Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Ihmeellistä puhelinorjuutta. Meillä lasten koulussa on ollut tapana, että opettajien kännykät sulkeutuvat kun työpäivä päättyy. Vastauksen kyllä saa, mutta ei esim illalla kymmeneltä.
Kysyin lapselta, miten hoidetaan vaikkapa sellainen tilanne, että ope menee vessaan tai vaikka hakemassa opehuoneeseen unohtuneen koenipun. Kuulemma joko niin että ei mitenkään erityisesti, ope vain käy jossain tai sitten naapuriluokan opettaja tai avustaja pitää luokkaa simällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti suurimmalla osalla luokanopeista arki ei ole tällaista, kun vasta tälläkin palstalla iso joukko luokanopettajia kertoi pitävänsä työstään paljon.
Eipä ole kolmen koululaisen kanssa tullut paljon opea vaivattua. Koululla vaan on joka toiseksi päiväksi vaikka mitä performanssia tarjolla, viestiä pukkaa ja pitää muistaa sitä sun tätä retkeä ja lauluesitystä. Kivahan se kuitenkin on, että päivissä on vaihtelua..... ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kolmen koululaisen kanssa tullut paljon opea vaivattua. Koululla vaan on joka toiseksi päiväksi vaikka mitä performanssia tarjolla, viestiä pukkaa ja pitää muistaa sitä sun tätä retkeä ja lauluesitystä. Kivahan se kuitenkin on, että päivissä on vaihtelua..... ehkä.
Tämä!
Mä työskentelen moniongelmaisten aikuisten parissa, joka on täysin aliresursoitu työn määrään ja vaativuuteen nähden. No, uupumushan siinä jossain vaiheessa pamahti päälle, ja tunnistankin sen aikaisen kokemusmaailman tuosta ap:n tekstistä.
Totesin, että yksikön johdolta ei apuja tule, joten oli pakko muuttaa omia toimintamalleja. Opettelin rajaamaan, suunnittelemaan ja sanomaan ei. Aluksi roiskui rapaa, koska olin aina ollut se joka jousti, paikkaili muiden hommia ja oli aina käytettävissä. Nyt ne jo uskoo, että en ole enää kiltti.
Vaikeaa oli luopua siitä ajatusmallista, että mitään ei voi muuttaa ja mihinkään ei voi vaikuttaa. Vaikeaa oli myös oppia pois liiasta tunnollisuudesta ja kiltteydestä. Mutta lopulta muutos onnistui, kun oli pakko.
Tsemppiä ap. Vinkkinä vielä; selvitä onko sun mahdollista päästä työnohjaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista luokanopettajista ei todellakaan ole työhönsä.
Koulu on lapsen työtä. Esim. voi ilmoittaa että on päätynyt sellaiseen pedagogiseen ratkaisuun, että ei kirjaa läksyjä Wilmaan, vaan jokainen lapsi opettelee huolehtimaan asiasta itse. Unohdukset voi kysellä kaverilta, open puhelin ei vastaa työajan jälkeen.
.Tämä on kyllä ihan pöhkö ratkaisu. Kuten itsekin kirjoitat, niin kaikista luokanopettajista ei todellakaan ole työhönsä. Kyllä lapsistaan kiinnostuneet vanhemmat haluavat tietää ja seurata, mitä heidän lapsilleen opetetaan ja että nämä myös asiat oppivat. Peruskouluopetushan on julkista ja vanhemmilla on mahdollisuus tulla sitä seuraamaan. Hyvin todennäköisesti myös tätä mahdollisuutta käyttäisin, jos ei opettajalta tule minkäänlaista palautetta ja raporttia annetuista asioista. Onhan näitä opettajia, joiden tunneilla vain katsellaan videoita ja hälistään, eikä opita mitään.
Vanhemmilta aina peräänkuulutetaan sitä kasvatuskumppanuutta, minkä varjolla koulu voi pyytää vanhemmilta vähän mitä haluaa. Ikävä lukea, miten samaan asiaan suhtautuminen opettajien puolelta on tässä ketjussa osin tosi ylimielistä. Lasten kiusaamisetkaan eivät opettajan mielestä ole asioita, joista heille sopisi edes mainita.
Meidän alakoululaisella ei ole koskaan tullut läksytietoja Wilmaan. Silti tiedän, missä mennään. Kyllä lapsen pitää oppia merkkaamaan läksyt ja pienellä valvonnalla ne tekemäänkin itsenäisesti. Sairaana kysytään läksyt kavereilta.
Tärkeintähän on juuri tuo, että hommat sujuvat ja kaikilla on hyvä mieli. Ja ilman muuta lapsia tulee opettaa itsenäisesti ja tunnollisesti läksynsä hoitamaan. :)
Kaikilla ei kuitenkaan ole tuollaista. Tässäkin ketjussa kirjoitti opettaja, joka itse kertoi että oppilaat saavat tunnilla keskittyä vaikka värittämään - kunhan eivät häiriköi. Ei silloin saa lapselta vastausta siihenkään, mitä tänään koulussa opittiin ja mitä läksyjä on. Ja opettaja itse on ihmeissään, kun vanhemmat pommittavat jatkuvasti viesteillä ja opettajaa rasittaen kyselevät asiasta.
Itse olen luokanopen hommista haaveillut vuosikausia, mutta meno kuulostaa hyvin pitkälti samalta kuin tällä hetkellä työni päiväkodissakin. Tsemppiä aplle 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.
Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.
Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin. "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...
Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.
1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!
Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.
Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!
Miten ihmeessä käytät osan oppitunneista siihen, että vastailet vanhempien Wilma-viesteihin? Saa siinä sitten sanoa, että oppilaat luovat kaaosta, jos oppitunneilla et keskity heihin.
Tunnit pitää valmistella, työvälineet myös. Ei ole oppilaiden tehtävä asennella koneisiin päivityksiä ja odotella niiden asentumista. Opettajan tai avustajan täytyy huolehtia, että koneet ovat käyttökunnossa, ml. akkua riittää. Jos tehtävänä on täyttää viihtyvyyskysely, tietysti suunnittelet, missä kohdassa sellainen tehdään. Tuollainenkin sopisi hyvin vaikkapa päivän päätteeksi tehtäväksi ”jälkiruuaksi”. Jos tuollainen kysely vain yhtäkkiä jostakin pöllähtää ja vie päivän työrauhan, ope on kyllä siltä osin epäonnistunut työssään.
