Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Harmi, että sinulle on sattunut tuollainen luokka ja koet työsi raskaaksi.
Meillä opettaja juuri kehui oman lapseni luokkaa vanhempainillassa, miten hyvä työrauha luokassa on ja miten retkien teko sujuu hyvin, vaikka pitää vaihtaa matkalla kulkuvälinettä (ehkä useampiakin). Luokka on nyt 5.llä ja oppilaita 29, joten ihan pienestä porukasta ei ole kyse ja pk-seudulla ollaan. Opettaja on tehnyt myös selväksi, että retket lopetetaan, jos niillä ei käyttäydytä kunnolla. Ei ole tarvinnut lopettaa. Viime keväänä olivat seurakunnan leirikeskuksessa yökoulussa ja kaikilla oli ollut tosi kivaa. Myös mukana olleilla huoltajilla.
Koulussa ruokailun jälkeen tullaan omaan luokkaan lukemaan kirjaa, kunnes opettaja tulee paikalle ja normaali tunti alkaa. Tämä käytäntö on toiminut hyvin.
Tunneilla/välitunneilla ei käytetä kännyköitä, ellei sitä tarvita opetussyistä tunnin aikana. Välitunneilla leikkivät paljon erilaisia pelejä jne. koko luokan kesken tai pienemmissä porukoissa. Onneksi koululla on paljon välituntitarvikkeita (kiitos vanhempainyhdistyksen). Joskus tulee pientä kinaa säännöistä tms. mutta ne on aina selvitetty ja pelisäännöt tehty kaikille selviksi. Luokalla on aika kilpailuhenkisiä lapsia, joten joskus tunteet vähän "kuumenevat". Mitään isompaa kiusaamista tms. ei ole ollut tiedossa.
Ryhmähenki luokassa ja koulussa on hyvä. Toivottavasti löytyy muitakin kivoja luokkia eri kouluista. Jaksamista kaikille.
Itse olen aikoinani ollut todella levottomalla luokalla. Opettajasta riippui paljon saiko luokan kuriin vai ei. Sellainen opettaja, joka ilmoitti heti alussa "pelisäännöt" sai häiriköidenkin kunnioituksen ja luokassa pysyi järjestys. Muussa tapauksessa tunneilla oli yleensä kaaos.
Ihanaa, että sinun lapsesi luokalle on sattunut a) vain normaaleita lapsia ja b) osaava opettaja. Omani luokalla valitettavasti on yksi vakavasti häiriintynyt lapsi, jota kukaan koulun opettajista (edes erityisopettaja) ei saa käyttäytymään asiallisesti. Tästä syystä luokassa on koko ajan kaaos eikä retkiä voida edes suunnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin valmis maksamaan kohtuullisen lukukausimaksun, jos saisin lapseni normaalille luokalle, jossa ei ole häiriköitä eikä vakavista oppimisvaikeuksista kärsiviä oppilaita ja jossa oppilaita vaadittaisiin käyttäytymään tunneilla asiallisesti, osallistumaan opetukseen, tekemään läksynsä ja jossa seuraavalle luokalle siirtymisen edellytyksenä olisi asetetun taitotason saavuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalaisen luokka on hyvin levoton ja meluisa. Ollut alusta lähtien. Ja valitettavasti yksi näistä hulinoitsijoista on oma lapsemme. Olen tästä kovin pahoillani niin opettajan kuin koulutovereidenkin puolesta.
Me molemmat vanhemmat olemme hyvin motivoituneita ratkomaan ongelmaa oman lapsemme kohdalla, mutta en oikein tiedä mitä voisimme vielä tehdä. Koululaisemme pärjää opinnoissa hyvin, mutta ei nyt kuitenkaan niin hyvin, että tylsistymisen takia olisi levoton. Hänellä on kavereita, ei ole kiusattu eikä kiusaa muita ja tykkää luokastaan ja opestaan. Ei vaan muista eikä malta olla paikoillaan ja hiljaa. Mikä on tosi hämmentävää, sillä kotona tuo nimenomaan on mieluiten hiljaisuudessa ja vaikka lukee sarjakuvia. Ei siis mikään keskittymishäiriöinenkään, jonka perusolemus olisi poukkoileva. Ilmeisesti se luokan hälinä vaan vie mennessään.
