Lue keskustelun säännöt.
Miehet muuttuu seurustelun edetessä huutaviksi ja vihaisiksi. Vika minussa vai miehessä?
30.09.2017 |
Kirjoitan tänne saadakseni näkökulmia että teenkö minä jotain väärin vai valitsenko vääriä miehiä vai mikä tässä voisi olla. Olen siis 16-vuotiaana alkanut seurustelemaan ja sen miehen kanssa olin pitkään, edettiin avioliittoonkin, lapsia ei kuitenkaan saatu. Se suhde oli pitkään hyvä suhde, jossa kumpikaan ei huutanut eikä ollut mitenkään erityisen vihainen, toki jotain pientä kinaa oli joskus mutta ne puhuttiin läpi ja sovittiin. Päädyttiin kuitenkin eroon, mutta siitä pitkästä suhteesta minulle jäi sellainen positiivinen käsitys, että miehet ei huuda kamalasti tai räyhää usein. Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, niin kokemusta muista kuin hänestä ei oikein ollut kun erosin, ja jossain vaiheessa aloin eronneena etsimään uutta seuraa.
Nyt minulla on takana kolme parin vuoden parisuhdetta, joissa on kaikissa käynyt vähän samoin. Suhde alkaa hyvin, ja yhdessäolo sujuu hyvin. Kunnes kovimman ihastuksen laannuttua mies alkaa huutamaan minulle. Räyhäämään pikkuasioista. Minulle on noissa kolmessa suhteessa mies raivonnut ja huutanut mm. siitä, että sanoin mielipiteeni, kun hän sitä kysyi (mutta ilmeisesti mielipiteeni oli hänen mielestään väärä), ja siitä että en ole osannut tehdä jotain asiaa (jota en ole koskaan ennen tosin tehnyt, joten en tietenkään heti osaa), ja siitä että en ole pyytämättä älynnyt hoitaa miehen puolesta jotain kotihommaa, siitä että en ole ollut valmis muuttamaan nopeasti yhteen jne jne. Ymmärrän, että mielipiteeni saattaa ärsyttää, jos se on eri kuin toivoi, mutta en ymmärrä miksi siitä seuraa vartin karjumiskohtaus. Ja huutamisella tarkoitan, että mies huutaa oikeasti vihaisena ja kovaa. Ihmettelen nyt ihan kauheasti sitä, että miten sen pitkän hyvän suhteen jälkeen on vastaan tullut kolme tällaista raivoajaa.
Aiheutanko siis itse miehissä tuollaisia huutamiskohtauksia, vaikka en tiedä yhtään että miten? En itse huuda enkä räyhää vaan olen aika rauhallinen ihminen. En nalkuta, en kettuile, en leiki mykkäkoulua. Tietenkin minussa on vikoja, mutta ei mielestäni sellaisia, että ne provosoisi kamalaa vihaisuutta. Tai sitten en vain ymmärrä mitä teen väärin. Vai olenko jostain syystä onnistunut nyt eronneena kohtaamaan vain miehiä, jotka räyhäävät pikkuasioista? Osaako joku auttaa?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ajatuskin AV-palstalla jos sukupuolet olisi toisinpäin :)
Miehellä kaikki neljä naistaan ovat räyhänneet, mitä luulette että veikattaisiin syyksi?
Tietämättä taustoja sanoisin, että naisten syy. Sen syy, joka räyhää. Mahdolliset parisuhteen ongelmat pitää kyetä selvittämään ilman räyhäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä syyt ovat aiheuttaneet raivokohtauksen? Yksi oli ettei ap ollut valmis muuttamaan yhteen, mitkä ovat muut syyt?
Ihan mahdotonta kenenkään arvailla miksi miehet raivoavat ellei syitä raivokohtaustilanteisiin kuvata. Syyhän voi olla muutoin huono tuuli, matalapaine, auringonpilkut, feromonit jne.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt ovat aiheuttaneet raivokohtauksen? Yksi oli ettei ap ollut valmis muuttamaan yhteen, mitkä ovat muut syyt?