Jos oppilas on kaksi viikkoa poissa koulusta, olisi varmaankin syytä sopia hänen ja vanhempansa kanssa ihan tapaaminen, ja keskustella rauhassa mitä poissaolon aikana olisi tarkoitus tehdä ja opiskella. Lapsen kahden viikon opetus on kuitenkin sen verran iso juttu, ettei sitä voi viidessä minuutissa käsitellä. Samoin jos vanhempi kertoo kiusaamisesta, asialle varmasti pitäisi tehdä jotakin? Ensimmäiseksi sovit tapaamisen vanhemman kanssa, jotta vanhempi saa kertoa huolestaan ja sovitte, miten asiassa edetään.
Ei niitä samoja asioita useimpien vanhempien kanssa tarvitse moneen kertaan käydä. Vuoden aikana ei varmasti ole kuin yksi tai kaksi oppilasta viikon tai pidempään poissa (etukäteen sovittuna), ei niiden asioiden selvittäminen työvuosistaan paljoa vie. Samoin ruoka-aineallergioita et varmasti lukuvuodessa paria tuntia enempää hoida. Jos koko ajan tulee vanhemmilta muistutuksia samoista jutuista, ehkä se kertoo ainakin osin siitä että opettaja ei saa asioita tehdyksi?
Siellä kollega tai vanhempi nyt kiillottaa mitaliaan :)
En kirjoittanut vastaavani mihinkään wilma-viesteihin tunneilla. Mutta jos työkännykkä piippaa kesken tunnin, pakko se on katsoa. Meillä on paljon kuljetusoppilaita, erityisoppilaita jne. joiden kohdalla saattaa tulla yhtäkkiä muutoksia päivään. Samaten esim. tämän diabeetikon takia on oltava tavoitettavissa.
Isossa koulussa arkea on, että koko ajan tulee jotain yllättävää mihin täytyy yhtäkkiä lähteä tai osallistua. Tai tulee jokin massiivinen tappelu, riita, muu selkkaus, jonka takia aina jotain kiireellisesti hoidettavaa tulee ja ennalta mietityt ja hyvin suunnitellut jutut siirtyvät. Lähes joka päivä luokkani kanssa, ikävä kyllä. Todella riitaisa ja negatiivinen porukka ja sen kyllä jaksamisessa huomaa. En äkkiseltään nyt keksi miksi tämä on minun, opettajan, vika jos suunnitelmat siirtyvät, koska on pakko selvittää jotain toilailua.
En selvitäkään allergioita. Ehkä pystyisit päättelemään, että tämä antaa lähinnä kuvan siitä mitä joka päivä täytyy hoitaa? Joku ei tykkää jostain, kinutaan allergialappua. Seuraavana päivänä ei kysellä allergialappua tulostamaan, mutta vaaditaan erityisjärjestelyä ettei tarvitse suihkuun mennä. Kolmantena päivänä vanhempi pyytää kantamaan (oikeasti siis tapahtuntu!) lapsen taksista sisälle kuukauden kun on jalka nyrjähtänyt. Nämä menevät vuosi vuodelta yhä utopistisemmiksi vaatimuksiksi. En tietenkään suostu kaikkeen, mutta kuormittaa ja aiheuttaa kiirettä silti kuittailla aivan älyttömiin asioihin jotain vastaukseksi.
Meillä päin lähes puolet luokan oppilaista on lomaillut viime vuonna niin, että lomaläksyjä on pitänyt etukäteen selvitellä. Ja taas oppilaan palattua kouluun, todeta, että ollaan ihan eri kohdissa kun ei päästy etenemään jonkun säätämisen vuoksi.
Kiusaamiseksi osa tulkitsee aivan kaiken. Joku katsoi kuulemma lasta kurjasti ja ehkä etuili mussukkaa ruokajonossa, ollaan reuhomassa ilmoitusta ties minne ja vaatimassa toimenpiteitä. Tottakai oikeat kiusaamiset selvitellään, mutta muotia on nyt myös aikuisten kannella joka pikkuasiasta.
Mistä muuten sait päähäsi, että vanhemmat muistuttelevat samoista jutuista? Valitettavasti viestiä puskee samoista asioista eri oppilaiden kohdalla, tuntuu olevan paikallinen tapa juoksuttaa opettajaa hoitamaan kaikki perheen asiat kauppakäyntejä lukuun ottamatta. Pitäisi kiikuttaa terkalle, hammaslääkäriin, etsiä ne tavarat, pakata reppu, merkitä yksilöllisesti läksyt, huoltaa varusteet, jopa kyselty voisiko kyydissä päästä harrastukseen ja siihen asti hengata kanssani koululla.
Ongelma on siinä, että niitä opettamisen päälle tulevia kuormittavia asioita on niin jumalaton määrä, että vaikka kuinka organisoi ja delegoi, saa silti illat pitkät hoitaa jos ei halua ininää, että miksi et vastaa, oletko saanut viestini?????!!!!!!
Ongelma ei siis ole se, että pitäisi selvittää lomaläksyt? Ongelma on ennemminkin se, että luokkasi on niin kaaoksessa, että et pysty etukäteen tietämään, mitä seuraavan viikon aikana pystytään opettamaan? Kuitenkin olisi se opetussuunnitelma noudatettavana ja aika tarkatkin ohjeet siihen, mitä minäkin kouluvuotena opetettava.
Kauanko oikeasti vuorokaudessa vastailet vanhempien viesteihin, jos hoidat niitä illat pitkät? ”Meillä lapset vastaavat itse reppunsa pakkaamisesta. Aurinkoista päivää!” -viestien kirjoittamiseenko saat kaikki iltasi käytettyä? (Ja merkkaa ne läksyt joka päivä Wilmaan, sitähän ne vanhemmat kuitenkin toistuvasti toivovat.)
En ole kyseinen opettaja, mutta voin omasta puolestani sanoa, että kyllä, luokkani on kaaoksessa. Jos kaaos tarkoittaa ettei viikon alussa voi varmaksi tietää mitä ehditään. Paljon ailahtelevia ja väkivaltaisia oppilaita, kaksi sairaalakouluainesta, apaattisia pari, yksi äärimmäisen herkkä ja jatkuvasti siksi itkemässä jotain kun tulkitsee kaiken itseensä kohdistuvaksi pilkaksi. Ihan tavisluokka ollaan, että semmoista. Peruskauraa kai nykyään, ei sovi varmaan valittaa. En voi etukäteen tietää paljonko ehdimme edetä. Koska väki on mitä on, saatamme myös hyvän päivän tai viikon aikana edetä vastaavasti reippaammalla tahdilla. Taotaan kun rauta on kuumaa ja väki koulukelpoista.
