. Odotan innolla, mitä ovat ne naisista paljastuvat asiat, joiden ansiosta mies voi rakastua lisää.

Vierailija kirjoitti:

Dunden esimerkit kilpailutilanteessa ja paineissa toimimisesta ovat taas semmonen miesten juttu. Odotan innolla, mitä ovat ne naisista paljastuvat asiat, joiden ansiosta mies voi rakastua lisää.

Haha, sori, tämä tuli väärään keskusteluun.

Kihlaukseni jälkeen mieheni naispuolinen tuttava kysyi minulta, että 'mikä tää oikein oli tää kihlautumisjuttu?' Miten läpinäkyvä ja idioottimainen voi ihminen olla! Voi luoja. Ja päällepäin hyvinkin fiksun ja menestyneen oloinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pojallani on puhevikaa ja käy puheterapeutilla kerran viikossa. Oltiinpa laivalla poikani samanikäisen serkkutytön kanssa. Serkkutytön isovanhemmat toiselta puolelta on kauheita snobeja muutenkin, eikä käsittääkseni muutenkaan pidä meitä minään, kun ollaan tällaisia "tavallisissa" töissä käyviä taatelintallaajia. Serkkutytön isoäiti alkoi lasten leikkiessä multa utelemaan poikani puheviasta, mikä ei siis ole edes sellainen massiivinen häiriö, että särähtäisi ihan hirveästi korvaan, mutta anyway, utelu päättyi siihen, että tämä isoäiti vielä lopuksi paukautti silmät levällään: "Mutta siis meneekö hän muka tavalliseen kouluun sitten?". Mun mielestä se oli kieltämättä vähän röyhkeää.

Taatelintallaajia?

Kielikuva, vaatii hieman laajempaa kirjallista ymmärrystä ja kielenkäyttötaitoa, muttei mahdottoman hankala käsittää.

-eri

Seurustelen nuoremman miehen kanssa, joka ei ole suomalainen. Meiltä kysytään usein, että onko mieheni kanssani oleskeluluvan tähden? Koen tämän loukkaavaksi.

Olin menossa ekaa kertaabussilla Helsingistä Porvooseen ja kysyin bussikuskilta, että meneekö bussi Porvooseen, koska keulan valotaulussa luki vain päätepysäkki, ei Porvoota. Bussikuski vastasi ensin ihan asiallisesti, että kyllä ja sen jälkeen, että 'miksi sä olit niin epävarma?' ....öö.....?

Annatko pillua. Minusta se on järkyttävää tuntemittomilta ihmisiltä edes tehdä selväksi, että minulla on sellainen. Se on minun yksityinen pyhättöni.

Olen hoikka, en kuitenkaan liian laiha.

Viime kesänä olin häissä ja joku sukulaisen sukulainen, jonka olen tavannut viimeksi 20 vuotta sitten, ihaili vartaloani. Kysyi sitten että kuinka paljon painan. Onnistuin ohittamaan kysymyksen mutta illan kuluessa sama täti etsi minut käsiinsä ja tivasi uudelleen että kuinka onnistun pitämään itseni näissä mitoissa ja kuinka paljon oikeasti painan. En vastannut taaskaan.

En ymmärrä mikä ihmeen hinku tällä tädillä oli. Ihan sama kai se on painanko 45 vai 60 kiloa jos hänen mielestään olen hyvässä kunnossa. Ja jos lihavalta ei saa kysyä painoa niin miksi hoikalta saisi?

Ei mitään. Olen vain tuuria täynä ja fiksujen ihmisten ympäröimänä aina ollut ja aina tullut olemaan eikä he ole tehneet mitään tämän tyyppisten kysymysten kanssa kuten tämä vastaus on. Joskus voit olla täynä tätä mikä on täysin ymmärrettävää mutta taas hyvällä tuurilla siedettävää. Jos olet väsynyt tästä niin silloin se ainakin on tuuria varsinkin todistettavasti.... mikä tuntuisi olevan maailmankaikkeuden synty ja perusta.

Minulta kysyi humalainen nainen ravintolassa, seisooko minulla. En ymmärtänyt kysymystä.

Eräs puolituntematon nainen kysyi minulta bileissä, että ovatko rintani aidot. Ärsytystäni vastasin että eivät - nostin opintolainan ja kävin Tallinnassa laittamassa.

Erään kaverini poikaystävän kaveri kysyä täräytti, että olenko lesbo; tämä siis ensi kertaa tavatessamme ja hänen ensimmäiset sanansa minulle esittelyjen jälkeen. Suutuin ja sanoin, että kuuluu varmaan sulle. Jälkeenpäin tajusin, että tyyppi oli erittäin epäsosiaalinen ja tuo oli hänen tapansa kysyä, voisinko olla kiinnostunut hänestä.

Mun eka vastaus näköjään poistettiin heti, joten vastaan uudestaan...

Miksi sun vaimo on valkoinen? Halusiko se vaan salchichaa? Pettääkö kaikki latinot?

Myös vehkeiden kokoa ja lähdenkö heti panemaan on kysytty. Samoin olenko elintasopakolainen. Vastaus riippuu aina siitä kuinka paljon minua ärsyttää.