Liian raskas vauvavuosi :(

En lukenut koko ketjua, mutta hae apua kuntasi perhetyöstä! Kaupunkien ja kuntien kuuluu nykyään tarjota perheille kotiapua, ja siihen ei tarvitse tuon kummempia kriteerejä, kuin teillä. Maksu määräytyy tulojen mukaan, joten ei jää siitä kiinni, eikä palvelua ole pakko ostaa kuin sen verran että saat levätä hetken ja vähän omaa aikaa. Palvelu ei kytkeydy millään tavalla esim. Sosiaalityöhön, eli ei tarvita lastensuojeluilmoitusta tai mitään, vaan on matalan kynnyksen palvelua lapsiperheiden jaksamisen tukemiseksi ja esim. Kriisitilanteissa. Miehesi kuulostaa olevan todella välinpitämätön ja ei kykene ottamaan vastuuta lapsistanne tai perheen hyvinvoinista, mutta älä anna tilanteen ajautua ihan umpikujaan, hae apua ensisijaisesti itsellesi että pääset pahimman uupumuksen yli, sitten kun jaksat paremmin niin teidän täytyy miehen kanssa käydä läpi asioita ja mieskin on saatava ottamaan vastuuta perheestä ja parisuhteesta jatkossa. Myös neuvoloissa on perhetyöntekijöitä, voit kysyä apua ja tukea tilanteeseen sieltäkin.

Voimia! <3 Kaikki järjestyy kyllä, älä jää yksin, hae rohkeasti apua.

Asuntosijoittajia tässä ei olla, nämä vähän niinkuin tuli tarjolle nenän eteen niin edullisesti, ettei voinut kieltäytyä. Miehen tulothan on turvattu eläkkeen kautta, vaikka se on pieni raha. Mulla taas on ihan normi äitiysloma yms kelatuet, sen jälkeen siirryn liiton rahoille, joten mullakin on semiturvattu rahatilanne. Molempien säästöillä eletään lisäksi. Mulla on tarkoitus mennä takaisin päivätyöhön kunhan nämä tässä valmistuvat. Meidän raha-asiathan kuuluu teille jokaiselle, ihan niinkuin motiivit. Remonttien mittavuudesta sinä et voi tietää, mutta voin valaista että kyseessä on ihan pintaremppaa, ei sen kummempaa. Jopa minä pystyisin siihen. 

-ap

Jos miehelle kerran on jo myönnetty eläke niin kyllähän moni asia on jo ratkennut ja hän kuntoutuksen piiriin kuuluu.

Kai hän neurologin kontrolleissa käy? Siellä ainakin ohjaavat kuntoutusta hakemaan. Sen pitäisi olla nyt ihan viikottaista.

Onko ne sijoitusasunnot ap sinun nimissä, koska jos miehesi tienaa yli 400€ tai sinne päin / kk niin sehän sitten vaikuttaa työkyvyttömyyseläkkeen määrään?

En halua olla ilkeä mutta tulee väkisin sellainen vaikutelma, ettei asioita ole nyt harkittu kunnolla.

Joka tapauksessa voimia sinulle!

Miehellä on henkilökohtainen avustaja, joka hoitaa hänen raha-asiat. Tuskin asioita on sen kummemmin harkittu, miehen tekemiä päätöksiä. Hoidetaan raha-asiamme erikseen sattuneesta syystä. 

-ap

Hei, teillä on nyt liian rankkaa tuon remontoinnin ja vauva-ajan kanssa. pieni pintaremppa, jota tehdään 6h/pv kuukausitolkulla?

Asuinpaikka vaikuttaa olevan sinulle sopimaton, muuttakaa jos voitte.

Onko parisuhteestanne jotain jäljellä?

Henkilökohtainen avustaja voisi auttaa miestä myös vastuunottamisessa lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on henkilökohtainen avustaja, joka hoitaa hänen raha-asiat. Tuskin asioita on sen kummemmin harkittu, miehen tekemiä päätöksiä. Hoidetaan raha-asiamme erikseen sattuneesta syystä. 

-ap

No jopas menee mielenkiintoiseksi, henkilökohtainen avustaja? Siis vamman perusteella vammaispalvelusta myönnetty avustaja, jonka tehtävä on auttaa vammaista kotona päivittäisissä toimissa, hygieniassa, kodin ulkopuolisessa asioinnissa yms? Henkilökohtaisen avustajan tehtäviin EI kuulu kyllä kenenkään raha-asioiden hoito, korkeintaan voi teknisesti viedä tulleen laskun maksuun mutta niiden asioiden HOITO ei kyllä niille kuulu. Lain mukaan verkkopankkitunnuksia ei saa luovuttaa ulkopuoliselle edes. Se on edunvalvonnan hommaa se jos ihminen ei raha-asioiden hoitoon kykene. Onko miehesi aivovamman perusteella edes kykenevä tekemään asuntojen ostopäätöksiä? Tää juttu haisee kyllä ja pahasti. Mies voi tehdä hitaasti remonttia jopa 6h päivässä mutta lapsia ei voi edes tuntia katsoa. Joko valehtelee sulle vammastaan ja rankasti, eli käyttää sitä tekosyynä ettei tarvitse vaivautua tai sitten remontin jälki tulee olemaan upeaa. Jos mies kerran unohtelee asioita eikä voi keskittyä, niin ei kai se nyt haittaa jos tapetit leikkaa vinoon ja laminaatinkin asentaa väärinpäin...