Sen verran tuota wilma-asiaa kommentoin myös, että toiset ilmeisesti runttaavat kaikille saman läksyn ja osa meistä miettii oppilaan taitoihin sopivan. Meillä on lähes neljäsosalla e-kirjat matikassa tai äikässä, samaten kielissä. Myös s2-kirjoja käytössä. Osalla ylöspäin eriyttävää kirjaa matikassa. Siitä sitten päättelemään mikä on mahdollisuus ja järki kirjata wilmaan ne "yhteiset" läksyt.
Huomaa hyvin, että täällä vanhemmat jakavat vinkkejä opettajille tietämättä oikeasta opettajan arjesta yhtään mitään tai paikalla on kollegoita, jotka eivät kovin paljon viitsi vaivaa nähdä työnsä eteen.
Ei nyt ihan mene läpi.
Työ on työtä eikä loputon empaattisuus johda kuin uupumiseen ja sen seurannaisiin,
T. 20v virassa ollut opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Samalla huoltajilta satelee merkityksellisiä viestejä, kuten oletko jo etsinyt Pirkon vaaleanpunaisen sormikkaan (juu, se on tämän päivän ykkösjuttu) ja voisitko kirjoittaa aina kaikki läksyt Wilmaan.
Minusta todellakin pitäisi laittaa kaikki läksyt aina Wilmaan. Se on kätevää, jos vaikka on ollut kipeenä.
Minusta ei. Lapsen tehtävä koulussa on oppia vastuuta. Myös kipeänä. Läksyt kysytään itse kaverilta tai opettajalta jos on kipeänä niin kuin ennenkin on tehty. Koulussa kuunnellaan läksyt ja merkataan itse ylös.
Mä kuulun niihin opettajiin, jotka vastailee iltaisinkin vanhemmille. Siis Wilma-viesteihin. Oman puhelinnumeronikin olen antanut ja saan siihen about kaksi soittoa vuodessa ja neljä tekstaria pl. nämä "Jesse on kipeänä" -viestit, jotka tulee aamulla. En oikeasti näe noista mitään vaivaa. Lähden töistä melkein aina heti koulupäivän päätyttyä ja siksi minulle sopii hyvin vastata illallakin. Nautin ns. kokonaisvaltaisesta työstä, jossa työpaikalla ei ole pakko kököttää tiettyä aikaa, mutta korvauksena siitä hyväksyn iltatyöt. Valmisteluiden lisäksi duunailen tätä muuta viestintää, kun itselle sopii. Tarpeen mukaan siis. Sitä paitsi joku yksittäinen Wilma-vastaus vie 1-2 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.
Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.
Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin. "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...
Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.
1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!
Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.
Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!
Miten ihmeessä käytät osan oppitunneista siihen, että vastailet vanhempien Wilma-viesteihin? Saa siinä sitten sanoa, että oppilaat luovat kaaosta, jos oppitunneilla et keskity heihin.
Tunnit pitää valmistella, työvälineet myös. Ei ole oppilaiden tehtävä asennella koneisiin päivityksiä ja odotella niiden asentumista. Opettajan tai avustajan täytyy huolehtia, että koneet ovat käyttökunnossa, ml. akkua riittää. Jos tehtävänä on täyttää viihtyvyyskysely, tietysti suunnittelet, missä kohdassa sellainen tehdään. Tuollainenkin sopisi hyvin vaikkapa päivän päätteeksi tehtäväksi ”jälkiruuaksi”. Jos tuollainen kysely vain yhtäkkiä jostakin pöllähtää ja vie päivän työrauhan, ope on kyllä siltä osin epäonnistunut työssään.
Jos oppilas on kaksi viikkoa poissa koulusta, olisi varmaankin syytä sopia hänen ja vanhempansa kanssa ihan tapaaminen, ja keskustella rauhassa mitä poissaolon aikana olisi tarkoitus tehdä ja opiskella. Lapsen kahden viikon opetus on kuitenkin sen verran iso juttu, ettei sitä voi viidessä minuutissa käsitellä. Samoin jos vanhempi kertoo kiusaamisesta, asialle varmasti pitäisi tehdä jotakin? Ensimmäiseksi sovit tapaamisen vanhemman kanssa, jotta vanhempi saa kertoa huolestaan ja sovitte, miten asiassa edetään.
Ei niitä samoja asioita useimpien vanhempien kanssa tarvitse moneen kertaan käydä. Vuoden aikana ei varmasti ole kuin yksi tai kaksi oppilasta viikon tai pidempään poissa (etukäteen sovittuna), ei niiden asioiden selvittäminen työvuosistaan paljoa vie. Samoin ruoka-aineallergioita et varmasti lukuvuodessa paria tuntia enempää hoida. Jos koko ajan tulee vanhemmilta muistutuksia samoista jutuista, ehkä se kertoo ainakin osin siitä että opettaja ei saa asioita tehdyksi?
Siellä kollega tai vanhempi nyt kiillottaa mitaliaan :)
En kirjoittanut vastaavani mihinkään wilma-viesteihin tunneilla. Mutta jos työkännykkä piippaa kesken tunnin, pakko se on katsoa. Meillä on paljon kuljetusoppilaita, erityisoppilaita jne. joiden kohdalla saattaa tulla yhtäkkiä muutoksia päivään. Samaten esim. tämän diabeetikon takia on oltava tavoitettavissa.
Isossa koulussa arkea on, että koko ajan tulee jotain yllättävää mihin täytyy yhtäkkiä lähteä tai osallistua. Tai tulee jokin massiivinen tappelu, riita, muu selkkaus, jonka takia aina jotain kiireellisesti hoidettavaa tulee ja ennalta mietityt ja hyvin suunnitellut jutut siirtyvät. Lähes joka päivä luokkani kanssa, ikävä kyllä. Todella riitaisa ja negatiivinen porukka ja sen kyllä jaksamisessa huomaa. En äkkiseltään nyt keksi miksi tämä on minun, opettajan, vika jos suunnitelmat siirtyvät, koska on pakko selvittää jotain toilailua.
