En jaksa enää tyttären vegaaniutta!

Olet selvästi kasvattanut laiskan ja lellityn lapsen. Se nyt ei ainakaan auta jos kuitenkin selkä vääränä kannat niitä eineksiä kotiin ja teet kaiken hänelle valmiiksi.

Se että hän vaa kohtauksia juustohipusta lautasella johtuu kyllä ihan hänestä, ei vegaaniudesta. Joko et tee hänelle ruokaa valmiiksi vaan pistät hänet kokkaamaan itse tai sitten jätät ne kalliit einekset sinne kauppaan ja alat kokkaamaan halvoista perusaineksista yhdessä tyttäresi kanssa.

Jos hän on ainoa joka syö vegeruokaa niin eihän sitä tarvi edes jokapäivä kokkailla kun varmasti jää vähän ylikin ja sen voi sitten lämmittää seuraavana päivänä. Lisäksi ei ole mitään järkeä valmistaa kokonaan eri ruokia, teette niin että lisukkeet yms ovat yhteisiä ja sitten liha ja vegeproteiinit erikseen, tai sitten otatte tekovaiheessa ruuasta (esim keitosta) osuuden syrjään ennen kuin lisäätte lihan ja korvaatte sen hänen annokseensa vaikkapa pavuilla. :)

Vierailija kirjoitti:

Joo, arvasin että joki, kuten edellinen kirjoittaja, luulee minun tahallani laittavan vääriä ruoka-aineksia vegaanin ruokaan. Ei pidä paikkaansa. Noudatan pilkuntarkasti ohjeita, eri pannut, eri veitset. Kerran leikkasin juustoa meidän muun väen ruokaan, ja vahingossa samalla veitsellä ns. vegejuustoa (mikä ei oikeasti ole juustoa). Seurasi hysteerinen kohtaus. Muitakin esimerkkejä on.

Ehkä minä lopetan vegaaniruuan tekemisen. Katson sivusta ja olen hiljaa, kun tytär laihtuu. Hän asuu yhä kotona.

En tiedä, miten ruokaostokset tulisi hoitaa, kun meillä on kireää.

Tämä on oikea ongelma, eikä mikään provo.

Ruuanlaitosta on tullut painajainen. Kunpa olisikin varaa kalliisiin vegaanieineksiin.

Muuten, ihan todella valtava business on syntynyt vegaaniruokavalion ympärille. Veikkaan, että usean sadan prosentin voitot käärii valkoinen mies, joka syö lihaa. Ja nauraa matkalla pankkiinsa.

Sympatiat sinne, mutta pikkuisen on itselläsikin peiliin katsomisen paikka, kun olet suostunut kaikkeen tuollaiseen. Itsekin syön mielelläni vegaanituotteita, mutta olenkin jo aikuinen ja teen sekä maksan ruoat itse. Esim. vanhempien luona vieraillessa syön, mitä on, tai olen syömättä. Ei tulisi mieleenkään vaatia toisilta erillisiä veitsiä, kattiloita tms. Kaikista asioista voi kehittyä pakkomielle, ja niin tässä on käynyt. Tyttärelläsi on sairas pakkomielle, ja saat tuntea sen omissa nahoissasi. Siis en pidä vegaaniutta sairaana tietenkään, vaan niitä raivareita, jos on leikannut samalla veitsellä vaikka sitä juustoa. Jos asia ei järkeä puhumalla ratkea, hankkisin ammattiapua. Kerropa tyttärelle, ettei se hänen terveyteensä vaikuta millään muotoa, tehdäänkö ne eri kattilassa ne hänen ruokansa. Kerro suoraan, että äiti on henkisesti loppu.

Vierailija kirjoitti:

Mun on todella vaikea ymmärtää miksi joillekin kasvisyönti on niin outoa ja kummallista.

Mulle paljon oudompaa on se, että nykyaikana Suomessa elää ihmisiä, jotka eivät syö kasviksia, eivät tunne erilaisia kasviksia eivätkä osaa valmistaa niitä. Että on ihmisiä joille ainoa mahdollinen ruoka on könttä lihaa tai kanaa tai makkaraa, jonka kanssa ei taida olla muuta kuin joku jauhokastike ja valtava kasa perunamuusia tai makaroneja. Ja tietysti ketsuppi. Tai sitten kerma lotrattuna kastikkeeseen.

Itse ole kasvissyöjä enkä tunne tuttavapiirissäni ketään lihansyöjää jonka ruokavalio olisi tuollainen "äärilihanismi".