Ihan mahdotonta kenenkään arvailla miksi miehet raivoavat ellei syitä raivokohtaustilanteisiin kuvata. Syyhän voi olla muutoin huono tuuli, matalapaine, auringonpilkut, feromonit jne.
Yritän muistella tähän esimerkkejä noista kolmesta suhteesta:
-olimme katselemassa miehelle polkupyörää kaupoista, ja mies tykästyi erääseen pyörään ja halusi välttämättä kuulla mielipiteeni. Sanoin hänelle, että kiva pyörä, mutta mielestäni sinun tarpeisiin sopisi paremmin tämä eräs toinen pyörä ja perustelin miksi. Mies meni hiljaiseksi, ja matkalla hänen kotiinsa alkoi huutokohtaus siitä että miksi sanoin mielipiteeni, pilasin kaiken ja kuka oikein kuvittelen olevani kun sanon hänelle mielipiteeni, hän ei halua koskaan kuulla mielipiteitäni.
-Lupauduin auttamaan miestä hänen kodin remontissa, kun hän kovin pyysi, vaikka sanoin että en ole koskaan remontoinut mitään. No en sitten osannut tehdä remonttia ilman ohjeita enkä tiennyt kaikkien työkalujen nimiä jne, niin tuli hirveä raivokohtaus siitä, että en osaa ja miten voin olla niin paska että en osaa ja olen pilannut suunnilleen koko remontin kun en osaa (vaikka oikeasti siis en pilannut mitään vaan kysyin vain ohjeita).
-Suunnittelimme hotelliviikonloppua, ja mies kysyi minne haluaisin mennä. Sanoin yhden kaupungin ehdotukseksi, ja että muutkin käy, jos hänellä on hyviä ideoita. Sain siitäkin huutoa (itse asiassa parin päivän huudon) kun kuulemma teen asiat kamalan vaikeiksi. Yritin kysyä millä tavalla vaikeiksi, kun teen oman mieleni mukaisen ehdotuksen ja kerron että muutkin vaihtoehdot käy hyvin. En saanut siihen vastausta vaan lisää huutoa siitä miten hankala ihminen olen. Olin aivan ymmälläni.
- Olimme sopineet, että vietämme juhannusta yhdessä, mutta tarkempia suunnitelmia ei oltu lyöty lukkoon. Mies kertoi viisi päivää ennen juhannusta, että olikin eilen ilmoittanut kaverilleen, että menee sen kaverin kanssa saareen. Olin siitä hämmästynyt ja pettynyt ja ihmettelin ääeen, että mehän oltiin jo sovittu että ollaan yhdessä juhannus, niin muutamassa sekunnissa alkoi miehen huuto, että olen ihan hullu kun yritän rajoittaa hänen menemisiä.
Ap.
Tuo nyt vain on sitä seurustelua ja oppimaan tuntemista. Otat riskin, tutustut, ja joskus onnistuu, joskus pettyy. Älä ota noin vakavasti! Seuraavan miehen kohdalla voisit sanoa jo heti aluksi, että et kykene olemaan huutajan ja raivoajan kanssa. Keskustelette siitä sitten. Jos mies on rehellinen, hän joko ei ole huutaja, tai hän alkaa miettimään miten pääsisi huutamistavastaan eroon koska ei halua sinua menettää, tai sitten hän valehtelee ettei ole huutaja, mutta paljastaa itsensä kyllä ajan myötä. tuo 3/3 eron jälkeen ei oikeasti edes ole mitenkään paljon, menee vielä ihan sattuman piikkiin. Itselläni on ollut kaikki ennen tätä nykyistä jotenkin ihan viallisisa sitten loppupeleissä. Tämänhetkisestä 2v suhteesta ei ole pajastunut mitään mitä en olisi jo etukäteen tiennyt. Kohdallani prosenttiosuus on siis paljon isompi, eikä minussa ollut mitään vikaa. Sen todistaa tämä nykyinen suhteeni joka on tasapainoinen ja normaali.