En selvitäkään allergioita. Ehkä pystyisit päättelemään, että tämä antaa lähinnä kuvan siitä mitä joka päivä täytyy hoitaa? Joku ei tykkää jostain, kinutaan allergialappua. Seuraavana päivänä ei kysellä allergialappua tulostamaan, mutta vaaditaan erityisjärjestelyä ettei tarvitse suihkuun mennä. Kolmantena päivänä vanhempi pyytää kantamaan (oikeasti siis tapahtuntu!) lapsen taksista sisälle kuukauden kun on jalka nyrjähtänyt. Nämä menevät vuosi vuodelta yhä utopistisemmiksi vaatimuksiksi. En tietenkään suostu kaikkeen, mutta kuormittaa ja aiheuttaa kiirettä silti kuittailla aivan älyttömiin asioihin jotain vastaukseksi.
Meillä päin lähes puolet luokan oppilaista on lomaillut viime vuonna niin, että lomaläksyjä on pitänyt etukäteen selvitellä. Ja taas oppilaan palattua kouluun, todeta, että ollaan ihan eri kohdissa kun ei päästy etenemään jonkun säätämisen vuoksi.
Kiusaamiseksi osa tulkitsee aivan kaiken. Joku katsoi kuulemma lasta kurjasti ja ehkä etuili mussukkaa ruokajonossa, ollaan reuhomassa ilmoitusta ties minne ja vaatimassa toimenpiteitä. Tottakai oikeat kiusaamiset selvitellään, mutta muotia on nyt myös aikuisten kannella joka pikkuasiasta.
Mistä muuten sait päähäsi, että vanhemmat muistuttelevat samoista jutuista? Valitettavasti viestiä puskee samoista asioista eri oppilaiden kohdalla, tuntuu olevan paikallinen tapa juoksuttaa opettajaa hoitamaan kaikki perheen asiat kauppakäyntejä lukuun ottamatta. Pitäisi kiikuttaa terkalle, hammaslääkäriin, etsiä ne tavarat, pakata reppu, merkitä yksilöllisesti läksyt, huoltaa varusteet, jopa kyselty voisiko kyydissä päästä harrastukseen ja siihen asti hengata kanssani koululla.
Ongelma on siinä, että niitä opettamisen päälle tulevia kuormittavia asioita on niin jumalaton määrä, että vaikka kuinka organisoi ja delegoi, saa silti illat pitkät hoitaa jos ei halua ininää, että miksi et vastaa, oletko saanut viestini?????!!!!!!
Ongelma ei siis ole se, että pitäisi selvittää lomaläksyt? Ongelma on ennemminkin se, että luokkasi on niin kaaoksessa, että et pysty etukäteen tietämään, mitä seuraavan viikon aikana pystytään opettamaan? Kuitenkin olisi se opetussuunnitelma noudatettavana ja aika tarkatkin ohjeet siihen, mitä minäkin kouluvuotena opetettava.
Kauanko oikeasti vuorokaudessa vastailet vanhempien viesteihin, jos hoidat niitä illat pitkät? ”Meillä lapset vastaavat itse reppunsa pakkaamisesta. Aurinkoista päivää!” -viestien kirjoittamiseenko saat kaikki iltasi käytettyä? (Ja merkkaa ne läksyt joka päivä Wilmaan, sitähän ne vanhemmat kuitenkin toistuvasti toivovat.)
En ole kyseinen opettaja, mutta voin omasta puolestani sanoa, että kyllä, luokkani on kaaoksessa. Jos kaaos tarkoittaa ettei viikon alussa voi varmaksi tietää mitä ehditään. Paljon ailahtelevia ja väkivaltaisia oppilaita, kaksi sairaalakouluainesta, apaattisia pari, yksi äärimmäisen herkkä ja jatkuvasti siksi itkemässä jotain kun tulkitsee kaiken itseensä kohdistuvaksi pilkaksi. Ihan tavisluokka ollaan, että semmoista. Peruskauraa kai nykyään, ei sovi varmaan valittaa. En voi etukäteen tietää paljonko ehdimme edetä. Koska väki on mitä on, saatamme myös hyvän päivän tai viikon aikana edetä vastaavasti reippaammalla tahdilla. Taotaan kun rauta on kuumaa ja väki koulukelpoista.
Sen verran tuota wilma-asiaa kommentoin myös, että toiset ilmeisesti runttaavat kaikille saman läksyn ja osa meistä miettii oppilaan taitoihin sopivan. Meillä on lähes neljäsosalla e-kirjat matikassa tai äikässä, samaten kielissä. Myös s2-kirjoja käytössä. Osalla ylöspäin eriyttävää kirjaa matikassa. Siitä sitten päättelemään mikä on mahdollisuus ja järki kirjata wilmaan ne "yhteiset" läksyt.
Huomaa hyvin, että täällä vanhemmat jakavat vinkkejä opettajille tietämättä oikeasta opettajan arjesta yhtään mitään tai paikalla on kollegoita, jotka eivät kovin paljon viitsi vaivaa nähdä työnsä eteen.
Meillä päin on tapana, että koulusta vielä tulee läksyjä ja sitten ne vielä käydään seuraavalla tunnilla lävitse. Varmaan on tosi vanhanaikaista, mutta on siinä omat hyvät puolensa... Jo peruskoulun syntyessä ekaluokkalaiset jaettiin kahteen ryhmään äidinkielessä, niihin jotka osaavat lukea ja jotka eivät osaa. Eriytetty on siis ennenkin, ja läksyt saatu annettua ja läpikäytyä. Wilmaan voi hyvin kirjoittaa, että ryhmä I tehtävänä a ja b, ryhmä II tehtävinä c ja d. Ylöspäin eriytettävässä matematiikassa voi kirjoittaa, että haluttaessa myös tehtävä 14 ja siitä eteenpäin. Mutta tämän tietenkin kirjoittavat vain ne opettajat, jotka eivät kovin paljon viitsi vaivaa nähdä työnsä eteen - vai miten päin se nyt oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Samalla huoltajilta satelee merkityksellisiä viestejä, kuten oletko jo etsinyt Pirkon vaaleanpunaisen sormikkaan (juu, se on tämän päivän ykkösjuttu) ja voisitko kirjoittaa aina kaikki läksyt Wilmaan.
Minusta todellakin pitäisi laittaa kaikki läksyt aina Wilmaan. Se on kätevää, jos vaikka on ollut kipeenä.
Minusta ei. Lapsen tehtävä koulussa on oppia vastuuta. Myös kipeänä. Läksyt kysytään itse kaverilta tai opettajalta jos on kipeänä niin kuin ennenkin on tehty. Koulussa kuunnellaan läksyt ja merkataan itse ylös.