Onko tuollaisessa ääriruokavaliossa kyse rahan puutteesta vai mielikuvituksen ja taitojen puutteesta?

Minä olen se, jolla on keliaakikkoäiti (jolle ruuan keksiminen ei ole mikään ongelma) ja kasvissyöjätytär. Kyllä meillä on aina kasviksia joka ikisellä aterialla muutenkin. Ongelma vain on se, että niistä ei saa proteiinia. Tyttärelle eivät taas kelpaa esim. pavut (ml. kaikki soijatuotteet) tai linssit, joilla olisikin selvästi helpompi täydentää muille tarjottavat kasvikset ravitsemuksellisesti täysipainoiseksi ateriaksi.

Pistä esille maitosuklaalevy. Loppuu eettisyys siihen, varsinkin kun teinixistä kyse.

Anna tytölle ruokarahaa budjettiin sopiva määrä, tyttö ostaa sillä ainekset ja kokkaa itse. Jos tuhlaa rahat eineksiin niin sitten syö samaa kuin muut (sen mitä pystyy, esim perunaa ja salaattia.) Jos tyttö ei ole tyhmä niin oppii käyttämään rahaa ja myös kokkaamaan.

Tee kasvisruokaa aina suuri määrä, sitten ei tarvitse kokata joka päivä. Ihan hyvin voi syödä samaa ruokaa kahdesti tai kolmesti viikossa. Jos maanantaina teet kasvishernekeiton ja tiistaina vaikka munakoisovuokaa niin tyttö voi syödä niitä perjantaihin asti. Kun teet vaikka kasvispihvejä niin pakasta niitä sopivissa annoksissa. Pyydä tyttö keittiöön mukaan, yhdessä kokkaaminen on mukavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että sellainen vegaanivihaprovo tänään.

Mikä sinua ihan oikeasti toisten ihmisten syömisessä ahdistaa niin paljon, että päivittäin keksit näitä avauksia palstalle? Pelottaako siinä jokin?

Kysymykseni on retorinen, en jää seuraamaan keskustelua. Kehottaisin sinua itseäsi kuitenkin miettimään, mistä ahdistuksesi pohjimmiltaan kumpuaa.

Provo tai ei, mutta pystyn samaistumaan tuohon äitiin. Omassa lähipiirissäni on monta vegeruokailijaa ja kyllä se vain paljon monimutkaisemmaksi tekee tuon ruuanlaiton. Aiemmin (ennen tätä vegestelijäbuumia  ) kutsuin tämän saman piirin usein syömään, mutta nyt olen harventanut kutsuja, koska koen ruuanlaiton aika haasteelliseksi. Nyt joku ehdottaa, että tee vegeä kaikille, mutta en ole niin harjaantunut, että esim vegeleipomukset onnistuisivat sata varmasti. Tuo vegeintoilu menee usein äärimmäisyyksiin, kun kokkaan jotain, niin nämä tiukkikset lukevat tarkkaan, mitä tuote sisältää. Rupeaa aina ottamaan pattiin, kun joku juttu ei kelpaakaan, kun tässä nyt sattuukin olemaan sitä ja tätä. Elämä muuttuu jotenkin ilottomaksi, kun tuijotetaan pakettien tuoteselosteita.

Minä olen keliaakikko ja joudun syynäämään pakkausselosteet joka kerta huolella, mutta ei elämäni ole ilotonta! Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka tekevät minulle mielellään gluteenittomia herkkuja kun tulen kylään. Jos eivät joskus jaksa kokata varoen vilja-altistusta, tarjoavat sillä kerralla vain kahvit :)

Minullakin on keliaakikkoäiti, mutta myös kasvissyöjätytär. Kyllä sille keliaakikkoäidille on paljon helpompi keksiä ja tehdä syömiset kuin kasvissyöjätyttärelle. Tosin meillä asiaa monimutkaistaa huomattavasti se, että tyttö ei suostu syömään mm. linssejä, papuja, soijaa eikä mitään eineksiä. Sen vuoksi esim. suurin osa edellisellä sivulla annetuista sinänsä hyvistä vinkeistä siitä, miten laitetaan helposti ruokaa koko perheelle, ei toimi meillä.

Toivottavasti tyttäresi syö sentään maitotuotteita ja munia? Muutenhan tuo on ihan itsemurharuokavalio.

Maito on ihmiselle täysin tarpeeton ja turha aine.

