Milloin on aika erota?

Kun lakkaa välittämästä. Tarkoitan, ettei esim. riidatkaan enää tunnu missään. Sellainen "Aivan sama" -fiilis. 

Selkeästi työstät jo tätä koska kyselet jo muiltakin mielipiteitä.

Jos et ole onnellinen eikä valoa näy tunnelin päässä niin eroa. Lapset sopeutuvat ja kaikki ovat lopulta onnelisempia.

18:45

Kun ärsyyntyy kaikesta ja toivoo, että mies olisi poissa kotoa.

Kylmää kohtelua mieheltä vuosia. Ei suostunut puhumaan eikä mihinkään parisuhdekurssille. Kysyin sitten, että rakastaako. Ei voinut sanoa.

Mietin itse sitten rakastanko. En rakastanut. Oli vain joku ajatus ettei voisi erota. Tuli sitten muutakin kaikkea, mikä vaikutti päätökseen. Ero oli hyvä päätös. 

Siinä vaiheessa, kun aloin toivoa miehen äkillistä kuolemaa. Eron jälkeen en enää toivonut ja välit on ihan ok. 

Kun pelkkä toisen pärstä ja läsnäolo ärsyttää enemmän kuin ihastuttaa. Kun huomaa että jos tauko eikä ole nähnyt muutamaan päivään on olo helpompi ja kevyempi.

Hyvä kysymys, olisin varmaan voinut lähteä jo useita vuosia aiemmin. Läksin vasta, kun tilanne eskaloitui toistuvaan väkivaltaan ja sen uhkaan. Ehkäpä en olisi ollut eropäätöksestä varma sitä ennen, koska tapanani on tehdä kaikki suhteen eteen. Jollain kierolla tavalla olen jopa kiitollinen exälle, että rikkoi lopulta vakavan rajan. Eropäätöksen oikeellisuutta ei ole tarvinnut koskaan sen vuoksi kyseenalaistaa. Pari konservatiivista sukulaista ovat kyseenalaistaneet päätökseni, koska ulospäin kaikki näytti hyvältä. Olenkin joutunut rajaamaan heidän kanssa yhteydenpidon minimiin.

Kun ei halua enää mennä töistä/jostain kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun pelkkä toisen pärstä ja läsnäolo ärsyttää enemmän kuin ihastuttaa. Kun huomaa että jos tauko eikä ole nähnyt muutamaan päivään on olo helpompi ja kevyempi.

Tämä kuulostaa järkevältä. Lisäisin vielä sen että kun tuo edellä mainittu jatkuu tauotta kuukaudesta ja ehkä vuodesta toiseen. On ihan normaalia että välillä menee huonommin ja on silloin tällöin viikko tai muutama, ehkä kuukausi pari, jolloin toisen naama ärsyttää koko ajan ja jolloin on parempikin ottaa sitä etäisyyttä ja nauttia omasta ajasta, tai olla vaikka lasten kanssa mummolassa tai tehdä pientä reissua lasten kanssa siis jos on lapsia. Että kannustuksena ja realismin äänenä ehkä se että ei kannata vielä muutaman viikon perusteella erota jos onkin sellainen ajanjakso että haluaa ottaa vähän etäisyyttä ja toinen ärsyttää. 

Silloin, kun tiedät että vaikket ikinä enää kelpaisi kenellekään, olet silti onnellisempi kuin toisen kanssa. Nimittäin miehet ainakin pakkaavat monesti heti seuraavan kanssa äkkiä naimisiin, jos tiedät että kestät sen, niin eroa. 

Silloin kun jatkuvasti jotenkin ahdistaa olla suhteessa ja toivoo ettei tarvitsisi olla siinä vaikka suhde ja kumppani olisi periaatteessa ihan hyväkin. Silloin jos joku kysyy mitä tekisit jos siitä ei seuraisi mitään negatiivista ja ennemmin eroaisit kuin jäisit. Pelkohan se usein ihmisiä pitää suhteissa josta haluavat pois ja jotka ovat jo aikansa eläneet.

Silloin kun epäkunnioittava puhe alkaa, eikä tilanne keskustelusta huolimatta korjaudu.

Alamäki vain jyrkkenee kun negatiivinen kierre pääsee alkuun.

Nosto. 

Kun et enää jaksa riidellä, koska toisen mielipide on sulle aivan samantekevä. Puolison läsnäolo ja jutut lähinnä ärsyttävät.

Kun odotat, että saat olla yksin kotona ja nautit siitä paljon enemmän kuin puolisosi seurasta.

Näistä tiesin itse, että tämä kortti on katsottu viimeiseen asti.

Itse pohdin samaa, mutta hävettää jotenkin erota. Ensin erosin 20 vuotta kestäneessä suhteessa, sitten löysin tämän nykyisen, mentiin nopeasti naimisiin ja nyt tajuan sen olleen virhe.

Hävettää mitä perhe, ystävät ja työkaverit miettii. Tuo exäni, siis jonka kanssa olin sen 20 vuotta, varmaan myhäilee, koska hänen samaan aikaan alkanut suhde voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Itse pohdin samaa, mutta hävettää jotenkin erota. Ensin erosin 20 vuotta kestäneessä suhteessa, sitten löysin tämän nykyisen, mentiin nopeasti naimisiin ja nyt tajuan sen olleen virhe.

Hävettää mitä perhe, ystävät ja työkaverit miettii. Tuo exäni, siis jonka kanssa olin sen 20 vuotta, varmaan myhäilee, koska hänen samaan aikaan alkanut suhde voi hyvin.

Jaa. Miksi esität elämääsi jonain näytelmänö eksälle? Tai miksi yleensäkään olet häneen yhteydessä mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Itse pohdin samaa, mutta hävettää jotenkin erota. Ensin erosin 20 vuotta kestäneessä suhteessa, sitten löysin tämän nykyisen, mentiin nopeasti naimisiin ja nyt tajuan sen olleen virhe.

Hävettää mitä perhe, ystävät ja työkaverit miettii. Tuo exäni, siis jonka kanssa olin sen 20 vuotta, varmaan myhäilee, koska hänen samaan aikaan alkanut suhde voi hyvin.

Älä hyvä ihminen mieti muiden mielipiteitä. Saattaahan joku hetken ihmetellä, mutta yleensä muiden valinnat eivät loputtomasti kiinnosta. Ja jos kiinnostaa, niin aika köyhä on elämä! 

Kyllä mä sanoisin, että se onko rakkautta vielä on oleellista. Tunteet voivat laimeta, mutta jos rakkaus sammuu, siihen on yleensä joku pätevä syy. Laimenneen, mutta olemassa olevan tunteen voi sen sijaan mahdollisesti herättää henkiin.