Se, että vanhemmat tietävät, mitä lapselle koulussa kuuluu ja tapahtuu, ei mitenkään poissulje sitä, ettei lapsi oppisi ottamaan vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.
Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.
Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin. "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...
Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.
1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!
Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.
Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!
Miten ihmeessä käytät osan oppitunneista siihen, että vastailet vanhempien Wilma-viesteihin? Saa siinä sitten sanoa, että oppilaat luovat kaaosta, jos oppitunneilla et keskity heihin.
Tunnit pitää valmistella, työvälineet myös. Ei ole oppilaiden tehtävä asennella koneisiin päivityksiä ja odotella niiden asentumista. Opettajan tai avustajan täytyy huolehtia, että koneet ovat käyttökunnossa, ml. akkua riittää. Jos tehtävänä on täyttää viihtyvyyskysely, tietysti suunnittelet, missä kohdassa sellainen tehdään. Tuollainenkin sopisi hyvin vaikkapa päivän päätteeksi tehtäväksi ”jälkiruuaksi”. Jos tuollainen kysely vain yhtäkkiä jostakin pöllähtää ja vie päivän työrauhan, ope on kyllä siltä osin epäonnistunut työssään.
Jos oppilas on kaksi viikkoa poissa koulusta, olisi varmaankin syytä sopia hänen ja vanhempansa kanssa ihan tapaaminen, ja keskustella rauhassa mitä poissaolon aikana olisi tarkoitus tehdä ja opiskella. Lapsen kahden viikon opetus on kuitenkin sen verran iso juttu, ettei sitä voi viidessä minuutissa käsitellä. Samoin jos vanhempi kertoo kiusaamisesta, asialle varmasti pitäisi tehdä jotakin? Ensimmäiseksi sovit tapaamisen vanhemman kanssa, jotta vanhempi saa kertoa huolestaan ja sovitte, miten asiassa edetään.
Ei niitä samoja asioita useimpien vanhempien kanssa tarvitse moneen kertaan käydä. Vuoden aikana ei varmasti ole kuin yksi tai kaksi oppilasta viikon tai pidempään poissa (etukäteen sovittuna), ei niiden asioiden selvittäminen työvuosistaan paljoa vie. Samoin ruoka-aineallergioita et varmasti lukuvuodessa paria tuntia enempää hoida. Jos koko ajan tulee vanhemmilta muistutuksia samoista jutuista, ehkä se kertoo ainakin osin siitä että opettaja ei saa asioita tehdyksi?
Siellä kollega tai vanhempi nyt kiillottaa mitaliaan :)
En kirjoittanut vastaavani mihinkään wilma-viesteihin tunneilla. Mutta jos työkännykkä piippaa kesken tunnin, pakko se on katsoa. Meillä on paljon kuljetusoppilaita, erityisoppilaita jne. joiden kohdalla saattaa tulla yhtäkkiä muutoksia päivään. Samaten esim. tämän diabeetikon takia on oltava tavoitettavissa.
Isossa koulussa arkea on, että koko ajan tulee jotain yllättävää mihin täytyy yhtäkkiä lähteä tai osallistua. Tai tulee jokin massiivinen tappelu, riita, muu selkkaus, jonka takia aina jotain kiireellisesti hoidettavaa tulee ja ennalta mietityt ja hyvin suunnitellut jutut siirtyvät. Lähes joka päivä luokkani kanssa, ikävä kyllä. Todella riitaisa ja negatiivinen porukka ja sen kyllä jaksamisessa huomaa. En äkkiseltään nyt keksi miksi tämä on minun, opettajan, vika jos suunnitelmat siirtyvät, koska on pakko selvittää jotain toilailua.
En selvitäkään allergioita. Ehkä pystyisit päättelemään, että tämä antaa lähinnä kuvan siitä mitä joka päivä täytyy hoitaa? Joku ei tykkää jostain, kinutaan allergialappua. Seuraavana päivänä ei kysellä allergialappua tulostamaan, mutta vaaditaan erityisjärjestelyä ettei tarvitse suihkuun mennä. Kolmantena päivänä vanhempi pyytää kantamaan (oikeasti siis tapahtuntu!) lapsen taksista sisälle kuukauden kun on jalka nyrjähtänyt. Nämä menevät vuosi vuodelta yhä utopistisemmiksi vaatimuksiksi. En tietenkään suostu kaikkeen, mutta kuormittaa ja aiheuttaa kiirettä silti kuittailla aivan älyttömiin asioihin jotain vastaukseksi.
Meillä päin lähes puolet luokan oppilaista on lomaillut viime vuonna niin, että lomaläksyjä on pitänyt etukäteen selvitellä. Ja taas oppilaan palattua kouluun, todeta, että ollaan ihan eri kohdissa kun ei päästy etenemään jonkun säätämisen vuoksi.
Kiusaamiseksi osa tulkitsee aivan kaiken. Joku katsoi kuulemma lasta kurjasti ja ehkä etuili mussukkaa ruokajonossa, ollaan reuhomassa ilmoitusta ties minne ja vaatimassa toimenpiteitä. Tottakai oikeat kiusaamiset selvitellään, mutta muotia on nyt myös aikuisten kannella joka pikkuasiasta.
Mistä muuten sait päähäsi, että vanhemmat muistuttelevat samoista jutuista? Valitettavasti viestiä puskee samoista asioista eri oppilaiden kohdalla, tuntuu olevan paikallinen tapa juoksuttaa opettajaa hoitamaan kaikki perheen asiat kauppakäyntejä lukuun ottamatta. Pitäisi kiikuttaa terkalle, hammaslääkäriin, etsiä ne tavarat, pakata reppu, merkitä yksilöllisesti läksyt, huoltaa varusteet, jopa kyselty voisiko kyydissä päästä harrastukseen ja siihen asti hengata kanssani koululla.
Ongelma on siinä, että niitä opettamisen päälle tulevia kuormittavia asioita on niin jumalaton määrä, että vaikka kuinka organisoi ja delegoi, saa silti illat pitkät hoitaa jos ei halua ininää, että miksi et vastaa, oletko saanut viestini?????!!!!!!
Olen kyllä vahvasti eri mieltä, että opettaja ei voi räplätä kännykkäänsä kesken oppitunnin. Lapsia opetetaan kännyparkkiin ja ope voi taas sitten kesken tunnin aina tyhjän hetken tullen räplätä omaa luuriaan... Pidätkö siinä puhelimessa vielä äänetkin päällä, jos se kerran piippailee kesken tunnin?
....
