Muita yksinäisiä? Tai te jotka ette ole, kertokaa mistä olette löytäneet aikuisiällä ystäviä?

Täällä yksi 24-vuotias yksinäinen introvertti. Kaipaan sellaisia syvempiä ihmisiä lähelleni. Ja minullakin on lähinnä avopuolisoni ja vanhempani, siinähän se. :(

Töistä mä olen löytänyt.. Vaatii kyllä omaa aktiivisuutta vähän ja sitä, että on pidempään samassa työpaikassa. Harrastuksista tällaisia ei ole tarttunut. Helpointa on töissä löytää joku ihminen, jolla on sinuakin kiinnostava harrastus ja sitten alkaa käymään esim. yhdessä siinä. 

En superystävää, mutta sellaisen kaverin kumminkin sain parista paikasta: syynäriltä ja parisuhdekurssilta.

Jossain seurakunnan toiminnoissa voisi ehkä kans tutustua

Voi kun osaisinkin kertoa varman vastauksen, tekisin tiedollani ehkä omaisuuden. Ajan takaa lähinnä sitä, että älä vaivu liian alas surusi kanssa, meitä yksinäisiä on PALJON! Luulenpa, että monella on taustalla koulukiusatuksi joutuminen. On todella suuri kynnys uskaltaa luottaa kehenkään ihmiseen, kun mielessä kummittelee pelko siitä, jos tämäkin uusi ihminen kääntyy minua vastaan. Ensimmäinen asia siis on sen menneen tuskan käsitteleminen pois, jotta se ei enää vaikuta omaan käytökseen. Lapsien saannin jälkeen uskaltauduin muskareihin ja perhekerhoihin ja aloin opetella ystävystymistä uusien ihmisten kanssa. En uskalla luokitella montaakaan uutta tuttavuutta vielä ystäväksi, mutta yritän uskaltaa tutustua enemmän ja enemmän, jotta termi muuttuu!

Täälläkin yksi samanlainen, mutta olen 35. Mutta mä voin olla sun ystäväsi täällä 💗 muakin jonkin verran kuormittaa sosiaaliset tilanteet puolituttujen kanssa, mutta toisinaan kaipaisi seuraa. Mun ongelma on siinä, että en ole löytänyt samanhenkistä seuraa, paitsi harrastuksesta, mutta heitä en tapaa harrastuksen ulkopuolella. Tuntuu että yksinäisiä on paljon, mä toivoisin että mua kysyttäisiin enemmän mukaan esim lenkille, baariin jne. Kahvittelusta en oikein välitä, vaan pitää olla toimintaa. Mutta sekin sydänystävän kanssa olisi mukavaa.

Lohduttavaa lukea että meitä yksinäisiä on muitakin, välillä on sellainen olo että olen melkein ainut. Kaipaisin ihmistä jonka kanssa voisi vain olla, käydä kaupoilla, kirppiksillä, viettää tyttöjeniltaa villasukat jalassa viinilasin kanssa välttämättä edes minnekkään baariin lähtemättä, mökkeillä, katsoa elokuvia, nauraa maha kippurassa tyhmille jutuille ja olla toisen tukena vaikeissa hetkissä.

Tutustuminen on vaikeaa, kun tuntuu ettei samanhenkisiä löydy. Enkä harrasta mitään. Lisäksi tuntuu että tosi monet ovat ilkeitä ja pinnallisia.

Junasta. Työväenopiston kurssilta.

Yhdestä tilaisuudesta jossa kävin, nainen tuli antamaan numeronsa kun menimme samassa junassa ja ollaan soiteltu.

Täällä myöskin ilmoittautuu yksinäinen 25- vuotias nainen pk-seudulta. Ainoat sosiaaliset kontaktini työn ulkopuolelta ovat puolisoni ja siskoni. Opiskeluajoilta ei jäänyt kuin hyvänpäiväntuttuja, mikä näin jälkikäteen kaduttaa :( Viikottain mietin mistä löytää samanhenkistä seuraa, tai jos ei samanhenkistä niin juttu- ja lenkkeilyseuraa edes. En ole kovin menevä, vaan enemmän kotona viihtyvää tyyppiä. Netistä olen yrittänyt etsiä yksinäisten nuorten aikuisten tapaamisryhmiä, mutta muualta ei tunnu löytyvän kuin seurakunnan piiristä. Kirkkoon kuulumattomana ei-uskovana olen jättänyt nuo väliin. Onko antaa vinkkejä, yksinäisen kanssasisaret- ja veljet?

