Kuvaus luokanopen arjesta

Itsensäjohtaminen on taito, jota sun ap pitäisi treenata. Kaiken ehtii yleensä hyvin tekemään, kun järkeistää ajankäyttöä, ennakoi ja suunnittelee.

Oikein mainiosti pidit Matin äidin kanssa palaverin ennen ensimmäistä tuntia.

Jatkossa otat käytännön, että riitapukarit jäävät koulupäivän jälkeen selvittämään asiaa. Tämä toimii jo vähän ennaltaehkäisynä, sillä lapset lähtisivät mieluummin kotiin kuin jäisivät puimaan asiaa. Tällainen pieni epämukavuus on jo sellaisenaan ihan oivallinen seuraamus siitä, että ei ole osattu elää sopuisasti. Ja peruskoulussa on tärkeää opettaa sitä, että teoilla on seuraamuksensa.

Kolmanneksi et mitenkään voi jättää lapsia valvomatta! Peruskoulussa lapsilla on oikeus opetukseen! Varsinkin jos luokka on levoton, sinä et poistu luokasta jättäen lapsia keskenään - varsinkaan siksi, että menisit toisen opettajan kanssa selvittämään jotain draamaa ruokalassa tai puhuttelemaan riitapukaria.

Neljänneksi ei kannata huutaa, siitä tulee vaan kurkku kipeäksi. Työkseen puhuvalla kuten opettajalla tulee olla äänenkäyttö hallussa. Jos ääni väsyy jo uran alussa päivän aikana, kannattaa ehdottomasti hakeutua äänenkäytön opetukseen esim. kesäyliopiston kurssille.

Ja vielä lisään, että ota koulun rehtorin kanssa puheeksi ruuan loppuminen kesken. Sellaista ei pidä tapahtua ja siihen on keksittävä jokin systeemi, joko ruokaa tilataan enemmän tai sitten jokin muu ratkaisu.

Millaisia Helsinkin ongelma-alueella sitten koulupäivät on?

Vierailija kirjoitti:

Ope kirjoitti:

Tsemppiä! Minä myös ope ja osa kertomasta ei tuttua mutta meillä painopiste ennakoinnissa. Tunnetaidot, kaveritaidot, yhteiset projektit ja juhlat yli luokkarajojen ja luokittain sekä ilmaisun monipuolinen painotus kaikissa muodoissaan kaikilla luokilla vievät aikaa ja resursseja, mutta myös antavat valtavasti. Uskon näiden mainittujen myös osaltaan vähentävän selvittelyä ja negatiivisia tilanteita kaiken kaikkiaan. Ehkä se tärkein lienee oppilaiden tunne osallisuudesta. Kaikki ovat osa juhlia ja projekteja aina suunnittelusta alkaen jne.

Varmasti vaikea noin vaan muuttaa tilannetta ja vielä vaikeampi ellei koko työyhteisö ole siinä mukana. Ehkä ainakin omassa luokassa voit vaikuttaa ja opettamisessa aineissa. Saisiko jossain aineessa tai luokassa edes osan eri luokan oppilaista mukaan johonkin yhteiseen oman muokkasi kanssa, esim. näytelmä, teemajuhla, yhteinen musaesitys, video, tanssi, muu taideteos? Tehkää paljon kaikkea käytännössä, pienoismalli maisemasta, suunnittelkaa joulumyyjäistuotteita ja valmistajaa jne. Jos ilmapiiri on noin huono, kannattaa kirjat pistää syrjään ja tarttua käytännön linkkien kautta tai ihan vaikka aasin siltojen kautta oppiaineisiin, kunhan saatte aikaan toimintaa. Etsikäänkasvikasveja jne. Menkää hiki päässä porukalla museoon jalkaisin tms. sijainnista riippuen.

Voimia!

Minä kanssa ihmettelin, että tuossa oli hirveän paljon jälkikäteen sammuttelua, ja lapsilla liikaa valtaa. Miksi ihmeessä poikien annettiin ottaa liikaa ruokaa? Ei on keksitty. Miksi lapset pidettiin sisällä kun he sitä toivoivat, ja sitten ihmetellään, kun riehuivat. Retkeäkin puitiin jälkikäteen tunnin verran, mitä järkeä? Lasten kanssa puututaan kun tilanne tapahtuu, ja pysäytetään tilanne, ei puida loputtomiin enää päivien päästää asiaa, jota ei enää voi muuttaa. Ja tunnilla (kun ope on käytävässä) yksi pitää ääntä, siirto erityisopettajalle? Eikö napakka puhuttelu olisi riittänyt?

Vähän samaa mietin itsekin, ihan maallikkona. Olihan niitä yksittäisiä vaikeita oppilaita ominakin kouluaikoinani 80-luvulla, mutta ikinä ei mennyt kaaokseksi. Ja kuten joku aiemmin kirjoitti, jo yksi meluava riittää suistamaan päivät raiteiltaan, kun muut siihen menoon yhtyvät. Esimerkiksi oma esikoiseni oli tosi rauhallinen, kun meni kouluun, mutta välillä on hänellekin tullut häiriökäyttäytymistä, kun se meno vaan tarttuu kaikkiin. Mutta miksi se ennen ei tarttunut? Ihan yhtä lailla epäkypsiä koululaiset ennenkin olivat, tietysti, jo ihan iän puolesta.

Ja tuo asioiden puiminen jälkikäteen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toki toimintaa on hyvä rauhassa analysoida, mutta ei lapsilla riitä rahkeet mihinkään tunnin kestävään oman toiminnan tarkasteluun, haloo... Vähän sama kuin nykyisin on tämä kiitelty ja kirottu wilma, jonka takia vanhempien oletetaan hoitavan kasvatusvastuunsa kotoa/töistä käsin, kun lapsi on koulussa. Toki on hyvä tietää miten lapsella menee ja siitä kotona jutella, mutta oikeasti on käytännössä koulun tehtävä hoitaa ne tappelut ja mielipahat mitä koulussa syntyy IHAN HETI. Muistan omilta ala-asteajoilta näin jälkikäteen ihan hassun jutun, kun opettajamme ruokailun jälkeen tunnilla sanoi meille, että hän on hämmästynyt ja häpeissään siitä, kuinka näemmä emme osaa kuoria appelsiinia ja hän piti meille aiheesta oppitunnin saman tien :) . Tämä oli ainoa jälkikäteen puitu tilanne mitä muistan, kaikki muu hoidettiin saman tien. Nykyisin on viikon päästä ties mitä palaveria, jossa on paikalla n määrä asiantuntijoita sen sijaan, että opettaja olisi puuttunut asiaan ihan heti. Niin kuin nyt tämä ap:n tapauksen ruokalaesimerkki. Miksi keittäjä ei voi siinä tilanteessa sanoa, että nyt olette varmaan syöneet jo riittävästi, ruokaa täytyy riittää muillekin? Ja sitten tämän ruokapelleilyn jälkeen on seuraava tunti myöhässä! Miksi tuntia ei aloitettu ja ilmoitettu myöhästyjille, että tunti alkoi jo ja wilmaan myöhästymismerkintä ja varmaan jotain muutakin tuosta pelleilystä? Varmaan on tenavilla hauskaa, kun vedättävät aikuisia ihan satanolla.