Se mitä me on tehty, niin asiasta on puhuttu. Moneltakin kannalta. Siitä miksi työrauha on tärkeää, miten hänen toimintansa sitä haittaa ja millaisia konsteja voisi olla itsensä ja tilanteen rauhaoittamiseen. On tehty rentoutusharjoituksia, mindfullnesia, otettu pieniä välitavoitteita ja harjoiteltu. Ruutuaikaa, tietokonepelejä tai muuta vastaavaa hänellä ei ole ennenkään ollut kuin kaksi tuntia viikossa, nyt ei ole sitäkään. Yöunien määrä on riittävä, ulkoilua ja liikuntaa hengästymiseen asti joka päivä. Ruoka on monipuolista ja kasvispainoitteista ja nyt ollaan erityisesti panostettu hyvään aamupalaan.
Hölmöilystä on menettänyt etuisuuksia, kuten kavereiden kanssa olemista tai viikkorahan. Onnistuneesta tunnilla olosta on luvattu näitä palauttaa ja sitten ios vaikka viikkokin menisi ettei open tarvitse huomattaa, niin jopa palkita.
Mutta jos tämä ei riitä, niin osaatteko arvon opettajat tahi kanssavanhemmat neuvoa mitä sitten teemme? Töideni puolesta voin tarvittaessa järjestää vaikka itseni sinne luokkaankin ja varmistaa vaikka kädestä kiinni pitäen, että tuo omani pysyy paikoillaan ja hiljaa.
Jospa siinä teidän lapsessa ei olekaan mitään vikaa, jospa se on ihan tavallinen iloinen lapsi. Jospa, jos se kerran on töiden puolesta mahdollista, käyt siellä luokassa katsomassa mitä siellä tapahtuu. Ainakin huomasin itse kakkosluokkalaisen koulussa, että oppitunnissa on aika paljon ns. hulinaa, kun lapset saa itse suunnitella mitä tekevät ja missä tekevät. Tekivät tehtäviään siinä järjestyksessä kuin halusivat sen mukaan mitä opettaja oli sanonut että tänään pitää saada tehtyä, ja juttelivat siinä sivussa. Ne hetket jotka piti olla hiljaa paikoillaan ja kuunnella opea oli aika lyhyitä. Paljon leikkiä ja laulua myös. En tiedä onko se hyvä juttu, onko kyseessä jotenkin erityinen luokka tai opettaja, mutta ainakaan tuossa luokassa ei ole järjestysongelmia.
Tämän tyyppisessä opetuksessa on se ongelma, että hulina on jatkuvaa eikä opiskelurauhaa ole lainkaan. Vaatii todella kypsää otetta ja rautaista keskittymiskykyä pystyä omaksumaan uusia tietoja ja taitoja tehokkaasti tuollaisessa ympäristössä. Kun mukaan vielä heitetään pari ylivilkasta tai muuten vain käytöshäiriöistä, on soppa valmis. Nykyiset opetusmetodit eivät huomioi lainkaan niitä oppilaita, jotka haluaisivat hiljaisuutta ja oppimisrauhaa, eikä niitä, jotka tarvitsisivat jämäkkää auktoriteettia omien impulssien hillitsemiseen. On paljon oppilaita, joille perinteinen opettajajohtoinen "suu kiinni ja kädet pulpetilla" -tyyppinen opetus on tehokkainta.
Kyllä, näin ajattelin itsekin kun seurasin sitä, että eihän tässä ole ollenkaan sellaista hetkeä, että ollaan hiljaa ja jokainen keskittyy tekemään omia tehtäviään, jolloin ei ympäristöstä tule niin houkuttelevia ärsykkeitä koko ajan. Siksi ajattelin, että ap voisi käydä katsomassa millaista siellä koulussa on, mikä on se ympäristö missä pojan oletetaan olevan hiljaa. Ainakin oman lapsen luokalla ympäristö on kovin erilainen kuin mitä itse muistan ala-asteelta.
Vierailija kirjoitti:
18-25 oppilaan luokan ohjaus koko työpäivän ajan on erittäin kuluttavaa monine päällekkäisin ihmiskontakteineen ja lasten valtaisten tarpeiden kanssa, moni haluaa yhtäaikaisesti huomiota ja koko ajan joutuu multitaskaamaan ja olemaan vahvasti läsnäoleva. Sopii kokeilla.
