Lue keskustelun säännöt.
Mies lähtee 4 kuukaudeksi ulkomaille
04.10.2017 |
Mies lähtee 4 kuukaudeksi työmatkalle, miten ihmeessä tästä selviän?
Ei ole mikään pakkokomennus eikä uraa edistäväkään mahdollisuus vaan sai valita, että haluaisiko lähteä yrityksen sisällä ulkomaan yksikköön hetkeksi.
Halusi tietenkin, ilmeisesti, ja ilmoitti nyt asiasta. Lähtee ihan pian ja siten on Joulun/uudenvuodenkin poissa.
Nyt jään lasten ja talon kanssa yksin tuoksi aikaa nyt jo kahden aikuisen jakamaa erittäin hektistä arkea pyörittämään.
Olen toki iloinen mieheni puolesta, onhan se varmasti mukava kokemus mutta pääkoppani huutaa APUA!
Minulla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa lähellä, lasten vielä työssä käyvät isovanhemmat asuvat toisella puolella maata ja suhteellisen tuoreena asukkaana paikkakunnallamme en ole kiireiltä ehtinyt luomaan mitään lähempiä ystävyyssuhteitakaan.
Ja sitten se, että olemme aina olleet hyvin tiivis ja yhdessä tekevä perhe. Meistä kumpikaan ei ole ikinä ennen edes yöpynyt erillään lukuunottamatta jotakin pakkotilanteita kuten synnärillä olemista.
Miten opin kestämään sen, että toinen ei ole siinä vieressä, edes yöllä rutistettavana?
Olemme matkustelleet paljon mutta aina perheenä, tämä on ensimmäinen matka jonka vain toinen yksipuolisesti tekee.
Mies vielä sanoo, että ei tiedä onko koko tuona aikana mahdollisuutta esim käydä kotona jonakin viikonloppuna tai vastavuoroisesti, että me kävisimme siellä.
En tykkää, en mitenkään!
Olen mustasukkainen, kateellinen, vihainen, paniikissa ja ties missä tunnevyöryssä, sisäisesti, ulkoisesti hillitsen itseni ainakin vielä.
Miten te joidenka puolisot tekevät pitkiä työmatkoja selviätte näistä tunnetiloista ja yleensä hektisestä arjesta yksin?
Kommentit (225)
Kiitos niille muutamalle jotka oikeasti ovat osanneet neuvoa ja tsempatakin!
Senverta tarkennan, että tottakai tili kyseisestä projektista tulee olemaan mukava mutta me molemmat tienaamme muutenkin hyvin eikä rahahuolia ole jotenka tämä ei sinänsä ole mikään pakollinen tulolisä.
En voi sanoa, että tunnen mutta tiedän nämä muutkin lähtijät ja kaikki ovat miehiä.
En sitten tiedä, että onko se hyvä vai huono asia.
Yritän tässä koota päänuppia kasaan ja olla maalailematta liikaa piruja seinille sillä siitä ei ainakaan mitään hyötyäkään tässä ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta teidän pitäisi keskustella vakavasti siitä, että sua ei voi ottaa itsestäänselvyytenä ja että tällaiset asiat pitää keskustella yhdessä.
Aika lapanen olet, Ap. Tällaisia ketjuja lukiessa aina tajuaa, kuinka hyvän miehen itse on löytänyt, ja tajuaa, kuinka tyhmistä asioista sitä itse välillä valittaa. Mutta tsemppiä sinulle! :-)
Ei käy. Vanhempi ei voi vain lähteä ja jättää pieniä lapsia, selvittämättä edes etukäteen, kuka ne hoitaa. Ei isä eikä äiti. Noin ei voi eikä saa toimia. Joko tämä on provo, tai mies on todella sikamaisesti toiminut. Miksi ihmeessä suostuisit tuohon?
