Lue keskustelun säännöt.
Mies tekee outoja "tunnustuksia" liittyen exän kanssa jutteleminen ja yhteydenpitoon
02.10.2017 |
Yritän pohjustaa lyhyesti: mies ei ole ollut somessa eikä ole nähnyt ensirakkauttaan vuosikausiin. Alettuamme seurustelemaan hän loi fb-tilin ja vähän ajan päästä kertoi etsineensä exänsä sieltä ja että olivat jutelleet. Tämän tunnustuksen/keskustelun sävy oli mieheni osalta hieman kummallinen, joten kysyinkin heti miksi hän oli exän sieltä etsinyt ja jäikö heidän viestit jotenkin vaivaamaan miestä kun kerran koki tarpeelliseksi kertoa tästä minulle. Mies selitteli kaikkea ympäripyöreää, eikä osannut vastata tuliko siitä hänelle jollain tasolla huono omatunto tai syyllinen olo, vaikka väitti keskustelu olleen täysin kaverillinen. Jokin tässä jäi kuitenkin vaivaamaan minua suuresti (olimme vasta alkaneet seurustelemaan ja tuli tunne että minulle ei nyt kerrota kaikkea, ja mietin onkohan heidän suhde sittenkin jäänyt miehen osalta jotenkin kesken, oliko viesteissä ikävöintiä tai muuta epäilyttävää jne) ja joidenkin viikkojen kuluttua sorruin katsomaan miehen puhelinta luvatta, kun en ollut saanut miehestä oikein mitään irti. Epäilykset heräsivät vain lisää, kun huomasin että suuri osa exän keskustelusta oli poistettu. Paljastin miehelle heti tekoni ja kysyin miksi hän oli kokenut tarvetta kertoa viesteistä mutta kuitenkin oli myös poistanut ne siltä varalta että joku pääsisi ne näkemään. Taaskaan hän ei osannut oikein vastata mitään vaan keksi jonkin hätävalheen, eikä suuttunut minulle ollenkaan. Koko tapahtuma unohdettiin välittömästi. Mies väitti että ei loukkaantunut minulle siksi, että olin heti rehellinen ja tunnustin... Uskoin tämän mutta itse jäin myös miettimään, oliko viesteissä kenties ollut jotain minkä takia mies ei edes kehdannut suuttua utelustani. Aivan kuin hän olisi välittömästi ymmärtänyt, miksi tein niin tökerön tempun ja oli suorastaan myötätuntoinen, eikä vihainen.
Noh, asia käsiteltiin ja mies vakuutti minulle ettei menneisyys kiusaa häntä ja että minun ei tarvitse huolehtia tai olla mustasukkainen mistään. Luulin, että hän ei varmaan tuon jälkeen ole edes exän kanssa puhunut kunnes hän tuli taas samantapaisen oudon tunnustuksen kanssa luokseni ja kertoi miksi oli silloin poistanut viestiketjun muttei ollut kertonut tästä minulle. Syy oli, että exä oli samantien monen vuoden hiljaisuuden jälkeen jakanut ketjussa erittäin henkilökohtaisia ja intiimejä asioita, ja kertonut avoimesti miten huonosti hänellä menee elämässään. Sanoin että ymmärrän tämän. Sitten kysyin että onko tämä exä edelleen miehen mielessä välillä, mihin hän tokaisi välittömästi että "ei koskaan!". Samantien tämän jälkeen mies kuitenkin myönsi että he juttelevat facessa edelleen, mikä on täysin ristiriidassa miehen muiden puheiden kanssa. (1/2)
Kommentit (112)
Kaikkea_ei_voi_saada kirjoitti:
Haastava tilanne aloittajalla. Itse olen tekemisissä exäni kanssa. Tämä varmasti kuulostaa kornilta, mutta en lopeta yhteydenpitoa vaikka nyxäni niin pyysikin.
Tiedämme toistemme asiat ja tuemme toisiamme. Meillä on ystävyys jäljellä. Olemme olleet yhteydessä toisiimme erosta saakka. Kumpikin piti tiedon salassa nyxiltään, kunnes suhde oli siinä pisteessä että sen uskalsi kertoa. Hänen nyxänsä ei välittänyt asiasta. Piti paremminkin hyvänä, että emme riitele ja hauku toisiamme. Minun nyxäni ei sitä kestä, valitettavasti. Ero tulossa tämän asian vuoksi. Nyxäni on ilmiriidoissa monen vuoden jälkeen vielä exänsä kanssa, eikä ymmärrä miksi pystyn itse olemaan ystävä exäni kanssa.
Mutta sullehan on exä selvästi nykyistä tärkeämpi... Ero on tulossa mutta et silti suostu lopettaa yhteydenpitoa, koska yhteydenpidon jatkaminen on tärkeämpää kuin säilyttää nykyinen suhde? Toisaalta tuossa tilanteessa se ero onkin ainut oikea ratkaisu, koska nykyisen kumppanin kuuluu saada olla se ykkösvaihtoehto, ja se jonka eteen uhrataan muita hetkellisiä haluja. "Tiedämme toistemme asiat ja tuemme toisiamme", eikö noin puhuta yleensä siitä omasta rakkaasta eli nykyisestä suhteesta? Miksi oikeastaan edes erositte exän kanssa, jos hän on noin tärkeä? Vai onko toinen tullut jätetyksi vastentahtoisesti, ja uudet kumppanit ovat jotain mihin on täytynyt "tyytyä" koska se alkuperäinen rakkaus ei ole enää vaihtoehto...? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun poikaystäväs on kuin minä, pari vuotta sitten. Kunnollista puheensuodatinta ei ole koskaan ollut, häpeän itse kyllä tätä piirrettäni. Tein useampiakin aika ikäviä temppuja poikaystävälleni, joista 1 tilanne oli kuvaillun kaltainen. Suurin osa liittyi muihin miehiin, exiin, kavereihin, ja osa oli vielä ajattelemattomampaa settiä. Olin jotenkin hukassa elämäni suunnan suhteen, ja pelkäsin sitoutumista. Pidin kyllä uudesta poikaystävästäni suunnattomasti. Olin tuolloin ihan tiedostamaton siitä miten paljon mun sanat ja teot loukkasi toista.
