Kolmasluokkalainen poika ja sota- sekä taisteluaiheiset leikit alkaneet kiinnostaa entistä enemmän
Olen kuvitellut, että pyssyleikit ja sota- ja taisteluaihe olisi ohi jo kolmaslyokkalaisella, mutta ei. Näyttää vaan kiihtyvän mielenkiinto ko. aiheita kohtaan. Ulkona olisi yhtä väijymistä ja pyssy keksitään vaikka mistä risusta, koska meille ei yhtään pyssyä ole ostettu, eikä osteta. Sisällä leikkii kaikilla ukkeleilla taistelua ja sotaa. Tekee erilaisia kamppailupotkuja ilmaan ja nyrkkeilee ilmaan, ym. Todella rasittavaa.
Löysin aiheesta av:lta ketjuja, joissa yhdessä mm. pojalla oli saman ikäisenä samanlaisia elkeitä; piirteli sota-aiheita paperille, leikki sotaa ulkona ja ukkeleilla ja siitä seurauksena pojan opettaja oli lähettänyt pojan kurattorille ja psykiatrille. Pelkään, että oma poikani joutuu kohta ongelmiin koulussa, tai muualla, kun aikuiset huomaavat nämä leikit. Kohta jonkun kaverin vanhemmat tai naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksen ja sitten ollaan pulassa. Olen selittänyt pojalle tuhansia kertoja nämä syyt, miksei taistelu- ja sotaleikkejä saa leikkiä, kohta joku tekee ilmoituksen. Poika ei silti lopeta niitä.
Onko muita, jotka vielä kolmasluikkalaisina eivät ole lopettaneet näitä taisteluleikkejä? Mitä koulussa siitä on sanottu? Entä kavereiden vanhemmat?
Meillä kotona ei ole tuohon kannustettu, päin vastoin. Ja puhuttu ja puhuttu, miksi on kiellettyä, mutta mikään ei auta. Olisiko sittenkin kuraattori tai psykiatri oikeasti paikallaan? Harmittaa niin paljon pojan puolesta!
Kommentit (12)
Minuakin kiinnosti sotaleikit kolmosluokkalaisena, siinä oli sellaista jännitystä. Tehtiin aseita oksista, ja haalattiin ne kotiinkin. Tyttö siis olen, ja inhoan väkivaltaa. Olen vegaani, en negaaja.
Ihan normaalia on.
Itsekin leikin juuri tuonikäisenä ihan samanlaisia. Voi kuulostaa ihmeelliseltä, mutta sotaleikeissä oppii huomaamattaan eräänlaista peliteoriaa, josta on hyötyä opiskelussa, joukkuelajeissa ja työelämässä. On strategista ajattelua selvittää itselle, että mitä vaaditaan saavuttaakseen tavoitteeni. Missä kohdin hyökätään, missä puolustetaan, mitkä ovat oikeat aseet ja keinot (~työvälineet ja työtavat) ja keitä tarvitse puolelleni (tuen antaminen ja saaminen) ja etenkin, keiden kanssa jaan saman tavoitteen minkä vuoksi voimme yhdistää voimamme.
Olen siis ”hyvä perheen” lapsi, yliopistokoulutettu ja hyvässä työssä
M38
Sehän on normaalia että pojat leikkii pyssyleikkejä ja sotasta. Anna leikkiä. Olisiko se mielestäsi epänormaalia että tytöt leikkii kotista ?
Se nyt on ihan normaalia, että joskus vähän leikittää, mutta että jo kolmosluokkalainen kiinnostaa ni...
Sotaleikit ovat osa poikien ryhmääntymistä. Energian voi ohjata vaikka urheiluharrastukseen ja joukkuetoimintaan. Itse aloitin tuossa iässä jääkiekkojunnuna lätkäharrastuksen.
Olen hoiva-alalla oleva mies ja taisi muakin koko ala-asteen kiinnostaa sota- ja taistelujutut. Luin korkkareita ja piirsin sotajuttuja. Keräsin muovisotilaita. Jalkapallo- ja karate-harrastus rauhoitti 10 vuotiaana tuota "leikkiräiskimistä".
Yläasteella kiinnosti sitten enää urheilu ja tytöt.
En olisi vielä hirveön huolissaan. Antaisin ala
Ihan hyvä vaan. Toivottavasti sama into jatkuu parikymppisenäkin
Miksi sitten opeyyaja reagoi lähettämällä psykiatrille toisen ketjun mukaan?
Ap
Ei ole normaaleja leikkejä mielestäni lapselle. Minulla on vaan tyttöjä, mutta en ymmärrä silti poikasi leikkejä. Sadistisia leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten opeyyaja reagoi lähettämällä psykiatrille toisen ketjun mukaan?
Ap
Koska opettaja on nykynainen Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaaleja leikkejä mielestäni lapselle. Minulla on vaan tyttöjä, mutta en ymmärrä silti poikasi leikkejä. Sadistisia leikkejä.
Ei niissä ketään kiduteta, eikä vahingoiteta mitenkään.
Eiväthän tyttöjen prinsessaleikkeihinkään ne niiden leikkijät sekoita mitään todellisen maailman vallanperimyskysymyksiä yms. valtiollisia asioita.
Minuakin harmittaa, koska hänellä on sinut vanhempana.
Anna pojan leikkiä. Pyssyt ja taisteluleikit eivät ole vahingollisia. Mielikuvituksen toiminnan estäminen on.