Kirkumista ja huonoa käytöstä ei kyllä pidä sietää. Ei myöskään ruoanlaitosta kuttuilua, jos toinen on parhaansa yrittänyt. Perheen budjetissa on pysyttävä. Olet nyt ap todella aivan liian nysvä äiti. Teinisi murrosikä on ilmeisesti sitä lajia, että hän hakee sen rajan, jossa vanhempi pistää seinän vastaan. Aina hankalammaksi menee, mitä pidemmälle sinä ap joustat. Seinä on löydyttävä.

Kyseessä siis ei ole mikään vegaaniongelma vaan murrosikäongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan kyllä vahvasti jo uskomaan että näiden keskustelujen takana on yksi ja sama ihminen :D Ei voi olla tottakaan että näin usealla on täysin sama tilanne (teinityttö alkanut vegaaniksi, on huolestuttavan laiha, ei suostu syömään kuin eineksiä, jos mamma ei kokkaa niin ei syö kuin jogurttia yms, ei suostu tulemaan kauppaan, ei suostu ottamaan mistään selvää, isä ei ole koskaan kotona, mamma itku kurkussa kokkaa lapselle kalliita ruokia vegejuustoista ja kaupan kalleimmista vegaanisista aineksista vaikka halpojakin vaihtoehtoja olisi ja sitten itkee köyhyyttä..)

Kirjoitustyylikin on aina ihan sama ja samoilla syillä torpataan kaikki ehdotukset.

Itsekin tiedän tämmöisiä perheitä. Se nyt vaan on ajan vitsaus... ei kosketa vain yhtä perhettä todellakaan

No sitä en epäile ollenkaan, mutta näissä tarinoissa on kyllä kaikki ihan liian samanlaista ja sitten mikään ratkaisu ei kelpaa ja AP ei edes vastaa muihin kun noihin "Tässä sen taas näkee että vegaanius on paha asia!!" -kommentteihin :D

Pakko saada tehdä täysin eri ruuat kalliista aineksista ja pakko ostaa sitä soijajogurttia johon ei ole varaa. Hohhoijaa.

Näissä ketjuissa mikään ratkaisu ei kelpaa siksi, että ratkaisuehdotukset lähestyvät väärää ongelmaa. Ei tässä todellinen ongelma ole vegaanius, vaan syömishäiriö, jota lapsi toteuttaa luomalla oman, erittäin ehdottoman versionsa veganismista. Siihen kuuluu juuri tuollainen kattiloiden kyttääminen ja muu epäolennainen, rasvan välttely (koska tämä on vain tämän ajan sosiaalisesti hyväksytty versio anoreksiasta) ja tiettyjen hypetettyjen "oikeaoppisten" ruokatuotteiden vaatiminen. Tästä syystä mikään tervejärkiseen veganismiin perustuva vastaus ei auta. Tämä ei ole tervejärkinen ruokavalio, jota voisi yhdessä suunnitella ja saada sujumaan pakasteannoksilla ja papujen ostamisella. Tämä on mielen sairaus, jota ei voi parantaa kurinpidolla tai tiukalla puhuttelulla.

Äiti ei ole nössö, kun ostaa niitä soijajugurtteja ja härkistä. Äiti on epätoivoinen, ja nämä ovat ilmeisesti ainoat asiat, joita juuri tämä lapsi syö edes jollakin tavalla. Vastaavaa tapahtuu pikkulapsilla. Oma tyttäreni reagoi aikanaan päivähoidon aloitukseen syömällä lähinnä suklaavanukkaita. Pakko niitä oli sille tarjota, raukka oli aivan alipainoinen jo valmiiksi eikä sitä voinut jättää nälkiintymäänkään. Pikku hiljaa alkoi tavallinenkin ruoka maistua, mutta edelleen teininä on nirso etenkin stressaantuneena, ja liian laiha, jotta voisi jättää ilman ruokaa.

Syömishäiriöön voi kuolla, äidin huoli on täysin aiheellinen. Ammattiapua olisi hyvä hakea, varsinkin kun perheen talous ei nyt kestä asian ratkaisemista härkispaketeilla ja muun perheen kestokyky alkaa loppua. Jos urheilulaji on syömishäiriöille altistava, harkitsisin harrastuksen lopettamista.

Voisitko kokata koko perheelle vegaaniruokaa, ainakin osan aikaa? Se on terveellistä ja lisäksi tosi halpaa, voit käyttää soijaa, papuja, tofua linssejä jne. Ja jos rahat on tiukoilla, miksi edes ostat juustoa? Se on kallista ja epäterveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että sellainen vegaanivihaprovo tänään.