Jep, olin tokaluokkalaisille pari päivää sijaisena ja oli aivan helv..ttiä. Niin moni lapsi on vailla huomiota ja aikuista. Hihani venyivät polviin, kun niissä riippui jatkuvasti pari tyttöä. Meteli oli kuin tehotuotantokanalassa: jatkuva kälätys ja huuto. Se melukin stressaa! Monella oli perus käytöstavat aivan hukassa. Omaa vuoroa ei osata odottaa, kaikki pitäisi saada heti-nyt. Muita ei osata ottaa huomioon yhtään. Kieltoja ei noudateta, vaikka vieras aikuinen tiukasti käskee.
Kotiin päästyäni halusin täyttä hiljaisuutta.
Ymmärrän, että sijainen on luokalle sama asia kuin lomapäivä, koska hän ei ole oma ope, mutta... tuo ympäristö syö voimat. Liikaa lapsia liian pienissä tiloissa. Happi loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Tähän on tultu kun 90-luvulla syntyneiden mt-ongelmaisten tekemät pennut pääsevät koulutielle.
Nyt koulussa olevat ovat kyllä 80-luvulla syntyneiden lapsia pääasiassa. Itse olen 90-luvulla syntynyt ja olisi pitänyt tehdä lapsi jo 17-vuotiaana että se olisi nyt koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tästä epäsuhdastahan on Jyväskylän yliopiston proffa julkisesti avautunut ja nostanut sen julkiseen keskusteluun. Luokanopettajakoulutukseen valitaan tällä hetkellä niitä "kilttejä tyttöjä", jotka eivät ole elämää nähneet. Näiden tyttöjen ambitio on opettamisessa ja odotus se, että a) opetusala on suuresti arvostettu b) oppilaat ovat kilttejä. Oikeasti Suomen kouluissa tarvittaisiin ihan toisenlaista otetta edustavia opettajia; heillä pitäisi olla niin pedagogista kuin sosiaalipsykologista erityisosaamista ja ymmärrys siitä, että lasten kasvattamisessa on kyse niin paljon muusta kuin siitä, että vain teoreettisesti opettaa ja "kasvattaa". Vähän sama kuin lääkäri ja sairaanhoitaja hoitelisivat terveitä ihmisiä - juu olisihan se kivaa, mutta se ei ole se työn oikea sisältö.
Ihan kokemuksesta voin sanoa, että tällä hetkellä opettajan työssä uupuu myös ne muut kuin kympin tytöt. Myös ne taitavat moniosaajat. Harva tuorekaan ope lähtee työelämään kuvitellen, että oppilaat ovat kilttejä. Opettajuus ei ole sitä, mitä se joskus 20 vuotta sitten oli. Opettajan rooli on ohjaajan rooli, ja hyvä niin. Työ on tällä hetkellä kuitenkin niin uuvuttavaa inkluusion takia, että myös ne parhaimmat uupuvat.
Selvästi meidän Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme kouluja ajetaan samaan malliin kuin Britannissa ja muualla on.
Eli on laadukkaat yksityiskoulut, joista saa hyvää opetusta rahalla ja jotka valitsevat oppilaansa. Sekä valtion koulut, joihin jää köyhät, oireilevat ja heikkotasoiset oppilaat ja joita opetuksen sijaan lähinnä vahditaan, etteivät tapa toisiaan.
Miksi tällainen hyväksytään, kysyn vaan?
Asun Englannissa. Lapsi kay 'tavallista' yla-astetta (secondary school), eika minulla ole mitaan valittamista. Kuri on kova, mutta kylla se yla-aste ikaisille pitaakin olla ja tuo on se mika minun mielestani Suomen kouluista puuttuu. Taalla ei vanhempien 'toiveilla' oman lapseen suhteen ole opettajilla aikaa. Sanovat etta koulussa on koulun saannot ja kotona sitten toiset. Kiusaamisen puututaan kovalla kadella ja kiusaajat siirtyvat toiseen kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista tästä omaa työtäni.
T. Opettaja, joka lukee AV:tä välitunneilla.
Pääkaupunkiseudulla voin vai suositella SYKKIÄ. Kaksi lastani ovat koulun käyneet ja paremmasta ei väliä. Sinne pyritään 3. luokalle hakukokeen kautta, joten oppilasaines on kaikenkaikkiaan loistava. Samoin opettajat.