Minunkin mielestä tässä alkaa olla monta juttua, joiden paikkaansapitävyyttä täytyy ainakin ihmetellä.

Ihmettelen myös, ettei ap ja miehensä ilmeisesti keskustele aivovammasta lainkaan, eikä siitä mitä kaikkea asialle voisi tehdä, ei raha-asioiden hoitamisesta eikä mistään.

Avustaja ei tosiaan hoida raha-asioita, siihen tarvitaan edunvalvoja, jos siis ei kykene raha-asioita itse hoitamaan. Ja enpä usko että yksikään edunvalvoja pitäisi järkevänä tällaista.

Enkä usko, että remontintekokykyinen henkilö saisi avustajaa ollenkaan, koska avustajan rooli on auttaa päivittäisissä toimissa ja kodin ulkopuolisessa asioinnissa.

Mietin myös esikoista. Hänhän menee vuoden päästä esikouluun. Aloittaako hän koulun siellä "ei missään" ja kun projekti on valmis (jos on) niin muutetaan vaan pois ja vaihdetaan koulua. Nämä on lapsille kovia juttuja. Mitä tekemistä 5-vuotiaalla nyt siellä on, jos äiti on vankina neljän seinän sisällä ja isä remppaa joitain asuntoja?

Lisäksi, jos miehen vamma on tuore, niin on kyllä maailman nopeimmin myönnetty eläke, muutamassa kuukaudessa, vaikka vakuutusyhtiön kanssa tapellaan ja kuntoutuskin on selvittämättä. Ristiriitoja on liikaa, kuten pieni pintaremppa 6 h päivässä 4 vuoden ajan. Ja voiko joku tehdä jatkuvasti min huonoja ratkaisuja?

Ap kirjoitit aiemmin, että tulevaisuuden toimeentulo riippuu noista asunnoista.

Sitten myöhemmi kirjoitit, että miehen toimeentulo on turvattu, koska hänellä on eläke, ja sinunkin toimeentulo semiturvattu, ja aiot sitten palata töihin. Toisin sanoen, ei ole yhtään syytä mihin tuollaista remonttipainajaista tarvitsisi.

Oma lukunsa on löytää aikanaan vuokralaiset pystyyn kuolleeseen kylään, mutta sitäkään ei varmaan ole vielä ajateltu.

Joko koko juttu on keksitty, tai sitten tässä on jotain muuta. Kumman idea tämä alun perin oli? Ettei ap itse ole ollut tässä se puuhanainen helpon rahan toivossa, ja nyt harmittaa kun onkin vaikeaa? Onhan se ajatuksena mukava, että entinen rakennusalan ammattilainen eläkeläisenä remppaa asunnot, joiden tuloilla ap:nkaan ei tarvitsisi mennä töihin enää...

Joku tässä nimittäin mättää

Sorry mutta en usko että tuollaisesta kyläpahasesta kukaan haluaisi vuokrata asuntoa. Turhaan remppaatte.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä siis onnettomuudessa saatu aivovamma. Ei osaa priorisoida asioita, väsyy nopeasti, illalla menee aikaisin nukkumaan ja mä hoidan kotityöt. Vauva mulla on ollut mukana sienimetsässä, mutta mun selkä ei kestä kantaa puolta tuntia pidempään. Mies puuhailee kaikkea muuta, tekee remppaa ja lenkittää koiraa, suurin osa ajasta menee pyörimseen, eli ei saa mitään aikaiseksi. Oon käynyt lääkärissä ja saanut apuja nukkumiseen, mutta kemiallinen uni ei auta ja seuraava päivä menee tokkurassa, ihan kuin krapulassa. No niin menee kyllä silloinkin kun en nuku. Ollaan riidelty monta kertaa siitä kuinka mn tarpeita ei huomioida ollenkaan ja kaikki muu menee mun edelle. Siksi rupesin pitämään päiväkirjaa, että voin konkreettisesti osoittaa miehelle että mulla ei oikeasti ole YHTÄÄN omaa aikaa ja että pää hajoaa.

-ap

Anteeksi, en halua kuulostaa tylyltä eikä muiden parisuhde minulle kuulu mutta kauanko meinaat jaksaa tuollaista arkea? Mikäli miehelläsi on aivovamma, hän ei tule paranemaan koskaan eikä ole koskaan enää se sama mies. Oletko miettinyt olisiko yksin parempi, ilman kolmatta lasta?