Moni ystävä ja tuttava kyllä munkin poikaystävää varoittelivat ja kutsuivat minua monilla ei-niin mieltäylentävillä sanoilla.
Kumppani kuitenkin kesti mun oikkuilun, vaikka parit pahat riidat kärsittiinkin. En voi siis tässä edes tarpeeksi korottaa, miten kauhea kumppani olen ollut, omasta mielestäni. Muistutan myös että elin vaikeita aikoja.
Mutta meillä oli onneksi vahva molemminpuolinen yhteys suhteen alusta alkaen. Tarvitsin vain aikaa totuttautua. Kiintymys toiseen kasvoi ajan mittaan, enkä tunne enää koskaan epävarmuutta siitä, haluanko olla yhdessä; Se on päivänselvää. Kumppanini ei koskaan lakannut rakastamasta ja ei kuulemma ole katunut hetkeäkään että jäi, vaan olen kuulemma parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Arvostan ja rakastan häntä enemmän kuin ketään, hän oikeasti näki kaikki tahrat sielussani ja hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Ja päivä päivältä enemmän pystyn ja nautin olla kumppani jonka hän ansaitsee.
Meni aika pitkäksi mut..
Tiedät ainakin sen että poikaystäväs on välittävää ja syvästi tuntevaa tyyppiä, kun on tunteita vielä 10v sitten erottuakin kohtaan. Ei ole myöskään valehtelija, kertoo avoimesti ongelmistaan (ehkä liiankin).
Täällä palstalla aina kaikki huutelee, "et jätä se sika, laita vaihtoon"jne. Ja pilkataan toisia kirjoittajia, riidellään joka aiheesta. Jos toisella on esim. 1 x huono käyttäytymismalli, niin tuomitaan koko ihminen saman tien kelvottomaksi. Mun silmissäni ihmiset on ainutkertaisia taideteoksia ja pohjimmiltaan hyviä, tottakai jokaisesta löytyy piirteitä jotka tekee kaikkea muuta kuin miellyttää. Eiks pieni tippa rakkautta ja hyväksyntää ihmisiltä ihmisille tekisi maailmasta paljon kevyemmän elää?
Sori avautuminen, palstailu on herättäny mussa patoumia :)
Anyways, sen oon päätellyt että jos kaipaat parisuhteelta ennen kaikkea tasapainoa ja helppoutta niin laita sitten mies vaihtoon. Aina löytyy ihmisiä joilla on kaikki kunnossa ja elämä valmiiksi suunniteltu. Tai ainakin niitä jotka haluavat niin uskotella.
Tai sitten otat riskin ja päätät katsoa minne polku johtaa. :) Mahdollisesti heräät jokin päivä täynnä sydän täynnä rakkautta ja onnea siitä että löysit paljon enemmän kuin koskaan olit kuvitellut :)
Vierailija kirjoitti:
Sun poikaystäväs on kuin minä, pari vuotta sitten. Kunnollista puheensuodatinta ei ole koskaan ollut, häpeän itse kyllä tätä piirrettäni. Tein useampiakin aika ikäviä temppuja poikaystävälleni, joista 1 tilanne oli kuvaillun kaltainen. Suurin osa liittyi muihin miehiin, exiin, kavereihin, ja osa oli vielä ajattelemattomampaa settiä. Olin jotenkin hukassa elämäni suunnan suhteen, ja pelkäsin sitoutumista. Pidin kyllä uudesta poikaystävästäni suunnattomasti. Olin tuolloin ihan tiedostamaton siitä miten paljon mun sanat ja teot loukkasi toista.
Moni ystävä ja tuttava kyllä munkin poikaystävää varoittelivat ja kutsuivat minua monilla ei-niin mieltäylentävillä sanoilla.
Kumppani kuitenkin kesti mun oikkuilun, vaikka parit pahat riidat kärsittiinkin. En voi siis tässä edes tarpeeksi korottaa, miten kauhea kumppani olen ollut, omasta mielestäni. Muistutan myös että elin vaikeita aikoja.
Mutta meillä oli onneksi vahva molemminpuolinen yhteys suhteen alusta alkaen. Tarvitsin vain aikaa totuttautua. Kiintymys toiseen kasvoi ajan mittaan, enkä tunne enää koskaan epävarmuutta siitä, haluanko olla yhdessä; Se on päivänselvää. Kumppanini ei koskaan lakannut rakastamasta ja ei kuulemma ole katunut hetkeäkään että jäi, vaan olen kuulemma parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Arvostan ja rakastan häntä enemmän kuin ketään, hän oikeasti näki kaikki tahrat sielussani ja hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Ja päivä päivältä enemmän pystyn ja nautin olla kumppani jonka hän ansaitsee.Meni aika pitkäksi mut..
