Mies lähtee 4 kuukaudeksi ulkomaille

Teillä on aika paljon lapsia, ap ja kun vieläpä sanojesi mukaan tienaatte molemmat hyvin, niin miksi ette 4 kk aikana parin kolmen viikonlopun ajaksi palkkaisi lastenvahtia ja voisit matkustaa miehesi luokse romanttiselle viikonlopulle? Sehän olisi sinullekin mukava breikki suurehkon lapsikatraan hoidosta.

Noin muuten sanoisin, että kummallisen mustavalkoisia kommentteja täällä satelee tyyliin, että "heti se menee ja pettää". Pettämiseen ei tarvita ulkomaankomennuksia. Toista ei voi muutenkaan omistaa, joten ainoa tapaa vähentää kenenkään pettämishaluja on pitää yhdessä suhde kunnossa - lapsista huolimatta. Tarkoittaa arkielämässä sujuvaa kommunikointia, riittävää läheisyyttä, kahdenkeskistä aikaa lasten nukkuessa (joskus lastenhoitaja yhteisen illan ajaksi) ja sitä rataa.

Ainoa mistä minä voisin loukkaantua vastaavassa tilanteessa olisi se, jos vaimo ei kysyisi edes mielipidettäni ja lähtisi kuukausien mittaiselle komennukselle - oli sitten lapsia tai ei. Mutta käsittääkseni miehesi ei ole näin tekemässä vaan olette asiasta keskustelleet.

M48

Tottakai itseään pitää arvostaa, ja teidän pitää puhua koko asiasta yhdessä enemmän, mutta jos olet välinpitämätön, se etäännyttää teitä. Uskoakseni et halua sitä.

Ikävää että alennuit hieman rumaan kommentointiin, mutta ymmärrän että olet vihainen miehellesi ja turhautunut tilanteeseen.

Jos tuntisit mieheni ja minut, tietäisit ettei meidän suhteessa voi puhua kynnysmatoista. Olemme aikuisia ihmisiä ja kunnioitamme toisiamme, mutta emme omista toisiamme. Kommunikaatio toimii ja suhteessa on paljon rakkautta ja luottamusta. Sen takia on tärkeää kannustaa toista tekemään asioita mitä hän haluaa tehdä. Sama koskee myös minua, saan osakseni sitä samaa kannustusta omien asioideni suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Se on niin helvetin hienoo et täälä on kaikilla niin mahtavat miehet et ei ne ikinä......... Nii ei ne ikinä kunnes sit yhtäkkiä kuitenki. Ja hienoja ihmisiä ootte ku tuutte lyömään lyötyä hyödyttömillä välikommenteillanne! Kiillottakaa niitä kulissejanne vaan, joskus ne voi tulla ryminällä alas...

Ongelmanahan on nimenomaan, ettei ap:ta on lyöty ja pahasti, mutta hän on niin ressukka, ettei taida edes tajuta sitä, ja menee vain entristä enemmän rähmälleen maahan.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on aika paljon lapsia, ap ja kun vieläpä sanojesi mukaan tienaatte molemmat hyvin, niin miksi ette 4 kk aikana parin kolmen viikonlopun ajaksi palkkaisi lastenvahtia ja voisit matkustaa miehesi luokse romanttiselle viikonlopulle? Sehän olisi sinullekin mukava breikki suurehkon lapsikatraan hoidosta.

Noin muuten sanoisin, että kummallisen mustavalkoisia kommentteja täällä satelee tyyliin, että "heti se menee ja pettää". Pettämiseen ei tarvita ulkomaankomennuksia. Toista ei voi muutenkaan omistaa, joten ainoa tapaa vähentää kenenkään pettämishaluja on pitää yhdessä suhde kunnossa - lapsista huolimatta. Tarkoittaa arkielämässä sujuvaa kommunikointia, riittävää läheisyyttä, kahdenkeskistä aikaa lasten nukkuessa (joskus lastenhoitaja yhteisen illan ajaksi) ja sitä rataa.

Ainoa mistä minä voisin loukkaantua vastaavassa tilanteessa olisi se, jos vaimo ei kysyisi edes mielipidettäni ja lähtisi kuukausien mittaiselle komennukselle - oli sitten lapsia tai ei. Mutta käsittääkseni miehesi ei ole näin tekemässä vaan olette asiasta keskustelleet.

M48

Eikö tämä mies juuri ollut kysymättä mielipidettä? Väitti vielä että piti päättää siltä istumalta eikä ehtinyt vaimolta kysyä. Tuo loukkaisi mua todella pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.

Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.

Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.

Onko teillä lapsia? ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.

Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.

Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.

Onko teillä lapsia? ;-)

Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.

Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.

