Lue keskustelun säännöt.
Liian raskas vauvavuosi :(
Minttu
08.10.2017 |
Minulla on 5kk vauva ja 5v tytär. Olen vauvan syntymästä lähtien hoitanut lapsia käytännössä yksin. Olen pyytänyt mieheltä omaa aikaa ilman lapsia monta kertaa ja parisuhde alkaa olemaan jo kriisissä. Aloitin päiväkirjan kirjoittamisen kuukausi sitten, kirjaten ylös kaiken oman aikani. Viimeisen kuukauden aikana olen ollut yksin ilman lapsia tasan 5 tuntia!! Muuten mulla on lapset 24/7. Nämä 5 tuntia koostuu kahdesta sienestysreissusta. Aiemmat kuukaudet ovat olleet vielä pahempia, tilanne on tämä nyt kun mies on "skarpannut" ja omasta mielestään auttaa enemmän. Miten mun pää tulee kestämään? Lisäksi kärsin aivan järkyttävästä unettomuudesta ja nukun muutamia tunteja yössä, välillä en ollenkaan! Millaista teillä on ollut ja miten olette jaksaneet?
Kommentit (92)
Teille asiallisille kiitokset hyvistä vinkeistä, otan yhteyttä kuntaan ja pyydän apua. Esikoinen ainakin osa-aikaiseen päivähoitoon ja lisäksi joku kotipalvelu lapsiperheille. Aloitan heti huomenna. Kiitos!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap olet notkunut tällä palstalla jo tunnin jos toisenkin.
Onko se omaa aikaa? Muistitko laittaa päiväkirjaan?
Joku näpsäkkä on näköjään hereillä vielä...d....! Mieti puuttuvat kirjaimet..
Minä ymmärrän sen, että lapselle on haluttu sisarus.
Mutta, ap:n terveenä ihmisenä olisi pitänyt tarkemmin harkita, jaksaako yksin. Ei aivovammapotilaan varaan voi laskea, ei vaan voi, eikä häntä voi siitä hirveästi syyllistää.
Meillä on melko samanlainen tilanne. Yhdessä haluttiin toinen lapsi mutta minä sen sain viime kädessä päättää, koska teen kaikki isoimmat koti- ja pihatyöt ja hoidan lapset käytännössä yksin. Mies osallistuu minkä pystyy mutta yksin ei pysty hoitamaan vauvaa. Vanhempi lapsi on jo koululainen.
On silti ihana, rakastava isä. Hänellä on aina lapsille aikaa ja voi tarjota läsnäoloa. Olenhan minä toki ollut kovastikin väsynyt välillä mutta se vaan täytyy hyväksyä. Ei auta mitään se, että märehtii miten on raskasta. En kadu yhtään. Lapset kasvaa.
Minä olen "yksin" vain kun vauva nukkuu. Silloin teen yleensä ulkohommia.
En ylipäätään ymmärrä sitä, että halutaan lapsia ja sitten heti perään omaa aikaa. Minulla on ollut omaa aikaa ennen lapsia ja tiedän että tulee vielä olemaan. Tämä aika on nyt lapsille.
Ihmisillä on erilainen oman tilan tarve. Mulla se on sellaista, että tarvitsen omaa aikaa, täydellistä hiljaisuutta, jotta voin edes ajatella. Imetys ja vauvan jatkuva fyysinen läheisyys, huonosti tai ei ollenkaan nukutut yöt ja vastuun kantaminen yksin on aika kuormittavia asioita. Sinä varmaankin nukut kun jaksat noin hyvin?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On auto, mutta mulla ei kaupunkilaisena ole korttia. Ja vielä edelliselle kommentoijalle lisään, sanot miehesi osallistuvan ja olevan läsnä lapsillesi. Hienoa, meillä ei ole näin. Sinun tilanteesi ei ole verrattavissa minun tilanteeseeni.
Mun mielestä suurin ongelma on unettomuus. Ei kukaan jaksa, jos saa nukuttua vain muutaman tunnin vuorokaudessa. Oletko hakenut apua unettomuuteen tai onko tieodssasi joku konsti, jolla saisit pitemmät unet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä nukun, välillä en. Välillä pidän lenkillä kävellessä silmät kiinni ja tuntuu että voisin nukahtaa siihen. Oli kausi, että vauva heräsi 30-45min välein. Täysimetän myös minäkin.
Minulla on tietty se hyvä, että vanhempi lapsi on päivällä koulussa ja hänellä on jo omia harrastuksia, niin pääsen vaunuja lykkimään luonnon helmaan hiljaisuuteen. Teilläkin se osapäivähoito esikoiselle olisi varmasti hyvä. Ihmettelen, ettei teille neuvolassa ole esitelty perhetyön palveluita lainkaan?
En minä aina niin hyvinkään jaksa mutta en anna itseni ajatella sitä. Kun meillä ei oikeastaan mikään asia tapahdu jos en minä tee. Joskus ei jaksaisi mutta kun ei ole vaihtoehtoa niin parempi tehdä alta pois.
Isompi hoitoon tai edes päiväkerhoon, se on hänelle hyväksi ja helpottaa tulevaa koulun aloitusta.