Tiedät ainakin sen että poikaystäväs on välittävää ja syvästi tuntevaa tyyppiä, kun on tunteita vielä 10v sitten erottuakin kohtaan. Ei ole myöskään valehtelija, kertoo avoimesti ongelmistaan (ehkä liiankin).
Täällä palstalla aina kaikki huutelee, "et jätä se sika, laita vaihtoon"jne. Ja pilkataan toisia kirjoittajia, riidellään joka aiheesta. Jos toisella on esim. 1 x huono käyttäytymismalli, niin tuomitaan koko ihminen saman tien kelvottomaksi. Mun silmissäni ihmiset on ainutkertaisia taideteoksia ja pohjimmiltaan hyviä, tottakai jokaisesta löytyy piirteitä jotka tekee kaikkea muuta kuin miellyttää. Eiks pieni tippa rakkautta ja hyväksyntää ihmisiltä ihmisille tekisi maailmasta paljon kevyemmän elää?
Sori avautuminen, palstailu on herättäny mussa patoumia :)Anyways, sen oon päätellyt että jos kaipaat parisuhteelta ennen kaikkea tasapainoa ja helppoutta niin laita sitten mies vaihtoon. Aina löytyy ihmisiä joilla on kaikki kunnossa ja elämä valmiiksi suunniteltu. Tai ainakin niitä jotka haluavat niin uskotella.
Tai sitten otat riskin ja päätät katsoa minne polku johtaa. :) Mahdollisesti heräät jokin päivä täynnä sydän täynnä rakkautta ja onnea siitä että löysit paljon enemmän kuin koskaan olit kuvitellut :)
Kiitos, tämä toi toivoa ja voisi olla mieheni suusta. Mutta osaatko sanoa mihin itse pyrit tuollaisella käytöksellä, onko noissa "mokailuissa" kuitenkin taustalla tunteita näihin ulkopuolisiin ihmisiin? Miksi mieheni esim. on etsinyt sen exänsä taas yhteyksiin? Onko kyseessä yleinen epävarmuus vai tunteet nimenomaan exäänsä kohtaan? Siinä olet oikeassa että mies on syvästi välittävää tyyppiä, mutta se välittäminen kuuluisi kohdistua nykyään kaikki minuun. En halua jakaa kumppanini rakkautta, eikä viestisi mielestäni selvittänyt tarpeeksi hyvin miksi sitä pitää jaella edelleen ympäriinsä. Sen ymmärrän, että jos ihminen on hukassa, sitä hakee alitajuisesti hyväksyntää ja välittämistä vähän joka suunnalta. Mutta sen hakeminen exältä on aika vaarallista, juuri siksi että siinä voi kummalla tahansa osapuolella leimahtaa ne romanttiset tunteet uudelleen eloon. Ja sitten ollaankin todella kusessa.
Aika varmasti auttaa, ja suhteemme hakee vielä roolejaan ja varmuuttaan pysyvyydestä, mutta kyllä minulla pienet hälytyskellot on jo soimassa jos exästä on tulossa yhtäkkiä kymmenen vuoden jälkeen miehen "uusi ystävä" ja siitä saadaan aina uutta riitaa aikaiseksi. Mieheni on tässä asiassa todella itsekäs tajuamattaan sitä itse, ja tuntuu että jos sallin tämän se antaa merkin siitä että näin suhteessamme voi toimia jatkossakin ja minusta alkaa ajan kuluessa muotoutumaan itsestäänselvyys ja miehen oikutteluille alistuva tossu. Se ei missään nimessä käy päinsä vaan aion vetää rajat selkeiksi ja jäädä suhteeseen vain jos siinä on molemminpuolinen kunnioitus kunnossa alusta saakka. En voi jäädä odottamaan oppiiko hän kunnioittamaan tunteitani ehkä kenties vuosien päästä, kun on löytänyt itsensä ja tajunnut miten minua rakastaa... Ap
Kyllä lähtökohtaisesti tuollainen jatkuva viestittely kuulostaa oudolle. Miksi pitää olla jatkuvassa yhteydessä exän kanssa jos kyseessä ei ole esim. yhteisen lapsen asioiden hoitaminen? On täysin eri asia jos kuulumisia vaihdetaan silloin tällöin vaikka kauppareissulla näkemisen yhteydessä, mutta on syytäkin hälytyskellojen soida jos "kuulumisia" vaihdetaan joka viikko ja samanaikaisesti kielletään minkään tason kaveruus. Todella outoa! Jos kyseessä olisi aito kaveruus niin kai siinä tapauksessa niitä kaverin lähettämien viestejä ei tarvitsisi poistaa. Kyllä sillä ihmisellä joku suurempi merkitystä hänen elämässään on jos hän sille jatkuvasti viestittelee "kuulumisiaan". Mitä luulet, mitä miehesi sanoisi jos sinä alkaisit viestittelemään jonkun exäsi tai menneisyydestäsi tutun ihmisen kanssa jonka kanssa et myönnä olevasi kaveri?
