Lue keskustelun säännöt.
Mies lähtee 4 kuukaudeksi ulkomaille
04.10.2017 |
Mies lähtee 4 kuukaudeksi työmatkalle, miten ihmeessä tästä selviän?
Ei ole mikään pakkokomennus eikä uraa edistäväkään mahdollisuus vaan sai valita, että haluaisiko lähteä yrityksen sisällä ulkomaan yksikköön hetkeksi.
Halusi tietenkin, ilmeisesti, ja ilmoitti nyt asiasta. Lähtee ihan pian ja siten on Joulun/uudenvuodenkin poissa.
Nyt jään lasten ja talon kanssa yksin tuoksi aikaa nyt jo kahden aikuisen jakamaa erittäin hektistä arkea pyörittämään.
Olen toki iloinen mieheni puolesta, onhan se varmasti mukava kokemus mutta pääkoppani huutaa APUA!
Minulla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa lähellä, lasten vielä työssä käyvät isovanhemmat asuvat toisella puolella maata ja suhteellisen tuoreena asukkaana paikkakunnallamme en ole kiireiltä ehtinyt luomaan mitään lähempiä ystävyyssuhteitakaan.
Ja sitten se, että olemme aina olleet hyvin tiivis ja yhdessä tekevä perhe. Meistä kumpikaan ei ole ikinä ennen edes yöpynyt erillään lukuunottamatta jotakin pakkotilanteita kuten synnärillä olemista.
Miten opin kestämään sen, että toinen ei ole siinä vieressä, edes yöllä rutistettavana?
Olemme matkustelleet paljon mutta aina perheenä, tämä on ensimmäinen matka jonka vain toinen yksipuolisesti tekee.
Mies vielä sanoo, että ei tiedä onko koko tuona aikana mahdollisuutta esim käydä kotona jonakin viikonloppuna tai vastavuoroisesti, että me kävisimme siellä.
En tykkää, en mitenkään!
Olen mustasukkainen, kateellinen, vihainen, paniikissa ja ties missä tunnevyöryssä, sisäisesti, ulkoisesti hillitsen itseni ainakin vielä.
Miten te joidenka puolisot tekevät pitkiä työmatkoja selviätte näistä tunnetiloista ja yleensä hektisestä arjesta yksin?
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi sitten vaan päätti lähteä, kysymättä sinulta? Ja sinä hyväksyt asian? Mites niinpäin, että sinä lähdet ja jätät miehesi kuin nallin kalliolle? Huhhuh.
Panetus on kova 4kk:n aikana. Tais olla lottovoitto miehellesi.
Olet vastenmielinen.
No, totuus on usein vastenmielinen:(
t. ei kommentin kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvähän se miehen on laajentaa näkemystä ja saada uusia kokemuksia kun sinä hoidat sitten yksin täällä kaikki tylsät rutiinit ja velvollisuudet. Halusit tai et sillä miehen halut on näköjään arvokkaampia teillä.
Yhä kyselen ja ihmettelen että miksi uskot naiivisti että päätös piti tehdä heti? Etkö halua uskoa tosiasioita että miehesi valehtelee ja jos tässä ja nyt valehtelee niin mitä muuta paskaa on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
No kai te nyt yhdessä edes päätitte että tuollainen komennus on ok sillä ei parisuhteessa toinen voi vain ottaa ja lähteä. Aika huonossa jamassa ollaan jos mies yksin päättää vain jättää kaikki täällä sinun vastuulle. Sinkkuna ja/tai lapsettomana tuollaiset päätökset voi tehdä yksin.
Mitäs jos homma olisi ollut toisin päin eli sinä olisit ilmoittanut että lähdet 4kk vaikka Timbuktuun töihin niin olisiko se miehelle ok ja hän hoitaisi lapsen ja kodin sillä välin eikä olisi mustis tai kateellinen vai kieltäisikös koko homman?
Yllä kirjoitinkin, että ilmoitusluontoisesti tämän kertoi.