Lintukoto ei tuokaan koulu ole, mutta varsin hyvä laitos missä voi keskittyä olennaiseen eli opiskeluun😊.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt menee vähän sivuun, mutta nythän uudessa opetussuunnitelmassa suositaan sellaisia työtapoja, että tehdään ryhmässä ja neuvotellaan kaverin kanssa. Ihmettelen kyllä toisaalta, sillä en minä ainakaan opi asioita tuolla tavalla. Ärsyttää, jos jotakin haluaa sisäistää, ja samalla pitäisi jonkun kanssa säätää. En ikinä oppinut kouluaikoinani myöskään mitään ryhmätöistä. Kaaosta, jossa kaikki suoriutuivat alle oman tasonsa, pelkkää hommien delegointia ja muka-tuotosten tekemistä. Lopuksi yhteenvedossa muiden ryhmien epäselvien esitysten seurantaa. Sitten piti sekin asia lukea kokeeseen kirjasta, että jotakin tajusi.
Tutkiva työtapa edellyttää myös, että jostakin pitäisi saada luotettava perustieto pohjalle. Miten senkin saa, jos ryhmässä jostain netistä etsii?
Onko tässä tarkoitus tuottaa työelämälle avotoimistoissa toimimaan kykeneviä ihmisiä? Sellaisia, jotka osaavat keskittyä hälinässä? Sellaisia, jotka tekevät kaikki hommat toisilta kysellen ja/tai delegoiden?
Vaihda koulua, minä vaihdoin koulua ja kuntaa ja työ muuttui ihan eri työksi. Nyt saan opettaa ja koulu toimii hyvin.
Vaihdoin isosta yhtenäiskoulusta, jossa mentiin pää edellä jokaiseen uuteen hankkeeseen, mutta jossa itse perustyö jäi täysin jalkoihin, pieneen alakouluun.
Aikaisemmassa koulussani lapset saivat esimerkiksi pelata sisällä kännykkää välkät. Olivat aivan älyttömän väsyneitä ja levottomia oppitunneilla. Nykyisessä koulussani kaikki ulkoilevat välitunnit ja todella pelaavat pihapelejä jne. Kännykän käyttö ilman lupaa on kielletty ja lapset tottelevat.
Tuo vanha kouluni oli esillä paljon, koska sitä pidettiin edistyksellisenä. Todellisuudessa siellä ei tehty perusopetustyötä kunnolla ja siellä ei huolehdittu siitä, että opettaja jaksoi hoitaa perustyönsä. Nykyisessä koulussani arvostetaan oppilaan kohtaamista, opettajan hyviä ryhmänhallintataitoja ja esimies on kannustava sekä tukee jokaista opettajaa.
Kaikki lähtee perustyöstä ja usein pieni koulu on helpmmin hallittavissa kuin iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos mun ei tartte enää olla koulun tai päiväkodin kanssa missään tekemisissä ,jos ap:n kuvaamaa edes voi kouluksi sanoa.Meno on pikemminkin kuin suljetulla osastolla.Eihän tuossa ympäristössä kukaan pysty opiskelemaan tai oppimaan yhtään mitään.
En välttämättä haluaisi,että nykylapset joutuisivat eturivissä väistelemään karttakepin säleitä opettajan tehostaessaan huutoaan kuten mun kouluaikana,mutta joku keskitie olisi paikallaan.Nyt valta on niillä jotka generoivat eniten häiriötä.
Ja toi Wilma!Se mitä olen mm.täältä lukenut niin koko systeemi on aivan p*rseestä.Kodin ja koulun yhteistyö ok,mutta ei kai joka helvetin risaus tarvitse syvällistä analysointia ja ryhmäpurkua tms.muistuttaa ihan liikaa jotain konsulttijargonilta.
Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.
Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.
Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin. "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...
Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.
1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!
Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.
Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt menee vähän sivuun, mutta nythän uudessa opetussuunnitelmassa suositaan sellaisia työtapoja, että tehdään ryhmässä ja neuvotellaan kaverin kanssa. Ihmettelen kyllä toisaalta, sillä en minä ainakaan opi asioita tuolla tavalla. Ärsyttää, jos jotakin haluaa sisäistää, ja samalla pitäisi jonkun kanssa säätää. En ikinä oppinut kouluaikoinani myöskään mitään ryhmätöistä. Kaaosta, jossa kaikki suoriutuivat alle oman tasonsa, pelkkää hommien delegointia ja muka-tuotosten tekemistä. Lopuksi yhteenvedossa muiden ryhmien epäselvien esitysten seurantaa. Sitten piti sekin asia lukea kokeeseen kirjasta, että jotakin tajusi.
Tutkiva työtapa edellyttää myös, että jostakin pitäisi saada luotettava perustieto pohjalle. Miten senkin saa, jos ryhmässä jostain netistä etsii?