Mikä sinua ihan oikeasti toisten ihmisten syömisessä ahdistaa niin paljon, että päivittäin keksit näitä avauksia palstalle? Pelottaako siinä jokin?

Kysymykseni on retorinen, en jää seuraamaan keskustelua. Kehottaisin sinua itseäsi kuitenkin miettimään, mistä ahdistuksesi pohjimmiltaan kumpuaa.

Provo tai ei, mutta pystyn samaistumaan tuohon äitiin. Omassa lähipiirissäni on monta vegeruokailijaa ja kyllä se vain paljon monimutkaisemmaksi tekee tuon ruuanlaiton. Aiemmin (ennen tätä vegestelijäbuumia  ) kutsuin tämän saman piirin usein syömään, mutta nyt olen harventanut kutsuja, koska koen ruuanlaiton aika haasteelliseksi. Nyt joku ehdottaa, että tee vegeä kaikille, mutta en ole niin harjaantunut, että esim vegeleipomukset onnistuisivat sata varmasti. Tuo vegeintoilu menee usein äärimmäisyyksiin, kun kokkaan jotain, niin nämä tiukkikset lukevat tarkkaan, mitä tuote sisältää. Rupeaa aina ottamaan pattiin, kun joku juttu ei kelpaakaan, kun tässä nyt sattuukin olemaan sitä ja tätä. Elämä muuttuu jotenkin ilottomaksi, kun tuijotetaan pakettien tuoteselosteita.

Minä olen keliaakikko ja joudun syynäämään pakkausselosteet joka kerta huolella, mutta ei elämäni ole ilotonta! Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka tekevät minulle mielellään gluteenittomia herkkuja kun tulen kylään. Jos eivät joskus jaksa kokata varoen vilja-altistusta, tarjoavat sillä kerralla vain kahvit :)

Minullakin on keliaakikkoäiti, mutta myös kasvissyöjätytär. Kyllä sille keliaakikkoäidille on paljon helpompi keksiä ja tehdä syömiset kuin kasvissyöjätyttärelle. Tosin meillä asiaa monimutkaistaa huomattavasti se, että tyttö ei suostu syömään mm. linssejä, papuja, soijaa eikä mitään eineksiä. Sen vuoksi esim. suurin osa edellisellä sivulla annetuista sinänsä hyvistä vinkeistä siitä, miten laitetaan helposti ruokaa koko perheelle, ei toimi meillä.

Toivottavasti tyttäresi syö sentään maitotuotteita ja munia? Muutenhan tuo on ihan itsemurharuokavalio.

Maito on ihmiselle täysin tarpeeton ja turha aine.

Mistä sitten kommentoijan tytär saa mielestäsi proteiinia, jos on kasvissyöjä eikä syö palkokasveja eikä söisi edes maitotuotteita???

Mua nyt ihmetyttää, miten se tyttären vegaanius on alkanut, jos kerran oma-aloitteisuutta kokkaamisessa ei ole. Siis hän katsoi jonkun dokumentin vaikka, ja seuraavana päivänä vain ilmoitti, että hänestä tulee vegaani ja sinä suostuit tähän heti täysin, ilman, että olette yhdessä shoppailleet papuja jne. ja olet laittanut tyttöä opettelemaan ja harjoittelemaan monipuolista kasvisruoanlaittoa?

Ei tässä ole ongelmana mikään veganismi. Niin kuin moni on jo sanonut, vegaaniruokaa voi tehdä halvalla ja helposti, ja osittain samaa ruokaa voivat syödä kaikki.

Minusta kuulostaa siltä että tuo lapsi etsii epätoivoisesti rajoja ja sitä kautta välittämistä. Mutta niitä ei tule vastaan, koskaan. Vapaasti saa riekkua ja tehdä aina vaan älyttömättömämpiä temppuja. Äiti on täysi tossu joka vikisee ja passaa ja syyttää kaiken päätteeksi lasta omasta selkärangattomuudestaan (=siitä ettei rahat meinaa riittää. Vaikka tyttö ei suostunut edes ruokakauppaan...)

Haloo, ap, ruokalaskunne ei ole lapsen vika. Sinä ostat ne ruuat.

Se että lapsi syö prosessoitua ei ole hänen vikansa. Sinä aikuisena päätät mitä syödään ja kuulemma vielä valmistat ruuan.