Mary83 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä siis onnettomuudessa saatu aivovamma. Ei osaa priorisoida asioita, väsyy nopeasti, illalla menee aikaisin nukkumaan ja mä hoidan kotityöt. Vauva mulla on ollut mukana sienimetsässä, mutta mun selkä ei kestä kantaa puolta tuntia pidempään. Mies puuhailee kaikkea muuta, tekee remppaa ja lenkittää koiraa, suurin osa ajasta menee pyörimseen, eli ei saa mitään aikaiseksi. Oon käynyt lääkärissä ja saanut apuja nukkumiseen, mutta kemiallinen uni ei auta ja seuraava päivä menee tokkurassa, ihan kuin krapulassa. No niin menee kyllä silloinkin kun en nuku. Ollaan riidelty monta kertaa siitä kuinka mn tarpeita ei huomioida ollenkaan ja kaikki muu menee mun edelle. Siksi rupesin pitämään päiväkirjaa, että voin konkreettisesti osoittaa miehelle että mulla ei oikeasti ole YHTÄÄN omaa aikaa ja että pää hajoaa.

-ap

Anteeksi, en halua kuulostaa tylyltä eikä muiden parisuhde minulle kuulu mutta kauanko meinaat jaksaa tuollaista arkea? Mikäli miehelläsi on aivovamma, hän ei tule paranemaan koskaan eikä ole koskaan enää se sama mies. Oletko miettinyt olisiko yksin parempi, ilman kolmatta lasta?

Aivovammasta voi kuntoutua varsin hyvinkin, ja kuvaillun perusteella ap:n miehellä voisi olla hyviäkin edellytyksiä siihen.

Itsekseen se ei kuitenkaan tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi oli täyttänyt yksi, jo alkoi helpottamaan. 6-vuotiaasta oli pari tuntia yksikseen kotona. 8-vuotiaasta jo muutaman tunnin. 13-vuotiaasta alkoi reissata ympäri Suomen kavereita tapaamassa viikonloppuisin. Kun lapsi oli 14-vuotias, jäi yksin kotiin viikoksi meidän lähtiessä etelänlomalle. Kohta täyttää 15-vuotta ja on ensi kesänä lähdössä kolmeksi viikoksi kielikurssille ulkomaille.

Oma aikasi tulee kyllä, kunhan sitä jaksaa odottaa.

Ihmettelen tämän virstin saamia alapeukkuja! Eikö teidän mielestänne lapsi voi tosiaan olla hetkeäkään yksin alle kouluikää, ja tuskin sen jälkeenkään edes käydä leireillä?!

Olen itse nyt 35-vuotias, ja omassa lapsuudessani tuon viestin kuvaamat asiat olivat täysin normaaleja, ja hyvin samanlaista oli kaikkien kavereidenkin perheissä.

Paitsi että kyllä me paljon ennen kouluikääkin maalla jo leikimme porukalla ilman aikuisten valvomista...

Ei mulla koskaan ollut mitään omaa aikaa, mutta en kaivannutkaan sellaista. Olen jotenkin sellainen luonne että minusta ihaninta maailmassa oli vaihe jossa sai lasten kanssa olla kotosalla vaan, yhtenä "laumana". 

Tuo vauva-ajan unettomuus kyllä oli esikoisen kanssa melkoisen raskasta jaksaa ajoittain. Mutta ohi sekin meni ajan kanssa ja hengissä selvittiin.

Miksi olet tehnyt lapsia aivovammaisen kanssa?

Taitaa olla taas huono provo. Ei noin tyhmiä ihmisiä voi olla olemassa, eihän?

Ap:lle paljon voimia! Vauvavuosi kaukana kaikesta ja kaikista on varmasti käsittämättömän raskas. Liputan myös kunnan perhetyön puolesta. Itse sain suuren avun sieltä kun ihana ja luotettava hoitaja tuli muutamaksi tunniksi viikossa hoitamaan vauvaa, niin että pääsin itse nukkumaan tai ulkoilemaan tai mitä vaan. Seurakunnan kerho on myös hyvä vaihtoehto eikä siellä mitään jäsenkorttia kysellä.

Joudut myös käymään todella paljon läpi tunteita miehesi aivovamman takia. Olen työssäni nähnyt, miten pahimmillaan persoona ja koko ihminen voi muuttua vamman seurauksena. Uskoisin, että omaisillekin on olemassa vertaistukiryhmiä.

Toivon, että arkesi helpottaa ja saat omaa aikaa ja lepoa. Muista pyytää apua neuvolasta ja muualta.

Nyt isompi lapsi päiväkotiin, saa olla 20h/vko ja vaadit neuvolan kautta teille kotiapua. Nämä ensihätään!

Jaa-a, ei taida olla minulla neuvoja, mutta varokaa muut ja ottakaa opixi. Ei kannata tehdä lapsia ollenkaan, pääsee paljon vähemmällä.

Minulla on paljon vapaata aikaa kun ei ole lapsia. Soittelen kitaraa, syön ulkona, käyn matkoilla, harrastan seksiä, roikun netissä, chattailen ja tapailen frendejä, kuuntelen musiikki, tsekkailen telkkua. En jaxaisi lapsia ollenkaan, on paljon hauskempaa olla vaimon kanssa kaksistaan.

Oletin otsikon perusteella, että vauvavuosi on ollut raskas. Että on ollut terveyshuolia ja sairaalakäyntejä ja niin edelleen. Todella nolo aloitus, aloittajahan on itse lapsensa halunnut hankkia. Mitäs hankki toisen.