Onko tässä tarkoitus tuottaa työelämälle avotoimistoissa toimimaan kykeneviä ihmisiä? Sellaisia, jotka osaavat keskittyä hälinässä? Sellaisia, jotka tekevät kaikki hommat toisilta kysellen ja/tai delegoiden?
Näin juuri! Juuri oma alakoululaiseni purnasi, kun olivat käsitelleet pohjoismaat ryhmätöinä. Ryhmän muut jäsenet olivat keskittyneet pelleilyyn ja kaikki työt oli jätetty tunnollisimman harteille. Suurimmalla osalla ryhmätyön tulos oli wikipediasta suoraan copy-pastella otettuja palasia, joista edes työn tehnyt ryhmä ei ymmärtänyt mitään. Työhön poltettiin monta tuntia, mutta lopputuloksena juuri kenellekään ei jäänyt mitään käteen. Koska aiheesta ei tehdä edes koetta, ei suurimman osan tule koskaan opeteltua alueen tietosisältöä. Näin saimme taas 15 nuorta lisää, jotka eivät osaa sijoittaa kartalle Tukholmaa tai Kööpenhaminaa.
Jotenkin hirvittävät dramaattisen oloinen kuvaus :D Ja vettäkin sataa jatkuvasti. Moni nykytyö on tuollaista, sata asiaa samaan aikaan ja nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin. Priorisointi- ja organisointikykyä tarvitaan. Kävisin vessassa ja sanoisin anteeksi että olen myöhässä 5 min., enkä alkaisi marttyyriksi ja kusisi housuun.
Ja samaa mieltä tuosta puimisesta, johdonmukaisesti vaan asia pakettiin, eikä mitään apeatunnelmaista puimista tuntitolkulla. Vaikeatkin asiat ovat vähemmän kuormittavia jos tarkastelee asioita huumorin keinoin. Esim. sateinen päivä, onneksi ei asuta Englannissa, eikä niin, että SÄÄSTÄ ei päästä ollenkaan yli.
Opettajat, jos teille yritetään vyöryttää työtä joka on teidän mielestänne tyhmää ja tarpeetonta, joka tekee teistä katkerampia ja uupuneempia ja vähemmän motivoituneita hoitamaan sitä varsinaista työtänne, sanokaa ei! En tee, koska tämä on tyhmää ja tekee minusta huonomman opettajan, ja sitten älkää tehkö sitä! Kukaan muu ei hillitse sitä byrokratiaa ja vaatimuksia mitä opettajille kasataan. Jos teitä yhä painostetaan sen jälkeen kun olette ilmaisseet kantanne, lähtekää siitä työstä, menkää muualle! Asia ei muutu muuten. Jos ei ole mitään muuta työpaikkaa, jos ei ole mitään neuvotteluvalttia, niin sitten varmaan täytyy vain sietää kaikki mitä tulee.
Samoin olisi ensiarvoisen tärkeää että kiusaamistapauksissa kiusaaja olisi se joka vaihtaa koulua. Sellaisen ihmisen kanssa jolle ei voi sanoa EI ei voi neuvotella. Kiusatulla varmaan on motivaatio muuttaa asioita, kiusatun vanhemmilla on motivaatio muuttaa asioita, opettajalla on motivaatiota lopettaa kiusaaminen, kiusaajankin vanhemmilla saattaa olla motivaatiota muuttaa asioita, mutta ei kiusaajaa kiinnosta yhteistyö ja asian ratkaisu, miksi kiinnostaisi? Motivaatiota voi tulla vain jos seuraus tottelemattomuudesta on joku häntä koskettava ikävä asia, kuten koulunvaihto! Että alapa miettiä miten kiusaaminen loppuu, tai saat pakata tavarasi ja ensi viikolla aloitat uutena oppilaana vieraassa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa niiden tunnollisten ja motivoituneiden oppilaiden puolesta, kun aikaa menee niin paljon käytösongelmien setvimiseen. Tavallinen oppitunti, jossa saa keskittyä opettamiseen, on harvinaista herkkua.
Syyslukukausi ei ole edes puolessa välissä, ja opettajat tuntuvat olevan jo ihmisraunioita. Ei se ennen mennyt näin, ajat ovat muuttuneet...
se on mennyt ihan hömelöksi, kun ns. adhd-lapset määrää tahdin ja järjestyksen ja sitte lauma psykologeja ja erkkaopeja vikisee perässä, että on sillä Nico-Jasminella vaikeaa, sitä pitää ymmärtää. Huh huh. Ymmärretään, keskustellaan, terapoidaan ja pelataan tableteilla ja lautapelejä päivät pitkät sen opiskelun sijaan.