Se on niin helvetin hienoo et täälä on kaikilla niin mahtavat miehet et ei ne ikinä......... Nii ei ne ikinä kunnes sit yhtäkkiä kuitenki. Ja hienoja ihmisiä ootte ku tuutte lyömään lyötyä hyödyttömillä välikommenteillanne! Kiillottakaa niitä kulissejanne vaan, joskus ne voi tulla ryminällä alas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että mies on tiennyt riskinsä. On tiennyt, että sinä menet lattialle makaamaan vähän nuristen, jos hän haluaa kävellä yli. Ja sitten käveli ja mikä on lopputulos? Sinä vähän nuriset. Oma mieheni tietäisi, että pihalla odottaisi muuttoauto ja lakimies, jos tuollaisen tempun tekisi.
Sanoisin, että mies luottaa siihen, että pikkuvaimo hoitaa hommat kiltisti kotona, ja hän voi tehdä mitä haluaakaan tehdä. Mitä se sitten onkaan. Ehkä hänellä on suhde, ehkä hän pettää, ehkä hän vaan tekee töitä. Mutta oli vaihtoehto näistä mikä hyvänsä, sinä et hänen ajatuksiinsa kuulu. Työnantaja ei pystyisi perhettä pitämään poissa, päinvastoin moni haluaa antaa sille mahdollisuuden. Miehesi on nyt se, joka pitää sinua poissa.
Jos olisin sinä, ottaisin alusta lähtien sen asenteen, että jos ukkoa ei kiinnosta niin ei kiinnosta sinuakaan. Älä huolehdi miehen asioita (muuttoa, mitä tavaraa tarvii mukaan jne.). Älä puhu hänen jutuistaan. Kerro vain, mitä olet itsellesi suunnitellut. Kerro kuinka aloitat harrastuksen. Vietät joulun jossain ,missä on lapsenvahti ja pääset ehkä viettämään muutamat hauskat pikkujoulut. Äläkä vain kerro, vaan TEE tämä kaikki. Koska jos pske osuukin tuulettimeen ja miehelläsi on joku toinen, niin ainakin sinullakin on jo vähän uutta alla. Uusia ihmisiä, näkemyksiä ja kokemuksia.
Ja jos miehesi painaakin vaan töitä, niin parhaimmillaan hän osaa sinutkin kotiin tulleessaan nähdä muuna kuin itsestäänselvänä kodinhoitajana, jolle ei tarvitse edes ilmoittaa, että häipyy toiselle puolelle maailmaa.
Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.
Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.
Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.
Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.
Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.
Sanoppas nyt ihan rehellisesti, että jos sulla olis vauva ja pari muuta mukulaa ja mies tulisi sanomaan nyt, että hän lähtee, ei ole sanomista siihen. 4kk ja vierailut kumpaankaan suuntaan ei onnistu. Sulta ei kysytä mitään. Niin olisiko nyt ihan sama tilanne kuin itselläsi? No ei.
Kaikki lomat ja varsinkin joululoman vietatte miehen luona. Siitahan tulee hirvean kivaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
68 jatkaa.
Tuossa ylempänä sinua kehitettiin käyttäytymään miestä kohtaan kylmästi ja olemaan kiinnostumatta hänen asioistaan. Pieni vinkki on, että kylmä käytös saa toisen käyttäytymään samoin.
Jos haluat tuhota suhteesi, niin ole mahdollisimman vihainen lähdöstä, syyllistä ja narise asiasta. Ole kylmä ja protestoi, siten takaat että koko homma kusee.
Jos haluat koko perheesi hyötyvän tästä, tue miestäsi. Kannusta häntä. Tue kaikin tavoin, osoita rakkautta ja ylpeyttä. Kehu, ihaile ja ole kiinnostunut. Saat sitä takaisin mitä annat. Ole kuitenkin avoin myös siitä, että on ikävää kun hän on kaukana ja kaipaat, mutta älä syyllistä.
Kyllä te selviätte, ja olette kokemuksen jälkeen vahvempia kuin ennen.
Kyllähän ne miesten työmatkat tiedetään. Miehenikin teki niitä aikanaan vanhassa työssään, tosin ne oli vain viikon työmatkoja. Mies porukalla lähtivät ja ne oli tolkutonta ryyppäämistä ja varmaan pettämisiäkin tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
68 jatkaa.