Kirjasitko mitään "kiva"-systeemiin? Vai pelkääkö koulu maineensa menettämistä ja kiusaamisia ei kirjata?

Meillä päin ainakin on alakoulussa käytössä kännykkäparkit. Oppilaat ovat saaneet itse tehdä oman pesän tai sängyn kännykälleen. :) Sinne aamulla päivän alkaessa laitetaan jokaisen kännykkä. Opettaja lukitsee laatikoston eikä kenenkään puhelin siksi pääse katoamaan. Päivän päättyessä jokainen taas saa omansa takaisin. Hyvin toimii, eikä ole ollut ongelmia.

Totta kai opettajan pitää myös merkata läksyt ja kokeet Wilmaan. Tuohan vie ehkä kaksi minuuttia työpäivästä ja säästää monelta kyselyltä. Toki oppilaiden pitää oppia itse vastaamaan koulutyöstään jne, mutta onhan ihan mahdottoman hienoa että osa vanhemmista valvoo ja huolehtii lastensa koulunkäyntiä. Sillä pienellä päivittäisellä korjaamisella kuitenkin varmistetaan se, että usea oppilas luokassa oppii ne opittavat asiat. Se Wilma-merkinnän tekemiseen käytetty aika on siis hyvin tuottoisaa ja hyvin käytettyä open aikaa.

Löytötavaroille täytyy koulussa myös olla jokin selkeä systeemi, ja siitä tulee vanhempia informoida. Löytötavarat toimitetaan paikkaan x, ja sieltä niitä voi ihan omatoimisesti kaipailla. Jos luokasta löytyy ylimääräinen takki, sen voi hyvin mainita Wilmassa samalla kun ne läksyt kirjaa ylös. ”Luokasta löytynyt vaaleanpunainen takki, löytyy löytötavaroista” ei vie monta sekuntia aikaa. Samalla opetat lapsille, miten unohdusten ja löytötavaroiden kanssa toimitaan ja miten omia unohduksia korjataan (toimimalla itse aktiivisesti asian ratkaisemiseksi). Toivoisin myös opettajien ymmärtävän, ettei kaikissa perheissä ole lapsilla yhtään ylimääräisiä ulkovaatteita, ja siksi Lotta-Elisan hukkunut talvitakki on kyseisessä perheessä kohtuullisen iso juttu.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.

Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.

Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin.  "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...

Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.

1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!

Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.

Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle  henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!

Ai kauhea, tämä on niin totta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että sinulle on sattunut tuollainen luokka ja koet työsi raskaaksi.

Meillä opettaja juuri kehui oman lapseni luokkaa vanhempainillassa, miten hyvä työrauha luokassa on ja miten retkien teko sujuu hyvin, vaikka pitää vaihtaa matkalla kulkuvälinettä (ehkä useampiakin). Luokka on nyt 5.llä ja oppilaita 29, joten ihan pienestä porukasta ei ole kyse ja pk-seudulla ollaan. Opettaja on tehnyt myös selväksi, että retket lopetetaan, jos niillä ei käyttäydytä kunnolla. Ei ole tarvinnut lopettaa. Viime keväänä olivat seurakunnan leirikeskuksessa yökoulussa ja kaikilla oli ollut tosi kivaa. Myös mukana olleilla huoltajilla.

Koulussa ruokailun jälkeen tullaan omaan luokkaan lukemaan kirjaa, kunnes opettaja tulee paikalle ja normaali tunti alkaa. Tämä käytäntö on toiminut hyvin.

Tunneilla/välitunneilla ei käytetä kännyköitä, ellei sitä tarvita opetussyistä tunnin aikana. Välitunneilla leikkivät paljon erilaisia pelejä jne. koko luokan kesken tai pienemmissä porukoissa. Onneksi koululla on paljon välituntitarvikkeita (kiitos vanhempainyhdistyksen). Joskus tulee pientä kinaa säännöistä tms. mutta ne on aina selvitetty ja pelisäännöt tehty kaikille selviksi. Luokalla on aika kilpailuhenkisiä lapsia, joten joskus tunteet vähän "kuumenevat". Mitään isompaa kiusaamista tms. ei ole ollut tiedossa.

Ryhmähenki luokassa ja koulussa on hyvä. Toivottavasti löytyy muitakin kivoja luokkia eri kouluista. Jaksamista kaikille.

Itse olen aikoinani ollut todella levottomalla luokalla. Opettajasta riippui paljon saiko luokan kuriin vai ei. Sellainen opettaja, joka ilmoitti heti alussa "pelisäännöt" sai häiriköidenkin kunnioituksen ja luokassa pysyi järjestys. Muussa tapauksessa tunneilla oli yleensä kaaos.

Ihanaa, että sinun lapsesi luokalle on sattunut a) vain normaaleita lapsia ja b) osaava opettaja. Omani luokalla valitettavasti on yksi vakavasti häiriintynyt lapsi, jota kukaan koulun opettajista (edes erityisopettaja) ei saa käyttäytymään asiallisesti. Tästä syystä luokassa on koko ajan kaaos eikä retkiä voida edes suunnitella.

Suorastaan törkeää muita oppilaita kohtaan, että yhden perseilijän vuoksi heiltä jää paljon kokematta. Luokkaretket olivat mahtavia ja muistelen niitä lämmöllä. Niissä oppi paljon ja ne olivat kivaa vaihtelua koulussa istumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Itsensäjohtaminen on taito, jota sun ap pitäisi treenata. Kaiken ehtii yleensä hyvin tekemään, kun järkeistää ajankäyttöä, ennakoi ja suunnittelee.

Oikein mainiosti pidit Matin äidin kanssa palaverin ennen ensimmäistä tuntia.

Jatkossa otat käytännön, että riitapukarit jäävät koulupäivän jälkeen selvittämään asiaa. Tämä toimii jo vähän ennaltaehkäisynä, sillä lapset lähtisivät mieluummin kotiin kuin jäisivät puimaan asiaa. Tällainen pieni epämukavuus on jo sellaisenaan ihan oivallinen seuraamus siitä, että ei ole osattu elää sopuisasti. Ja peruskoulussa on tärkeää opettaa sitä, että teoilla on seuraamuksensa.