Puhu neuvolassa tilanteestasi, teillä on mahdollista saada apua, joten hae sitä ennen kuin tilanne käy liian hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ketään kaveria,jonka kans voisit soitella päivisin ja lörpötellä..?mulla ainakinhelpotti vähän ku sai puhella...
Mun neuvo on, että koita jaksaa, se eka vuos on oikeesti raskain, mut se helpottaa! Yks päivä vaan huomaat, ettet olekasn enää niin väsynyt.
Me meinattiin erota kuopuksen vauvavuonna, joka on siis tämä vuosi. Olin niin väsynyt kaikkeen. Mies sai puhuttua jäämään, ja oli oikeassa. Kun vauva alkoi nukkua ehjiä öitä ja imetys loppui, tuntui kuin olisin herännyt unesta. Nyt tuntuu että elämä voittaa, eikä pahimmasta kriisistä ole kuin pari-kolme kk aikaa, ihmeellistä! Tsemppiä hirveesti <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On auto, mutta mulla ei kaupunkilaisena ole korttia. Ja vielä edelliselle kommentoijalle lisään, sanot miehesi osallistuvan ja olevan läsnä lapsillesi. Hienoa, meillä ei ole näin. Sinun tilanteesi ei ole verrattavissa minun tilanteeseeni.
Siis hän osallistuu miten pystyy = istuu nojatuolissa, pitelee vauvaa hetken sylissä, tarkastaa esikoisen läksyt tms.
Tosiaan ei suoraan voi verrata, minun miehellä pää pelaa mutta kroppa petti.
Mut siinä mielessä voi minusta verrata, että toinen ei pysty arjen pyörittämiseen osallistumaan.
Suomessa taitaa olla vain pari aivovammoihin oikeasti perehtynyttä neurologia, jos en ihan väärässä ole?
Tutustu vauvan unisyklien "yli" auttamiseen ..helpottaa meinaan paljon ku nukkuu 45min*2..oli jossain blogissa ohje...ja auttaa vauvan yöimetyksiin kans...
T:entinen yliväsynyt/univelkainen pätkänukkuja-tissihirmun äiti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön nukkumiseen tarvittaessa imovanea. Ilman tätä en nuku. Lisäksi mulla on mirtazapin tuomaan unta ja kahden viikon aikana olen kaksi kertaa nukahtanut tällä, muuten kärsin lähinnä levottomista jaloista tai olen puoliunessa koko yön. Kroppa ei anna nukahtaa, vaan säpsähtelen hereille koko ajan, olen tietynlaisessa horrostilassa, mutta tietoinen ympäristöstä, eli en nukahda kunnon uneen.
Soittelen ystäville, niille ketä minulla on jäljellä. Valitettavasti aika moni hylkäsi muuton ja raskauden myötä. Aiemmin mulla oli tosi sosiaalinen elämä ja ystäväkontakteja joka päivä. Tänne pöpelikköön ei edes omat siskot tai vanhemmat jaksa ajaa, mutta me käydään välillä siellä yökylässä. Kukaan ei tosin ole halukas hoitamaan vauvaa, koska vauva on kaikille vieras. Esikosen (koliikki) kohdalla taas syyllistettiin kun tarvitsin liikaa apua.
Neuvolasta on ohjattu seurakunnan johonkin kerhotoimintaan, muuta täällä ei ole. Pitää varmaan sinnekin olla yhteydessä vaikka ei kuuluta kirkkoon.
Meillä tuo miehen vamma on nimenomaan neurologista. Ei juurikaan vietä lasten kanssa aikaa, vaikka olisi kotona, tuijottaa apaattisena telkkaria. Ei kuule eikä näe muuta.
-ap
Lisäksi kuukautiset eivät ole vielä alkaneet. Lääkäri selitti että hormonaalisesti käyn läpi väliaikaisia vaihdevuosia ja estrogeenin laskun myötä myös serotoniini laskee ja vaikuttaa mielialaan. Mirtazapin määrättiin siis unensaantiin sekä serotoniinitasojen nostamiseen. Verikokeissa kävin perjantaina (PVK) ja huomenna saan tuloksia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Syön nukkumiseen tarvittaessa imovanea. Ilman tätä en nuku. Lisäksi mulla on mirtazapin tuomaan unta ja kahden viikon aikana olen kaksi kertaa nukahtanut tällä, muuten kärsin lähinnä levottomista jaloista tai olen puoliunessa koko yön. Kroppa ei anna nukahtaa, vaan säpsähtelen hereille koko ajan, olen tietynlaisessa horrostilassa, mutta tietoinen ympäristöstä, eli en nukahda kunnon uneen.
Soittelen ystäville, niille ketä minulla on jäljellä. Valitettavasti aika moni hylkäsi muuton ja raskauden myötä. Aiemmin mulla oli tosi sosiaalinen elämä ja ystäväkontakteja joka päivä. Tänne pöpelikköön ei edes omat siskot tai vanhemmat jaksa ajaa, mutta me käydään välillä siellä yökylässä. Kukaan ei tosin ole halukas hoitamaan vauvaa, koska vauva on kaikille vieras. Esikosen (koliikki) kohdalla taas syyllistettiin kun tarvitsin liikaa apua.