En jaksanut lukea kaikkia kommentteja mutta juttele ap miehesi kanssa siitä mitä tunnet. Minusta tilanne näyttää siltä että joutuisit "joustamaan" 4kk ilman keskustelua, se ei ole oikein kun kysymyksessä on teidän yhteinen elämä. Sanelemalla/päättämällä isoista asioista yksin toiselle tulee paha mieli. Tämähän on itsestään selvää. Mies siis valitsi toimia ilman keskustelua, se kertoo jo itsessään jotain.

Toinen asia on myös valitettavasti totta: tilaisuuden pettää jäämättä koskaan kiinni käyttää hyväkseen n 90 % ihmisistä (koskee myös naisia). Ihmisen moraali on yhteiskunnassamme alkuliman tasolla eikä ilmeisesti ole kehittymässä lähiaikoina ainakaan parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.

Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.

Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.

Onko teillä lapsia? ;-)

Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.

Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.

Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.

Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!

Kuulostaa vähän siltä että miestä ei kovin perhe-elämä kiinnosta. Ei toinen voi tuosta vaan häipyä perheestä kysymättä edes sinulta.

Tekeekö ap:n mies töitä myös viikonloput, kun ei luvannut tulla perhettään tapaamaan noiden kuukausien aikana? Jouluna? Millainen mies ei halua viettää joulua perheensä ja pienten lastensa kanssa? Kuulostaa uskomattoman itsekkäältä.

Mieheni on ollut kaksi kertaa ulkomailla töissä, ensimmäisen kerran vuoden ja toisen kerran puoli vuotta. On myös ns. normi työssään poissa kotoa jonkun verran. Jaksaminen riippuu niin paljon siitä minkä ikäisiä lapset ovat. Ensimmäisen kerran kun olin vuoden yksin lasten kanssa, lapset olivat alle kouluikäisiä, se oli todella rankkaa enkä suosittele sitä kenellekään. Toisella kerralla lapset olivat jo 9v ja 12v ja kaikki meni tosi hienosti, ei ollut mitään ongelmia. Ainut asia mikä itselle on ollut rankkaa on se arjen pyöritys yksin (suuri hatunnosto yksinhuoltajille), oman ikävän kanssa olen jo oppinut elämään. Viikon kahden reissut ei tunnu enää missään.

Luulen, että mies kaipaa eroa perheestä ja haluaa elää hetken "omaa elämää". Työnantajat antavat kyllä aikaa ajatella ja päättää ennen komennuksia, joten miehesi ihan oikeasti halusi lähteä. Veikkaan, että tuo pienlapsiarki ja perhe-elämä ovat alkaneet tympimään ja haluaa siitä hetkeksi eroon. 

Eipä sitä oikein voi estääkään, kun ei ketään voi pakottaa jäämään. Jos mies haluaa lähteä niin se lähtee, ei voi soittaa poliiseja perään ja sanoa, että älkää päästäkö rajan yli. Tottakai saa ja voi mennä vkl vierailulle, se on eri asia haluaako mies teitä sinne vai haluaako ihan tosissaan kunnon breikin.

Ei elämää oikein voi suunnitella etukäteen tai tietää, mitä tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.

Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.

Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.

Onko teillä lapsia? ;-)

Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.

Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.

Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.

Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!

Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.

Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.

Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.

Onko teillä lapsia? ;-)

Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.

Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.

Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.

Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!

Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin. 

Ei, et sinä tajua. Koska teillä ei ole lapsia. Ei millään pahalla. Niin minäkin (niin kuin monet muutkin) kuvittelin, että juu, sellaista ja sellaista siitä tulee, kun on lapsia, hyvin onnistuu jne. Mutta totuus on, että lapseton ei todellakaan tajua mitä elämä lasten kanssa on. 

Kuten moni on sanonut - ei ongelma ole se, etteikö AP pärjäisi lasten kanssa, vaan se, että mies on nyt tehnyt äärimmäisen paskaisen tempun, ja ilmeisesti yksinkertaisesti vain haluaa pois perheensä luota. Todella kylmää toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.

Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.

Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.

Onko teillä lapsia? ;-)

Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.

Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.

Lapset nyt vaan tässä ovat se iso juttu. Pienten lasten vanhempi nyt vaan ei voi kadota neljäksi kuukaudeksi noin vaan huolehtimatta siitä, että kuka hoitaa lapset.

Mies oli tässä jo sitoutunut lähtemään ennen kuin oli toisen vanhemman kanssa neuvotellut lastenhoidosta. Niin vaan ei voi tehdä. Ollaan sitten parisuhteessa tai ei. Vanhemmuudesta ei voi jäädä tauolle omalla ilmoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä mieheltä, että miten hän reagoisi jos sinä ilmottaisit samalla lailla lähteväsi 4 kuukaudeksi ulkomaille ja arki lapsineen jäisi kokonaan miehen pyöritettäväksi.

