Neuvoja joilla pääsen eroon pitkäaikaisesta ihastumisesta ja elämässä eteenpäin
Tässä tarinani. Olen tuntenut kyseisen henkilön n. 4 vuotta. Alkujaan olimme samassa työpaikassa, ja pikku hiljaa tutustuimme. Olimme jotenkin samanlaisia, ja huumorintaju yhdisti meitä. Kiinnitin huomiota heti, että onpa komea mies, mutta ajattelin, että ei kolahda minuun. Mutta pikku hiljaa kolahti, sillä hän oli todella ystävällinen ja kohtelias, ja minulla oli vaikeuksia löytää samanhenkistä seuraa työpaikalta, kaikilla oli jo omat piirinsä. Olen varattu, joten toki tiedostin, että kyseessä on miespuolinen henkilö. Kaveruutemme tiivistyi tosi nopeasti, ja pian olin jo korviani myöten ihastunut. Vaihdoin toiseen työpaikkaan, mutta yhteydenpitomme säilyi.
Koko tuntemisemme ajan tämä ihmissuhde on mennyt aaltoliikeeessä, johon on mahtunut koko tunteiden skaala. Tämä ystävyyssuhde on täysin platonininen, aina ollut, sitä haluan painottaa. Mutta en silti ymmärrä vieläkään, missä suhteessamme mennään. Tämä mies ei ole koskaan myöntänyt mitään (itse olen kertonut tunteistani), mutta huomioi minua, kyselee kuulumisia, tuo lahjoja etc etc. Toisaalta ignoroi minua, valehtelee, ja unohtaa minulle tärkeitä asioita.
Tämä kaikki on todella kuluttavaa eikä mitään normaalia aikuisten ihmisten kanssakäymistä. Tämä asia syö minua, ja hallitsee elämääni. Olen erittäin monta kertaa koittanut lopettaa yhteydenpidon, mutta sitten tämä mies on kuitenkin aina yhteydessä. Enkä pääse itsekään irti, koska lopulta en kestä sitä, ettei hänestä kuulu mitään. Tässä taustalla vaikuttaa myös oma lapsuudentaustani, en kestä hylkäämistä. Mutta haluan elämäni omaan kontrolliini, en halua elää niin, että tämä ihmissuhde vie sitä.
Kertokaa minulle, miten pääsen eteenpäin. En kaipaa moraalisaarnaa, vaan neuvoja, pieniäkin arjen asioita. Miten te olette päässeet eroon ihastuksesta? Miten saitte asiat oikeille raiteilleen? Miten löydän itseni ja itsekunnioitukseni?
Kommentit (19)
Musta toi on ihan normaalia... Mut panostaisin siihen omaan mieheen, löytäkää elämä uudestaan.... Varmaan päässyt vähän lössähtämään. Kyllä se unohtuu sitten. Mieti ketä haluat loukata. Et varmaan omaa kumppaniasi?
Kuulostaa siltä, että mies tavallaan nauttii huomiosta ja pyrkii ylläpitämään ihastustasi. Ehkä koettaa pitää sinua varalla, jos tulisi tilanne että sinä ja miehesi eroaisitte ja hänellä ei olisi mitään kiinnostavampaa juuri silloin meneillään. Voi kuulostaa kamalalta näin suoraan kirjoitettuna, mutta mieti hänen motiivejaan: hän pitää yhteyttä varattuun naiseen, joka on kertonut tunteistaan. Jos hän olisi vastavuoroisesti ihastunut, hän olisi näiden vuosien aikana jo yrittänyt viedä asiaa voimakkaammin eteenpäin.
Hei, kiitos tosi paljon kommenteista. Tällaisessa tilanteessa häviää kyky nähdä selkeästi, etenkin kun toinen ihminen käyttäytyy niin ailahtelevasti.
