Liian raskas vauvavuosi :(

Otan osaa. Mulla ollut vähän sama tilanne, nyt (ainoa) lapsi jo onneks kohta 2v, ja saan sen varmaan pian päiväkotiin. Turha kenenkään sanoa, että mitäs teit lapsen tuossa tilanteessa tai tuon miehen kanssa. Niin se meilläkin puhuttiin, että hän haluaa olla osallistuva isä, ja ottaa puolet vastuusta. Paskat. Ite hoidan kaiken ja kritisoida kyllä osaa vierestä. Jos olisin tiennyt millaiseksi elämä muuttuu, niin en tosiaan olis lasta tehnyt. Nyt on mitta täynnä, ja eroa suunnittelen. Just en pysty lähtemään, mutta lähiaikoina kyllä. Sitten joutuu ukkelikin arjen eteen, nimittäin hän todellakin saa pitää lasta puolet ajasta. Neuvoja? Sun on vaan pärjättävä jotenkin, kunnes elämä helpottuu, ja sitten lähdet menemään. Ajattele mikä vapaus sinua odottaa: joka toinen viikko (tai miten sitten vaihtelettekin)! Sittenpähän tajuaa ja oppii... Parisuhteen pelastamisen kannalta liian myöhään tosin, mutta elämän kannalta ei. 

Ethän sä oikein muuta voi, kuin pistää lapset välillä töllön eteen. Ruutuaika on se, millä äitejä nyt syyllistetään, mutta sillä saat vähän aikaa hengähtää. Parempi, että lapset katsoo vähän töllöä, kuin että äiti kilahtaa.

Onneksi ihmiset kirjoittelee tällaisestakin. Muistuttaa, että ei ikinä lapsia mulle. Sori ei kovin hyödyllinen kommentti mutta oikeasti olen kiitollinen että ihmiset kertovat myös vaikeuksista. Aina muka lapset suurin onni ja auvo mitä olla voi. Höpöhöpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi oli täyttänyt yksi, jo alkoi helpottamaan. 6-vuotiaasta oli pari tuntia yksikseen kotona. 8-vuotiaasta jo muutaman tunnin. 13-vuotiaasta alkoi reissata ympäri Suomen kavereita tapaamassa viikonloppuisin. Kun lapsi oli 14-vuotias, jäi yksin kotiin viikoksi meidän lähtiessä etelänlomalle. Kohta täyttää 15-vuotta ja on ensi kesänä lähdössä kolmeksi viikoksi kielikurssille ulkomaille.

Oma aikasi tulee kyllä, kunhan sitä jaksaa odottaa.

Hei oikeesti. Kivat sulle mutta kyllähän tossa ap:n kuviossa on nyt kaikki aika pahasti perseellään. Ukko nyt ainakin ekaksi. Eikä kenenkään tarvitse sinnitellä ja jaksaa hammasta purren vaan apua pitää pyytää ja itsestään pitää pitää huolta! Että ottaa kupoliin tuollainen ajattelutapa, että pitäisi vaan jaksaa katsoa uusavutonta ja kyvytöntä miestä ja itse kantaa koko huushollin velvoitteet. Koska "kyllä sitä sitten joku päivä saa omaa aikaa". Paskanmarjat. Jotain itsekkyyttä nyt kehiin!

"Paskanmarjat" oli ap:n omassa nimissään tulleessa viestissäkin :-). Kirjoititko itsellesi vastauksen?

 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on henkilökohtainen avustaja, joka hoitaa hänen raha-asiat. Tuskin asioita on sen kummemmin harkittu, miehen tekemiä päätöksiä. Hoidetaan raha-asiamme erikseen sattuneesta syystä. 

-ap

Ihan oikeasti, uskooko tätä enää kukaan? Aivovaurioinen mies ostelee sijoitusasuntoja henkilökohtaisen avustajansa avustuksella, ap ei tiedä eikä halua tietää mitään näistä afääreista, mutta muuttaa korpeen ja pyöräyttää tenavan, kun mies on luvannut (avustajan välityksellä?) osallistua vauvanhoitoon.

Taitaa olla ihan omasta päästä kexitty trolliavauz koko juttu.......

Ota yhteys kuntasi ehkäisevään perhetyön, teillä kaikki edellytykset saada apua. Aivovammaliitto, kuntoutusohjaaja tms. Taho, jonka kautta voisitte käydä perheen tilannetta läpi? Vertaistuki?

Taitaa tosiaan olla puppua koko juttu. Siltikään en jaksa ymmärtää että tehdään lapsia jo valmiiksi haastavaan tilanteeseen,ihan kuin elämä olisi liian helppoa ja mukavaa! Väkisellä täytyy hankaloittaa

elämäänsä uudella vauvalla josta ei tiedä kuinka raskashoitoinen on! Onneksi itselläni ei ole ikinä ollut

vauvakuumetta eikä miehellänikään joten olemme saaneet elää mukavaa rauhallista elämää. 

Hmm.. pistää miettimään, että millainen puheyhteys teillä miehen kaa on, vai onko? En tiiä oonko jotenkin kummallinen, mutta meillä lapsia tehdessä jo sovittu pelisäännöt hoidoista ja omasta ajasta, koska oma aika on molemmille tärkeää ihan jaksamisen takia. En osaisi ajatella tilannetta, missä mies vaan olisi hoitamatta tai "auttaisi", kun mielestäni perhe on meidän molempien ja niin myös molempien yhteinen vastuu lapsista..

Perheellä ei ole autoa, eivätkä sukulaiset ja kaverit käy kylässä, mutta remonttihommat rullaavat... Vaikka olisi kuinka pintaremonttia, niin niitä maalitörppöjä, lattialistoja ja tikkaita ei kukaan jaksa kuljetella jalan tai pyörän päällä. Itse kun olen remontoinut meidän asuntoja (kaksi tähän mennessä), niin jatkuvasti on pitänyt hakea jotain tarviketta tai työkalua rautakaupasta, vaikka kuinka olen koittanut suunnitella etukäteen. Tuon takia en usko tähän juttuun...

Ei kukaan luvannut elämästä helppoa. Menet nyt nukkumaan ja huomenna heräät leikkimään, laulamaan ja loruilemaan lastesi kanss. Mieti kiitollisena, että siinä ne nyt on ja palaat ajatuksissasi niihin hetkiin kun olitte kahdestaa miehesi kanssa ja rukoilit, että saisit lapsia ja kokea äitiyden. 

Perhetyön työnkuva on aivan eri kuin kotipalvelun. Perhetyöntekijä ei esim katso lasten perään tai siivoa, jollei sitten vanhemman apuna. Kotipalvelu tarjoaa siivoamista ja lasten kaitsemista. Perhetyöllä taas voidaan puuttua esim isän rooliin perheessä.

Ei ole aloittajaa näkynytkään enää sen koommin, kun jotkut alkoivat tarinaa epäillä...