Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita yksinäisiä? Tai te jotka ette ole, kertokaa mistä olette löytäneet aikuisiällä ystäviä?
Olen niin yksinäinen enkä tiedä mistä voisin saada kavereita. ;( On mulla miesystävä ja vanhemmat joiden seurassa vietän aikaa mutta ei muita. Usein olenkin tämän asian kanssa ihan ok, mutta välillä tulee huonoja hetkiä jolloin kaipaisi tyttökavereiden seuraa.
Koulusta, harrastuksista, työpaikoista yms ei ole mistään jäänyt käteen yhtäkään ystävää. Olen todella huono tutustumaan ihmisiin, ujo ja aina ollut porukasta vähän ulkopuolella. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat ihan kamalasti ja toivoisinkin ettei tarvitsisi enää tutustua uusiin ihmisiin vaan voisi suoraan hypätä siihen vaiheeseen kun on hyvä ystävä jonka kanssa voi olla täysin oma itsensä.
Olin ala-asteella koulukiusattu ja vielä yläasteellakin lievästi. En tiedä voiko se olla osa syy tähän tilanteeseen.
Mistä te noin 20-30 vuotiaat olette löytäneet aikuisiällä ystäviä? Varsinkin te jotka olette myös ujoja?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vanhat koulukaverit jotka asuvat samalla paikkakunnalla. Ota vaikka facessa yhteyttä. Sukulaiset esim pikkuserkut. Miehen ystävien puolisot. Lastesi kavereiden vanhemmat. Sisarustesi kaverit. Tässä joitakin ideoita.
Tällaisiin on mielestäni suurin kynnys ystävystyä.. Tai siis mielestäni on vaivaannuttavaa uudelleenlämmittää jotain suhteita johonkin koulukavereihin.. Jostain pikkuserkuista puhumattakaan.
Helpointa on ottaa kohteeksi joku, jonka kanssa ei ole paljon ollut ennen tekemisissä ja kuin vahingossa ehdottaa että "hei, kuulin että olet käynyt salilla x, mennäänkö joskus yhdesdä jumppaan" ja sitten vaan alatte käydä siellä jumpassa ja sen kautta ystävystytte ja voitte alkaa tekemään muutakin. Näin mä olen mun uudet ystäväni saanut. Ns. mennyt heidän elämäänsä mukaan ja innostunut heidän asioistaan. Tällaisia voisivat juuri olla työkaverit tai lasten kavereiden vanhemmat tai ehkä ne puolison kavereiden puolisot?
Tylsää kun ihmiset sanovat että ei saisi olla yksinäinen kun on puoliso. Kyllä ihminen tarvitsee muitakin kontakteja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai miten olisi some? Tai "Vanhat ystävät"? Kysy joltain kuulumisia. Sori, jos nämä tuli jo. En ole lukenut muita kommentteja
21
Ja TAAS näitä "yhyy olen yksinäinen" ja seuraavassa lauseessa "mulla on mies". Hoh hoijaa...
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinäiset joilla on läheiset vanhemmat ja puoliso eivät kyllä ole ikinä kokeneet oikeaa yksinäisyyttä. Se on sitä että ei ole ketään jolle kertoa päivän tapahtumista, ei yhtään ketään jolle purkaa huolia tai kysyä neuvoa. On vuodesta toiseen yksin omien ajatustensa kanssa ja ainoa puhekontakti on kaupan kassa.
Haistakaa huilu te etuoikeutetut tekoyksinäiset.
No just, tää on tätä samaa että ei sais valittaa vaikka flunssastaan kun jollain on syöpä.. Hienoa, että ap yrittää tehdä yksinäisyydelleen jotain eikä katkeroidu loppuelämäkseen tilanteeseensa.
Silkkaa typeryyttä ja ymmärtämätöntä dissausta niitä kohtaan, joilla on puoliso ja näin ollen eivät voisi kokea yksinäisyyttä. Tiesittekö, että yksinäisyys on subjektiivinen kokemus?Minulle yksinäisimpiä kokemuksia ovat olleet ne hetket kun olen ollut osa porukkaa, johon en koe kuuluvani millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinäiset joilla on läheiset vanhemmat ja puoliso eivät kyllä ole ikinä kokeneet oikeaa yksinäisyyttä. Se on sitä että ei ole ketään jolle kertoa päivän tapahtumista, ei yhtään ketään jolle purkaa huolia tai kysyä neuvoa. On vuodesta toiseen yksin omien ajatustensa kanssa ja ainoa puhekontakti on kaupan kassa.
Haistakaa huilu te etuoikeutetut tekoyksinäiset.
Lopeta ilkeily. Etsi SPR:n tai muun kautta seuraa? Eikös kaikenlaista ystävyystoimintaa ole saatavilla, jos tilanne on noin vakava.
