Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Olen itse aineenopettaja ja katson kyllä luokanopettajia roimasti ylöspäin.
Käsittämätön määrä ongelmia kasaantuu teidän niskaan, ikävä kyllä. Toki meilläkin haasteemme, mutta silloin tällöin alakoulun puolella sijaisuuksia tekevänä sitä muistaa, että miksi minusta ei yksinkertaisesti ko. hommaa olisi.
Suuret tsempit ja kiitokset teille työstänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ottako sitä työtänne liian tosissaan! Esimerkiksi lomaläksyt... Ei se nyt niin nökönnuukaa ole. Onhan lapset yllättäin sairaitakin. Hyvä, jos vähän etenee lomansa aikana. Jos tekee liikaa, tekee sitten lisätehtäviä koulussa. Ainakin itsellä on hyvä näppituntuma siitä, mitä tässä nyt viikon tai kahden sisällä tapahtuu. En nyt pysty sanomaan varmaksi, mutta joku käsitys on suurinpiirtein etenemisestä tuosta lonkalta heitettynä ja se on tasan 5 minuuttia, niin olen kirjannut läksyt johonkin lapulle.
Ylipäätään opettajana ei kannata olla liian pedanttinen. Kaikenlaiset höpöhöpö-jutut vetää sinne päin stressaamatta ja ylipäätään ei kaikkia vaatimuksia tarvi ottaa niin sananmukaisesti. Tekee vaan jotain, muuten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pitää pitää se fokus siinä hommassa: Mikä on työssä tärkeintä? Opettaa lapset käyttäytymään ihmisiksi, lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Siinä se tärkein onkin. Kaikenlaiset muut vaatimukset voi ottaa rennosti. Kyllähän noita riittää, mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten toimia kenenkin kanssa. Siinä vaan sekoaa omassa työssään, jos ne ottaa liian tosissaan ja katoaa se työn ydin. Sitten kukaan ei opi kunnolla edes välttämättömiä perustaitoja, ope on ihan burn outissa ja lapsetkin sekaisin, kun sekoillaan siellä ja täällä. Selkeys ja yksinkertaisuus, ne palvelee lapsia ja opettajia itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.
Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.
Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin. "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...
Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.
1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!
Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.
Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!
Miten ihmeessä käytät osan oppitunneista siihen, että vastailet vanhempien Wilma-viesteihin? Saa siinä sitten sanoa, että oppilaat luovat kaaosta, jos oppitunneilla et keskity heihin.
Tunnit pitää valmistella, työvälineet myös. Ei ole oppilaiden tehtävä asennella koneisiin päivityksiä ja odotella niiden asentumista. Opettajan tai avustajan täytyy huolehtia, että koneet ovat käyttökunnossa, ml. akkua riittää. Jos tehtävänä on täyttää viihtyvyyskysely, tietysti suunnittelet, missä kohdassa sellainen tehdään. Tuollainenkin sopisi hyvin vaikkapa päivän päätteeksi tehtäväksi ”jälkiruuaksi”. Jos tuollainen kysely vain yhtäkkiä jostakin pöllähtää ja vie päivän työrauhan, ope on kyllä siltä osin epäonnistunut työssään.
Jos oppilas on kaksi viikkoa poissa koulusta, olisi varmaankin syytä sopia hänen ja vanhempansa kanssa ihan tapaaminen, ja keskustella rauhassa mitä poissaolon aikana olisi tarkoitus tehdä ja opiskella. Lapsen kahden viikon opetus on kuitenkin sen verran iso juttu, ettei sitä voi viidessä minuutissa käsitellä. Samoin jos vanhempi kertoo kiusaamisesta, asialle varmasti pitäisi tehdä jotakin? Ensimmäiseksi sovit tapaamisen vanhemman kanssa, jotta vanhempi saa kertoa huolestaan ja sovitte, miten asiassa edetään.
Ei niitä samoja asioita useimpien vanhempien kanssa tarvitse moneen kertaan käydä. Vuoden aikana ei varmasti ole kuin yksi tai kaksi oppilasta viikon tai pidempään poissa (etukäteen sovittuna), ei niiden asioiden selvittäminen työvuosistaan paljoa vie. Samoin ruoka-aineallergioita et varmasti lukuvuodessa paria tuntia enempää hoida. Jos koko ajan tulee vanhemmilta muistutuksia samoista jutuista, ehkä se kertoo ainakin osin siitä että opettaja ei saa asioita tehdyksi?