Se että lapsi hyppii silmillesi johtuu siitä että annat hyppiä. Annat kahdeksan euroa "ruokaan" mutta lapsi ei välttämättä OSAA valita kaupasta ruokia vaan ottaa sitä mitä tekee mieli ja mikä on helpointa. Sinun vastuullasi on, että lapsi kotoa muuttaessaan osaa, viitsii ja pystyy tekemään peruskotityöt, kuten laittamaan halvalla (=tyypillinen opiskelijabudjetti) ruokaa. 

Ettet vain ap vielä uhkailisi lasta lastensuojelulla?

Pelkäätkö että lapsi laihtuu/ei saa tarvitsemaansa ravintoa? =>yhteys kouluterveydenhuoltoon tai viime kädessä lastensuojeluun jos koet että lapsi on vaarassa eivätkä omat keinot riitä

Pelkäätkö että lapsi saa raivokohtauksen? => se on saanut sen jo etkä kuollut siihen. Tuo itsesäälisi sen sijaan myrkyttää teidät kaikki.

Jos olet pitkäaikaistyötön, sinulla ei ehkä ole paljon rahaa, mutta aikaa sinulla pitäisi olla sen verran että pystyt kasvattamaan lapsesi niin kuin kokopäivätyötä tekevät ihmisetkin pystyvät kasvattamaan omansa.

Sääliksi käy lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että sellainen vegaanivihaprovo tänään.

Mikä sinua ihan oikeasti toisten ihmisten syömisessä ahdistaa niin paljon, että päivittäin keksit näitä avauksia palstalle? Pelottaako siinä jokin?

Kysymykseni on retorinen, en jää seuraamaan keskustelua. Kehottaisin sinua itseäsi kuitenkin miettimään, mistä ahdistuksesi pohjimmiltaan kumpuaa.

Provo tai ei, mutta pystyn samaistumaan tuohon äitiin. Omassa lähipiirissäni on monta vegeruokailijaa ja kyllä se vain paljon monimutkaisemmaksi tekee tuon ruuanlaiton. Aiemmin (ennen tätä vegestelijäbuumia  ) kutsuin tämän saman piirin usein syömään, mutta nyt olen harventanut kutsuja, koska koen ruuanlaiton aika haasteelliseksi. Nyt joku ehdottaa, että tee vegeä kaikille, mutta en ole niin harjaantunut, että esim vegeleipomukset onnistuisivat sata varmasti. Tuo vegeintoilu menee usein äärimmäisyyksiin, kun kokkaan jotain, niin nämä tiukkikset lukevat tarkkaan, mitä tuote sisältää. Rupeaa aina ottamaan pattiin, kun joku juttu ei kelpaakaan, kun tässä nyt sattuukin olemaan sitä ja tätä. Elämä muuttuu jotenkin ilottomaksi, kun tuijotetaan pakettien tuoteselosteita.

Minä olen keliaakikko ja joudun syynäämään pakkausselosteet joka kerta huolella, mutta ei elämäni ole ilotonta! Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka tekevät minulle mielellään gluteenittomia herkkuja kun tulen kylään. Jos eivät joskus jaksa kokata varoen vilja-altistusta, tarjoavat sillä kerralla vain kahvit :)

Minullakin on keliaakikkoäiti, mutta myös kasvissyöjätytär. Kyllä sille keliaakikkoäidille on paljon helpompi keksiä ja tehdä syömiset kuin kasvissyöjätyttärelle. Tosin meillä asiaa monimutkaistaa huomattavasti se, että tyttö ei suostu syömään mm. linssejä, papuja, soijaa eikä mitään eineksiä. Sen vuoksi esim. suurin osa edellisellä sivulla annetuista sinänsä hyvistä vinkeistä siitä, miten laitetaan helposti ruokaa koko perheelle, ei toimi meillä.

Toivottavasti tyttäresi syö sentään maitotuotteita ja munia? Muutenhan tuo on ihan itsemurharuokavalio.

Maito on ihmiselle täysin tarpeeton ja turha aine.

Vai niin ja soija hyväksi, vaikka on tuonti tuote? Entäs, jos tulisi kriisiajat uudelleen, mistä luulet, että noita kaikkia vegejuttuja saataisiin? Saattaisi ne kananmunat ja muut kotimaiset tuotteet taas maistua.

Hyvä provo. Jopa sinunlaisesi kokenut kokkikin varmaankin oppii laittamaan ruokaa niin, että sellaiset ruoka-ainekset, jotka eivät saa sekoittua toisiinsa, eivät myöskään niin tee.