Vierailija kirjoitti:
Laitoin miehelle viestin että haluan ottaa nyt etäisyyttä ja miettiä asioita rauhassa. Kehotin myös miettimään syvemmin tuota suhdettaan exään ja sitä onko hän sittenkään exästä täysin yli vai ei, koska itse en halua olla suhteessa jossa exästä ei haluta päästää irti. Toki jos hän muutaman viikon jälkeen vaikuttaa siltä että on oikeasti tajunnut asian minunkin kannaltani ja osaa perustella käytöksensä paremmin, annan mahdollisuuden. Mutta jos exä ja yhteydenpito on edelleen tärkeämpää kuin minun riittämättömyyden tunteeni ja mies kokee edelleen minun yrittävän vain kontrolloida häntä saadakseni valtaa, tauko muuttuu varmaan eroksi. Ap
Oikein tehty. Mikä oli muuten miehen reaktio tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin miehelle viestin että haluan ottaa nyt etäisyyttä ja miettiä asioita rauhassa. Kehotin myös miettimään syvemmin tuota suhdettaan exään ja sitä onko hän sittenkään exästä täysin yli vai ei, koska itse en halua olla suhteessa jossa exästä ei haluta päästää irti. Toki jos hän muutaman viikon jälkeen vaikuttaa siltä että on oikeasti tajunnut asian minunkin kannaltani ja osaa perustella käytöksensä paremmin, annan mahdollisuuden. Mutta jos exä ja yhteydenpito on edelleen tärkeämpää kuin minun riittämättömyyden tunteeni ja mies kokee edelleen minun yrittävän vain kontrolloida häntä saadakseni valtaa, tauko muuttuu varmaan eroksi. Ap
Oikein tehty. Mikä oli muuten miehen reaktio tähän?
Kiitos. Vastasi ystävällisesti että tämä pieni tauko sopii. ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähtökohtaisesti tuollainen jatkuva viestittely kuulostaa oudolle. Miksi pitää olla jatkuvassa yhteydessä exän kanssa jos kyseessä ei ole esim. yhteisen lapsen asioiden hoitaminen? On täysin eri asia jos kuulumisia vaihdetaan silloin tällöin vaikka kauppareissulla näkemisen yhteydessä, mutta on syytäkin hälytyskellojen soida jos "kuulumisia" vaihdetaan joka viikko ja samanaikaisesti kielletään minkään tason kaveruus. Todella outoa! Jos kyseessä olisi aito kaveruus niin kai siinä tapauksessa niitä kaverin lähettämien viestejä ei tarvitsisi poistaa. Kyllä sillä ihmisellä joku suurempi merkitystä hänen elämässään on jos hän sille jatkuvasti viestittelee "kuulumisiaan". Mitä luulet, mitä miehesi sanoisi jos sinä alkaisit viestittelemään jonkun exäsi tai menneisyydestäsi tutun ihmisen kanssa jonka kanssa et myönnä olevasi kaveri?
Niinpä. Jos olisi kyse oikeasti vain vilpittömästä ystävyydestä, minunkaan mielestäni miehen ei ensinnäkään olisi tarvinnut a) poistaa viestejä välittömästi vain niiden henkilökohtaisen sisällön takia (jos exä kertoi vain omasta elämästään, miksi mieheni olisi hänen asioitaan kohtaan niin suojeleva/muuten vaan niin peloissaan että poistaisi viestit omasta puhelimestaan, varsinkin jos miehen vastaukset avautumisiin ovat olleet puhtaasti ystävällisiä), b) valehdella ensin viestien poistamisen syystä jos sille olisi ollut noin selkeä selitys olemassa, c) väittää paniikinomaisesti ettei koskaan edes ajattele koko exää, vaikka oikeasti juttelee facessa (kavereiden ajattelusta ei pitäisi tuntea mitään sellaista syyllisyyttä että kumppanille täytyisi väittää etteivät he koskaan käy mielessä, myöskin on outoa että mies ei muka ajattele exäänsä "koskaan" mutta etsi hänet silti ensimmäisenä fb-kavereihinsa luotuaan pitkästä aikaa sinne profiilin) ja d) tunnustaa näitä asioita kumppanille hieman epämääräisesti syyllisen oloisena.
Mies ei ole myöskään kertaakaan käyttänyt termiä ystävä tai kaveri, hän ei sano että "rakastan exiäni ikuisesti kavereina" vaan hokee vain sitä kuinka rakkaus pysyy ja kuinka hän tulisi minuakin rakastamaan aina vaikka eroaisimme. Hänen mielestään olisi ilmeisesti myös ok että mekin pitäisimme edelleen yhteyttä, vaikka eroaisimme ja löytäisimme uudet kumppanit. Tähän minä taas sanoin, että jos niin ikävästi kävisi että ero nyt tulisi, olettaisin ettemme enää olisi tekemisissä koska romanttiset tunteet olisivat edelleen olemassa emmekä me tuskin olisi eronneet vain siksi että rakkaus muuttui ystävyydeksi. Minusta olisi mieheni kuvitteellista uutta tyttöystävää kohtaa väärin, jos mies siirtyisi eteenpäin mutta silti vaihtaisimme kuulumisia ja mies olisi kiinnostunut tukemaan minua elämäni huolissa. Olettaisin tuollaisessa tilanteessa, ettei mieheni ole selvästikään päässyt vielä yli minusta ja erostamme kun lisäilee minua somessa kaveriksi vaikka uusi tyttöystäväkin on vasta löytynyt. Suorastaan säälisin uutta naista kun miettisin että minä pyörin hänellä edelleen mielessä, eikä mies ole niin kiireinen uuden rakkaansa kanssa että viestittelisi vain hänelle. Huoh.... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea_ei_voi_saada kirjoitti:
Haastava tilanne aloittajalla. Itse olen tekemisissä exäni kanssa. Tämä varmasti kuulostaa kornilta, mutta en lopeta yhteydenpitoa vaikka nyxäni niin pyysikin....Minun nyxäni ei sitä kestä, valitettavasti. Ero tulossa tämän asian vuoksi. Nyxäni on ilmiriidoissa monen vuoden jälkeen vielä exänsä kanssa, eikä ymmärrä miksi pystyn itse olemaan ystävä exäni kanssa.