Siellä kollega tai vanhempi nyt kiillottaa mitaliaan :)
En kirjoittanut vastaavani mihinkään wilma-viesteihin tunneilla. Mutta jos työkännykkä piippaa kesken tunnin, pakko se on katsoa. Meillä on paljon kuljetusoppilaita, erityisoppilaita jne. joiden kohdalla saattaa tulla yhtäkkiä muutoksia päivään. Samaten esim. tämän diabeetikon takia on oltava tavoitettavissa.
Isossa koulussa arkea on, että koko ajan tulee jotain yllättävää mihin täytyy yhtäkkiä lähteä tai osallistua. Tai tulee jokin massiivinen tappelu, riita, muu selkkaus, jonka takia aina jotain kiireellisesti hoidettavaa tulee ja ennalta mietityt ja hyvin suunnitellut jutut siirtyvät. Lähes joka päivä luokkani kanssa, ikävä kyllä. Todella riitaisa ja negatiivinen porukka ja sen kyllä jaksamisessa huomaa. En äkkiseltään nyt keksi miksi tämä on minun, opettajan, vika jos suunnitelmat siirtyvät, koska on pakko selvittää jotain toilailua.
En selvitäkään allergioita. Ehkä pystyisit päättelemään, että tämä antaa lähinnä kuvan siitä mitä joka päivä täytyy hoitaa? Joku ei tykkää jostain, kinutaan allergialappua. Seuraavana päivänä ei kysellä allergialappua tulostamaan, mutta vaaditaan erityisjärjestelyä ettei tarvitse suihkuun mennä. Kolmantena päivänä vanhempi pyytää kantamaan (oikeasti siis tapahtuntu!) lapsen taksista sisälle kuukauden kun on jalka nyrjähtänyt. Nämä menevät vuosi vuodelta yhä utopistisemmiksi vaatimuksiksi. En tietenkään suostu kaikkeen, mutta kuormittaa ja aiheuttaa kiirettä silti kuittailla aivan älyttömiin asioihin jotain vastaukseksi.
Meillä päin lähes puolet luokan oppilaista on lomaillut viime vuonna niin, että lomaläksyjä on pitänyt etukäteen selvitellä. Ja taas oppilaan palattua kouluun, todeta, että ollaan ihan eri kohdissa kun ei päästy etenemään jonkun säätämisen vuoksi.
Kiusaamiseksi osa tulkitsee aivan kaiken. Joku katsoi kuulemma lasta kurjasti ja ehkä etuili mussukkaa ruokajonossa, ollaan reuhomassa ilmoitusta ties minne ja vaatimassa toimenpiteitä. Tottakai oikeat kiusaamiset selvitellään, mutta muotia on nyt myös aikuisten kannella joka pikkuasiasta.
Mistä muuten sait päähäsi, että vanhemmat muistuttelevat samoista jutuista? Valitettavasti viestiä puskee samoista asioista eri oppilaiden kohdalla, tuntuu olevan paikallinen tapa juoksuttaa opettajaa hoitamaan kaikki perheen asiat kauppakäyntejä lukuun ottamatta. Pitäisi kiikuttaa terkalle, hammaslääkäriin, etsiä ne tavarat, pakata reppu, merkitä yksilöllisesti läksyt, huoltaa varusteet, jopa kyselty voisiko kyydissä päästä harrastukseen ja siihen asti hengata kanssani koululla.
Ongelma on siinä, että niitä opettamisen päälle tulevia kuormittavia asioita on niin jumalaton määrä, että vaikka kuinka organisoi ja delegoi, saa silti illat pitkät hoitaa jos ei halua ininää, että miksi et vastaa, oletko saanut viestini?????!!!!!!
Olen kyllä vahvasti eri mieltä, että opettaja ei voi räplätä kännykkäänsä kesken oppitunnin. Lapsia opetetaan kännyparkkiin ja ope voi taas sitten kesken tunnin aina tyhjän hetken tullen räplätä omaa luuriaan... Pidätkö siinä puhelimessa vielä äänetkin päällä, jos se kerran piippailee kesken tunnin?