Pieni ohje helppoihin, nopeisiin ja ravitseviin vegeruokiin:

Spagetin keittää viidessä minuutissa ja kaupassa on valmiita purkitettuja papuja ja kikherneitä. Teet spagetin ja heität vaikka kiehumisen loppuvaiheesssa sekaan puoli purkillista papuja tai kikherneitä. Siivilöit koko satsin, laitat takas kattilaan ja öljyä päälle. ( tuo oli siis annos yhdelle)

Tuota ainakin itse täydellisenä amatöörikokkina ja ruuanlaittotumpelona teen harva se päivä. Luulisi onnistuvan kokeeneemmaltakin ruuanlaittajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni huostaanotettu lapsi saa olla vegaani? Veikkaan ettei yksikään.

Saa kyllä olla. Huostaanotetuillakin lapsilla on ihmisoikeudet ja myös heidän arvojaan tulee kunnioittaa.

- Sijaiskodin äippä

Mä ymmärsin, että huostaanotetuissa ei ole vegaaneja, koska niitä tulee vain hyvistä perheistä.

Hyvien perheiden lapsia ei huostaanoteta.

Sellainen vinkki, että noita vegaanieineksiä on tosi usein alennettuina kaupoissa. Ja kun menee viimeisen tunnin aikana ostoksille, niin ässän myymälöistä niistä saa -60% alennuksen, mikä on todella merkittävä säästö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni huostaanotettu lapsi saa olla vegaani? Veikkaan ettei yksikään.

Saa kyllä olla. Huostaanotetuillakin lapsilla on ihmisoikeudet ja myös heidän arvojaan tulee kunnioittaa.

- Sijaiskodin äippä

Mä ymmärsin, että huostaanotetuissa ei ole vegaaneja, koska niitä tulee vain hyvistä perheistä.

Hyvien perheiden lapsia ei huostaanoteta.

Kyseessä on vain ruokavalio, ei se ole mikään paremmuuden merkki. Nykyajan teineissä on paljon maapallosta ja eläinten kohtelusta huolestuineita. Totta toki on, että suuri osa vegaaneista on koulutetuimmasta kansanosasta.

Ihmetyttää nämä, jotka ehdottavat, että koko perheelle tekisi hyvää syödä muutamana päivänä viikossa vegeruokaa. Soija - ja soijasta prosessoidut "elintarvikkeet" - nyt eivät ainakaan ole kenellekään hyväksi, ainakaan usein syötynä. Palkokasvit ovat kyllä oikein terveellisiä, niille, joille ne sopivat. Monien maha ja suolisto eivät kuitenkaan kestä suurempia määriä papuja ja herneitä. Oikeita suolistosairauksia ne voivat pahentaa rajustikin. Suolistosairauksien lisäksi ne voivat pahentaa muitakin sairauksia, kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita.

Kannatan kyllä ehdottomasti kohtuutta lihansyönnissä, ja runsasta kasvisten käyttöä, mutta vegaaniruoka ei todellakaan ole hyväksi tai edes sovellu kaikille. Moni varmaan voi hyvin vegeruuallakin, mutta mitenkään yksiselitteisesti se ei ole terveellisempi vaihtoehto. Joku superprosessoitu tofu ei ole yksiselitteisesti terveellisempää kuin vaikkapa kananmuna tai kala, ja joku soijarouhekin on jo todella kaukana luonnollisesta ravinnosta.

Enkä olisi siis kieltämässä ap:n tyttäreltä vegaaniruokavaliota (jos itse viitsisi panostaa), vaan kritisoin sitä, että muun perheen olisi muka hyvä vetää samaa ruokaa. Ravitsemuksellisesti ei yhtään sen parempaa kuin järkevä ja terveellinen sekaruoka, aiheuttaa mahdollisesti terveysongelmia, ja lisäksi tulee todennäköisesti kalliimmaksi. Päänvaivaksi tulee myös B12-vitamiinin saanti. Vegaani tietysti syö sitä jatkuvasti purkista, ja sekasyöjä saa sitä normaalista ruoasta, mutta jos sekasyöjän aterioista merkittävä osa korvataan vegeruoalla, pitää alkaa miettimään, pitäisikö noita B12-valmisteita syödä, ja mikä olisi oikea määrä.

Munsta ihan fiksusti sanoivat ne yhet vegaanivloggaajat notta jos vanhempien kotonsa yhä asuva teini haluaa olla vegaani niin mitäs jos vaikka ite tarjoais esim. kerran viikkoon vegaaniruokaa, jonka ite valmistaa muulle perheelle.