Kirjoituksessasi imartelet omaa käytöstäsi. Taidat olla jonkun sortin narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksessasi imartelet omaa käytöstäsi. Taidat olla jonkun sortin narsisti.
Voisitko ystävällisesti perustella väitteesi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt ovat aiheuttaneet raivokohtauksen? Yksi oli ettei ap ollut valmis muuttamaan yhteen, mitkä ovat muut syyt?
Ihan mahdotonta kenenkään arvailla miksi miehet raivoavat ellei syitä raivokohtaustilanteisiin kuvata. Syyhän voi olla muutoin huono tuuli, matalapaine, auringonpilkut, feromonit jne.
Kyllä on kauheaa joutua elämään ympäristössä jossa kaukainen random auringonpilkku aiheuttaa raivarin.
Eikö olisi parempi niin päin että se räyhääjä menis vaikka terapiaan ratkomaan syitä käytökselleen.
Olen sellaisessa ilmapiirissä lapsuuteni elänyt, koskaan mikään ei ollut isäni vika ja päivittäinen räyhääminen oli täysin oikeutettua. Oli myös väkivaltainen ja senkin jollain oikeutti. Elämä oli yhtä munankuorilla kävelyä.
Sanon että syynä on luonnevika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksessasi imartelet omaa käytöstäsi. Taidat olla jonkun sortin narsisti.
Voisitko ystävällisesti perustella väitteesi. Ap.
Nämä provot on sadisteja joiden elämäntehtävänä on kaataa paskaa muiden niskaan, älä välitä näistä. Ovat pilanneet monta ketjua. Parempi olla vastaamatta näille ollenkaan.
Veikkaan, että vedät puoleesi tietyn luonteisia miehiä. Erilaiset luonnetyypit reagoivat erilaiseen käytökseen eri tavalla, joten ei varmasti ole kyse pelkästään sinusta. Kaikki ihmiset eivät huuda ja raivoa, vaikka heille tekisi mitä, toiset huutavat, raivoavat ja lyövätkin, vaikkei heille tekisi tai sanoisi yhtään mitään. Ehkä he ovat alkuun nähneet sinussa helpon kumppanin, jolla ei ole omia mielipiteitä, ja ovat valinneet sinut, koska heidän egonsa ei kestä tasavertaisuutta toisen ihmisen kanssa. Siksi he kokevat olonsa uhatuksi kanssasi ja joutuvat turvautumaan ihmislapsen alkeellisiin puolustusmekanismeihin, kuten raivoamiseen. Ehkä he ovat esimerkiksi suhteessaan vanhempiinsa tottuneet aina saamaan mitä haluavat, äiti ei ole kyseenalaistanut, äiti on aina ollut pojalleen mieliksi. Ehkä vedät siis puoleesi aikuistumiseltaan keskeneräisiä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma eksäni oli samanlainen. Hän myös saattoi alkaa huutaa milloin mistäkin, että olen mm pilannut hänen viikonloppunsa, lomansa ym. Saattoi myös ihan yhtäkkiä saada kilarit jostain oikeasti pienestä asiasta, huutaen käski minun mm painua vittuun, milloin olin vitun ämmä, vitun tyhmä tai jotain muuta. Ensimmäisen vuoden ajan hän oli ihana, sitten alkoi tämä käytös.
Hän myös säännöllisesti huutaen heitti minut ulos kotoaan, sen jälkeen piti useamman päivän mykkäkoulua, ei vastannut viesteihin tai muutakaan. Ja lopulta kun hänelle sopi, hän otti yhteyttä mm. viestillä ”voit huomenna lainata autoa jos tarviit”. Asioista ei koskaan pystytty keskustelemaan jälkikäteen eikä mitään ongelmia hänen mielestään ollut niin kauan, kun niistä ei puhuttu.