Tuossa ylempänä sinua kehitettiin käyttäytymään miestä kohtaan kylmästi ja olemaan kiinnostumatta hänen asioistaan. Pieni vinkki on, että kylmä käytös saa toisen käyttäytymään samoin.
Jos haluat tuhota suhteesi, niin ole mahdollisimman vihainen lähdöstä, syyllistä ja narise asiasta. Ole kylmä ja protestoi, siten takaat että koko homma kusee.
Jos haluat koko perheesi hyötyvän tästä, tue miestäsi. Kannusta häntä. Tue kaikin tavoin, osoita rakkautta ja ylpeyttä. Kehu, ihaile ja ole kiinnostunut. Saat sitä takaisin mitä annat. Ole kuitenkin avoin myös siitä, että on ikävää kun hän on kaukana ja kaipaat, mutta älä syyllistä.
Kyllä te selviätte, ja olette kokemuksen jälkeen vahvempia kuin ennen.
Kukaan ei käskenyt olemaan vihainen, syyllistämään tai narisemaan. Annettiin neuvoksi antaa miehelleen omaa lääkettään; ajattelemattomuutta. Se, että nainen keskittyy itseensä kuten mies keskittyy itseensä. Usein miehet ei oikein tajua, että ainut syy miksi miehillä on aikaa keskittyä "vain itseensä" on se, että muu perhe pyörii siinä miehen navan ympärillä.
On se nyt jumaleissön jos ukko lähtee ilmotusluontosesti OMIEN LASTEN luota välittämättä, miten hommat hoituu ja vielä nälvii päälle, että kylään ei sitten tulla. Tätäkö pitäisi palkita? Ihan oikeesti? Ei todellaakaan kannata alkaa vihaiseksi ja katkeraksi, vaan alkaa ARVOSTAMAAN ITSEÄÄN. Ajattelemaan omaa napaa, omia haluja. Omia tarpeita. Omaa elämää, mitä pitää hauskana ja kaipaa.
Älä oo tollanen kynnysmattoa, nolottaa sun puolestas x(
Ap ei osaa taivuttaa sanaa ängetä. Lukeminen loppui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.
Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.
Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.
Sanoppas nyt ihan rehellisesti, että jos sulla olis vauva ja pari muuta mukulaa ja mies tulisi sanomaan nyt, että hän lähtee, ei ole sanomista siihen. 4kk ja vierailut kumpaankaan suuntaan ei onnistu. Sulta ei kysytä mitään. Niin olisiko nyt ihan sama tilanne kuin itselläsi? No ei.
Olet siinä oikeassa, että tilanteeni ei ole sama, meillä kun ei ole lapsia, mutta tulevaisuudessa niitä ehkä on ja miehen työ on silti samanlaista, välillä reissuja, pidempiä ja lyhyempiä tulee. Niille työreissuille lähdetään jos haluaa edistää uraansa, ja jos ei halua, niin sitten ei lähde. Olen aina tukenut lähtemään ja tuen jatkossakin. Ap kertoi, että heidän tulotaso on hyvä, ja sitä ajatellen miettisin ulkopuolisen avun palkkaamista kotiin. Se varmaan auttaisi, jos tuntuu että lasten kanssa kädet on liian täynnä.
No mun mieheni on poissa n. 8-9 kuukautta vuodesta. Kaukosuhteessa elellään vielä toistaiseksi (on myös lapsi). Ei se helppoa ole, mutta vahvat suhteet kestävän erossa olemisenkin. On kuitenkin nykyaikana mahdollisuudet videopuheluihin ja niin eteenpäin.. Molempien tulee priorisoida sitä suhdetta, ja järjestettävä aikaa "yhdessäololle" eli puheluille, videopuheluille, kuvien lähettämiselle ym. silloinkin kun ollaan kaukana toisistaan. Ei ne suhteet välimatkaan yleensä kaadu. Jos kaatuvat, niin siinä on jotain muuta sit myös taustalla, ei pelkkä etäisyys. Ja sanon tämän nyt ihmisenä, jolla on myös aiempaa kokemusta kaukosuhteista (ennen tätä nykyistä aviomiestäni).