Mutta kirjoittaja nro 4 tuo oli todella hyvin tiivistetty. Kyllähän sen myöntäminen sattuu, kun tajuaa, ettei toisella ole tunteita, mutta toisaalta sen ymmärtäminen on myös vapauttavaa. Olen itsekin miettinyt sitä, että jos hän oikeasti olisi kiinnostunut minusta, niin olisi jo tehnyt jotain tässä vuosien aikana. Jos olisin hänelle tärkeä, ja hän haluaisi minut, niini olisi tehnyt töitä asian eteen. Olenkin aina jotenkin ihmetellyt sitä, että hän liehittelee minua, huomioi, käyttäytyy lämpimästi ja huomaavaisesti, ja sitten yhtäkkiä olen taas ilmaa ja jos kerron esimerkiksi huolistani, niin hän saattaa kommentoida niitä sillä hetkellä, muttei koskaan palaa asiaan. Ja monesti, jos olen halunnut puhua hänen kanssaan puhelimessa, niin se ei koskaan onnistu hänen puoleltaan samana päivänä, vaan sitä täytyy kovasti järjestellä. Hän on myös jo aika kauan tapaillut jotain naista (olin aika järkyttynyt, kun asia kävi ilmi, koska oli salannut sen yli 6 kk), mutta hän vähättelee tätä suhdetta eikä suostu myöntämään, että kyseessä on tyttöystävä.
Ehkä kysymys kuuluukin, että miten olen sietänyt tätä tilannetta näin kauan. Ehkä juuri tuon ailahtelevan käytöksen takia? Ehkä siksi, etten ole lapsena oppinut pitämään puoliani? No, minun täytyy pitää puoliani nyt, ja saada takaisin itsekunnioitukseni. Ehkä ensiaskeliksi riittää, etten ole häneen yhteydessä. Tiedän jo etukäteen, että se tulee sattumaan, etten kuule tästä ihmisestä mitään, mutta tiedänhän jo, ettei tämä toinen ole minusta aidosti kiinnostunut. Ja poistan kaikki odotukset häneen osaltaan, koitan olla niin, etten edes mieti hänen elämäänsä enkä spekuloi sillä, että miksi hän ei ole yhteydessä. Sillä parempihan se on, että etäisyys välillämme kasvaa. Ja pikku hiljaa saan takaisin kiinni itsestäni ja rakennan elämäni niin, ettei hänellä ole siinä paikkaa.
Olisiko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Tai neuvoja, rohkaisua? Olen aika masentunut asiasta, mutta haluan saada muutoksen.
Käy panemassa sitä kun kerran kuitenkin mielesi tekee. Sitten unohdat.
Mies vaan nauttii kun sinua voi noin helposti vedellä nauruista ja vielä kun menit hölmöyksissään kertomaan hänelle tunteistasi.Olen samaa mieltä,kun täällä yksi kirjoittaja,mies vaikuttaa narsistilta.Varmaan on työpaikalla jossa olit samaan aikaan niin karismaattinen jne. ja ettei vielä joku päällikkö/pomo.Keskity vaan nyt omaan mieheesi ja unohda tuollainen.Jos joku toista oikeasti haluaa niin kyllä se sen näyttää ja toimii siinä asiassa nopeasti.
Mies vaikuttaa oikeasti hirviöltä.Liehittelee muita,vaikka on tyttöystävä ja salaa sen jotta saisi vaan huomiota muilta naisilta..(sinkkustatus) Varmaan susta olisi kiva olla se tyttöystävä,kun tietäisit mitä pelejä tuo mies pelaa.Jos olisit tuon kanssa niin kyllä sydän sinulla olisi särkynyt jo monta kertaa.Säästyt paljolta.
Kiitos, nämä kommentit ovat teräviä, mutta osuvia. Olen aika peruskiltti ihminen ja hän on varmasti osannut käyttää tätä hyväkseen.
Kerroin hänelle tunteistani siinä yhteydessä, kun tilanne ahdisti minua ja halusin tietää mitä hän oikein ajattelee, miksi tuo lahjoja ja käytös poikkeaa normaalin kaverin käytöksestä. No, tulos oli se, että hän ihmetteli, miten voin ajatella noin ja sanoi, että antoi lahjat vain kaverimielessä. Ja että hänen olisi pitänyt olla varovaisesti.