Kolmanneksi et mitenkään voi jättää lapsia valvomatta! Peruskoulussa lapsilla on oikeus opetukseen! Varsinkin jos luokka on levoton, sinä et poistu luokasta jättäen lapsia keskenään - varsinkaan siksi, että menisit toisen opettajan kanssa selvittämään jotain draamaa ruokalassa tai puhuttelemaan riitapukaria.

Neljänneksi ei kannata huutaa, siitä tulee vaan kurkku kipeäksi. Työkseen puhuvalla kuten opettajalla tulee olla äänenkäyttö hallussa. Jos ääni väsyy jo uran alussa päivän aikana, kannattaa ehdottomasti hakeutua äänenkäytön opetukseen esim. kesäyliopiston kurssille.

Ja vielä lisään, että ota koulun rehtorin kanssa puheeksi ruuan loppuminen kesken. Sellaista ei pidä tapahtua ja siihen on keksittävä jokin systeemi, joko ruokaa tilataan enemmän tai sitten jokin muu ratkaisu.

Ihan hyvä, mutta huomaa ettet ole kovinkaan perillä koulumaailmasta. Tai sitten olet opena jossain lintukodossa, idyllisessä pikkukoulussa.

Meillä ei isossa yhtenäiskoulussa voi rangaistuksena puhutella ketään ennen eikä jälkeen koulupäivän. Suurin osa on kuljetusoppilaita ja kyydistä ei ole lupa jättää. Myöskään jälki-istunto ei tule kysymykseen samasta syystä. Edes kevät- ja joulujuhlapäivinä ei päivä saa päättyä aikaisemmin, koska kyyditysten muuttamisesta tulisi kustannuksia. Niinpä kökötämme kaikki juhlatamineissa iltapäivään asti koulussa. Että niin joustavaa on.

Tunnit ovat usein kaksoistunteja tai tauko kuluu oppilailla ruokailuun. Tunnit myös rytmittyvät eri luokka-asteilla eri tavalla. Osa on tunnilla kun toiset syömässä tai välitunneilla. On myös siirtymävälkkiä, joiden aikana pitää 5 minuutissa juosta sekä open että oppilaiden seuraavaan työtilaan ja ehdittävä laittaa tavarat valmiiksi tai vaihdettava vaatteet esim. liikuntaa varten.

Jossain välissä on puhuteltava. Muuten tulee vanhemmat linjoja pitkin ja ylipäänsä huonosta käytöksestä tottakai on moitittava.

Miten ehdotat, että toimitaan? Opetta jää joka päivä iltatöihin pitämään puhuttelut klo 18-20? Niin. Aina ne on ne hyvät ja kunnolliset oppilaat, jotka kaikesta kärsivät. Tulisipa yksityiskoulut ja tämä hullunmylly päätökseen!

Kaikista luokanopettajista ei todellakaan ole työhönsä. Tässä ei ole mitään pahaa, ei kaikki lääketiedettä opiskelleetkaan pysty toimimaan potilastyössä, raksainssit rakennusurakoissa jne. Silloin kannattaa miettiä joko uutta ammattia tai oman ammattiminänsä uudistamista. Oppilasaines on haastavampaa kuin kymmenen vuotta sitten, sille tuskin voidaan äkisti mitään. Silloin pitää muuttaa omaa toimintatapaansa.

Ap:n viestistä välittyy ihan hirvittävä sählääminen ja epävarmuus. Ei kaikkeen tarvitse reagoida heti. Esim. vanhemmille voi ilmoittaa, että muut kuin suoraan koulupäivään liittyvät viestit (poissaoloilmot yms.) käsitellään kiireellisyysjärjestyksessä ja ajallaan, mutta ei heti.

Koulu on lapsen työtä. Esim. voi ilmoittaa että on päätynyt sellaiseen pedagogiseen ratkaisuun, että ei kirjaa läksyjä Wilmaan, vaan jokainen lapsi opettelee huolehtimaan asiasta itse. Unohdukset voi kysellä kaverilta, open puhelin ei vastaa työajan jälkeen.

Huonon käytöksen vatvominen jälkikäteen ei kyllä ihan oikeasti tule kenenkään käytöstä parantamaan.

Joku totesikin, että ilmoitat luokassa, että epäselvät tilanteet setvitään tuntien ulkopuolella joko välitunnilla tai koulun jälkeen. Toki niihin pitää puuttua, joissain tapauksissa välittömästi, ei kaikissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.

Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.

Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin.  "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...

Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.

1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!

Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.

Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle  henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!

Miten ihmeessä käytät osan oppitunneista siihen, että vastailet vanhempien Wilma-viesteihin? Saa siinä sitten sanoa, että oppilaat luovat kaaosta, jos oppitunneilla et keskity heihin.

Tunnit pitää valmistella, työvälineet myös. Ei ole oppilaiden tehtävä asennella koneisiin päivityksiä ja odotella niiden asentumista. Opettajan tai avustajan täytyy huolehtia, että koneet ovat käyttökunnossa, ml. akkua riittää. Jos tehtävänä on täyttää viihtyvyyskysely, tietysti suunnittelet, missä kohdassa sellainen tehdään. Tuollainenkin sopisi hyvin vaikkapa päivän päätteeksi tehtäväksi ”jälkiruuaksi”. Jos tuollainen kysely vain yhtäkkiä jostakin pöllähtää ja vie päivän työrauhan, ope on kyllä siltä osin epäonnistunut työssään.

Jos oppilas on kaksi viikkoa poissa koulusta, olisi varmaankin syytä sopia hänen ja vanhempansa kanssa ihan tapaaminen, ja keskustella rauhassa mitä poissaolon aikana olisi tarkoitus tehdä ja opiskella. Lapsen kahden viikon opetus on kuitenkin sen verran iso juttu, ettei sitä voi viidessä minuutissa käsitellä. Samoin jos vanhempi kertoo kiusaamisesta, asialle varmasti pitäisi tehdä jotakin? Ensimmäiseksi sovit tapaamisen vanhemman kanssa, jotta vanhempi saa kertoa huolestaan ja sovitte, miten asiassa edetään.

Ei niitä samoja asioita useimpien vanhempien kanssa tarvitse moneen kertaan käydä. Vuoden aikana ei varmasti ole kuin yksi tai kaksi oppilasta viikon tai pidempään poissa (etukäteen sovittuna), ei niiden asioiden selvittäminen työvuosistaan paljoa vie. Samoin ruoka-aineallergioita et varmasti lukuvuodessa paria tuntia enempää hoida. Jos koko ajan tulee vanhemmilta muistutuksia samoista jutuista, ehkä se kertoo ainakin osin siitä että opettaja ei saa asioita tehdyksi?

Olen yläkoulun aineenopettaja. Missään nimessä ja suin surminkaan en alkaisi alakoulun luokanopeksi.