Vaikka olisit vahvasti mitä mieltä, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että meillä on johdon määräys pitää turvallisuussyistä työpuhelimessa äänet päällä oppituntien ajan ja vastattava heti, jos koulun sisältä tulee puhelu.
Joskus vanhemmilla on myös jotain oikeasti kiireellistä asiaa ja viesti täytyy kuitata luetuksi. Siihen ei tietty mene kauaa, kun vastaa "ok".
Huvittavia tämän ketjun mutu-keskustelijat, joilla ei selvästi ole tarpeeksi tietoa opettajan työstä kommentoidakseen järkevästi. Ollaan vaan vahvasti jotain mieltä ja vähän väritetään toisen kirjoitusta oman mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen hiukan pihalla mutta näin maalaisjärjellä ja aikuisten äitinä ajatellen:
Eikö vanhemmilta voi pyytää lukuvuoden alussa kirjallisen luvan siihen, että oppituntien ajaksi (tai koko päivän) lasten kännyt kerätään pois? Ne jätetään johonkin kuten naulakkoon takki kun tullaan sisään?
Toisaalta tuo ruokailu: mihin on jäänyt se tapa, että opettaja syö luokkansa kanssa samassa pöydässä ja valvoo samalla ruokailua? Eikö ruokalassa ole ketään henkilökuntaa, joka pitää silmällä ruoan hakijoita?
Jos lapseni ilmoittaisi, että häntä kiusataan tai kuulisin että lapseni on kiusaaja, menisin ilman muuta kouluun ja sinne luokkaa istumaan - päiväksi, kahdeksi tai niin kauaksi aikaa kun tarvitaan. Opetus on suomessa julkista ja sinne voi mennä. Kuten joku tuossa kirjoitti, oma lapsi lakkasi kiusaamasta kun oli vähän noloa että äiti tuli luokan perälle istumaan. Veikkaan, että sama toimisi siihen että omaa lasta kiusattaisiin. Kun vähän mulkoilisi sitä kiusaajaa, voisi tehota.
Tottakai voisi. Mutta luuletko, että kaikki vanhemmat suostuvat asiaan? Eivät todellakaan.
Edelleen opettaja syö oppilaiden kanssa ja valvoo samalla ruokailua, toki luokat ovat niin isoja, ettei läheskään koko luokka mahdu samaan pöytään. Kaikkea ei näe, kun siinä 15 minuutissa pitää itsekin syödä samalla kun vahdit, että yksi siivoaa heittelemänsä ruuan, toinen lopettaa kaverinsa kuristamisen, kolmas ei huuda, neljäs ei sylje naapurin ruokaan jne. Loputon suo. Mitää erillistä ruokalahenkilökuntaa ei ole, opettajat valvovat + keittiön väki tekee hiki hatussa sitä ruokaa.
En kyllä muista, että meillä olisi kysytty mitään lupaa vanhemmilta kännykkäparkkia varten. Se vaan on koulun tapa ja sääntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.
Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.
Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin. "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...
Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.
1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!
Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.
Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!
Miten ihmeessä käytät osan oppitunneista siihen, että vastailet vanhempien Wilma-viesteihin? Saa siinä sitten sanoa, että oppilaat luovat kaaosta, jos oppitunneilla et keskity heihin.
Tunnit pitää valmistella, työvälineet myös. Ei ole oppilaiden tehtävä asennella koneisiin päivityksiä ja odotella niiden asentumista. Opettajan tai avustajan täytyy huolehtia, että koneet ovat käyttökunnossa, ml. akkua riittää. Jos tehtävänä on täyttää viihtyvyyskysely, tietysti suunnittelet, missä kohdassa sellainen tehdään. Tuollainenkin sopisi hyvin vaikkapa päivän päätteeksi tehtäväksi ”jälkiruuaksi”. Jos tuollainen kysely vain yhtäkkiä jostakin pöllähtää ja vie päivän työrauhan, ope on kyllä siltä osin epäonnistunut työssään.
Jos oppilas on kaksi viikkoa poissa koulusta, olisi varmaankin syytä sopia hänen ja vanhempansa kanssa ihan tapaaminen, ja keskustella rauhassa mitä poissaolon aikana olisi tarkoitus tehdä ja opiskella. Lapsen kahden viikon opetus on kuitenkin sen verran iso juttu, ettei sitä voi viidessä minuutissa käsitellä. Samoin jos vanhempi kertoo kiusaamisesta, asialle varmasti pitäisi tehdä jotakin? Ensimmäiseksi sovit tapaamisen vanhemman kanssa, jotta vanhempi saa kertoa huolestaan ja sovitte, miten asiassa edetään.
Ei niitä samoja asioita useimpien vanhempien kanssa tarvitse moneen kertaan käydä. Vuoden aikana ei varmasti ole kuin yksi tai kaksi oppilasta viikon tai pidempään poissa (etukäteen sovittuna), ei niiden asioiden selvittäminen työvuosistaan paljoa vie. Samoin ruoka-aineallergioita et varmasti lukuvuodessa paria tuntia enempää hoida. Jos koko ajan tulee vanhemmilta muistutuksia samoista jutuista, ehkä se kertoo ainakin osin siitä että opettaja ei saa asioita tehdyksi?
Siellä kollega tai vanhempi nyt kiillottaa mitaliaan :)
En kirjoittanut vastaavani mihinkään wilma-viesteihin tunneilla. Mutta jos työkännykkä piippaa kesken tunnin, pakko se on katsoa. Meillä on paljon kuljetusoppilaita, erityisoppilaita jne. joiden kohdalla saattaa tulla yhtäkkiä muutoksia päivään. Samaten esim. tämän diabeetikon takia on oltava tavoitettavissa.
Isossa koulussa arkea on, että koko ajan tulee jotain yllättävää mihin täytyy yhtäkkiä lähteä tai osallistua. Tai tulee jokin massiivinen tappelu, riita, muu selkkaus, jonka takia aina jotain kiireellisesti hoidettavaa tulee ja ennalta mietityt ja hyvin suunnitellut jutut siirtyvät. Lähes joka päivä luokkani kanssa, ikävä kyllä. Todella riitaisa ja negatiivinen porukka ja sen kyllä jaksamisessa huomaa. En äkkiseltään nyt keksi miksi tämä on minun, opettajan, vika jos suunnitelmat siirtyvät, koska on pakko selvittää jotain toilailua.