Onneksi nyt jo muutama järjen ääni maailmalla psykologien ammattikunnan sisällä on alkanut kyseenalaistaa tällaiset hömppädiagnoosit, jotka tekee monien elämästä ihan kauheaa, eniten lapsen omasta elämästä. Moni lapsi kaipaa vähemmän niitä terapeuttisia jutusteluja ja enemmän jämäkkyyttä siihen arkeen. Samalla se luokan hiljainen enemmistö saisi opetusta, jota se ihan oikeasti haluaa. Lapset on suurimmalta osaltaan kivoja ja fiksuja, mutta tämä kaiken psykologisointi tekee normaalista päiväjärjestyksestä perusopetuksessa suorastaan mahdotonta. On suorastaan rikollista vaatia lasta istumaan n. 4 krt 45 min päivässä rauhassa tehtävien kimpussa, se tappaa yksilöllisyyden (heh).
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hirvittävät dramaattisen oloinen kuvaus :D Ja vettäkin sataa jatkuvasti. Moni nykytyö on tuollaista, sata asiaa samaan aikaan ja nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin. Priorisointi- ja organisointikykyä tarvitaan. Kävisin vessassa ja sanoisin anteeksi että olen myöhässä 5 min., enkä alkaisi marttyyriksi ja kusisi housuun.
Ja samaa mieltä tuosta puimisesta, johdonmukaisesti vaan asia pakettiin, eikä mitään apeatunnelmaista puimista tuntitolkulla. Vaikeatkin asiat ovat vähemmän kuormittavia jos tarkastelee asioita huumorin keinoin. Esim. sateinen päivä, onneksi ei asuta Englannissa, eikä niin, että SÄÄSTÄ ei päästä ollenkaan yli.
Vaan kun se vastuu alkaa kun kello soi. Jos joku ääliö hakkaa toista kun olet myöhässä, olet siitä vastuussa. Nykyvanhemmat kun ovat tätä "kenen on vastuu?"-kansaa ja kaikki puidaan mm. somessa, uhitellaan ties millä valituksilla, ei paljon tee mieli myöhästellä. Ja kun nykylapset taas ovat sitä porukkaa inkluusion myötä, että ei voi lainkaan luottaa olemaan keskenään, niin vielä vähemmän uskaltaa olla hetkeäkään edes selin. Toista oli ennen kun oppilas olisi kyseisessä tilanteessa törttöillessään saanut ankarat nuhteet kotijoukoiltaan. Nyt oletus on, että mitä vaan saa lapsi tehdä kun on lapsi, pojat poikia ja vastuu on aikuisen.
Vierailija kirjoitti:
Annas, kun arvaan. Olet jossain pk-seudun kouluista töissä. Mikset muuttaisi vähän pienemmälle paikkakunnalle? Kaikesta ns. suvaitsevaisuudestaan ja avarakatseisuudestaan itseään kehuvat kaupunkilaiset jäävät heittämällä kakkoseksi pikkukylien yhteisöllisyydelle.
Aika monta tällaista viestiä. Luulette varmaan, että oman lapsen koulussa on jotenkin rauhallisempaa :D. Itse Helsingissä, Espoossa ja pienissä kylissä opettaneena voin sanoa, että ei se ole rauhallista oikein missään. Luultavasti Ap ei ole opena Helsingissä "ongelma-alueella", koska se on jotain ihan eri sfäärissä olevaa. Luultavasti kyseessä normaalin kokoinen koulu pk-seudun ulkopuolella tai hyvällä alueella esim. Espoossa.
Ope
Miksi sen on annettu mennä?
Sitten ihmetellään, miksi niin moni kaatuu burn outiin tai miksi työelämä on huonontunut eikä kukaan viihdy. No siksi, että kaikki suostuvat tekemään töitään vapaa-ajaksi katsottavana aikana. Jos hoitaisi meilit ja muut työjutut sinä 8 tunnin puitteissa mitä ehtii ja jatkaisi taas huomenna 8h, pomon pitäisi palkata lisää tekijöitä, jos asiat eivät etene tarpeeksi pikaisesti. Vaatikaa lisäkäsiä! Te itse aiheutatte ahdistuksenne ja lisäätte työttömien määrää. Pitäkää ne lakisääteiset taukonne ja nauttikaa elämästä!