Ajattelematonta ja tottakai olen pettynyt mutta en halua nähdä, että olisimme ainakaan vielä missään huonossa jamassa vaikka ottakin hirveästi päähän.
Jos minä ilmottaisin vastaavanlaisesta matkasta niin aika varmasti siitä riitaa saataisiin aikaan mutta "saisin" kuitenkin lähteä, tosin en kuulematta röyhkeydestäni vielä aikojenkin päästä.
Enkä tiedä mitenkä tuo saisi mitenkään kaikki asiat järjestettyä ja hoidettua arjessa. Nyt minä olen se joka mm hoitaa lasten koulut, hoidot ja kuljetukset pääsääntöisesti, tokkopa mieheni osaa edes ymmärtää sitä miten rankkaa koko poppoon roudaaminen jokapaikkaan on.
Ap
Vähän nyt vaikuttaa siltä, että mies ei taida lähteä yksin reissuun. Otappa selville ketä sinne on lähdössä.
Vierailija kirjoitti:
Jos teille ero tulisi niin miten pärjäisit? Mun mies oli 8 kuukautta työreissulla, samaan aikaan opiskelin, kävin työharjoittelut ja hoidin 2 lasta + ok-talon työt.
Nyt on jo aika opetella tulemaan toimeen itsenäisesti.
Marttyyrin ja yksinpärjääjän kruunun kantajan ainoa palkka tässä maailmassa on se oma ilo siitä marttyyriydestä - sekä tietysti yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies valehteli siitä että asia piti päättää heti, ei edes minuutin puhelinsoittoa vaimolle sallittu, vaikka kotona on useampi lapsi joista yksi alle vuoden, mistä muusta valehtelee?
Joo, ei kyllä meillä lähtis mies yhtään mihinkään keskustelematta ensin asiasta minun kanssani. Tuollainen päätös tehdään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä kuten monet muut naiset olet laittanut itsesi leiriin tekemällä monta lasta.
Uskottavuus loppui viimeistään kohtaan, jossa mies ei muka edes tiedä voisiko perhe vierailla hänen luonaan. Miksi ei voisi? Ei yksikään työnantaja voi kieltää työntekijän perheen matkustamista johonkin kohteeseen. Eikä kenelläkään ole töitä 24/7 neljän kuukauden ajan niin, ettei voisi viettää aikaa myös vierailulle tulleen perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ihan selvästi kyllästynyt lapsiperhe-elämään. Mies ei keskustellut asiasta sinun kanssasi koska oli paljon helpompi vain ilmoittaa että lähden ja piste. Munaton mies ja tietää sisimmässään että tekee väärin mutta oma etu ennen perheen etua menee edelle.
Varmaan kiva porukka lähdössä ja onhan se mukava 4kk elää kuin sinkku. Päivät töitä ja illat ja viikonloput omaa aikaa ja vapaus tehdä mitä lystää. Kuka nyt paskavaippoja vaihtaa kotona kun voi istua vaikka ravintolossa tai pelata golfia.
Ap, rauhoitu. Kyllä sä selviät. Teillä tuntuu perusasiat olevan kunnossa. Ei se elämä yhteen neljän kuukauden työmatkaan kaadu! Itse olen ollut 40 vuotta naimisissa äärimmäisen työorientoituneet miehen kanssa. Vähän päälle kolmekymppisenä jaloissa pyöri kolme alle kouluikäistä lasta, joista kaksi niin sanottua erityislasta, lisäksi opiskelin yliopistossa. Silloin miehen pitkät poissaolot tuntuivat todella raastavilta. Erityisen raastavia olivat miehen ulkomaanpuhelut, joiden taustalta kuului iloinen puheensorina (usein jostakin ravintolasta). Itse juoksin hiki hatussa minuuttiaikataulun mukaan, eikä edes vessassa voinut istua rauhassa. Olin haljeta kateudesta. Tämä oli ennen kännykkäaikaa. Itse toimin niin, että ulkomaanreissujen ajaksi suljin miehen pois kokonaan mielestäni, elin arkea kuin yksinhuoltaja. Minulle sellainen sopi parhaiten.