Ja ihan oikeasti olen itse sopuisa enkä todellakaan riitaa haastava ihminen. Ja myös erittäin kiltti, jopa liian kiltti. Senkin takia tuollaista käytöstä on todella vaikea ymmärtää. Kanssani olisi tullut helpommallakin toimeen.
Lopulta sain tarpeekseni tuosta kyykytyksestä.
Kiitos ap tarkennuksista, kaikki nuo tilanteet ovat eron arvoisia ellet ole oikeasti rakastunut tyyppiin ja tyyppi on valmis keskustelemaan rauhallisesti.
Kuvauksen perusteella miehet ovat keskenkasvuisia ja eivät kovin älykkäitä, ainakaan tunneälykkäitä. Voivat olla vähän heikolla itseluottamuksella niin huuto tulee avuksi kun perustelut ovat heikot ja keskustelutaito hukassa.
Pyörätyyppi on seko, sitä joutuisi aina varomaan mistä kilahtaa. Pettymyksistä tulee raivo ja kumpuaa kun ei kestä että kumppani on fiksumpi, olisit äiti tälle tyypille. Teeskentelisitkö tyhmää koko suhteen ajan?
Remonttityyppi on vielä hullumpi, kaikki menee toisen syyksi kun itse ei osaa, varmaan luuli homman olevan helpompi ja sinun kaikkivoipainen. Realiteetit vähän vaikeita tälle tyypille.
No nyt jo näkyy kuvio, tyypit turvautuu sinuun koska sinulla on itseluottamus ja järki ja sitten kapinoivat auktoriteettia vastaan kasvukivuissaan. Niin siistiä joka naiselle, eikö?
Vahvat naiset keräävät ympärilleen luusereita niin varo, sääli ei ole rakkautta. Ota perinteisempi vahva mies mutta jos käy säkä niin se mies voi olla älykäs ja hauska. Minä löysin sellaisen, lucky me.
Hotellityyppi oli mysteeri. En tajunnut mitään mistä kilahti. Käy sellaisia keskusteluja omassa päässään mihin on kumppanin mahdoton päästä mukaan.
Ja joka teinillä on ollut poikakaveri, joka livistää juhannuksena kavereiden kanssa ja jättää tilanteen auki, toivoo tyttöystävälle tehdyn oharin järjestyvän itsekseen. Ymmärrettävää 14-15 vuotiaille..
Hyökkäys on paras puolustus. Ei sun suhteissa sen kummempaa, väärä mies joka toistuu. Olet valinnut itseäsi epävarmempia ja ei-niin-älykkäitä miehiä, siis vain minun mielestäni. Ota vähän karaistumpi, älykkäämpi, ja vahvempi mies joka ei syytä muita, osaa keskustella ja on sanalla sanoen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aiemmin kahdessa pitkässä suhteessa, toinen avioliitto, toinen vuosien suhde eri osoitteissa. Koskaan ei miehet huutaneet tai räyhänneet, vaikka esim avioliitossa kolaroin auton x2. Mies tuli heti paikalle ja hoiti vakuutukset ym.
Viimeinen suhde oli katastrofi. Mies oli alkuun kiva, mutta muuttui kontrolloivaksi ja mielialat heiluivat ties missä, enimmäkseen ikävällä alueella. Heittelei joskus tavaroitakin ja haukkui minut moneen kertaan. Seuraavana päivänä selosti, että alkon syytä. Olin tolaltani eka ryöpyn jälkeen, mutta lupasi parantaa tapansa. Puolusteli olevansa tunneihminen. (ilmeisen negatiivinen). Sama riehuminen toistui vielä kahdesti. Viimeisen jälkeen käskin poistua elämästäni.