On ihan totta, että osalla vanhemmista on ns. vanhemmuus hukassa ja kepillä koetetaan jäätä, mitä opettajan saa tekemään. Siinä kohdin sinun tehtäväsi on pysyä aikuisena ja vastata rauhallisesti ja provosoitumatta. Aika nopeasti opit kirjoittamaan nopeasti lyhyen mallivastauksen, jota voi käyttää aina uudelleen. Esim. ”koulussamme erikoisruokavalio järjestetään oppilaille vain ruoka-aineallergioiden vuoksi. Allergiasta on esitettävä lääkärintodistus.” Tämän vastauksen kirjoittaminen vie elämästäsi minuutin. Tai ”Milla-Ida pystyy ongelmitta liikkumaan koulualueellamme itsenäisesti. Toivotaan pikaista paranemista!” Tai vaikkapa: ”Koulu ei voi huolehtia lapsista oppituntien ja mahdollisten kerhotuntien ulkopuolella. Toivottavasti saatte asian järjestymään!” Tällaisetkin asiat on hoidettava, mutta ei niiden kanssa kannata jaaritella vaan ilmoittaa lyhyesti ja kohteliaasti asia. Selkeät rajat ja vaatimukset auttavat näissäkin asioissa - myös vanhempia!
Olet ihan oikeassa myös siinä, että kiusaamisen määrittely on eri ihmisillä hyvin erilaista. Vastuullisena kasvattajana sinun kannattaisikin sopia palaveri näiden asiasta viestintäviranomaisten vanhempien kanssa, jotta voisitte puhua asiasta ihan kasvotusten. Voisit pyytää vanhempaa kertomaan asiasta, varmistaa että he kokevat tulleensa kuulluksi. Saisit selkeän käsityksen asiasta, siinä hyvin todennäköisesti voi olla mukana paljon muutakin kuin kastemadoksi nimittämistä... Opettajalla pitäisi olla myös vahva näkemys oman ryhmänsä ryhmädynamiikasta, ja siitä kannattaa myös kertoa vanhemmalle. Vanhemmalla on myös oikeus kuulla opettajalta sekin, jos hänen natiaisensa on provosoimassa tai käynnistämässä nimittelyä - ei vain oman lapsensa versiota tapahtuneesta.
Ap on selvästi toiminut väärin. Etkö ymmärrä, että lapset täytyy houkutella tekemään oikein? Ei lapsia saa komentaa, vaan kaikki velvollisuudet täytyy naamioida leikiksi esim. syöminen on kilpailu, lelujen paikoilleen laittaminen sirkustemppu jne.
Näin lapset opetetaan jo päiväkodissa siihen, että aikuiset eivät komenna PirjoPettereitä vaikkapa leluja keräämään, "kerää lelut!" eieiei, vaan "leikitäänpäs tällaista hauskaa leikkiä, että montako lelua Pirjopetteri ja Maijaliisa ehtii kerätä minuutissa, änyyteenyt!". Lapset ei osaa enää totella suoraa käskyä, ilman että siitä tehdään leikki.
Ap, yksi vinkki: Tommoisen ruokakilpailun voi lopettaa. Toteaa vaan, että nyt on syöty tarpeeksi ja piste. Nyt luokkaan. Ei kaikkeen pelleillyyn tarvi sopeutua.
Samoin riidat, ei niitä aina tarvi niin pohjamutia myöten selvittää. Kyllä sen huomaa, koska kyse on oikeista ongelmista, esim. kiusaamisesta, ja koska näistä ikuisista välituntikähinöistä.
Opettajana pitää ohittaa tilanteita, ei kaikkea voi aina setviä ja setviä, ja mukautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti opettajat, älkää suostuko kaikkeen! Sanokaa ei! Niille vaatimuksille ei tule tulemaan loppua.
Jos nyt vaikka on olematon aika siirtyä seuraavaan opetuspaikkaan ja valmistautua seuraavaan tuntiin, sanokaa että ei onnistu, tunti alkaa 10 min myöhemmin. Minkä kukaan sille voi, jos niin päätätte?