En selvitäkään allergioita. Ehkä pystyisit päättelemään, että tämä antaa lähinnä kuvan siitä mitä joka päivä täytyy hoitaa? Joku ei tykkää jostain, kinutaan allergialappua. Seuraavana päivänä ei kysellä allergialappua tulostamaan, mutta vaaditaan erityisjärjestelyä ettei tarvitse suihkuun mennä. Kolmantena päivänä vanhempi pyytää kantamaan (oikeasti siis tapahtuntu!) lapsen taksista sisälle kuukauden kun on jalka nyrjähtänyt. Nämä menevät vuosi vuodelta yhä utopistisemmiksi vaatimuksiksi. En tietenkään suostu kaikkeen, mutta kuormittaa ja aiheuttaa kiirettä silti kuittailla aivan älyttömiin asioihin jotain vastaukseksi.
Meillä päin lähes puolet luokan oppilaista on lomaillut viime vuonna niin, että lomaläksyjä on pitänyt etukäteen selvitellä. Ja taas oppilaan palattua kouluun, todeta, että ollaan ihan eri kohdissa kun ei päästy etenemään jonkun säätämisen vuoksi.
Kiusaamiseksi osa tulkitsee aivan kaiken. Joku katsoi kuulemma lasta kurjasti ja ehkä etuili mussukkaa ruokajonossa, ollaan reuhomassa ilmoitusta ties minne ja vaatimassa toimenpiteitä. Tottakai oikeat kiusaamiset selvitellään, mutta muotia on nyt myös aikuisten kannella joka pikkuasiasta.
Mistä muuten sait päähäsi, että vanhemmat muistuttelevat samoista jutuista? Valitettavasti viestiä puskee samoista asioista eri oppilaiden kohdalla, tuntuu olevan paikallinen tapa juoksuttaa opettajaa hoitamaan kaikki perheen asiat kauppakäyntejä lukuun ottamatta. Pitäisi kiikuttaa terkalle, hammaslääkäriin, etsiä ne tavarat, pakata reppu, merkitä yksilöllisesti läksyt, huoltaa varusteet, jopa kyselty voisiko kyydissä päästä harrastukseen ja siihen asti hengata kanssani koululla.
Ongelma on siinä, että niitä opettamisen päälle tulevia kuormittavia asioita on niin jumalaton määrä, että vaikka kuinka organisoi ja delegoi, saa silti illat pitkät hoitaa jos ei halua ininää, että miksi et vastaa, oletko saanut viestini?????!!!!!!
Olen kyllä vahvasti eri mieltä, että opettaja ei voi räplätä kännykkäänsä kesken oppitunnin. Lapsia opetetaan kännyparkkiin ja ope voi taas sitten kesken tunnin aina tyhjän hetken tullen räplätä omaa luuriaan... Pidätkö siinä puhelimessa vielä äänetkin päällä, jos se kerran piippailee kesken tunnin?
....
Vaikka olisit vahvasti mitä mieltä, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että meillä on johdon määräys pitää turvallisuussyistä työpuhelimessa äänet päällä oppituntien ajan ja vastattava heti, jos koulun sisältä tulee puhelu.
Joskus vanhemmilla on myös jotain oikeasti kiireellistä asiaa ja viesti täytyy kuitata luetuksi. Siihen ei tietty mene kauaa, kun vastaa "ok".
Huvittavia tämän ketjun mutu-keskustelijat, joilla ei selvästi ole tarpeeksi tietoa opettajan työstä kommentoidakseen järkevästi. Ollaan vaan vahvasti jotain mieltä ja vähän väritetään toisen kirjoitusta oman mielen mukaan.
Tätä nyt en kyllä usko! :D Opettajalla on jo ihan velvoite räplätä kännykkäänsä ja pitää siinä vielä äänetkin päällä kaikkien oppituntien ajan. Porvoon yhtenäiskoulu, oletan?
Kyllä opettajien pitää jaksaa. Pitkä kesäloma takana ja taas syysloma tulossa eikä joululomaankaan pitkä aika.
Ihmeellistä että opettajan pitäisi päivystää aamuin ja illoin puhelinta ja sitä wilmaa. asumme saksassa ja täällä opettajilla on parhaassa tapauksessa sähköposti ja monissa kouluissa edelleen systeemi, että jos opettajalle on asiaa niin soitetaan koulun kanslistille ja varataan aika opettajan vastaanottotunnille, joka on kerran viikossa. Puhelimitse ketään opettajaa ei todellakaan voi saada kiinni. En nyt sano että tämä olisi mikään ideaali systeemi, mutta aina on saatu asiat selvitettyä ja hoidettua, ja opettajilla on työrauha ja vapaa-aika. Ja ne kotitehtävät ope kirjottaa luokassa taululle, josta oppilaat katsovat ne ja kirjoittavat läksyvihkoon. Helppoa ja käytännöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.
Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.
Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin. "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...
Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.
1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!
Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.
Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!
Miten ihmeessä käytät osan oppitunneista siihen, että vastailet vanhempien Wilma-viesteihin? Saa siinä sitten sanoa, että oppilaat luovat kaaosta, jos oppitunneilla et keskity heihin.
Tunnit pitää valmistella, työvälineet myös. Ei ole oppilaiden tehtävä asennella koneisiin päivityksiä ja odotella niiden asentumista. Opettajan tai avustajan täytyy huolehtia, että koneet ovat käyttökunnossa, ml. akkua riittää. Jos tehtävänä on täyttää viihtyvyyskysely, tietysti suunnittelet, missä kohdassa sellainen tehdään. Tuollainenkin sopisi hyvin vaikkapa päivän päätteeksi tehtäväksi ”jälkiruuaksi”. Jos tuollainen kysely vain yhtäkkiä jostakin pöllähtää ja vie päivän työrauhan, ope on kyllä siltä osin epäonnistunut työssään.
Jos oppilas on kaksi viikkoa poissa koulusta, olisi varmaankin syytä sopia hänen ja vanhempansa kanssa ihan tapaaminen, ja keskustella rauhassa mitä poissaolon aikana olisi tarkoitus tehdä ja opiskella. Lapsen kahden viikon opetus on kuitenkin sen verran iso juttu, ettei sitä voi viidessä minuutissa käsitellä. Samoin jos vanhempi kertoo kiusaamisesta, asialle varmasti pitäisi tehdä jotakin? Ensimmäiseksi sovit tapaamisen vanhemman kanssa, jotta vanhempi saa kertoa huolestaan ja sovitte, miten asiassa edetään.
