Liian raskas vauvavuosi :(

Nostellaan

Palkkaa lapsenvahti miehen rahoilla, jos ei suostu vahtimaan.

Sukulaisia? Otat vaan ja lähdet esim kahville tms?

Tai puret hammasta kunnes pienemmän voi laittaa päivähoitoon. Itsellä oma aika kasvoi räjähdysmäisesti kun aloitin osa-päivätyön (eli siis n. 1,5 h omaa aikaa töiden jälkeen, kun haen lapset päiväkodista unien ja välipalan jälkeen).

Me muutettiin pienelle paikkakunnalle vuosi sitten, en tunne täältä ketään, esikoisella ei ole kavereita (eikä ole hoidossa), täällä ei ole mitän toimintaa lapsiperheille tai äideille eikä mulla ole edes autoa käytössä. Oon vankina täällä neljän seinän sisällä, en pääse mihinkään kävellen. Leikkipuisto on noin kilsan päässä, mutta sekin on aina autio. Mies on sairaseläkkeellä, joten ihan omia hommiaan tekee, ei ole työvelvollisuuksia. 

-ap

5 kk iässä lapset ovat kulkeneet käytännössä kaikkialle mun mukana. Vauva reppuun ja sinne sienimetsään, isompi lapsi sitten vaikka uimaan isänsä kanssa. Sisarussuhteelle tekee hyvää, että esikoinen tekee asioita isänsä kanssa. Myös öisin olen pitänyt vauvan lähelläni, mulle imetys on ollut parasta unilääkettä.

Meillä on ollut sellainen sopimus, että siinä vaiheessa kun lapset on saatu yöunille, ei kumpikaan tee enää yhtään kotitöitä. Ollaan rojahdettu sohvalle, katsottu leffoja ja hierottu toisiamme - minä ehkä imettänyt, jos vauvalla sellainen kausi. Kun välillä tehdään kivoja asioita yhdessä, onnistuu niiden ikävienkin tekeminen yhdessä.

Nämä ovat auttaneet meillä, totta kai jokaisen pitää löytää ne omat keinonsa.

No onhan tuo nyt ihan älytöntä ettei mies hoida lapsia, etenkin jos ei edes käy töissä. Kiehuttaa ihan sun puolesta :( Minkä hän sanoo syyksi passiivisuudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin pienelle paikkakunnalle vuosi sitten, en tunne täältä ketään, esikoisella ei ole kavereita (eikä ole hoidossa), täällä ei ole mitän toimintaa lapsiperheille tai äideille eikä mulla ole edes autoa käytössä. Oon vankina täällä neljän seinän sisällä, en pääse mihinkään kävellen. Leikkipuisto on noin kilsan päässä, mutta sekin on aina autio. Mies on sairaseläkkeellä, joten ihan omia hommiaan tekee, ei ole työvelvollisuuksia. 

-ap

Jos pystyisit vähän avaamaan, millainen miehesi toimintakyky on, niin ehkä me voisimme keksiä, miten hän pystyisi osallistumaan arkeen. Totta kai jos ei kykene työhön, ei varmasti kykene täysillä perheenkään pyörittämiseen.

Itselläni herää kysymys, miksi elätte paikassa, josta ette tunne ketään ja jonne ei työkään teitä sido.

Miksi te olette muuttanut tommoiseen korpeen?? Ette ilmeisesti työn perässä...

Täälä on kerta viikkoon samanlainen aloitus. En voi ymmärtää miten naiset päästävät itsensä tällaisiin tiloihin.

-mies ei töissä

-mies sairaseläkkeellä

-mies ei osallistu

-muutto hornan tuuttiin

-ei tukiverkkoja

Kuka jumalauta tekee tähän tilanteeseen vauvan?

Äly hoi älä jätä

Kuulostaa kurjalta ja raskaalta tilanteelta. :(

Miehelläsi ei ole kyllä mitään syytä hoitaa lapsia vähempää kuin sinä. Olisiko teidän mahdollista käydä purkamassa tilannetta esimerkiksi perheneuvolassa?