Luulen, että miehesi varmaankin naurahtaa, sillä se kuulostaa hänestä niin absurdilta. Että nyt kodin- ja lastenhoitaja noin vain ottaisi ja lähtisi 4 kuukaudeksi. Tasavertaisia kumppaneita te kun ette miehen mielestä ole, sillä jos olisitte, hän olisi keskustellut asiasta kanssasi eikä vain ilmoittanut lähtevänsä.

Mutta ukon rahat kyllä kelpaa. Siinä mielessä eivät ole tasavertaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos niille muutamalle jotka oikeasti ovat osanneet neuvoa ja tsempatakin!

Senverta tarkennan, että tottakai tili kyseisestä projektista tulee olemaan mukava mutta me molemmat tienaamme muutenkin hyvin eikä rahahuolia ole jotenka tämä ei sinänsä ole mikään pakollinen tulolisä.

En voi sanoa, että tunnen mutta tiedän nämä muutkin lähtijät ja kaikki ovat miehiä.

En sitten tiedä, että onko se hyvä vai huono asia.

Yritän tässä koota päänuppia kasaan ja olla maalailematta liikaa piruja seinille sillä siitä ei ainakaan mitään hyötyäkään tässä ole.

Ap

Koska rahatilanne on teillä hyvä, niin nyt olisi varmaan aika ryhtyä etsimään henkilökuntaa miehen reissun ajaksi. Tarvitset jonkun jolla on kokemusta lastenhoidosta ja ajokortti, ja joka pystyy joustamaan aikatauluissaan. Ehkä joku hoitovapaalla oleva pienen lapsen äiti, tai joku viisikymppinen työtön jonka lapset on jo isoja. Tai joku nuori eläkeläinen joka kaipaa vähän lisätienestiä. Ei tarvitse olla yksi henkilö joka auttaa koko ajan, voit koota vaikka pienen tiimin näitä apulaisia ja sumplia aikataulut miten heille sopii. Työnkuvan voi jakaa myös niin, että sulla on erikseen vauvanhoitaja ja sitten toinen, joka on kuski isommille lapsille. Molemmille vähän pyykinpesua ja ruuanlaittoa siihen lisäksi, niin pärjäätte hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.

Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.

Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.

Onko teillä lapsia? ;-)

Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.

Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.

Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.

Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!

Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin. 

Ei, et sinä tajua. Koska teillä ei ole lapsia. Ei millään pahalla. Niin minäkin (niin kuin monet muutkin) kuvittelin, että juu, sellaista ja sellaista siitä tulee, kun on lapsia, hyvin onnistuu jne. Mutta totuus on, että lapseton ei todellakaan tajua mitä elämä lasten kanssa on. 

Kuten moni on sanonut - ei ongelma ole se, etteikö AP pärjäisi lasten kanssa, vaan se, että mies on nyt tehnyt äärimmäisen paskaisen tempun, ja ilmeisesti yksinkertaisesti vain haluaa pois perheensä luota. Todella kylmää toimintaa.

Olen pahoillani, että pysyn alkuperäisessä aiheessa paremmin kuin sinä. Aloitusviestissään ap kysyy miten hän selviää siitä, että mies on 4kk ulkomailla, ja sitten hän pyytää muita kertomaan miten selviää hektisestä arjesta yksin ja ulkomaankomennuksen mukanaan tuomista tunnereaktioista. Se että mies ei neuvotellut tästä lähdöstä hänen kanssaan, siitä tekivät ongelman av:n lukijat, ei ap itse.

En väittänyt missään kohtaa olevani samassa tilanteessa, minullahan ei ole lapsia, mutta kyllä näin lapsettomana voin ymmärtää sen millaisia asioita se tuo arkeen, ei lapset sentään mikään tuntematon asia minulle ole. Varsinkin nykyisessä elämäntilanteessani osana expatyhteisöä näen sitä paljon, kun ystävien puolisot matkustavat työn puolesta ihan koko aika vaikka perheessä on pieniä lapsia. Se on työtä. Kaikki tuntuvat selviävän asian kanssa ihan hyvin, tosin en väitä että se on aina helppoa. Faktaa on se, että ap:n mies on lähdössä reissuun ja ap kaipaa tukea ja konkreettisia neuvoja miten hän ajasta selviää, minun tai sinun sanomisten vääntely on hänelle aivan irrelevanttia.

Mä ettisin ekana luotettavan lastenhoitajan, joka on tarvittaessa yönkin yli ja sitten jonkun mukavan 4kk hoidon, vaikka joku virkeä söpö nuorempi mies yksinäisyyttä piristämään. ;)

Mä tekisin niin, että jos mies ei pyörrä normaalissa keskustelussa lähtemistään, ja se on lähdössä esim. 12.11, niin lähtisin menemään pari päivää aikaisemmin, ja ilmoittaisin reissunpäältä, että en ole tulossa 4kk takaisin. Hoitakoot itse kakarat, ja työnsä.