Mutta teidän tapauksessa sanoisin, että miehen olisi pitänyt ehdottomasti kysyä sinulta asiasta ennen päätöksen tekoa. Vaikea kuvitella, että työnantajalta tulisi käsky päättää heti noin iso asia ilman harkinta-aikaa, kun hän on kuitenkin perheellinen. Voiko olla, että miehesi kaipaa nyt jotain etäisyyttä perhearkeen, ja sen takia suostui..?
Ihan käsittämätöntä! Oletko kysynyt mieheltäsi, miten hän ajatteli, että sinun työsi ja esim. lasten harrastuskuskaukset hoituvat konkreettisesti? Mitä hän siihen sanoo?
Mielestäni nyt ensiapuna mies palkkaa teille kotiapulaisen/au pairin tuoksi ajaksi.
Kuka tekee lapsen ja lähtee ilman järkevää syytä pois kolmasosaksi lapsen siihenastisesta elämästä?? Ei voi kuin ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.
Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.
Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.
Sanoppas nyt ihan rehellisesti, että jos sulla olis vauva ja pari muuta mukulaa ja mies tulisi sanomaan nyt, että hän lähtee, ei ole sanomista siihen. 4kk ja vierailut kumpaankaan suuntaan ei onnistu. Sulta ei kysytä mitään. Niin olisiko nyt ihan sama tilanne kuin itselläsi? No ei.
Olet siinä oikeassa, että tilanteeni ei ole sama, meillä kun ei ole lapsia, mutta tulevaisuudessa niitä ehkä on ja miehen työ on silti samanlaista, välillä reissuja, pidempiä ja lyhyempiä tulee. Niille työreissuille lähdetään jos haluaa edistää uraansa, ja jos ei halua, niin sitten ei lähde. Olen aina tukenut lähtemään ja tuen jatkossakin. Ap kertoi, että heidän tulotaso on hyvä, ja sitä ajatellen miettisin ulkopuolisen avun palkkaamista kotiin. Se varmaan auttaisi, jos tuntuu että lasten kanssa kädet on liian täynnä.
Unohdit sen olennaisimman; miltä tuntuisi, jos tuossa lapsiyhtälössä mies tulisi vaan kotiin, ja sanoisi, että lähden. Ilman, että kysyy sinulta? Ilman että puhutte yhdessä? Hän päättää 100% sinä et mitään? Eihän KUKAAN täällä ole sitä mieltä, että ulkomaankomennuksissa on mitään vikaa, päinvastoin. Takerrut siihen, kun pointti on se että mies luikkii omin toimin yhtäkkiä jonnekin, ja jättää ap:n kysymättä yksin.
Mitä lapset ajattelevat asiasta? Onko se heille ok, että isä lähtee pidemmäksi ajaksi pois?
Aika kohtuutonta mieheltä olla keskustelematta asiasta ensin sinun kanssasi. En itse hyväksyisi tuollaista ja sen olen tehnyt omalle miehelle selväksi. Minun kanssa ei ole pakko olla. Jos työ todella menee minun edelle niin menkööt. Koskaan ei voi luottaa 100% kehenkään. Uskon pettämiseen pitkillä työmatkoilla ja omakin mies on työssä jossa matkustellaan jonkin verran. Yleensä viikonloput on kotona joten sinänsä en epäile mistään. Ap sinun tilanne on varmasti paha ja haluan vain sanoa että ymmärrän täysin sen mitä tunnet ja käyt läpi uutisen kuultuasi. Kannattaa keskustella miehen kanssa miksi hänestä tuo tempaus oli ok ettei keskustellut asiasta sinun kanssa varsinkin kun lapsiakin on. Paljon voimia <3
...ja pahimpien ymmärtäjien mielestä on ok mennä panemaan muita naisiakin, kun muna tahtoo mitä muna tahtoo, eikä siihen mies voi vaikuttaa. Tämä johtuu biologisista syistä.