Oma päiväni tänään:

Kouluun klo 7.45.

Kaksi oppituntia putkeen klo 8.05-9:40.

Kaksi hyppytuntia, 9:40-12:15. Käynti kotona (matkaa 5 min). Ruokailua rauhassa ja sohvalla köllöttelyä.

Kaksi oppituntia putkeen klo 12:15-13:45. Kotiin klo 13:48. Kotona klo 13:53.

Siinä päivä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista luokanopettajista ei todellakaan ole työhönsä.

Koulu on lapsen työtä. Esim. voi ilmoittaa että on päätynyt sellaiseen pedagogiseen ratkaisuun, että ei kirjaa läksyjä Wilmaan, vaan jokainen lapsi opettelee huolehtimaan asiasta itse. Unohdukset voi kysellä kaverilta, open puhelin ei vastaa työajan jälkeen.

.

Tämä on kyllä ihan pöhkö ratkaisu. Kuten itsekin kirjoitat, niin kaikista luokanopettajista ei todellakaan ole työhönsä. Kyllä lapsistaan kiinnostuneet vanhemmat haluavat tietää ja seurata, mitä heidän lapsilleen opetetaan ja että nämä myös asiat oppivat. Peruskouluopetushan on julkista ja vanhemmilla on mahdollisuus tulla sitä seuraamaan. Hyvin todennäköisesti myös tätä mahdollisuutta käyttäisin, jos ei opettajalta tule minkäänlaista palautetta ja raporttia annetuista asioista. Onhan näitä opettajia, joiden tunneilla vain katsellaan videoita ja hälistään, eikä opita mitään.

Vanhemmilta aina peräänkuulutetaan sitä kasvatuskumppanuutta, minkä varjolla koulu voi pyytää vanhemmilta vähän mitä haluaa. Ikävä lukea, miten samaan asiaan suhtautuminen opettajien puolelta on tässä ketjussa osin tosi ylimielistä. Lasten kiusaamisetkaan eivät opettajan mielestä ole asioita, joista heille sopisi edes mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hirvittävät dramaattisen oloinen kuvaus :D Ja vettäkin sataa jatkuvasti. Moni nykytyö on tuollaista, sata asiaa samaan aikaan ja nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin. Priorisointi- ja organisointikykyä tarvitaan. Kävisin vessassa ja sanoisin anteeksi että olen myöhässä 5 min., enkä alkaisi marttyyriksi ja kusisi housuun.

Ja samaa mieltä tuosta puimisesta, johdonmukaisesti vaan asia pakettiin, eikä mitään apeatunnelmaista puimista tuntitolkulla. Vaikeatkin asiat ovat vähemmän kuormittavia jos tarkastelee asioita huumorin keinoin. Esim. sateinen päivä, onneksi ei asuta Englannissa, eikä niin, että SÄÄSTÄ ei päästä ollenkaan yli.

Vaan kun se vastuu alkaa kun kello soi. Jos joku ääliö hakkaa toista kun olet myöhässä, olet siitä vastuussa. Nykyvanhemmat kun ovat tätä "kenen on vastuu?"-kansaa ja kaikki puidaan mm. somessa, uhitellaan ties millä valituksilla, ei paljon tee mieli myöhästellä. Ja kun nykylapset taas ovat sitä porukkaa inkluusion myötä, että ei voi lainkaan luottaa olemaan keskenään, niin vielä vähemmän uskaltaa olla hetkeäkään edes selin. Toista oli ennen kun oppilas olisi kyseisessä tilanteessa törttöillessään saanut ankarat nuhteet kotijoukoiltaan. Nyt oletus on, että mitä vaan saa lapsi tehdä kun on lapsi, pojat poikia ja vastuu on aikuisen.

Mutta ap oli jättänyt koko porukan koko välitunniksi yksin luokkaan, eikä silti ehtinyt vessaan. Jotenkin kuulosti ihme sekoilulta toi toiminta kun tunnin verran puitiin jotain edellisen päivän retkeä ja koko makkarakeittoepisodi oli ihan epätodellinen. Oliko ap todella yksin vastuussa 200:n oppilaan ruokailusta kuten sanoi? Sun mukaan luokkaa ei saa jättää missään välissä sekunniksikaan itse, mutta tässä oli jätetty koko välitunniksi ja ilmeisesti on ko. koulussa ihan yleinen käytäntö kun käytävässä oli syntynyt joukkotappelu kun ap parka viimein ehti sinne opettajainhuoneeseen ja aikoi mennä pissalle. Ja yksi opettaja valvomassa koko koulun ruokailua.

En mä työn raskautta epäile, kaikilla on nykyään rankkaa, mutta ap:n juttu kuulostaa siltä ettei oikeen hallitse ajankäyttöä. Siis jos ei koko päivänä ehdi edes vessaan, kun oppitunnit on kuitenkin 45 minuutin mittaisia jonka jälkeen on välitunti ja on ruokavälitunti on pidempi ja lisäksi varsinaista opetusta on alakoulussa max. välillä 8-15. Vessassa käymiseen menee n. minuutti.

Harvassa työpaikassa on mitään kahvitaukoja, kahvia juodaan työn ohessa. Mun ala-asteen opettaja jo 80-luvulla toi ihan sen kahvikupin opettajanhuoneesta luokkaan.

Kyllä yksityiskoulu on paras ratkaisu. Siellä on työrauha. Kaikki pääsevät retkille, koska kaikki maksavat ne itse. Jos joku aiheuttaa hankaluuksia, hänet potkaistaan koulusta pois. Aines on jo valmiiksi hyvää, koska lapset on karsittu alussa. Niin se menee, eikä välitunnilla tarvitse kuunnella kiroilua, koska kiroilijatkin lentäisivät koulusta.

Ainoa huono puoli yksityiskouluissa on, että niiden oppilaat eivät opi sietämään tyhmyyttä. Luokka vastustaa ja halveksii jo itsessään tyhmyyttä ja itsekritiikki toimii myös. Aikuisena on sitten yllätys, että jotkut aikuiset eivät vain ole mitään ruudinkeksijöitä ja jotkut eivät ole millään tavalla kouluttautuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli opettaja, jäi eläkkeelle 10v sitten ja sanoi että viimeisinä työvuosinaan huomasi selvän muutoksen, häiriökäyttäytymistä oli enemmän ja opettajien kunnioittaminen oli vähentynyt.  Äiti myös joutui usealtakin pikkulikalta pyytämään naamapesun ennen tunteja, koska hänen mielestään sotamaalaukset eivät kuuluneet lapsille ( eka ja tokaluokkalaisia).  Lapset haistattelivat, riehuivat, tappelivat.  Äidin monille kollegoille tuli burnout.