Me tosin ollaan asuttu vuosia ulkomailla koko perheenkin voimin. Näinä vuosina opin sen, että yleensä ne miehet oikeasti painaa pitkää päivää niillä ulkomaan työreissuillaankin. Ja kun pari viikkoa on kulunut, alkavat ikävöidä perheitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta miehelt, jos jättää perheensä 4 kuukaudeksi kysymättä vaimolta. Varsinkin kun lapsia on monta ja pienin vauva. Enkä mies ei ole tyytyväinen suhteeseen ja haluaa pois perheensä luota. Näin itse ajattelisin.
Minulla tuli sama mieleen. Jos olette aina olleet tiivis perhe ja tehneet kaiken yhdessä, mies haluaa nyt saada "omaa aikaa" ja päästä pois vaimon valvovan silmän alta. Onko kenties iskenyt silmänsä johonkin naispuoliseen työkaveriin, joka myös lähdössä tälle komennukselle? Todella hämärältä kyllä kuulostaa eikä todellakaan hyvässä parisuhteessa noin toimita, että asiasta ei edes keskusteltu ensin.
Kuulostaa siltä, että teidän arki on tällä hetkellä aikamoista velvollisuuksien ja kiireen pyörittämistä, ja mies häipyy ulkomaille vapauden ja seikkailun kiilto silmissään. Sehän on se ainoa "hyöty" mikä tuossa matkassa on, jos kerran se ei edistä uraa eikä ole rahallisesti edukasta. Ongelma toki on se, että miehen irtiotto lisää sinun kuormitustasi, eli on pohjimmiltaan velvollisuuksien pakoilua ja sinun laittamista lainatun vapauden maksajaksi.
Mies on itsekin ollut niitä lapsia ja elämäänne hankkimassa, tuollainen käytös ei ole tilanteen huomioon ottaen aikuismaista. Luultavasti taustalla on muitakin ongelmia, ja niitähän tuossa jo vähän valotitkin: sinä pyörität jo muutenkin suurinta osaa arjesta. Eli mies on jo arjessakin vastuupakoilija. Mietipä, miten suhteenne tulee voimaan sen jälkeen kun mies palaa takaisin seikkailultaan. Onko vastassa onnellinen, miestään kaivannut ja rakastava vaimo? Vai mustasukkainen, ylirasittunut, pettynyt vaimo?
Niinpä, tätä miehesikin olisi pitänyt miettiä. Hänen päätöksensä on ollut itsekäs ja tulee aiheuttamaan suhteeseenne paljon ongelmia, tapahtui mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, rauhoitu. Kyllä sä selviät. Teillä tuntuu perusasiat olevan kunnossa. Ei se elämä yhteen neljän kuukauden työmatkaan kaadu! Itse olen ollut 40 vuotta naimisissa äärimmäisen työorientoituneet miehen kanssa. Vähän päälle kolmekymppisenä jaloissa pyöri kolme alle kouluikäistä lasta, joista kaksi niin sanottua erityislasta, lisäksi opiskelin yliopistossa. Silloin miehen pitkät poissaolot tuntuivat todella raastavilta. Erityisen raastavia olivat miehen ulkomaanpuhelut, joiden taustalta kuului iloinen puheensorina (usein jostakin ravintolasta). Itse juoksin hiki hatussa minuuttiaikataulun mukaan, eikä edes vessassa voinut istua rauhassa. Olin haljeta kateudesta. Tämä oli ennen kännykkäaikaa. Itse toimin niin, että ulkomaanreissujen ajaksi suljin miehen pois kokonaan mielestäni, elin arkea kuin yksinhuoltaja. Minulle sellainen sopi parhaiten.