Mutta sullehan on exä selvästi nykyistä tärkeämpi... Ero on tulossa mutta et silti suostu lopettaa yhteydenpitoa, koska yhteydenpidon jatkaminen on tärkeämpää kuin säilyttää nykyinen suhde? Toisaalta tuossa tilanteessa se ero onkin ainut oikea ratkaisu, koska nykyisen kumppanin kuuluu saada olla se ykkösvaihtoehto, ja se jonka eteen uhrataan muita hetkellisiä haluja. "Tiedämme toistemme asiat ja tuemme toisiamme", eikö noin puhuta yleensä siitä omasta rakkaasta eli nykyisestä suhteesta? Miksi oikeastaan edes erositte exän kanssa, jos hän on noin tärkeä? Vai onko toinen tullut jätetyksi vastentahtoisesti, ja uudet kumppanit ovat jotain mihin on täytynyt "tyytyä" koska se alkuperäinen rakkaus ei ole enää vaihtoehto...? AP
En ole tuon ekan viestin kirjoittaja, kommentoinpahan nyt vaan omasta näkökulmastani.
Mulle ex on tärkeä kaveri. Voin jopa sanoa, että ystävä. Erostamme on vuosia, mutta tapaamme säännöllisesti, käydään vaikka syömässä tai lenkillä ja ollaan kierretty festareilla ja reissattu ulkomailla jne. Se, että meillä on joskus ollut parisuhde, ei ole mielestäni enää pitkään aikaan ollut oleellista. Kumpikaan ei missään tapauksessa halua toista takaisin ja voimme tosiaan vetää etelänlomalla kännit ja painua samaan hotellihuoneeseen nukkumaan eikä missään tapauksessa koskaan tapahdu mitään seksuaalissävytteistä. Suhteemme on aivan täysin sisarellinen ja minusta olisi lähinnä inhottavaa ja luonnotonta ajatella seksiä/suutelua tms hänen kanssaan. Ja hänellä sama juttu, minä en saa hänen viisariaan värähtämään, ei sitten ollenkaan.
Ex on ollut mulle hyvä ystävä monta vuotta ja on monin tavoin hieno kaveri, me vaan emme sovi parisuhteeseen keskenämme.
Jos nyt joku poikaystäväehdokas alkaisi vaatia, että minun on katkaistava välit exään, katkaisisin välit tuohon vaatijaan. Ihan samalla tavalla kuin katkaisisin välit poikaystäväehdokkaaseen, joka vaatisi minua katkaisemaan välit johonkuhun naispuoliseen kaveriini.
Mulla on elämässä 3 ihmistä, jotka lasken ystäväkseni ja siihen päälle pari kaveria, joita näen ehkä kerran vuodessa. Enkä todellakaan heistä ketään heivaisi mustasukkaisen miehen mieliksi.
Ymmärrän toki, että epävarman ihmisen mielestä kuvioissa jollain tapaa oleva ex voi olla uhkaava ajatus, mutta kun tiedän omat motiivini ja sen ettei meidän väleissä ole mitään jännitettä/toiveikkuutta/entä jos -ajatusta, niin edellytän kyllä parisuhteissani sitäkin, että kumppanini pitää minua lähtökohtaisesti luotettavana ihmisenä eikä minään kierona lorttona jota pitää vahtia jottei se lähde toisen matkaan. Ja kyllä, joku muutaman viikon/kuukauden/vuoden kuvioissa ollut poikaystävä jää kakkoseksi jos lähdetään vertaamaan yli 10 vuotta kantaneisiin ystävyyssuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea_ei_voi_saada kirjoitti:
Haastava tilanne aloittajalla. Itse olen tekemisissä exäni kanssa. Tämä varmasti kuulostaa kornilta, mutta en lopeta yhteydenpitoa vaikka nyxäni niin pyysikin....Minun nyxäni ei sitä kestä, valitettavasti. Ero tulossa tämän asian vuoksi. Nyxäni on ilmiriidoissa monen vuoden jälkeen vielä exänsä kanssa, eikä ymmärrä miksi pystyn itse olemaan ystävä exäni kanssa.
Mutta sullehan on exä selvästi nykyistä tärkeämpi... Ero on tulossa mutta et silti suostu lopettaa yhteydenpitoa, koska yhteydenpidon jatkaminen on tärkeämpää kuin säilyttää nykyinen suhde? Toisaalta tuossa tilanteessa se ero onkin ainut oikea ratkaisu, koska nykyisen kumppanin kuuluu saada olla se ykkösvaihtoehto, ja se jonka eteen uhrataan muita hetkellisiä haluja. "Tiedämme toistemme asiat ja tuemme toisiamme", eikö noin puhuta yleensä siitä omasta rakkaasta eli nykyisestä suhteesta? Miksi oikeastaan edes erositte exän kanssa, jos hän on noin tärkeä? Vai onko toinen tullut jätetyksi vastentahtoisesti, ja uudet kumppanit ovat jotain mihin on täytynyt "tyytyä" koska se alkuperäinen rakkaus ei ole enää vaihtoehto...? AP
En ole tuon ekan viestin kirjoittaja, kommentoinpahan nyt vaan omasta näkökulmastani.