Äiti puuskahti kerran, vielä työelämässä ollessaan "ikävöivänsä tarkkiksia".  Ymmärrän kyllä!   Monille sanalla "tarkkailuluokka" on paha kaiku, mutta  mielestäni se oli toimiva systeemi kun kaikki häiriköt laitettiin sinne yhteen paikkaan  ja me normaalit, käyttäytyvät oppilaat saimme keskittyä koulunkäyntiin.

Erityisluokissa luokkakoot olivat pienet ja silloin oppimisen edellytykset olivat paremmat sekä häiriöttömässä normaalissa isossa luokassa että sitten erityisluokan oppilailla omassa pienryhmässään eikä myöskään tarvinnut olla ottamassa roolia luokan pellenä, koviksena tai luuserina isossa sekaluokassa. 

Kyllähän "tarkkiksia" on edelleen. Niitä kutsutaan pienluokiksi. Esimerkiksi meidän koulussa on kaksi pienluokkaa. Toinen enemmän oppimisjuttuihin painottuva ja toinen käyttäytymisen ongelmiin. Toki näiden välinen ero on pieni ja usein ne on sotkussa, mutta periaatteessa voisi kärjistää nuo vanhoiksi apukouluiksi ja tarkkiksiksi. Moni kuvittelee, että helvetillisin työ maailmassa on ns. tarkkiksen ope yläkoulussa. Voin kertoa, ettei ole. Se on yllättävän helppoa. Kun vaatimustasoa lasketaan, on pieni ryhmä, opettajalla aikaa jokaiselle ja suhde lämmin, niin nämä pahimmatkin häiriköt on käsiteltäviä. Sitä ei voi kieltää, ettei jatkuvasti tulisi mutkia matkaan ja joskus otettaisi pahastikin yhteen, mutta kokonaisuudessaan minusta tuollainen käytösongelmiin painottuva yläkoulun pienluokka on helpompi hallita kuin yleisopetuksen luokka. Siellä saa ottaa sitä aikaa perusjuttuihin, ei ole pakko koko ajan pusertaa eteenpäin. Yleisopetuksessa pitää huomioida monien tarpeita, näillä pienluokilla saa keskittyä rauhassa oppilaiden ydinongelmiin. Lisäksi säännöstö laaditaan kohtuulliseksi. Kaikesta ei kannata sotaa nostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hirvittävät dramaattisen oloinen kuvaus :D Ja vettäkin sataa jatkuvasti. Moni nykytyö on tuollaista, sata asiaa samaan aikaan ja nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin. Priorisointi- ja organisointikykyä tarvitaan. Kävisin vessassa ja sanoisin anteeksi että olen myöhässä 5 min., enkä alkaisi marttyyriksi ja kusisi housuun.

Ja samaa mieltä tuosta puimisesta, johdonmukaisesti vaan asia pakettiin, eikä mitään apeatunnelmaista puimista tuntitolkulla. Vaikeatkin asiat ovat vähemmän kuormittavia jos tarkastelee asioita huumorin keinoin. Esim. sateinen päivä, onneksi ei asuta Englannissa, eikä niin, että SÄÄSTÄ ei päästä ollenkaan yli.

Vaan kun se vastuu alkaa kun kello soi. Jos joku ääliö hakkaa toista kun olet myöhässä, olet siitä vastuussa. Nykyvanhemmat kun ovat tätä "kenen on vastuu?"-kansaa ja kaikki puidaan mm. somessa, uhitellaan ties millä valituksilla, ei paljon tee mieli myöhästellä. Ja kun nykylapset taas ovat sitä porukkaa inkluusion myötä, että ei voi lainkaan luottaa olemaan keskenään, niin vielä vähemmän uskaltaa olla hetkeäkään edes selin. Toista oli ennen kun oppilas olisi kyseisessä tilanteessa törttöillessään saanut ankarat nuhteet kotijoukoiltaan. Nyt oletus on, että mitä vaan saa lapsi tehdä kun on lapsi, pojat poikia ja vastuu on aikuisen.

Tuo on kyllä ongelma. Omina kouluaikoinani odoteltiin käytävillä, välillä opettaja ei tullut ollenkaan :) Eikä tosiaan kukaan kuollut kun tähän oli opittu. En välttämättä pidä hyvänä että lapsia ei opeteta ottamaan minkäänlaista vastuuta itsestään ja muista. Ehkä tämä kehitys on ollut vallalla jo pidempään, mikä näkyy erilaisina ilmiöinä nyky-yhteiskunnassa jo nyt.

Mutta siis edelleen pitäisin oikeudestani käydä vessassa kiinni. Muutenhan se on jo työsuojelullinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut sekä ala- että yläasteella ja lukiossa. Tuonne lukioon opettamaan päästessäni taivaan ovet aukesivat ja enkelit lauloivat hoosiannaa. Joo, on kamalia oppilaita lukiossakin jne. mutta sen ikäiset ovat jo niin itsenäisiä ja lähes kaikki ovat hakeneet lukioon ihan omasta tahdostaan. Sain oikeasti opettaa! Ja tapasin todella hyviä tyyppejä, oppilaista suorastaan näki mitä heistä tulee.

Pidän lapsista, mutta en missään nimessä halua enää opettaa yhtäkään peruskoululaista ennenkuim luokkakoot puolitetaan ja saan keskittyä oppilaisiini juuri sellaisina kuin he ovat, yksilöinä.

Luin tässä joku aika sitten opettajaksi opiskelevien ry:n suunnitelmia siitä mitä uudessa opetussuunnitelmassa mahdollisesti olisi. Huomasin että hirveästi painotettiin sitä oppilaan kohtaamista yksilönä.

Minusta se kuulostaa ihan hirvittävältä suunnitelmalta, jotenkin todella vastuutonta kouluttaa ensin vuositolkulla ihmisiä tuohon asenteeseen ja noihin kohtaamistaitoihin, ja sitten heittää ne sinne kouluihin opettamaan. Eikö yhtään ajatella sitä opettajaa?

Realiteetit on että ryhmäkoot on isoja, opettajat ylityöllistettyjä, ryhmässä mukana kaikenlaista häirikköä.

Eikö painotus pitäisi olla ryhmänhallinnassa, eikä yksilöiden kohtaamisessa? Opettaja ei ole äiti eikä terapeutti. Opettaja on ryhmän johtaja. Ryhmänjohtamisen jälkeen, kun luokassa toivottavasti on työrauha, voi tulla niitä hetkiä, silloin tällöin, että voi jotain elämää mullistavaa päästä sanomaan jollekin tarvitsevalle yksilölle ryhmässä, mutta niitä hetkiä ei tule ikinä jos ryhmän sijaan on lauma holtittomia yksilöitä.