Nyt on hyvin vaikea enää ajatella mitään suhdetta. Arviointikykyni on pettänyt pahan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Se on juuri sitä mitä aikaisemmin arvelin. Olemuksessasi on jotain mikä saa miehet kuvittelemaan, että he saavat kyllä sinut taipumaan tahtoonsa. Onko kyse ulkonäöstä, äidillisestä olemuksesta, pehmeästä puhetavasta, mahdotonta sanoa tapaamatta sinua henkilökohtaisesti. Mutta jotain sinussa on joka antaa ymmärtää että olet taipuvainen luonne ja sitten miehet suuttuvat kun et olekaan.
Näytän varmaan aika kiltiltä naiselta ulkoisesti. Puhetapani on myös pehmeä ja ystävällinen ja empaattinen. Olemuksessani voi olla myös jotain vähän äidillistä, vaikka lapseton olenkin, tarkoitan siis että olen erittäin huolehtivainen muiden hyvinvoinnista. Nämä kai liitetään helposti taipuvaiseen luonteeseen? Tai kilttiin alistuvaan naiseen. Ystävistäni tai perheenjäsenistäni kukaan ei kuitenkaan todellakaan minua pidä taipuvaisena tai alistuvana (luulen että he näkevät minut objektiivisemmin kuin ihastuneet miehet).
Mutta miten ratkaista tämä ongelma? En sentään lähde persoonaani muuttamaan. Mutta mitä voisin tehdä? Inhoan sitä kun ihana mies taas kerran muuttuu mieheksi joka karjuu minulle naama punaisena. En osaa kunnioittaa sellaista yhtään. Ap.
Älä muuta itseäsi. Mutta näytä ja sano miehelle suoraan, mitä ajattelet huutamisesta ja vaatimisesta. Sano, että palataan asiaan, kunhan hän on rauhoittunut kylliksi ollakseen taas keskustelukunnossa ja poistu vaikka paikalta, jos ei muu auta. Älä suostu hoitamaan asioita, jos mies huutaa. Jos tilanne ei korjaannu sitkeällä yrittämisellä, niin sitten voit todeta itsellesi ja miehelle, ettet kykene elämään yhteistä elämää ihmisen kanssa, joka ei kykene hoitamaan asioita kuten aikuiset ihmiset yleensä.
Voi tietysti olla, että olet jo tehnyt tämän. Mutta eipä miehestä ennen pidempää tuntemista todella voi sitä todellista luonnetta nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kannattaa muistaa ettei koulutus korreloi älykkyyden kanssa, eikä juuri mikään muukaan. Mun mies on juntti, mutta älykkäin jonka tunnen. Älykkyys on juuri sellaista toisen ihmisen huomioonottavaa älykkyyttä, ja sitä ettei temmo joka suuntaan, vaan ymmärtää milloin ja mistä taistella.
Lyhyt suhde, mutta altistuin eka kertaa huonoon sellaiseen. Mies raivosi mm näistä:
-olin ollut suhteessa ennen häntä
-minulla oli parempi palkka
-lapsuuskotini oli turvallinen
-miehet katsoivat minua
-olin eri mieltä politiikasta ja uskonnosta, yritti manipuloida omaan kantaansa
-en antanut hänelle rahaa
-raivosi jopa siitä, kun en alkanut koskaan raivota takaisin
Se on muuten ihan eri asia lähteä seurustelemaan kun tarve on seurustelukumppanille kuin ihastua tiettyyn ihmiseen ja lähteä seurustelemaan.
Kumppani löytyy usein verkosta ja moni haluaa kumppanin, ei tiettyä ihmistä. Siksi pettymyksiä tulee kun toinen ei ole geneerinen lisä omaan elämään vaan omat mielipiteet, tunteet ja elämän omaava ihminen.
Minä löysin myös mieheni verkosta mutta en kiirehtinyt, minulla ei ollut hoppu seurustella vaan halusin tutustua ihmiseen. Löysin heti sopivan ihmisen mutta mentiin pienin askelin eteenpäin ns. kesytimme toisemme. Kohta kymmenen vuotta yhdessä, pari kuukautta viestiteltiin ennen tapaamista.