Mulle ex on tärkeä kaveri. Voin jopa sanoa, että ystävä. Erostamme on vuosia, mutta tapaamme säännöllisesti, käydään vaikka syömässä tai lenkillä ja ollaan kierretty festareilla ja reissattu ulkomailla jne. Se, että meillä on joskus ollut parisuhde, ei ole mielestäni enää pitkään aikaan ollut oleellista. Kumpikaan ei missään tapauksessa halua toista takaisin ja voimme tosiaan vetää etelänlomalla kännit ja painua samaan hotellihuoneeseen nukkumaan eikä missään tapauksessa koskaan tapahdu mitään seksuaalissävytteistä. Suhteemme on aivan täysin sisarellinen ja minusta olisi lähinnä inhottavaa ja luonnotonta ajatella seksiä/suutelua tms hänen kanssaan. Ja hänellä sama juttu, minä en saa hänen viisariaan värähtämään, ei sitten ollenkaan.
Ex on ollut mulle hyvä ystävä monta vuotta ja on monin tavoin hieno kaveri, me vaan emme sovi parisuhteeseen keskenämme.
Jos nyt joku poikaystäväehdokas alkaisi vaatia, että minun on katkaistava välit exään, katkaisisin välit tuohon vaatijaan. Ihan samalla tavalla kuin katkaisisin välit poikaystäväehdokkaaseen, joka vaatisi minua katkaisemaan välit johonkuhun naispuoliseen kaveriini.
Mulla on elämässä 3 ihmistä, jotka lasken ystäväkseni ja siihen päälle pari kaveria, joita näen ehkä kerran vuodessa. Enkä todellakaan heistä ketään heivaisi mustasukkaisen miehen mieliksi.
Ymmärrän toki, että epävarman ihmisen mielestä kuvioissa jollain tapaa oleva ex voi olla uhkaava ajatus, mutta kun tiedän omat motiivini ja sen ettei meidän väleissä ole mitään jännitettä/toiveikkuutta/entä jos -ajatusta, niin edellytän kyllä parisuhteissani sitäkin, että kumppanini pitää minua lähtökohtaisesti luotettavana ihmisenä eikä minään kierona lorttona jota pitää vahtia jottei se lähde toisen matkaan. Ja kyllä, joku muutaman viikon/kuukauden/vuoden kuvioissa ollut poikaystävä jää kakkoseksi jos lähdetään vertaamaan yli 10 vuotta kantaneisiin ystävyyssuhteisiin.
Saattaisin ymmärtääkin tämän jos tilanteessamme mies olisi ollut exänsä kanssa ystävä kokoajan, jo ennen seurusteluamme. Mutta he eivät koskaan ole olleet ystäviä, eivätkä tekemisissä 10 vuoteen. Ei toista enää edes tunne, jos ei ole kymmeneen vuoteen tuntenut. Ja mies päätti kaivaa exän esiin vasta kun olimme seurustelleet puoli vuotta, ennen tätä hän ei ollut koskaan puhunut koko naisesta eikä nykyäänkään väitä että haluaisi exästä varsinaisesti ystävää. Tiedän myös että exä oli se joka mieheni jätti, ja mieheni on jollain tasolla häntä jäänyt kaipaamaan. Viisari siis kyllä aivan varmasti tässä tapauksessa värähtäisi, jos he lähtisivät yhdessä bailaamaan ja päätyisivät samaan hotellihuoneeseen yöksi. Kuvailemasi tarina on ihan täysin eri tilanne. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea_ei_voi_saada kirjoitti:
Haastava tilanne aloittajalla. Itse olen tekemisissä exäni kanssa. Tämä varmasti kuulostaa kornilta, mutta en lopeta yhteydenpitoa vaikka nyxäni niin pyysikin....Minun nyxäni ei sitä kestä, valitettavasti. Ero tulossa tämän asian vuoksi. Nyxäni on ilmiriidoissa monen vuoden jälkeen vielä exänsä kanssa, eikä ymmärrä miksi pystyn itse olemaan ystävä exäni kanssa.
Mutta sullehan on exä selvästi nykyistä tärkeämpi... Ero on tulossa mutta et silti suostu lopettaa yhteydenpitoa, koska yhteydenpidon jatkaminen on tärkeämpää kuin säilyttää nykyinen suhde? Toisaalta tuossa tilanteessa se ero onkin ainut oikea ratkaisu, koska nykyisen kumppanin kuuluu saada olla se ykkösvaihtoehto, ja se jonka eteen uhrataan muita hetkellisiä haluja. "Tiedämme toistemme asiat ja tuemme toisiamme", eikö noin puhuta yleensä siitä omasta rakkaasta eli nykyisestä suhteesta? Miksi oikeastaan edes erositte exän kanssa, jos hän on noin tärkeä? Vai onko toinen tullut jätetyksi vastentahtoisesti, ja uudet kumppanit ovat jotain mihin on täytynyt "tyytyä" koska se alkuperäinen rakkaus ei ole enää vaihtoehto...? AP
En ole tuon ekan viestin kirjoittaja, kommentoinpahan nyt vaan omasta näkökulmastani.