Myöskin jos hän olisi ollut minusta kiinnostunut, olisi varmaankin myöntänyt sen ja sanonut vaikka, ettei voi edetä, koska olen varattu. Mutta ei siis kommentoinut tunteistaan mitään. Jäin ihan tyhjän päälle.
Löysässä hirressä tässä olen siis roikkunut. Ehkä vihdoin eteenpäin. Ansaitsen parempaa. Ja elämäni ansaitsee parempaa.
Kuulostaa tosiaan narsisitilta. Käyttäytyvät ihan eri säännöin kuin normaalit; se välillä sinulle osoitettava lämpö ja huomio on keino saada sinut pysymään hänen otteessaan. Tulkitset että se tarkoittaa että välittää sinusta, koska tulkitset hänen tekemisiään normalin ihmisen näkökulmasta. Saavat tuosta jotain vallantunnetta ja tyydytystä kun kokevat että voivat pelata tosia ihmisiä ja manipuloida. Exäni toimi aika vastaavalla tavalla; oli kovin karsimaattinen ja selän takana pyöritti muita naisia, kaikille kai ainakin käytöksellään jotain lupaili. Aluksi ja vuosien varrella aina välillä olin hänelle kuin prinsessa, mutta lopulta enää halveksittava surkimus, jota sai potkia aina lujempaa, noin henkisesti siis. Koska olin niin rakastunut. Ja koska se välillä osoitettu "rakkaus" ja tunne oli niin vahvaa että luulin etten selviä ilman sitä. Ota etäisyyttä, on neuvoni. Mies ottaa sinuun jälleen yhteyttä kun kaipaa sinua hoviinsa, mutta ei se tarkoita että hän rakastaa, muista se.
Mä olen ihan samanlaisessa tilanteessa! Tosin meidän suhde on kestänyt vain muutaman kuukauden.
Mulla on käynyt myös tuo narsismi mielessä, mutta sitten olen ajatellut, että vilkas mielikuvitukseni vain lentää.
Mutta juuri tuostahan on kysymys, että hän jotenkin aina luikertelee takaisin suosiooni, enkä pääse hänestä koskaan irti. Hän kuitenkin osaa olla todella ihana.
Älä pidä mieheen enää yhteyttä! Älä lepy, vaikka hän tekisi mitä.
Kiitos, olette ihania! Tosi hyvin sanottu tuo, ettei se minulle osoitettu lämpö ja huomio tarkoita sitä, että hän välittäisi. Hän on tosi älykäs, miellyttäväkäytöksinen, huumorintajuinen ja kyllä - työyhteissössään arvostettu - niin etten ole voinut uskoa, että hänessä olisi oikeasti persoonallisuudessaan jotain vikaa, ja että olisi narsisti. Olen tosiaan yrittänyt ymmärtää hänen käytöstään normaalien ihmistenvälisen kanssakäymisen näkökulmasta, enkä ole tajunnut, mistä se ailahtelevaisuus johtuu. Ja, kun jotain ihmistä kohtaan on tunteet, ja tämä toinen selittää, ettei hänellä ole mitään merkittävää kerrottavaa naispuolisesta ystävästään, koska etteivät he ole vakiinnuttaneet suhdettaan, ja että hän vielä epäröi tämän ihmisen suhteen, niin kyllähän siinä sitten ajattelee, että ehkä hän kuitenkin välittää minusta. Apua! Ja tunnen tosi syvää myötätuntoa tätä tyttöystävää kohtaan, kun tiedän, miten mies on puhunut hänestä. Toisaalta, voi olla että he oikeasti ovat pariskunta ja minulle kerrotaan vain valikoitu totuus, jotta minulta saatu huomio ei katkeaisi. Surullista, mutta ihan mahdollista.
Lupaan, etten pidä yhteyttä! Kiitos, että avasitte silmäni. Saa vieläkin kommentoida, kaikki tämä auttaa minua eteenpäin!