Seurakunnasta.

Onkohan jotain miitinkejä olemassa nykyään?

Olen kärsinyt yksinäisyydestä aikuisiällä, sillä olen muuttanut kymmeniä kertoja paikasta toiseen, matkustellut ja asunut ulkomailla. Tärkeintä asian edistämisessä on olla itse aktiivinen ja voittaa ujoutensa.

Isoimmissa kaupungeissa on Fb- kaveriryhmiä ja esim Couchsurfing-ryhmiä, jotka ovat tosi hyviä uusien ystävien löytämiseen. Moni cs-ryhmä järjestää viikottaisia tapahtumia, joihin voi vapaasti liittyä mukaan.

Netissä on myös muita kaverisivustoja, etsitaanystavaa.com on usein mainittu av:lla.

Tärkeintä on olla lannistumatta ja uskaltaa ottaa kontaktia.

Tuntuu vähän hassulta, että valitat yksinäisyyttä, sinulla on kuitenkin elämänkumppani. Moni jolla on lauma ystäviä ympärillä tuntevat yksinäisyyttä nimenomaan siksi ettei heillä ole kumppania. Minusta sinulla on hyvä lähtökohta sinänsä, sillä sinulla on kuitenkin aina joku lohduttamassa ja tukemassa ja lähellä. Nyt vaan reippaasti tutustumaan ihmisiin ja muista, että hyvät ihmissuhteet kehittyvät ajan kanssa. Minullakaan ei ole kovin montaa hyvää ystävää mutta olen yrittänyt pitää yllä myös tällaiia kevyempiä tuttavuussuhteita. Aiemmin en sellaisista perustanut mutta nyt ymmärrän, että niistäkin saa irti paljon vaikka henkilö ei sydänystävä olisikaan.

Miten te yksinäiset olette puolison tavanneet?Kysyn siis siksi että täällä yksi vastaava, mutta myös ilman puolisoa (n35).

Mulla ei myöskään ole ystäviä, eikä puolisoakaan. Käyn töissä ja liikuntaharrastuksissa ja olen lasten kanssa, mutta ei ole ketään, kenen kanssa jakaa asioitaan ja jutella, nauraa ja höpötellä.

Olen monessa mukana ja ihmiset ehkä luulevat, että en ole yksinäinen, mutta totuus on toinen.

Monestihan se puoliso korvaa ystävien tarpeen, mutta kun ei ole sitäkään. Hyvänpäiväntuttuja kyllä.

Olen aina vähän ihmetellyt samaa, valitetaan yksinäisyyttä vaikka oman puolison pitäisi olla se suurin tuki, turva ja ystävä. Mitä ne sitten ovat ellei sitä? Ymmärrän toki, ettei mies ole sama asia kuin nainen. Mutta noin periaatteessa.

Nyt vaan kysymys kuuluu, mitä frendeilyä keksittäisiin,

Lautapelejä, Malminkartanon portaita, pingistä, lenkille, sulkista?

Otetaanko proggikseksi, että me vähän epäsosiaaliset tehtäisiin jotain yhdessä edes kerran kuukaudessa näin alkuun, joku online ryhmä? :P

Täällä 40v ja yksinäinen myös...olin koulukiusattu. Perhe löytyy mutta ei juuri ystäviä, olen varmaan vähän hiljainen ja ujo ja outokin.

Vanhat koulukaverit jotka asuvat samalla paikkakunnalla. Ota vaikka facessa yhteyttä. Sukulaiset esim pikkuserkut. Miehen ystävien puolisot. Lastesi kavereiden vanhemmat. Sisarustesi kaverit. Tässä joitakin ideoita.

Sähköposteja kehiin, niin minä kirjoitan teille yksinäisille, tutustutaan.

Nämä yksinäiset joilla on läheiset vanhemmat ja puoliso eivät kyllä ole ikinä kokeneet oikeaa yksinäisyyttä. Se on sitä että ei ole ketään jolle kertoa päivän tapahtumista, ei yhtään ketään jolle purkaa huolia tai kysyä neuvoa. On vuodesta toiseen yksin omien ajatustensa kanssa ja ainoa puhekontakti on kaupan kassa.

Haistakaa huilu te etuoikeutetut tekoyksinäiset.