Me tosin ollaan asuttu vuosia ulkomailla koko perheenkin voimin. Näinä vuosina opin sen, että yleensä ne miehet oikeasti painaa pitkää päivää niillä ulkomaan työreissuillaankin. Ja kun pari viikkoa on kulunut, alkavat ikävöidä perheitään.
Tottahan toki siitä selviää. Kyllähän yh:tkin selviävät. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Ongelma tässä nyt ei oikeasti ole se, miten selviää, vaan se, että mies on itsekäs paska, ja että tällaista ei tarvitse yhdenkään naisen sietää.
Me ollaan asuttu kaksi puolen vuoden jaksoa ulkomaankomennuksen molemmin puolin niin, että mies on ollut kohdemaassa ja minä kolmen lapsen kanssa Suomessa. Lapset olivat kaikki jo kouluikäisiä silloin. Minulla oli työ, muuttokuormat, lasten koulut ja harrastukset, koirat ja omakotitalon askareet hoidettavana, eikä sen kummempia tukiverkkoja kuin naapurit ja mun työssäkäyvä siskoni naapurikaupungissa. Mies kävi noin 2 kk välein Suomessa tai me käytiin hänen luonaan. Ihan hyvin - ja nopsaan - se aika meni. Skypetettiin iltaisin.
Olen perheenäiti ja jos miehelleni tulisi tuollainen mahdollisuus niin kannustaisin menemään. Ei tarvitse jättää ainutlaatuisia tilaisuuksia väliin ja katkeroitua. 4kk on yksi pieraisu ihmiselämässä. Ja minä kyllä pärjään yksin, ei ole ongelma. En ole mieheni kanssa siksi että on pakko tai en pärjäisi lasten kanssa yksin. Ja sama toisinpäin.
Ensin kyllä tulisi riita siitä ettei asiasta edes keskusteltu etukäteen. Sitten sopisimme yhdessä miten usein nähdään ja miten arki sitten täällä rullaa. Ja miten kotiinpaluun jälkeen toimitaan. Miehellä olisi tottakai paljon aikaa kirittävänä lasten kanssa. Lopuksi olisin kyllä onnellinen mieheni puolesta.
Jos itse saisin tuollaisen mahdollisuuden, en miettisi hetkeäkään vaan lähtisin. Jos lapsia en saisi mukaan niin sitten katsottaisiin miten usein voisimme nähdä. Mieskin kyllä pärjäisi lasten kanssa yksin.
Sinua pissitään nyt linssiin niin monella valheella että en ymmärrä miksi et tajua.
1. päätös piti tehdä HETI.
2. Mies ei voi muka käydä välillä kotona. Ei ole lentoja varmaan 4kk?
3. Sinä et voi mennä lasten kanssa kylään. Kenen kanssa mies asuu...naispuolisen työkaverin kanssa?
En sano tätä pahalla mutta nyt vähän valoja päälle nainen. Kaikkeen ei pidä suostua vaan pitää pitää puolensa.
Miksi tähän ketjuun tulee naiset pätemään joille reissulesken osa on ok ja asioista on sovittu YHDESSÄ?
Se on ihan eri asia.
Kaikesta selviää jos on pakko. Mutta tässä nyt ei ole pakko.
Onko tämä joku puhelinmyyntifirma vai mainostenjakoa? Työsuhde edut kuulostaa olevan sitä luokkaa. Varmaan provikkapalkka niin ei kerkeä perhettään tapaamaan 4kuukauteen kun on pakko painaa yötäpäivää.
Itse tuossa tilanteessa sanoisin että ok, voit vaikka jäädä työmatkalle koko loppuiäksi. Eli ero tulisi. Kyllä tuon ajan kestää jos on pakko, mutta se ettei edes keskustele asiasta kumppanin kanssa, se menee yli. Jos matkasta tulisi iso palkka tai muuta hyötyä, niin suosittelisin menemään. Mutta jos ei tule, niin sittenhän se on lähes turhaa. Ei kannata.