Mulle ex on tärkeä kaveri. Voin jopa sanoa, että ystävä. Erostamme on vuosia, mutta tapaamme säännöllisesti, käydään vaikka syömässä tai lenkillä ja ollaan kierretty festareilla ja reissattu ulkomailla jne. Se, että meillä on joskus ollut parisuhde, ei ole mielestäni enää pitkään aikaan ollut oleellista. Kumpikaan ei missään tapauksessa halua toista takaisin ja voimme tosiaan vetää etelänlomalla kännit ja painua samaan hotellihuoneeseen nukkumaan eikä missään tapauksessa koskaan tapahdu mitään seksuaalissävytteistä. Suhteemme on aivan täysin sisarellinen ja minusta olisi lähinnä inhottavaa ja luonnotonta ajatella seksiä/suutelua tms hänen kanssaan. Ja hänellä sama juttu, minä en saa hänen viisariaan värähtämään, ei sitten ollenkaan.
Ex on ollut mulle hyvä ystävä monta vuotta ja on monin tavoin hieno kaveri, me vaan emme sovi parisuhteeseen keskenämme.
Jos nyt joku poikaystäväehdokas alkaisi vaatia, että minun on katkaistava välit exään, katkaisisin välit tuohon vaatijaan. Ihan samalla tavalla kuin katkaisisin välit poikaystäväehdokkaaseen, joka vaatisi minua katkaisemaan välit johonkuhun naispuoliseen kaveriini.
Mulla on elämässä 3 ihmistä, jotka lasken ystäväkseni ja siihen päälle pari kaveria, joita näen ehkä kerran vuodessa. Enkä todellakaan heistä ketään heivaisi mustasukkaisen miehen mieliksi.
Ymmärrän toki, että epävarman ihmisen mielestä kuvioissa jollain tapaa oleva ex voi olla uhkaava ajatus, mutta kun tiedän omat motiivini ja sen ettei meidän väleissä ole mitään jännitettä/toiveikkuutta/entä jos -ajatusta, niin edellytän kyllä parisuhteissani sitäkin, että kumppanini pitää minua lähtökohtaisesti luotettavana ihmisenä eikä minään kierona lorttona jota pitää vahtia jottei se lähde toisen matkaan. Ja kyllä, joku muutaman viikon/kuukauden/vuoden kuvioissa ollut poikaystävä jää kakkoseksi jos lähdetään vertaamaan yli 10 vuotta kantaneisiin ystävyyssuhteisiin.
Avautumisesi on täysin turha tähän keskusteluun. Näissä missä jutellaan eksien välisestä ystävyydestä, tulee aina joku kertomaan tuon saman "uniikin näkökulman". Ketään ei kiinnosta, koska tässä tilanne on aivan toinen. Minullakin on ex josta voin 100 % varmasti sanoa ettei meidän välillä tulisi enää ikinä olemaan mitään, mutta en halua häntä roikottaa elämässäni koska nykyiselle miehelle se ei ole mielestäni oikein. Ei se ole epävarmasta puolisosta kiinni, vaan periaatteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea_ei_voi_saada kirjoitti:
Haastava tilanne aloittajalla. Itse olen tekemisissä exäni kanssa. Tämä varmasti kuulostaa kornilta, mutta en lopeta yhteydenpitoa vaikka nyxäni niin pyysikin.
Tiedämme toistemme asiat ja tuemme toisiamme. Meillä on ystävyys jäljellä. Olemme olleet yhteydessä toisiimme erosta saakka. Kumpikin piti tiedon salassa nyxiltään, kunnes suhde oli siinä pisteessä että sen uskalsi kertoa. Hänen nyxänsä ei välittänyt asiasta. Piti paremminkin hyvänä, että emme riitele ja hauku toisiamme. Minun nyxäni ei sitä kestä, valitettavasti. Ero tulossa tämän asian vuoksi. Nyxäni on ilmiriidoissa monen vuoden jälkeen vielä exänsä kanssa, eikä ymmärrä miksi pystyn itse olemaan ystävä exäni kanssa.
No, minusta sinä olet vähän ääliö. OIkeesti, eikös sen nyxän pitäisi olla se luotetuin ja läheinen ystävä...? MInusta aika loukkaavaa tuollainen.
Suhteesta saa sen minkä siihen antaa. Jos pitää seukkailla exien kanssa, niin ei siitä nykyisestä suhteesta kovin hyvää voi tulla. Ja varsinkin jos se exä-suhde loukkaa nykyistä puolisoa, on vähintäänkin toisen kunnioittamista luopua sellaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistuisiko yhteinen lounas, siis sinä AP, miehesi ja tämä eksä? Vai onko mahdoton ajatuksenakin? Jotenkin se on niin, että jos miehesi haluaa tämän eksän elämäänsä takaisin ja te jatkatte edelleen parisuhdettanne, pitäisi miehesi, kohtuuden nimessä, tutustuttaa teidät edes jollakin tasolla toisiinne. Jos mies ei halua teidän tutustuvan, miehesi pitäisi vastavuoroisesti hyväksyä, että sinulla on vastakkaista sukupuolta olevia tärkeitä ystäviä tai eksiä, joiden kanssa pidät säännöllistä yhteyttä, mutta joita hän ei tunne.