Kyllä muistan itsekin omasta lapsuudestani, että oli rauhallista. Kävin itse pienessä maalaiskoulussa ja luokallani oli vain 16 oppilasta. Pari häirikköä oli, mutta hekin yleensä olivat tunneilla rauhallisia ja riehuivat sitten muuten välitunneilla ja joskus aiheuttivat tappeluita. Yleensä ei silti ollut mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.
Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.
Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin. "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...
Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.
1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!
Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.
Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!
Miten ihmeessä käytät osan oppitunneista siihen, että vastailet vanhempien Wilma-viesteihin? Saa siinä sitten sanoa, että oppilaat luovat kaaosta, jos oppitunneilla et keskity heihin.
Tunnit pitää valmistella, työvälineet myös. Ei ole oppilaiden tehtävä asennella koneisiin päivityksiä ja odotella niiden asentumista. Opettajan tai avustajan täytyy huolehtia, että koneet ovat käyttökunnossa, ml. akkua riittää. Jos tehtävänä on täyttää viihtyvyyskysely, tietysti suunnittelet, missä kohdassa sellainen tehdään. Tuollainenkin sopisi hyvin vaikkapa päivän päätteeksi tehtäväksi ”jälkiruuaksi”. Jos tuollainen kysely vain yhtäkkiä jostakin pöllähtää ja vie päivän työrauhan, ope on kyllä siltä osin epäonnistunut työssään.
Jos oppilas on kaksi viikkoa poissa koulusta, olisi varmaankin syytä sopia hänen ja vanhempansa kanssa ihan tapaaminen, ja keskustella rauhassa mitä poissaolon aikana olisi tarkoitus tehdä ja opiskella. Lapsen kahden viikon opetus on kuitenkin sen verran iso juttu, ettei sitä voi viidessä minuutissa käsitellä. Samoin jos vanhempi kertoo kiusaamisesta, asialle varmasti pitäisi tehdä jotakin? Ensimmäiseksi sovit tapaamisen vanhemman kanssa, jotta vanhempi saa kertoa huolestaan ja sovitte, miten asiassa edetään.
Ei niitä samoja asioita useimpien vanhempien kanssa tarvitse moneen kertaan käydä. Vuoden aikana ei varmasti ole kuin yksi tai kaksi oppilasta viikon tai pidempään poissa (etukäteen sovittuna), ei niiden asioiden selvittäminen työvuosistaan paljoa vie. Samoin ruoka-aineallergioita et varmasti lukuvuodessa paria tuntia enempää hoida. Jos koko ajan tulee vanhemmilta muistutuksia samoista jutuista, ehkä se kertoo ainakin osin siitä että opettaja ei saa asioita tehdyksi?
Siellä kollega tai vanhempi nyt kiillottaa mitaliaan :)
En kirjoittanut vastaavani mihinkään wilma-viesteihin tunneilla. Mutta jos työkännykkä piippaa kesken tunnin, pakko se on katsoa. Meillä on paljon kuljetusoppilaita, erityisoppilaita jne. joiden kohdalla saattaa tulla yhtäkkiä muutoksia päivään. Samaten esim. tämän diabeetikon takia on oltava tavoitettavissa.
Isossa koulussa arkea on, että koko ajan tulee jotain yllättävää mihin täytyy yhtäkkiä lähteä tai osallistua. Tai tulee jokin massiivinen tappelu, riita, muu selkkaus, jonka takia aina jotain kiireellisesti hoidettavaa tulee ja ennalta mietityt ja hyvin suunnitellut jutut siirtyvät. Lähes joka päivä luokkani kanssa, ikävä kyllä. Todella riitaisa ja negatiivinen porukka ja sen kyllä jaksamisessa huomaa. En äkkiseltään nyt keksi miksi tämä on minun, opettajan, vika jos suunnitelmat siirtyvät, koska on pakko selvittää jotain toilailua.
