Lue keskustelun säännöt.
Mies lähtee 4 kuukaudeksi ulkomaille
04.10.2017 |
Mies lähtee 4 kuukaudeksi työmatkalle, miten ihmeessä tästä selviän?
Ei ole mikään pakkokomennus eikä uraa edistäväkään mahdollisuus vaan sai valita, että haluaisiko lähteä yrityksen sisällä ulkomaan yksikköön hetkeksi.
Halusi tietenkin, ilmeisesti, ja ilmoitti nyt asiasta. Lähtee ihan pian ja siten on Joulun/uudenvuodenkin poissa.
Nyt jään lasten ja talon kanssa yksin tuoksi aikaa nyt jo kahden aikuisen jakamaa erittäin hektistä arkea pyörittämään.
Olen toki iloinen mieheni puolesta, onhan se varmasti mukava kokemus mutta pääkoppani huutaa APUA!
Minulla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa lähellä, lasten vielä työssä käyvät isovanhemmat asuvat toisella puolella maata ja suhteellisen tuoreena asukkaana paikkakunnallamme en ole kiireiltä ehtinyt luomaan mitään lähempiä ystävyyssuhteitakaan.
Ja sitten se, että olemme aina olleet hyvin tiivis ja yhdessä tekevä perhe. Meistä kumpikaan ei ole ikinä ennen edes yöpynyt erillään lukuunottamatta jotakin pakkotilanteita kuten synnärillä olemista.
Miten opin kestämään sen, että toinen ei ole siinä vieressä, edes yöllä rutistettavana?
Olemme matkustelleet paljon mutta aina perheenä, tämä on ensimmäinen matka jonka vain toinen yksipuolisesti tekee.
Mies vielä sanoo, että ei tiedä onko koko tuona aikana mahdollisuutta esim käydä kotona jonakin viikonloppuna tai vastavuoroisesti, että me kävisimme siellä.
En tykkää, en mitenkään!
Olen mustasukkainen, kateellinen, vihainen, paniikissa ja ties missä tunnevyöryssä, sisäisesti, ulkoisesti hillitsen itseni ainakin vielä.
Miten te joidenka puolisot tekevät pitkiä työmatkoja selviätte näistä tunnetiloista ja yleensä hektisestä arjesta yksin?
Kommentit (225)
Väkisinkin tulee mieleen että mies on saanut tarpeekseen lapsiperhearjesta, on vain ajan kysymys milloin lähtee lopullisesti. Oliko kaikki lapset yhteisesti suunniteltuja, vai oliko 3. ja 4. vahinkoraskauksia joita mies ei olisi enää halunnut? Näyttää ettei ainakaan välitä lapsistaan kun ei osallistu lastenhoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen reissannut komennuksilla ympäri maailman 20 vuotta. Vaimo kv tutkijana myös matkustelee jatkuvasti. Lapset on kasvatettu siinä ohessa. Tämä on nykyisin aivan normaalia koulutetuissa perheissä. Nytkin olen täällä Euroopassa. Vaimo Jenkeissä. Lapset koulussa Suomessa. Mummot ja papat ja sedät ja tädit ja enot katsovat perään.
Vaikka nyt noin iso päätös pitäisikin varmasti yhdessä tehdä, niin on kyllä postaajilla aika vinoutunut käsitys mitä nuo ulkomaan komennukset ovat kun mielikuva kuulostaa siltä, että mies istuu 4kk lomamatkalla rantakapakassa mojitoa juomassa ja napatanssijoita katselemassa.
Keskimäärin omat kokemukset noista reissuista on sitä, että tehdään töitä 12h päivässä, käydään suihkussa, syömässä, otetaan skype perheeseen, nukutaan ja aamulla sama uudestaan. Tulot toki noilta komennuksilta voi olla tuplatkin kotimaasta, ja tosiaan tuollaisella työlerillä ei rahoja juurikaan saa käytettyä. Sopikaa vaikka koko perheen lomamatkasta tms. luksuksesta reissun jälkeen, niin tulee kaikille parempi olo, kun on kyse yhteisestä projektista.
Up