Ei ihme että yksinäiset on yksinäisiä, jos seuraa ei saa hakea ja yksinäisyyttään tunnustaa ennen kuin todella on ihan ypöyksin.. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinäiset joilla on läheiset vanhemmat ja puoliso eivät kyllä ole ikinä kokeneet oikeaa yksinäisyyttä. Se on sitä että ei ole ketään jolle kertoa päivän tapahtumista, ei yhtään ketään jolle purkaa huolia tai kysyä neuvoa. On vuodesta toiseen yksin omien ajatustensa kanssa ja ainoa puhekontakti on kaupan kassa.
Haistakaa huilu te etuoikeutetut tekoyksinäiset.
Lopeta ilkeily. Etsi SPR:n tai muun kautta seuraa? Eikös kaikenlaista ystävyystoimintaa ole saatavilla, jos tilanne on noin vakava.
En sinänsä ihmettele että tämä ihminen on yksin kommentin ilkeydestä päätellen..
Se jolla on puoliso tai perhe voi silti olla yksinäinen, puoliso voi olla paljon poissa, olla narsisti, kuolla, vanhemmat voi kuolla jne....yksinäisyys on tunne. Itse tunnen itseni yksinäiseksi myös porukassa.
T: se 40v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduttavaa lukea että meitä yksinäisiä on muitakin, välillä on sellainen olo että olen melkein ainut. Kaipaisin ihmistä jonka kanssa voisi vain olla, käydä kaupoilla, kirppiksillä, viettää tyttöjeniltaa villasukat jalassa viinilasin kanssa välttämättä edes minnekkään baariin lähtemättä, mökkeillä, katsoa elokuvia, nauraa maha kippurassa tyhmille jutuille ja olla toisen tukena vaikeissa hetkissä.
Tutustuminen on vaikeaa, kun tuntuu ettei samanhenkisiä löydy. Enkä harrasta mitään. Lisäksi tuntuu että tosi monet ovat ilkeitä ja pinnallisia.
En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka toistuvasti kohtaavat ilkeitä ja epämiellyttäviä ihmisiä. Minä kohtaan tällaisia tosi harvoin! Millaisissa piireissä oikein liikutte? Minä olen vieläpä töissä niin, että tapaan paljon erilaisia ihmisiä sen kautta. Suurin osa on ihan mukavia. Olisiko omasta asenteesta kiinni?
Täällä yksi kotiäitiyden myötä yksinäistynyt. Olen nykyään todella kömpelö sosiaalisissa tilanteissa ja ne asiat, jotka parikymppisenä mussa miellytti muita, nyt kolmekymppisenä tuntuu inhottavan. Eli mulla taitaa olla ns.vanhat vitsit. Muutama kaveri jäänyt nuoruusvuosilta, mutta niilläkin ihan omat kuvionsa enkä ole kenenkään paras kaveri. Miehen kanssa käydään joskus keikoilla, mutta ei sielläkään tule syvemmin tutustuttua, vaikka siellä onkin omankaltaista porukkaa. Myöskään koulu-tai kerhopiireistä en tunnu löytävän ketään toista äitiä kaveriksi, enkä edes halua, mitä niitten juttuja kuuntelen. Jonkin verran olen ollut vanhempainyhdistyksen toiminnassa mukana, mutta sielläkin ne vanhemmat ovat... no ei mun makuun.
Olis aivan mahtavaa saada se paras ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama ongelma. Seurana vain mies ja vanhemmat, mutta ei ketään kenen kanssa tekis tyttöjen juttuja, purkais parisuhdeongelmia jne... Työkavereilla on omat kaverit ei me olla vapaalla yhtään yhdessä, enkä oikein tiedä haluaisinko edes.
Lapsuuden kaveripiiri hajos vuosia sutten ympäri maata, eikä mutään puhuttavaa oikein enää ole kun joskus järjestettiin tapasminen.
Tätä harrastuksista löytämistä en tajua, en mä ainakaan introverttina viitti mennä salilla ketään noin vaan pyytää kahville, ei meidän salilla edes kukaan puhu toisilleen.
Kaipaisin juttu ja kahviseuraa, liikuntaa haluan harrastaa yksin omaan tahtiin. Mutta tuki ja ystävä ja leffaseura olus tarpeellinen.
Töistä. Sieltä löytynyt paljon samanhenkisiä ihmisiä, osasta jopa tosiystäviksi asti.
Olisko sun miehellä kavereita joita voisitte yhessä tavata ja pääsisit ite laajentamaan tuttavapiiriä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinäiset joilla on läheiset vanhemmat ja puoliso eivät kyllä ole ikinä kokeneet oikeaa yksinäisyyttä. Se on sitä että ei ole ketään jolle kertoa päivän tapahtumista, ei yhtään ketään jolle purkaa huolia tai kysyä neuvoa. On vuodesta toiseen yksin omien ajatustensa kanssa ja ainoa puhekontakti on kaupan kassa.