En selvitäkään allergioita. Ehkä pystyisit päättelemään, että tämä antaa lähinnä kuvan siitä mitä joka päivä täytyy hoitaa? Joku ei tykkää jostain, kinutaan allergialappua. Seuraavana päivänä ei kysellä allergialappua tulostamaan, mutta vaaditaan erityisjärjestelyä ettei tarvitse suihkuun mennä. Kolmantena päivänä vanhempi pyytää kantamaan (oikeasti siis tapahtuntu!) lapsen taksista sisälle kuukauden kun on jalka nyrjähtänyt. Nämä menevät vuosi vuodelta yhä utopistisemmiksi vaatimuksiksi. En tietenkään suostu kaikkeen, mutta kuormittaa ja aiheuttaa kiirettä silti kuittailla aivan älyttömiin asioihin jotain vastaukseksi.
Meillä päin lähes puolet luokan oppilaista on lomaillut viime vuonna niin, että lomaläksyjä on pitänyt etukäteen selvitellä. Ja taas oppilaan palattua kouluun, todeta, että ollaan ihan eri kohdissa kun ei päästy etenemään jonkun säätämisen vuoksi.
Kiusaamiseksi osa tulkitsee aivan kaiken. Joku katsoi kuulemma lasta kurjasti ja ehkä etuili mussukkaa ruokajonossa, ollaan reuhomassa ilmoitusta ties minne ja vaatimassa toimenpiteitä. Tottakai oikeat kiusaamiset selvitellään, mutta muotia on nyt myös aikuisten kannella joka pikkuasiasta.
Mistä muuten sait päähäsi, että vanhemmat muistuttelevat samoista jutuista? Valitettavasti viestiä puskee samoista asioista eri oppilaiden kohdalla, tuntuu olevan paikallinen tapa juoksuttaa opettajaa hoitamaan kaikki perheen asiat kauppakäyntejä lukuun ottamatta. Pitäisi kiikuttaa terkalle, hammaslääkäriin, etsiä ne tavarat, pakata reppu, merkitä yksilöllisesti läksyt, huoltaa varusteet, jopa kyselty voisiko kyydissä päästä harrastukseen ja siihen asti hengata kanssani koululla.
Ongelma on siinä, että niitä opettamisen päälle tulevia kuormittavia asioita on niin jumalaton määrä, että vaikka kuinka organisoi ja delegoi, saa silti illat pitkät hoitaa jos ei halua ininää, että miksi et vastaa, oletko saanut viestini?????!!!!!!
Ongelma ei siis ole se, että pitäisi selvittää lomaläksyt? Ongelma on ennemminkin se, että luokkasi on niin kaaoksessa, että et pysty etukäteen tietämään, mitä seuraavan viikon aikana pystytään opettamaan? Kuitenkin olisi se opetussuunnitelma noudatettavana ja aika tarkatkin ohjeet siihen, mitä minäkin kouluvuotena opetettava.
Kauanko oikeasti vuorokaudessa vastailet vanhempien viesteihin, jos hoidat niitä illat pitkät? ”Meillä lapset vastaavat itse reppunsa pakkaamisesta. Aurinkoista päivää!” -viestien kirjoittamiseenko saat kaikki iltasi käytettyä? (Ja merkkaa ne läksyt joka päivä Wilmaan, sitähän ne vanhemmat kuitenkin toistuvasti toivovat.)
Vierailija kirjoitti:
Älkää ottako sitä työtänne liian tosissaan! Esimerkiksi lomaläksyt... Ei se nyt niin nökönnuukaa ole. Onhan lapset yllättäin sairaitakin. Hyvä, jos vähän etenee lomansa aikana. Jos tekee liikaa, tekee sitten lisätehtäviä koulussa. Ainakin itsellä on hyvä näppituntuma siitä, mitä tässä nyt viikon tai kahden sisällä tapahtuu. En nyt pysty sanomaan varmaksi, mutta joku käsitys on suurinpiirtein etenemisestä tuosta lonkalta heitettynä ja se on tasan 5 minuuttia, niin olen kirjannut läksyt johonkin lapulle.