Neuvolasta on ohjattu seurakunnan johonkin kerhotoimintaan, muuta täällä ei ole. Pitää varmaan sinnekin olla yhteydessä vaikka ei kuuluta kirkkoon.
Meillä tuo miehen vamma on nimenomaan neurologista. Ei juurikaan vietä lasten kanssa aikaa, vaikka olisi kotona, tuijottaa apaattisena telkkaria. Ei kuule eikä näe muuta.
-ap
Jokaisella kunnalla on velvollisuus järjestää esim kotipalvelua tai perhetyötä lapsiperheille. Uudestaan neuvolaan yhteys. Ja isomman lapsen ehkä voisi laittaa päiväkotiin esim muutamana päivänä viikossa? Olisi hänelle tosi hyvä asia, kun kuulostaa siltä, että elämässänne on vaikea vaihe. Tsemppiä ja rohkeasti pyytämään apua!
Niin, tarkoitin että teidän tulisi hakeutua erityisesti aivovammoihin perehtyneen neurologin vastaanotolle. Niitä ei ole montaa.
Kerroit, että vamma on melko tuore. Käykö miehesi kuntoutuksessa ja/tai neuropsykologilla? Jos ei niin miksi ei?
Aivovammoista voi kuntoutua pitkäänkin, hidasta se kyllä on.
Sinun tilanteessasi harkitsisin vakavasti myös sitä, että muuttaisin lasten kanssa lähimpään taajamaan ihmisten ilmoille. Et olisi jumissa neljän seinän sisällä. Tuppukylissä on usein vapaita asuntoja eikä pahat vuokrat. Mies voisi jäädä remontteja tekemään ja näkisitte niin paljon tai vähän kuin haluaisitte.
Ihmettelen vähän, että miten aivovamman saaneella miehellä riittää kärsivällisyys usean vuoden remonttiprojektiin? Ja onko työn jälki varmasti sellaista kuin kuuluu olla?
T: se äskeinen kommentoija
Miehellä oli oma alan firma ennen vammaa, joten remppa sujuu kyllä, tosin hitaasti. Siksi siihen on varattu 4 vuotta, joka on myös maksimiaika jonka suostun täällä käpykylässä viettämään. Taajamahan tässä on kilsan päässä, mutta taajama käsittää 2 kauppaa ja 2 baaria. Niissä ei oikein lasten kanssa hengailla. Lähin kaupunki on 30km päässä, sinne en lasten kanssa julkisilla kovin hyvin pääse kulkemaan. Aamuisin ja iltaisin menee vuorot työssäkäyville ja koululaisille, eli jos haluan kaupunkiin, on siellä vietettävä koko päivä.
Mies käy kuntoutuksessa, mitään kovin säännöllistä ei ole vaan kuntoutusjaksoja. Viimeksi oli osittainen perhekuntoutus, missä omaisetkin saivat osallistua muutamalle luennolle. Auttoi se jonkin verran ymmärtämään, mutta vertaistuki tässä tilanteessa on aika kiven alla.
Vakuutusyhtiöiden kanssa parhaillaan taistellaan, siksi kai nämä kuntoutuksetkin ovat hieman puutteellisia, mulla ei oikein ole ollut aikaa paneutua tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten ei ollut näitä remppoja sotkemassa kuvioita ja priorisointeja. Oli myös yhteinen päätös tehdä vauva, ei ainoastaan minun. Valitettavasti en oo selvännäkijä, jos olisin niin ei olisi tullut vauvaa. Nyt tilanne on kuitenkin tämä. Sättiminen ei auta ollenkaan, kiitos vaan.
-ap
Vuosi sitten olet odottanut toista lastanne, ja sen lisäksi olette päättäneet odotusaikana ryhtyä asuntosijoittajiksi korvessa, mikä vaatii lisäksi mittavia remontteja? Tulevaisuuden toimeentulonne riippuu korpikämppien vuokratuotoista? Lisäksi olet puskassa ilman ajokorttia ja tukiverkkoja? Onko tämä trolli?
Jos ei, miehen aivovammasta tietoisina ja siitä huolimatta olette tehneet ratkaisuja, jotka eivät toimisi edes kahdella terveellä aikuisella, saati teidän tilanteessanne. Yltiöoptimismi on lievästi sanottu, parasta mitä voitte tehdä on yrittää selvitä kuivin jaloin. Unohtakaa ne sijoitusasunnot, teillä on kaksi pientä lasta ja vain yksi normaalilla toimintakyvyllä varustettu aikuinen.
Haistakaa vittu saatanan kylmät lehmät! Vauva on nukkumassa ja mistä helvetistä sinäkin vitun idiootti tiedät, teenkö tässä välissä kotitöitä vai istunko tuijottamassa ruutua taukoamatta? Toivottavasti te ilkeilevät paskiaiset joudutte samanlaiseen onnettomuuteen ja kärsitte loppuelämän aivovammasta. Muutama muukin vamma ois ihan ok tuollaisille kusipäille. Mädäntykää helvetissä!