Tämä sama homma myös päiväkodissa. On mennyt yli jo se yksilöllisyyden ja lapsilähtöisyyden hehkuttaminen, samalla kun ryhmäkoot vain kasvaa ja ammattilaiset kyynistyy.

Se on hienoa lyödä niitä paperilla upeita liirunlaarumeita samalla kun niiden toteutumista ei tueta lainkaan. Monella ammattikasvattajalla puuttuu ryhmänhallintaito täysin, miten saada esim. 20 lasta hiljaiseksi ja kuuntelemaan/rauhoittumaan? Ei ole mahdoton tehtävä, vika ei todellakaan ole nykyajan lapsissa, että päiväkodeissa ja kouluissa on levotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse valmistunut 2006 ja täytyy sanoa, että ensimmäisinä työvuosina meno oli AIVAN erilaista kuin nyt. Nämä kaksi edellistä vuotta ja meneillään oleva lukuvuosi ovat olleet ihan tolkutonta kaaosta. Ap:n kuvailema päivä on ihan peruspäivä, rutiinia ainakin meidän koulussa.

Lapset joka vuosi sekavampia ja mitä moninaisempia diagnooseja yhdellä jos toisella. Ne tavisoppilaatkin ovat mystisesti muuttuneet kärsimättömiksi, pitkäjänteinen työskentely on lähes kaikille vaikeaa. Somen myötä (?) riitoja ja solvaamista ihan järkyttävä määrä selvitettävänä. Vanhemmat kasaavat nämäkin koulun niskaan.

Vanhemmat piinaavat tekstareilla ja soitoilla 06-23, wilman kautta puskee viestejä kymmeniä päivässä, osa ilahduttaa pöllähtämällä ennalta sopimatta luokkaan kesken tunnin ihan vaan kyselemään jotain tuikitärkeää... Puhun piinaamisesta, koska monella on se asenne, että oma asia on kiireellisyysluokassa 1 ja vastaus pitää saada heti. Turhauttaa kun itse yrittää saada oppilaat pysymään ehjinä, pois toistensa kimpusta ja jos ehtii niin vähän jotain oppimaankin. Ja kaikki hengähdystauot ja joka päivä osa jostain oppitunnistakin menee sitten näihin vanhempien viesteihin.  "lähetä hammaslääkäriin", "missä on lissun kadonnut takki, tarvitaan tänään!!!!!", "ville-killeä oli haukuttu hippaleikissa kastemadoksi ja itkee nyt, jos toistuu kerrankin vielä niin teen ilmoituksen sivistystoimenjohtajalle", "siiri ei halua syödä maksalaatikkoa, voitko tulostaa allergialomakkeen niin jos saadaan neidille oma sapuska ;) Aurinkoista päivää!"...

Jos joskus luokassa olisi työrauha ja levollinen aamu, kosahtaa se viimeistään siihen,että pitää alkaa täyttää luokan kanssa jotain sekavaa viihtyvyyskyselyä, koneet tökkii, akku loppu, päivitys jumittaa, puolet ei tajua mitä pitää tehdä ja kolme vinkuu, että mitä nyt kun on valmis. Tai pitää raahautua seurakunnan aamunavaukseen, katsomaan jotain vierailijan esitystä tai viettämään harrastus-/tiede-/kummi-/liikunta-/kulttuuri-/koodaus-/kierrätyspäivää. Tai kiirehtiä juhlaharkkoihin, naapuriin yritysvierailulle (jonne kukaan ei jaksa lähteä ja josta ei mitään hyötyä ole, mutta mikä näyttää toimintakertomuksessa reksistä hienolta) tai osallistua koriksen ystävyysotteluun.

1 diabeetikko tarvitsisi kiireesti pillimehua, kesken tunnin mitataan sokereita kun avustaja on pois niin ope hoitaa. 1 unohtanut ottaa adhd-lääkkeet ja sen huomaa, toinen kerta jo tällä viikolla. Erityisopettaja on palaverissa, eilen koulutuksessa. Kaikki tukea tarvitsevat joka tunnin isossa luokassa, kukin matikan kirjassa omassa kohdassa ja uusia asioita pitäisi opettaa 4 kappaleen verran. Värittäkää nyt vaikka, tai jotain, argh!

Yksi voi ehkä pahoin, ei ole ihan varma. Kuitenkin pikkuveljellä oksennustauti, joten ei kun kotiin soittamaan. Ja opepöydän liepeillä pöllähtää neljäs norkoilemaan 5min ennen päivän päättymistä, että voisiko saada niitä lomaläksyjä kun on 2 viikkoa pois. Kummiluokan oppilas koputtelee oveen juuri kun läksyjä koitetaan merkitä, että 4H-kerhosta tuli näitä kerholappuja, voitteko jakaa.

Ihan hermot riekaleina kun päivä päättyy ja puolet asioista unohtunut hoitaa. Puhelin soi pitkin iltapäivää. Yksi äiti on näreissään kun en ehtinyt merkitä koulukielteiselle oppilaalle  henk.koht. läksyvihkoon läksyjä ja avustaa kirjan pakkaamisessa reppuun, nyt se sitten taas on pulpetissa. Yksi äiti soittelee, että onko varmasti nyt wilmassa oikeat koesivut kun on 4 kappaleen verran, eli hirveän paljon nyt tässä heillä tätä opeteltavaa. Ja yhden isä taas soittaa, että taas haukuttu viinirypäleeksi poikaa, eikö tämä kiusaaminen lopu?!

Miten ihmeessä käytät osan oppitunneista siihen, että vastailet vanhempien Wilma-viesteihin? Saa siinä sitten sanoa, että oppilaat luovat kaaosta, jos oppitunneilla et keskity heihin.

Tunnit pitää valmistella, työvälineet myös. Ei ole oppilaiden tehtävä asennella koneisiin päivityksiä ja odotella niiden asentumista. Opettajan tai avustajan täytyy huolehtia, että koneet ovat käyttökunnossa, ml. akkua riittää. Jos tehtävänä on täyttää viihtyvyyskysely, tietysti suunnittelet, missä kohdassa sellainen tehdään. Tuollainenkin sopisi hyvin vaikkapa päivän päätteeksi tehtäväksi ”jälkiruuaksi”. Jos tuollainen kysely vain yhtäkkiä jostakin pöllähtää ja vie päivän työrauhan, ope on kyllä siltä osin epäonnistunut työssään.

Jos oppilas on kaksi viikkoa poissa koulusta, olisi varmaankin syytä sopia hänen ja vanhempansa kanssa ihan tapaaminen, ja keskustella rauhassa mitä poissaolon aikana olisi tarkoitus tehdä ja opiskella. Lapsen kahden viikon opetus on kuitenkin sen verran iso juttu, ettei sitä voi viidessä minuutissa käsitellä. Samoin jos vanhempi kertoo kiusaamisesta, asialle varmasti pitäisi tehdä jotakin? Ensimmäiseksi sovit tapaamisen vanhemman kanssa, jotta vanhempi saa kertoa huolestaan ja sovitte, miten asiassa edetään.