Yritä seuloa se mies, joka on hyvä tyyppi ja haluaa tutustua ihmiseen, ei niinkään mies, joka etsii naista. Joku oikein odottaa, että kolahtaa kunnolla, ei vaan mukaudu tilanteeseen.
"Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa."
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap tarkennuksista, kaikki nuo tilanteet ovat eron arvoisia ellet ole oikeasti rakastunut tyyppiin ja tyyppi on valmis keskustelemaan rauhallisesti.
Kuvauksen perusteella miehet ovat keskenkasvuisia ja eivät kovin älykkäitä, ainakaan tunneälykkäitä. Voivat olla vähän heikolla itseluottamuksella niin huuto tulee avuksi kun perustelut ovat heikot ja keskustelutaito hukassa.
Pyörätyyppi on seko, sitä joutuisi aina varomaan mistä kilahtaa. Pettymyksistä tulee raivo ja kumpuaa kun ei kestä että kumppani on fiksumpi, olisit äiti tälle tyypille. Teeskentelisitkö tyhmää koko suhteen ajan?
Remonttityyppi on vielä hullumpi, kaikki menee toisen syyksi kun itse ei osaa, varmaan luuli homman olevan helpompi ja sinun kaikkivoipainen. Realiteetit vähän vaikeita tälle tyypille.
No nyt jo näkyy kuvio, tyypit turvautuu sinuun koska sinulla on itseluottamus ja järki ja sitten kapinoivat auktoriteettia vastaan kasvukivuissaan. Niin siistiä joka naiselle, eikö?
Vahvat naiset keräävät ympärilleen luusereita niin varo, sääli ei ole rakkautta. Ota perinteisempi vahva mies mutta jos käy säkä niin se mies voi olla älykäs ja hauska. Minä löysin sellaisen, lucky me.
Hotellityyppi oli mysteeri. En tajunnut mitään mistä kilahti. Käy sellaisia keskusteluja omassa päässään mihin on kumppanin mahdoton päästä mukaan.
Ja joka teinillä on ollut poikakaveri, joka livistää juhannuksena kavereiden kanssa ja jättää tilanteen auki, toivoo tyttöystävälle tehdyn oharin järjestyvän itsekseen. Ymmärrettävää 14-15 vuotiaille..
Hyökkäys on paras puolustus. Ei sun suhteissa sen kummempaa, väärä mies joka toistuu. Olet valinnut itseäsi epävarmempia ja ei-niin-älykkäitä miehiä, siis vain minun mielestäni. Ota vähän karaistumpi, älykkäämpi, ja vahvempi mies joka ei syytä muita, osaa keskustella ja on sanalla sanoen aikuinen.
Kiitos sinulle viisaista sanoistasi. Annoit paljon ajattelemisen aihetta. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten ihan eri asia lähteä seurustelemaan kun tarve on seurustelukumppanille kuin ihastua tiettyyn ihmiseen ja lähteä seurustelemaan.
Kumppani löytyy usein verkosta ja moni haluaa kumppanin, ei tiettyä ihmistä. Siksi pettymyksiä tulee kun toinen ei ole geneerinen lisä omaan elämään vaan omat mielipiteet, tunteet ja elämän omaava ihminen.
Minä löysin myös mieheni verkosta mutta en kiirehtinyt, minulla ei ollut hoppu seurustella vaan halusin tutustua ihmiseen. Löysin heti sopivan ihmisen mutta mentiin pienin askelin eteenpäin ns. kesytimme toisemme. Kohta kymmenen vuotta yhdessä, pari kuukautta viestiteltiin ennen tapaamista.
Yritä seuloa se mies, joka on hyvä tyyppi ja haluaa tutustua ihmiseen, ei niinkään mies, joka etsii naista. Joku oikein odottaa, että kolahtaa kunnolla, ei vaan mukaudu tilanteeseen.
"Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa."