Eksä asuu niin kaukana, ettei onnistu lounaat. En muutenkaan näkisi siinä mitään järkeä, tuskin kukaan meistä haluaisi tavata kolmistaan. Minä olisin kolmas pyörä jos he puhuvat henkilökohtaisia asioita ja muistelevat menneitä... Enkä minä oikein tahtoisi nyt väkisin alkaa kaivelemaan jotain omia eksiä esiin, vain sen takia että voisin näpäyttää miestä. Olen ihan erilainen ihminen tässä asiassa kuin mieheni, eli kun pääsen yli jostain aion todellakin pitää etäisyyttä enkä lisäile menneisyyden tyyppejä edes somessa vaikka he joskus olisivatkin mielessä tai muistelisin hyvällä. AP
Jos olisin sinä, sanoisin että minä tai exä. Siinähän se selviäisi totuus. Eksille sanotaan hyvästi, jotta päästään elämässä eteenpäin. Paitsi niille joiden kans on lapsia. Parisuhde perustuu toisen kunnioitukseen, ja hyvän haluamiseen hänelle. MInä en jatkaisi tuollaisessa suhteessa, menköön takaisin exänsä luo. Sitähän se eksä varmaan yrittääkin. Ällöttävä mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistuisiko yhteinen lounas, siis sinä AP, miehesi ja tämä eksä? Vai onko mahdoton ajatuksenakin? Jotenkin se on niin, että jos miehesi haluaa tämän eksän elämäänsä takaisin ja te jatkatte edelleen parisuhdettanne, pitäisi miehesi, kohtuuden nimessä, tutustuttaa teidät edes jollakin tasolla toisiinne. Jos mies ei halua teidän tutustuvan, miehesi pitäisi vastavuoroisesti hyväksyä, että sinulla on vastakkaista sukupuolta olevia tärkeitä ystäviä tai eksiä, joiden kanssa pidät säännöllistä yhteyttä, mutta joita hän ei tunne.
Eksä asuu niin kaukana, ettei onnistu lounaat. En muutenkaan näkisi siinä mitään järkeä, tuskin kukaan meistä haluaisi tavata kolmistaan. Minä olisin kolmas pyörä jos he puhuvat henkilökohtaisia asioita ja muistelevat menneitä... Enkä minä oikein tahtoisi nyt väkisin alkaa kaivelemaan jotain omia eksiä esiin, vain sen takia että voisin näpäyttää miestä. Olen ihan erilainen ihminen tässä asiassa kuin mieheni, eli kun pääsen yli jostain aion todellakin pitää etäisyyttä enkä lisäile menneisyyden tyyppejä edes somessa vaikka he joskus olisivatkin mielessä tai muistelisin hyvällä. AP
Jos olisin sinä, sanoisin että minä tai exä. Siinähän se selviäisi totuus. Eksille sanotaan hyvästi, jotta päästään elämässä eteenpäin. Paitsi niille joiden kans on lapsia. Parisuhde perustuu toisen kunnioitukseen, ja hyvän haluamiseen hänelle. MInä en jatkaisi tuollaisessa suhteessa, menköön takaisin exänsä luo. Sitähän se eksä varmaan yrittääkin. Ällöttävä mies.
itse en kyllä saanut sellaista kuvaa että eksä yrittää saada ap:n miestä itselleen...
Kirjotin pitkän jutun tästä aiheesta, mutta en vielä lähettänyt sitä. Vedänkö pohjat, jos kerron vaimoni pitäneen exäänsä selkäni takana yhteyttä viimeiset 16 vuotta..?
On todella outoa viestitellä ihmiselle jota ei lue mukaan edes kaveripiiriin. Olisiko ketjun aloittajan miehelle tässä tapauksessa ihan normaalia että ketjun aloittaja alkaisi viestittelemään täysin tuntemattomalle miehelle ja ilmoittaisi että ei sillä viestittelykumppanilla ole mitään merkitystä hänen elämässään, ei se ole edes kaveri. En usko että olisi.
Monet vastaajat ovat selostaneet jääneensä exän kanssa ystäviksi ja olleet vuosia ihan bestiksiä viisarinkaan värähtämättä blaablaa.
Mutta nyt onkin kyse jätetystä miehestä, joka ottaa yhteyttä exäänsä 10 vuoden tauon jälkeen, jo uudessa parisuhteessa ollessaan.
Ihan eri asia ja kummastelen tuon miehen käytöstä kovasti. Taukokin ap:n kanssa otettiin kepeästi vastaan.
Jos ihminen ei ole mielessä koskaan, kuten ilmaisit että miehesi on tokaissut "ei koskaan!", niin miksi ihmeessä sellaisen ihmisen kanssa tarvitsee viestitellä ja miten se viestittely tapahtuu jos sitä kohdehenkilöä ei oikeasti mieti? Miehesi ei puhu totta. Älä ole suhteessa missä sinulle ei kerrota asioita niinkuin ne aidosti ovat.
Haastava tilanne aloittajalla. Itse olen tekemisissä exäni kanssa. Tämä varmasti kuulostaa kornilta, mutta en lopeta yhteydenpitoa vaikka nyxäni niin pyysikin.
Tiedämme toistemme asiat ja tuemme toisiamme. Meillä on ystävyys jäljellä. Olemme olleet yhteydessä toisiimme erosta saakka. Kumpikin piti tiedon salassa nyxiltään, kunnes suhde oli siinä pisteessä että sen uskalsi kertoa. Hänen nyxänsä ei välittänyt asiasta. Piti paremminkin hyvänä, että emme riitele ja hauku toisiamme. Minun nyxäni ei sitä kestä, valitettavasti. Ero tulossa tämän asian vuoksi. Nyxäni on ilmiriidoissa monen vuoden jälkeen vielä exänsä kanssa, eikä ymmärrä miksi pystyn itse olemaan ystävä exäni kanssa.