Ei niitä samoja asioita useimpien vanhempien kanssa tarvitse moneen kertaan käydä. Vuoden aikana ei varmasti ole kuin yksi tai kaksi oppilasta viikon tai pidempään poissa (etukäteen sovittuna), ei niiden asioiden selvittäminen työvuosistaan paljoa vie. Samoin ruoka-aineallergioita et varmasti lukuvuodessa paria tuntia enempää hoida. Jos koko ajan tulee vanhemmilta muistutuksia samoista jutuista, ehkä se kertoo ainakin osin siitä että opettaja ei saa asioita tehdyksi?

Siellä kollega tai vanhempi nyt kiillottaa mitaliaan :)

En kirjoittanut vastaavani mihinkään wilma-viesteihin tunneilla. Mutta jos työkännykkä piippaa kesken tunnin, pakko se on katsoa. Meillä on paljon kuljetusoppilaita, erityisoppilaita jne. joiden kohdalla saattaa tulla yhtäkkiä muutoksia päivään. Samaten esim. tämän diabeetikon takia on oltava tavoitettavissa.

Isossa koulussa arkea on, että koko ajan tulee jotain yllättävää mihin täytyy yhtäkkiä lähteä tai osallistua. Tai tulee jokin massiivinen tappelu, riita, muu selkkaus, jonka takia aina jotain kiireellisesti hoidettavaa tulee ja ennalta mietityt ja hyvin suunnitellut jutut siirtyvät. Lähes joka päivä luokkani kanssa, ikävä kyllä. Todella riitaisa ja negatiivinen porukka ja sen kyllä jaksamisessa huomaa. En äkkiseltään nyt keksi miksi tämä on minun, opettajan, vika jos suunnitelmat siirtyvät, koska on pakko selvittää jotain toilailua.

En selvitäkään allergioita. Ehkä pystyisit päättelemään, että tämä antaa lähinnä kuvan siitä mitä joka päivä täytyy hoitaa? Joku ei tykkää jostain, kinutaan allergialappua. Seuraavana päivänä ei kysellä allergialappua tulostamaan, mutta vaaditaan erityisjärjestelyä ettei tarvitse suihkuun mennä. Kolmantena päivänä vanhempi pyytää kantamaan (oikeasti siis tapahtuntu!) lapsen taksista sisälle kuukauden kun on jalka nyrjähtänyt. Nämä menevät vuosi vuodelta yhä utopistisemmiksi vaatimuksiksi. En tietenkään suostu kaikkeen, mutta kuormittaa ja aiheuttaa kiirettä silti kuittailla aivan älyttömiin asioihin jotain vastaukseksi.

Meillä päin lähes puolet luokan oppilaista on lomaillut viime vuonna niin, että lomaläksyjä on pitänyt etukäteen selvitellä. Ja taas oppilaan palattua kouluun, todeta, että ollaan ihan eri kohdissa kun ei päästy etenemään jonkun säätämisen vuoksi.

Kiusaamiseksi osa tulkitsee aivan kaiken. Joku katsoi kuulemma lasta kurjasti ja ehkä etuili mussukkaa ruokajonossa, ollaan reuhomassa ilmoitusta ties minne ja vaatimassa toimenpiteitä. Tottakai oikeat kiusaamiset selvitellään, mutta muotia on nyt myös aikuisten kannella joka pikkuasiasta.

Mistä muuten sait päähäsi, että vanhemmat muistuttelevat samoista jutuista? Valitettavasti viestiä puskee samoista asioista eri oppilaiden kohdalla, tuntuu olevan paikallinen tapa juoksuttaa opettajaa hoitamaan kaikki perheen asiat kauppakäyntejä lukuun ottamatta. Pitäisi kiikuttaa terkalle, hammaslääkäriin, etsiä ne tavarat, pakata reppu, merkitä yksilöllisesti läksyt, huoltaa varusteet, jopa kyselty voisiko kyydissä päästä harrastukseen ja siihen asti hengata kanssani koululla.

Ongelma on siinä, että niitä opettamisen päälle tulevia kuormittavia asioita on niin jumalaton määrä, että vaikka kuinka organisoi ja delegoi, saa silti illat pitkät hoitaa jos ei halua ininää, että miksi et vastaa, oletko saanut viestini?????!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut sekä ala- että yläasteella ja lukiossa. Tuonne lukioon opettamaan päästessäni taivaan ovet aukesivat ja enkelit lauloivat hoosiannaa. Joo, on kamalia oppilaita lukiossakin jne. mutta sen ikäiset ovat jo niin itsenäisiä ja lähes kaikki ovat hakeneet lukioon ihan omasta tahdostaan. Sain oikeasti opettaa! Ja tapasin todella hyviä tyyppejä, oppilaista suorastaan näki mitä heistä tulee.

Pidän lapsista, mutta en missään nimessä halua enää opettaa yhtäkään peruskoululaista ennenkuim luokkakoot puolitetaan ja saan keskittyä oppilaisiini juuri sellaisina kuin he ovat, yksilöinä.

Luin tässä joku aika sitten opettajaksi opiskelevien ry:n suunnitelmia siitä mitä uudessa opetussuunnitelmassa mahdollisesti olisi. Huomasin että hirveästi painotettiin sitä oppilaan kohtaamista yksilönä.

Minusta se kuulostaa ihan hirvittävältä suunnitelmalta, jotenkin todella vastuutonta kouluttaa ensin vuositolkulla ihmisiä tuohon asenteeseen ja noihin kohtaamistaitoihin, ja sitten heittää ne sinne kouluihin opettamaan. Eikö yhtään ajatella sitä opettajaa?

Realiteetit on että ryhmäkoot on isoja, opettajat ylityöllistettyjä, ryhmässä mukana kaikenlaista häirikköä.

Eikö painotus pitäisi olla ryhmänhallinnassa, eikä yksilöiden kohtaamisessa? Opettaja ei ole äiti eikä terapeutti. Opettaja on ryhmän johtaja. Ryhmänjohtamisen jälkeen, kun luokassa toivottavasti on työrauha, voi tulla niitä hetkiä, silloin tällöin, että voi jotain elämää mullistavaa päästä sanomaan jollekin tarvitsevalle yksilölle ryhmässä, mutta niitä hetkiä ei tule ikinä jos ryhmän sijaan on lauma holtittomia yksilöitä.

Tämä sama homma myös päiväkodissa. On mennyt yli jo se yksilöllisyyden ja lapsilähtöisyyden hehkuttaminen, samalla kun ryhmäkoot vain kasvaa ja ammattilaiset kyynistyy.