Kuulostaa tutulta. Vauvavuosi oli hirveä, mies painoi pitkää päivää töissä, itse olin niin väsynyt etten jaksanut tehdä mitään tai lähteä mihinkään ja päähän siinä meinasi hajota, kun ei mitään muuta sisältöä tai omaa aikaa ollut elämässä. En ole ikinä voinut niin huonosti.

Jätä lapset miehelle ja ota omaa aikaa.

Edes lyhyesti, pienikin oma aika virkistää. Äläkä kysele, vaan ilmoitat miehelle että nyt hän on lasten kanssa.

Käy vaikka kaupassa, lenkillä, lounaalla, uimassa, tms.

Miehellä siis onnettomuudessa saatu aivovamma. Ei osaa priorisoida asioita, väsyy nopeasti, illalla menee aikaisin nukkumaan ja mä hoidan kotityöt. Vauva mulla on ollut mukana sienimetsässä, mutta mun selkä ei kestä kantaa puolta tuntia pidempään. Mies puuhailee kaikkea muuta, tekee remppaa ja lenkittää koiraa, suurin osa ajasta menee pyörimseen, eli ei saa mitään aikaiseksi. Oon käynyt lääkärissä ja saanut apuja nukkumiseen, mutta kemiallinen uni ei auta ja seuraava päivä menee tokkurassa, ihan kuin krapulassa. No niin menee kyllä silloinkin kun en nuku. Ollaan riidelty monta kertaa siitä kuinka mn tarpeita ei huomioida ollenkaan ja kaikki muu menee mun edelle. Siksi rupesin pitämään päiväkirjaa, että voin konkreettisesti osoittaa miehelle että mulla ei oikeasti ole YHTÄÄN omaa aikaa ja että pää hajoaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kurjalta ja raskaalta tilanteelta. :(

Miehelläsi ei ole kyllä mitään syytä hoitaa lapsia vähempää kuin sinä. Olisiko teidän mahdollista käydä purkamassa tilannetta esimerkiksi perheneuvolassa?

Ihan oikeastiko sairaseläkeläisellä ei ole mielestäsi mitään syytä hoitaa lapsia vähemmän kuin terveellä?

Ota päikkärit, lähde lenkille, metsään..

Älä ruikuta vaan ota omaa aikaa.

Miksi mies ei hoida ja kasvata lapsiaan? Eroa. Voitko saada tukiverkkoja sukulaisista? Jos,niin muuta lähemmäs heitä. Jokatapauksessa muuta johonkin missä paremmat palvelut ja muita ihmisiä.

Mä sain vastaavassa tilanteessa kyllä nukkua ja esikoinen oli osittain hoidossa ja sitten aloitti eskarin ja oli 4h pois. Molemmat vanhemmat yrittäjiä ja vauva sairastui vakavasti. 3 kk sairaalassa, yöt kotona, mies töissä , isovanhemmat esikoisen kanssa. Mentiin kuin juna eteenpäin. Sitten vauva kotiin, ei voinut kenellekään jättää hoitoon. Mutta todella törkeää mieheltäsi, jos ei töissä eikä osallistu lasten hoitoon. Koeta päästä vaikka tunniksi lenkille. Voisiko joku ystävistäsi poiketa teille? Saisit aikuista juttuseuraa.

No miten se pystyy remppaa tekemään??

ja tuohon tilanteeseen halusit sitten vielä toisen lapsen tehdä

Miksi, MIKSI vielä toinenkin lapsi tuollaiseen elämäntilanteeseen? Kysyn siksi, että hoidin omaa puolisoani vuosikaudet (samantyyppinen toimintakyky), ja yhdenkin lapsen kanssa olin tulla hulluksi, kaupungin tukiverkoista huolimatta.