Ei niitä samoja asioita useimpien vanhempien kanssa tarvitse moneen kertaan käydä. Vuoden aikana ei varmasti ole kuin yksi tai kaksi oppilasta viikon tai pidempään poissa (etukäteen sovittuna), ei niiden asioiden selvittäminen työvuosistaan paljoa vie. Samoin ruoka-aineallergioita et varmasti lukuvuodessa paria tuntia enempää hoida. Jos koko ajan tulee vanhemmilta muistutuksia samoista jutuista, ehkä se kertoo ainakin osin siitä että opettaja ei saa asioita tehdyksi?
Siellä kollega tai vanhempi nyt kiillottaa mitaliaan :)
En kirjoittanut vastaavani mihinkään wilma-viesteihin tunneilla. Mutta jos työkännykkä piippaa kesken tunnin, pakko se on katsoa. Meillä on paljon kuljetusoppilaita, erityisoppilaita jne. joiden kohdalla saattaa tulla yhtäkkiä muutoksia päivään. Samaten esim. tämän diabeetikon takia on oltava tavoitettavissa.
Isossa koulussa arkea on, että koko ajan tulee jotain yllättävää mihin täytyy yhtäkkiä lähteä tai osallistua. Tai tulee jokin massiivinen tappelu, riita, muu selkkaus, jonka takia aina jotain kiireellisesti hoidettavaa tulee ja ennalta mietityt ja hyvin suunnitellut jutut siirtyvät. Lähes joka päivä luokkani kanssa, ikävä kyllä. Todella riitaisa ja negatiivinen porukka ja sen kyllä jaksamisessa huomaa. En äkkiseltään nyt keksi miksi tämä on minun, opettajan, vika jos suunnitelmat siirtyvät, koska on pakko selvittää jotain toilailua.
En selvitäkään allergioita. Ehkä pystyisit päättelemään, että tämä antaa lähinnä kuvan siitä mitä joka päivä täytyy hoitaa? Joku ei tykkää jostain, kinutaan allergialappua. Seuraavana päivänä ei kysellä allergialappua tulostamaan, mutta vaaditaan erityisjärjestelyä ettei tarvitse suihkuun mennä. Kolmantena päivänä vanhempi pyytää kantamaan (oikeasti siis tapahtuntu!) lapsen taksista sisälle kuukauden kun on jalka nyrjähtänyt. Nämä menevät vuosi vuodelta yhä utopistisemmiksi vaatimuksiksi. En tietenkään suostu kaikkeen, mutta kuormittaa ja aiheuttaa kiirettä silti kuittailla aivan älyttömiin asioihin jotain vastaukseksi.
Meillä päin lähes puolet luokan oppilaista on lomaillut viime vuonna niin, että lomaläksyjä on pitänyt etukäteen selvitellä. Ja taas oppilaan palattua kouluun, todeta, että ollaan ihan eri kohdissa kun ei päästy etenemään jonkun säätämisen vuoksi.
Kiusaamiseksi osa tulkitsee aivan kaiken. Joku katsoi kuulemma lasta kurjasti ja ehkä etuili mussukkaa ruokajonossa, ollaan reuhomassa ilmoitusta ties minne ja vaatimassa toimenpiteitä. Tottakai oikeat kiusaamiset selvitellään, mutta muotia on nyt myös aikuisten kannella joka pikkuasiasta.
Mistä muuten sait päähäsi, että vanhemmat muistuttelevat samoista jutuista? Valitettavasti viestiä puskee samoista asioista eri oppilaiden kohdalla, tuntuu olevan paikallinen tapa juoksuttaa opettajaa hoitamaan kaikki perheen asiat kauppakäyntejä lukuun ottamatta. Pitäisi kiikuttaa terkalle, hammaslääkäriin, etsiä ne tavarat, pakata reppu, merkitä yksilöllisesti läksyt, huoltaa varusteet, jopa kyselty voisiko kyydissä päästä harrastukseen ja siihen asti hengata kanssani koululla.
Ongelma on siinä, että niitä opettamisen päälle tulevia kuormittavia asioita on niin jumalaton määrä, että vaikka kuinka organisoi ja delegoi, saa silti illat pitkät hoitaa jos ei halua ininää, että miksi et vastaa, oletko saanut viestini?????!!!!!!
Olen kyllä vahvasti eri mieltä, että opettaja ei voi räplätä kännykkäänsä kesken oppitunnin. Lapsia opetetaan kännyparkkiin ja ope voi taas sitten kesken tunnin aina tyhjän hetken tullen räplätä omaa luuriaan... Pidätkö siinä puhelimessa vielä äänetkin päällä, jos se kerran piippailee kesken tunnin?
....
Vaikka olisit vahvasti mitä mieltä, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että meillä on johdon määräys pitää turvallisuussyistä työpuhelimessa äänet päällä oppituntien ajan ja vastattava heti, jos koulun sisältä tulee puhelu.
Joskus vanhemmilla on myös jotain oikeasti kiireellistä asiaa ja viesti täytyy kuitata luetuksi. Siihen ei tietty mene kauaa, kun vastaa "ok".
Huvittavia tämän ketjun mutu-keskustelijat, joilla ei selvästi ole tarpeeksi tietoa opettajan työstä kommentoidakseen järkevästi. Ollaan vaan vahvasti jotain mieltä ja vähän väritetään toisen kirjoitusta oman mielen mukaan.
Tätä nyt en kyllä usko! :D Opettajalla on jo ihan velvoite räplätä kännykkäänsä ja pitää siinä vielä äänetkin päällä kaikkien oppituntien ajan. Porvoon yhtenäiskoulu, oletan?
En puhunut omasta puhelimestani, vaan työpuhelimestani. :) En myöskään kirjoittanut velvollisuudesta räplätä kännykkää, eipä noissa vanhanmallisissa Nokioissa paljoa "räplättävää" edes ole.
Tottakai voisi. Mutta luuletko, että kaikki vanhemmat suostuvat asiaan? Eivät todellakaan.
Edelleen opettaja syö oppilaiden kanssa ja valvoo samalla ruokailua, toki luokat ovat niin isoja, ettei läheskään koko luokka mahdu samaan pöytään. Kaikkea ei näe, kun siinä 15 minuutissa pitää itsekin syödä samalla kun vahdit, että yksi siivoaa heittelemänsä ruuan, toinen lopettaa kaverinsa kuristamisen, kolmas ei huuda, neljäs ei sylje naapurin ruokaan jne. Loputon suo. Mitää erillistä ruokalahenkilökuntaa ei ole, opettajat valvovat + keittiön väki tekee hiki hatussa sitä ruokaa.