Se on hienoa lyödä niitä paperilla upeita liirunlaarumeita samalla kun niiden toteutumista ei tueta lainkaan. Monella ammattikasvattajalla puuttuu ryhmänhallintaito täysin, miten saada esim. 20 lasta hiljaiseksi ja kuuntelemaan/rauhoittumaan? Ei ole mahdoton tehtävä, vika ei todellakaan ole nykyajan lapsissa, että päiväkodeissa ja kouluissa on levotonta.

Kasvattajista on tullut lasten kavereita, jotka hakevat lasten hyväksyntää olemalla mukavia ja potevat huonoa omaatuntoa jos päätyvät joskus sanomaan lapsille suorat sanat, äkäisellä äänensävyllä. Pitää olla vain alati mukava ja positiivinen, joustava ja antaa aina huomiota lapselle jos tämä niin haluaa.

Välillä töissä sivusta seurattuna, on touhu mennyt aivan ihmeelliseksi pelleilyksi, kasvattajat kaakattaa kovaan ääneen ja lässyttää lapsille, kysellään että "mentäiskö ja voisitko", koska komentaminen on epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensäjohtaminen on taito, jota sun ap pitäisi treenata. Kaiken ehtii yleensä hyvin tekemään, kun järkeistää ajankäyttöä, ennakoi ja suunnittelee.

Oikein mainiosti pidit Matin äidin kanssa palaverin ennen ensimmäistä tuntia.

Jatkossa otat käytännön, että riitapukarit jäävät koulupäivän jälkeen selvittämään asiaa. Tämä toimii jo vähän ennaltaehkäisynä, sillä lapset lähtisivät mieluummin kotiin kuin jäisivät puimaan asiaa. Tällainen pieni epämukavuus on jo sellaisenaan ihan oivallinen seuraamus siitä, että ei ole osattu elää sopuisasti. Ja peruskoulussa on tärkeää opettaa sitä, että teoilla on seuraamuksensa.

Kolmanneksi et mitenkään voi jättää lapsia valvomatta! Peruskoulussa lapsilla on oikeus opetukseen! Varsinkin jos luokka on levoton, sinä et poistu luokasta jättäen lapsia keskenään - varsinkaan siksi, että menisit toisen opettajan kanssa selvittämään jotain draamaa ruokalassa tai puhuttelemaan riitapukaria.

Neljänneksi ei kannata huutaa, siitä tulee vaan kurkku kipeäksi. Työkseen puhuvalla kuten opettajalla tulee olla äänenkäyttö hallussa. Jos ääni väsyy jo uran alussa päivän aikana, kannattaa ehdottomasti hakeutua äänenkäytön opetukseen esim. kesäyliopiston kurssille.

Ja vielä lisään, että ota koulun rehtorin kanssa puheeksi ruuan loppuminen kesken. Sellaista ei pidä tapahtua ja siihen on keksittävä jokin systeemi, joko ruokaa tilataan enemmän tai sitten jokin muu ratkaisu.

Ihan hyvä, mutta huomaa ettet ole kovinkaan perillä koulumaailmasta. Tai sitten olet opena jossain lintukodossa, idyllisessä pikkukoulussa.

Meillä ei isossa yhtenäiskoulussa voi rangaistuksena puhutella ketään ennen eikä jälkeen koulupäivän. Suurin osa on kuljetusoppilaita ja kyydistä ei ole lupa jättää. Myöskään jälki-istunto ei tule kysymykseen samasta syystä. Edes kevät- ja joulujuhlapäivinä ei päivä saa päättyä aikaisemmin, koska kyyditysten muuttamisesta tulisi kustannuksia. Niinpä kökötämme kaikki juhlatamineissa iltapäivään asti koulussa. Että niin joustavaa on.

Tunnit ovat usein kaksoistunteja tai tauko kuluu oppilailla ruokailuun. Tunnit myös rytmittyvät eri luokka-asteilla eri tavalla. Osa on tunnilla kun toiset syömässä tai välitunneilla. On myös siirtymävälkkiä, joiden aikana pitää 5 minuutissa juosta sekä open että oppilaiden seuraavaan työtilaan ja ehdittävä laittaa tavarat valmiiksi tai vaihdettava vaatteet esim. liikuntaa varten.

Jossain välissä on puhuteltava. Muuten tulee vanhemmat linjoja pitkin ja ylipäänsä huonosta käytöksestä tottakai on moitittava.

Miten ehdotat, että toimitaan? Opetta jää joka päivä iltatöihin pitämään puhuttelut klo 18-20? Niin. Aina ne on ne hyvät ja kunnolliset oppilaat, jotka kaikesta kärsivät. Tulisipa yksityiskoulut ja tämä hullunmylly päätökseen!

Vähän vaikea uskoa, ettei koko koulussa jälki-istunto ole mahdollinen... Eikä silloin tietysti tukiopetuskaan koulutuntien ulkopuolella? Useimmissa kouluissa taitaa olla jonkinlainen läksyparkki olemassa, paikka mihin oppituntien ulkopuolella keräännytään tekemään ne läksyt, jotka ovat jääneet tekemättä.

Lapsilla on ihan lakisääteisesti oikeus opetukseen, ei oppitunteja voi käyttää riitojen selvittämiseen. Opettaja voi toki järjestää työpäiväänsä miten hyväksi näkee ja halutessaan selvittää asioita välitunnillakin jos haluaa. Tässähän ketjussa opettajilla oli ongelmana se, että välitunneilla ei ehdi edes vessaan.

Opettajan työpäivästä vain osa on sitä opetusta. Kyllä sitä aikaa täytyy olla jaettavaksi oppilaille ja vanhemmille oppituntien ulkopuolellakin (ei tietenkään klo 06 tai klo 21). En suostu uskomaan, että yhdessäkään koulussa tämä ei olisi mahdollista. Alakoulussa ei taida juuri kenelläkään olla yli 25 opetustuntia viikossa, joten normaalilla kahdeksan tunnin työpäivälläkin siitä jää vielä 15 viikkotuntia siihen kaikkeen muuhun. (Opetusta voi toki suunnitella ja kokeita korjata halutessaan iltaisin kotonakin. Pointtini kuitenkin oli, että alakoulussa ihan normaalin kahdeksantuntisen työpäivän pitäisi kyllä joka päivä ongelmitta riittää kaikkien työtehtävien tekemiseen ilman mitään kiirettä. Normaaliin työpäivään kuuluu myös yksi tai kaksi kiireetöntä kahvitaukoa ja vessakäynnit jne. Mutta jos haluaa tehdä työnsä vain lasten koulupäivän aikana eli klo 8-13, varmasti tulee ongelmia.)