Olet kyllä oikeassa tuossa. Minä vain en ainakaan ole tiedostanut, että olisin alkanut seurustelemaan vain seurustelun vuoksi. Olen elänyt avioeron jälkeen onnellista sinkkuaikaa, jossa pystyin hyvin hoitamaan kaikki arjen asiat itse, edes mistään yksinäisyydestä en kokenut kärsiväni. Nämä kaikki kolme suhdettani ovat alkaneet niin, että olen laittanut vähän vastaan suhteen alkamiselle, ja jarrutellut alussa tutustumista jne, eli en ole suin päin syöksynyt suhteeseen ensimmäisen vastaan tulevan kanssa. Olen alkanut seurustelemaan vasta kun minulle on tullut olo, että tämän miehen kanssa on oikeasti paljon yhteistä. En vain kai osaa seuloa sitä hyvää tyyppiä, koska olen antanut pakit monelle, jotka olisivat halunneet alkaa tapailemaan minua. Voihan olla, että heidän joukossaan on ollut hyvä tyyppi, tai sitten voi olla että ei ole. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Se on juuri sitä mitä aikaisemmin arvelin. Olemuksessasi on jotain mikä saa miehet kuvittelemaan, että he saavat kyllä sinut taipumaan tahtoonsa. Onko kyse ulkonäöstä, äidillisestä olemuksesta, pehmeästä puhetavasta, mahdotonta sanoa tapaamatta sinua henkilökohtaisesti. Mutta jotain sinussa on joka antaa ymmärtää että olet taipuvainen luonne ja sitten miehet suuttuvat kun et olekaan.
Näytän varmaan aika kiltiltä naiselta ulkoisesti. Puhetapani on myös pehmeä ja ystävällinen ja empaattinen. Olemuksessani voi olla myös jotain vähän äidillistä, vaikka lapseton olenkin, tarkoitan siis että olen erittäin huolehtivainen muiden hyvinvoinnista. Nämä kai liitetään helposti taipuvaiseen luonteeseen? Tai kilttiin alistuvaan naiseen. Ystävistäni tai perheenjäsenistäni kukaan ei kuitenkaan todellakaan minua pidä taipuvaisena tai alistuvana (luulen että he näkevät minut objektiivisemmin kuin ihastuneet miehet).
Mutta miten ratkaista tämä ongelma? En sentään lähde persoonaani muuttamaan. Mutta mitä voisin tehdä? Inhoan sitä kun ihana mies taas kerran muuttuu mieheksi joka karjuu minulle naama punaisena. En osaa kunnioittaa sellaista yhtään. Ap.
Älä muuta itseäsi. Mutta näytä ja sano miehelle suoraan, mitä ajattelet huutamisesta ja vaatimisesta. Sano, että palataan asiaan, kunhan hän on rauhoittunut kylliksi ollakseen taas keskustelukunnossa ja poistu vaikka paikalta, jos ei muu auta. Älä suostu hoitamaan asioita, jos mies huutaa. Jos tilanne ei korjaannu sitkeällä yrittämisellä, niin sitten voit todeta itsellesi ja miehelle, ettet kykene elämään yhteistä elämää ihmisen kanssa, joka ei kykene hoitamaan asioita kuten aikuiset ihmiset yleensä.
Voi tietysti olla, että olet jo tehnyt tämän. Mutta eipä miehestä ennen pidempää tuntemista todella voi sitä todellista luonnetta nähdä.
Olen kaikille sanonut suoraan mitä mieltä olen huutamisesta. Ei sillä ole ollut mitään vaikutusta, on tullut olo että he eivät osaa tietyissä tilanteissa olla huutamatta, vaan se on joku reaktio (minuun?).
Mutta en minä jaksa arkea, jossa joku huutaa kamalasti, haluan elää rauhallista arkea.
Ap.
Mulla oli itselläni sellasta ongelmaa, että vedin puoleeni narsisteja. Huono itsetunto ja läheisriippuvuus oli siihen syynä. Terapian avulla pääsin korjaamaan tilanteen ja elämänlaatuni tuntuu parantuneen huomattavasti.