Ylipäätään opettajana ei kannata olla liian pedanttinen. Kaikenlaiset höpöhöpö-jutut vetää sinne päin stressaamatta ja ylipäätään ei kaikkia vaatimuksia tarvi ottaa niin sananmukaisesti. Tekee vaan jotain, muuten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pitää pitää se fokus siinä hommassa: Mikä on työssä tärkeintä? Opettaa lapset käyttäytymään ihmisiksi, lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Siinä se tärkein onkin. Kaikenlaiset muut vaatimukset voi ottaa rennosti. Kyllähän noita riittää, mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten toimia kenenkin kanssa. Siinä vaan sekoaa omassa työssään, jos ne ottaa liian tosissaan ja katoaa se työn ydin. Sitten kukaan ei opi kunnolla edes välttämättömiä perustaitoja, ope on ihan burn outissa ja lapsetkin sekaisin, kun sekoillaan siellä ja täällä. Selkeys ja yksinkertaisuus, ne palvelee lapsia ja opettajia itseään.
Olen täysin samaa mieltä! Välillä näitä opettajien keskusteluja lukiessa tulee tunne, että perusasiat unohtuvat. Luki- ja matikkataidot ja koululaistaidot ovat tärkeimmät, niistä ei pitäisi tinkiä, kaikesta muusta voikin sitten tinkiä. Rauhallinen ja jämäkkä opettaja saa lapset tuntemaan, että tilanne turvallinen ja aikuisen hallinnassa. Hermostunut, hätäilevä ja epävarma opettaja saa lapsetkin levottomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksoiskelpoisena luokanopettajana on usein käynyt mielessä, että helpommalla pääsisi, kun opettaisin vain sitä yhtä ainetta aineenopettajana. Jäisi tosi iso osa säätämisestä esim. vanhempien kanssa pois, samoin kuin jatkuvat selvittelyt oppilaiden käyttäytymisestä kouluajan ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yksityiskoulu on paras ratkaisu. Siellä on työrauha. Kaikki pääsevät retkille, koska kaikki maksavat ne itse. Jos joku aiheuttaa hankaluuksia, hänet potkaistaan koulusta pois. Aines on jo valmiiksi hyvää, koska lapset on karsittu alussa. Niin se menee, eikä välitunnilla tarvitse kuunnella kiroilua, koska kiroilijatkin lentäisivät koulusta.
Ainoa huono puoli yksityiskouluissa on, että niiden oppilaat eivät opi sietämään tyhmyyttä. Luokka vastustaa ja halveksii jo itsessään tyhmyyttä ja itsekritiikki toimii myös. Aikuisena on sitten yllätys, että jotkut aikuiset eivät vain ole mitään ruudinkeksijöitä ja jotkut eivät ole millään tavalla kouluttautuneita.
Yksityiskouluissa on myös opettajien suhteen tarkemmin valikoitu ja seulottu aines. Nämä säheltäjät ja organisointiin kykenemättömät opettajat eivät sellaisiin kouluihin pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vinkki ap:lle:
- Hoida työasiat vain työajalla. Jos työ välttämättä vaatii esim. viesteihin reagointia työajan ulkopuolella, määrittele tätä varten itsellesi jokin tietty aika aamusta/illasta.
- Opettele saamaan lapsiryhmä hiljaiseksi tilanteessa kuin tilanteessa huutamatta.
- Käsittele ikävät tapahtumat (esim. pieleen mennyt retki, makkarakeittoepisodi) heti, jämäkästi ja tiiviisti, ilman turhaa vatvomista ja erityisopettajaa. Sinä olet aikuinen ja sinä sanot miten tehdään.
- Lasten puutteelliset ulkoiluvarusteet eivät ole sinun ongelmasi, välitunti vietetään ulkona.
- Jokaiseen lasten väliseen kärhämään ei tarvita aikuista selvittelijäksi.
- Huolehdi hyvinvoinnistasi, maailma ei kaadu pissataukosi aikana.
Ope1234 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän koulussa on ilmeisen huono ilmapiiri. Mitä olette tehneet sen parantamiseksi?
Opet yrittävät tehdä kaikkensa sen parantamiseksi, mutta johdolta ei tule mitään tukea asiaan, eikä meidän voimavarat vaan riitä enää mihinkään kehitystyöhön. Itse teen vimmatusti töitä oman luokan kanssa, välillä tuntuu että hakaan vain päätä seinään, mutta siihen minulla vielä joten kuten löytyy resursseja. Mihinkään ylimääräiseen ei voimia ole ja tukea koulun johdolta kaipaisi. He ovat toistaiseksi perseet kädet lähes kaikesta.