Haistakaa huilu te etuoikeutetut tekoyksinäiset.
Minulla ei ole puolisoa eikä yhtään ystävää, mutta läheiset vanhemmat löytyy. Olen mielestäni silti oikeutettu tuntemaan sitä raastavaa yksinäisyyttä, jota usein tunnen, koska vanhemmat eivät asu edes samalla paikkakunnalla eikä eläkeiässä olevat vanhemmat ihan korvaa sitä omanikäistä seuraa, jonka kanssa voisi tehdä asioita ja jutella asioista, jotka ovat ehkä vähän läheisempia meille nuoremmille. Poislukien vanhemmat, minunkin puehkontaktini ovay lähinnä erilaiset asiakaspalvelijat.
Vierailija kirjoitti:
Töistä. Sieltä löytynyt paljon samanhenkisiä ihmisiä, osasta jopa tosiystäviksi asti.
Olisko sun miehellä kavereita joita voisitte yhessä tavata ja pääsisit ite laajentamaan tuttavapiiriä?
Niin ja tähän vielä lisätäkseni, olen 26v ja hyvät ystävät on löytynyt 40 ja 50v naisista. Että ei kannata katsella pelkästään oman ikäisiä.
minäkin olen yksinäinen.lapset lentäneet pesästä minulla on mies jota rakastan vaikka risteilylle katselemaan kaunista saaristoa.suunnattomasti,mutta hän on sairas .ei pysty lähtemään kaveriksi matkoille.kaipaisin hetken huilinkia arjen askareisiin kaipaisin kivaa ystävää ,kaveriksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinäiset joilla on läheiset vanhemmat ja puoliso eivät kyllä ole ikinä kokeneet oikeaa yksinäisyyttä. Se on sitä että ei ole ketään jolle kertoa päivän tapahtumista, ei yhtään ketään jolle purkaa huolia tai kysyä neuvoa. On vuodesta toiseen yksin omien ajatustensa kanssa ja ainoa puhekontakti on kaupan kassa.
Haistakaa huilu te etuoikeutetut tekoyksinäiset.
Lopeta ilkeily. Etsi SPR:n tai muun kautta seuraa? Eikös kaikenlaista ystävyystoimintaa ole saatavilla, jos tilanne on noin vakava.
En sinänsä ihmettele että tämä ihminen on yksin kommentin ilkeydestä päätellen..
No en vielä tuomitsisi yhden kommentin perusteella... Ehkä hän ei ollut ihan tosissaan? En tiedä. Yksinäisyys voi (näköjään) todella rassata hermoja.
T. Tuo SPR:ää ehdottanut
Vierailija kirjoitti:
Löydän ystäviä ihan joka paikasta. Mulla on päivittäin paljon ihmiskontakteja, joista voi sitten muodostua ystävyyssuhteita. Suurimmasta osasta ei, mutta välillä jonkun kanssa synkkaa paremmin ja/tai on paljon yhteistä. Minut tunnetaan monissa vakiopaikoissa, joissa käyn (kahvilat, yökerhot, jumpat, kirjasto) yms. Kun vaan juttelee paljon ihmisten kanssa ja on kiinnostunut heistä, niin siitä se lähtee! Pitää olla avointa mieltä. Meillä naapuritkin ovat olleet aina heti alusta alkaen enemmänkin tekemisissä kuin pelkkiä moikkaustuttuja.
Mistä mahtoi tulla alapeukku?
Hanki paljon rahaa ja muuta omaisuutta, josta muut voivat hyötyä. Sillä tavalla saat "ystäviä".
Mutta muista, että olet itse sitten koko ajan siellä antajan puolella. Kun tarvitset jotain, kaikki on kadonneet kuin tuhka tuuleen...
Opittu kantapään kautta
Alue: Aihe vapaa
Löydän ystäviä ihan joka paikasta. Mulla on päivittäin paljon ihmiskontakteja, joista voi sitten muodostua ystävyyssuhteita. Suurimmasta osasta ei, mutta välillä jonkun kanssa synkkaa paremmin ja/tai on paljon yhteistä. Minut tunnetaan monissa vakiopaikoissa, joissa käyn (kahvilat, yökerhot, jumpat, kirjasto) yms. Kun vaan juttelee paljon ihmisten kanssa ja on kiinnostunut heistä, niin siitä se lähtee! Pitää olla avointa mieltä. Meillä naapuritkin ovat olleet aina heti alusta alkaen enemmänkin tekemisissä kuin pelkkiä moikkaustuttuja.