Olisiko vielä ajatuksia/vertaiskokemuksia? Miten kauan teillä on kestänyt päästä yli vastaavasta tilanteesta?
Minulla ei ollut aiempaa kokemusta tällaisista miehistä, ja yleensä olen kiertänyt tällaiset miehet kaukaa.
En osannut varoa, enkä tajunnut että joku voisi manipuloida toista tälla tavalla lahjoilla ja viesteillä.
No, nyt tiedän. Tekisi mieli varoittaa hänen tyttöystäväänsäkin, mutta se ei ole kai minun asiani. Enhän voi tietää, millaiset säännöt heillä on sovittuna.
Minulla on samanlainen tilanne, paitsi että tämä mies on naimisissa ja itse olen sinkku. Käytös on samanlaista kuin sinunkin tapauksessasi! Olen myös narsismia miettinyt. Aina vaan ottaa yhteyttä vaikka olen ollut kylmä ja etäinen, ei tunnu uskovan eikä tajuavan eikä jätä rauhaan.
Tästä tulee tunne että seolet sinä joka pitää yhteyttä ja roikkuu. Miksi mies on narsisti jos sinä varattuna roikut? Siksikö että käyttäytyy ystävällisesti. Lähetteleekö oikeasti lahjoja vai oliko tuo keksittyä? Se että kohtelee välillä kylmästi on ehkä tapansa sanoa että ei halua sinusta mitään. Ei haluakkaan jos ei ole tehnyt mitään asian etenemiseksi. Kuvittelet ystävällisyyden olevan merkki rakkaudesta koska itse haaveksit siitä.
Olipa outo kommentti. Miksi kukaan keksisi tuollaista, jos kysyy neuvoa täältä?
Tässä ap. Halusin kirjoittaa vielä tästä asiasta, koska tiedän, että niin moni muukin kipuilee samanlaisen ihastumisen kanssa. (Ja kommenttina kirjoittajalle nro 17, en todellakaan keksinyt sitä, että mies antoi tuliaisia ja lahjoja minulle. Se oli minullekin yksi niistä elementeistä, jotka sekoittivat päätäni.)
Mutta, nyt on mennyt yli viikko siitä, kun olimme viimeksi yhteydessä. Viime viikonloppuna päätin, että nyt loppuu tämä toisen kynnysmattona oleminen. Miksi olen yhteydessä sellaiseen ihmiseen, joka on jo monen vuoden ajan kohdellut minua ailahtelevasti ja välinpitämättömästi. Onhan siellä niitä kivojakin hetkiä ollut, mutta aina niitä aallonpohjia ja pahaa mieltä enemmän. Ja tosiaan, jos hän olisi minusta kiinnostunut, niin eiköhän olisi jo tehnyt jotain asialle. Sen sijaan hän alkoi seurustelemaan, eikä edes kertonut minulle asiasta yli puoleen vuoteen......eli eipä tämä mikään ystäväsuhdekaan ole.
MUTTA asiaan, päätin lakata seuraamasta häntä somessa, ja lakata miettimästä mitä hänelle kuuluu. Aina kun hän tulee mieleeni, niin ajattelen "ihan yhdentekevää" ja että "hän ei ansaitse minua". Ja voin kertoa, että jo viikossa oloni on NIIN paljon parempi kuin aiemmin. Aivan uskomatonta. Eli tsemppiä ja luottamusta teille kaikille muille, jotka kärvistelette onnettoman ihastuksen takia. Siitä pääsee yli!
Hajota nykyinen elämäsi palasiksi, mutta huom! älä sisällytä tuota miestä uuteen! Mene terapiaan. Tässä mun reseptini. Aloin terapiassa tutustua paremmin itseeni, mutta se ei saa olla mikä tahansa terapia, jos terapeutti ei puolusta sinua se on huono. Siis jos se yrittää "opettaa" sinut ajattelemaan toisin, niin se on huono asia. Sinua pitää kannustaa, mutta toi suhde ei auta siinä!