Totta kirjoitat! Johdolta on ihan turha odottaa mitään tukea mihinkään. Opettajien ei tulisi sietää tällaista ollenkaan. Asiat tulisi viedä johdon ohi kokonaan ulkopuolisille tahoille käsiteltäväksi. Joo, ei ole helppoa sekään ja jos on vielä määräaikainen. Haastakaa luottamusmiehenne ja työsuojeluvaltuutettu yrittämään saada muutosta aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi miksei ruokalan täti sanonut mitään kun pojat otti keittoa. Ei saa sanoa. Itse ojensin joskus lapsia jotka vei jauhelihapihvejä yli sallitun määrän tai maustepurkit pois linjastolta. Seurauksena tuli siirto toiseen toimipisteeseen.
Et taida olla kutsumusammatissasi kun tänne tulet purkamaan työpäivääsi ja kerrot lähes yksityiskohtaisesti mitä tapahtui ja kenelle.
Nykylapset ovat jatkuvassa hepulissa pääasiassa liiallisen ruutuajan takia. Kiukkuisia ja keskittymiskyvyttömiä, hillittömiä kaistapäitä.
Ryhmäkoot ja koulut kasvavat koko ajan.
Pääsykoe seuloo opettajankoulutukseen juuri ne henkilöt, jotka vähiten sopivat opettajiksi. (Suomessa tutkittu juttu, en nyt jaksa etsiä linkkejä tähän.)
Siinäpä sellainen soppa, jota ei sulata kohta enää kukaan ja pahoinvointi lisääntyy yhteiskunnassamme.
Vierailija kirjoitti:
Tähän on tultu kun 90-luvulla syntyneiden mt-ongelmaisten tekemät pennut pääsevät koulutielle.
Vuonna 1990 syntynyt on 27v. Aika harvalla näistä on kouluikäinen lapsi, saati nuoremmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista luokanopettajista ei todellakaan ole työhönsä.
Koulu on lapsen työtä. Esim. voi ilmoittaa että on päätynyt sellaiseen pedagogiseen ratkaisuun, että ei kirjaa läksyjä Wilmaan, vaan jokainen lapsi opettelee huolehtimaan asiasta itse. Unohdukset voi kysellä kaverilta, open puhelin ei vastaa työajan jälkeen.
.Tämä on kyllä ihan pöhkö ratkaisu. Kuten itsekin kirjoitat, niin kaikista luokanopettajista ei todellakaan ole työhönsä. Kyllä lapsistaan kiinnostuneet vanhemmat haluavat tietää ja seurata, mitä heidän lapsilleen opetetaan ja että nämä myös asiat oppivat. Peruskouluopetushan on julkista ja vanhemmilla on mahdollisuus tulla sitä seuraamaan. Hyvin todennäköisesti myös tätä mahdollisuutta käyttäisin, jos ei opettajalta tule minkäänlaista palautetta ja raporttia annetuista asioista. Onhan näitä opettajia, joiden tunneilla vain katsellaan videoita ja hälistään, eikä opita mitään.
Vanhemmilta aina peräänkuulutetaan sitä kasvatuskumppanuutta, minkä varjolla koulu voi pyytää vanhemmilta vähän mitä haluaa. Ikävä lukea, miten samaan asiaan suhtautuminen opettajien puolelta on tässä ketjussa osin tosi ylimielistä. Lasten kiusaamisetkaan eivät opettajan mielestä ole asioita, joista heille sopisi edes mainita.
Meidän alakoululaisella ei ole koskaan tullut läksytietoja Wilmaan. Silti tiedän, missä mennään. Kyllä lapsen pitää oppia merkkaamaan läksyt ja pienellä valvonnalla ne tekemäänkin itsenäisesti. Sairaana kysytään läksyt kavereilta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.
Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.
Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin. "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...
Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.
1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!
Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.
Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!
Tämä! Kiitos tästä, kuin oma päiväni.
Olen pahoillani.
Mielestäni selvisit haastavasta päivästäsi todella hyvin. Toivottavasti aikaa jää jatkossa enemmän opettamiseen.