Lue keskustelun säännöt.
Miehet muuttuu seurustelun edetessä huutaviksi ja vihaisiksi. Vika minussa vai miehessä?
30.09.2017 |
Kirjoitan tänne saadakseni näkökulmia että teenkö minä jotain väärin vai valitsenko vääriä miehiä vai mikä tässä voisi olla. Olen siis 16-vuotiaana alkanut seurustelemaan ja sen miehen kanssa olin pitkään, edettiin avioliittoonkin, lapsia ei kuitenkaan saatu. Se suhde oli pitkään hyvä suhde, jossa kumpikaan ei huutanut eikä ollut mitenkään erityisen vihainen, toki jotain pientä kinaa oli joskus mutta ne puhuttiin läpi ja sovittiin. Päädyttiin kuitenkin eroon, mutta siitä pitkästä suhteesta minulle jäi sellainen positiivinen käsitys, että miehet ei huuda kamalasti tai räyhää usein. Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, niin kokemusta muista kuin hänestä ei oikein ollut kun erosin, ja jossain vaiheessa aloin eronneena etsimään uutta seuraa.
Nyt minulla on takana kolme parin vuoden parisuhdetta, joissa on kaikissa käynyt vähän samoin. Suhde alkaa hyvin, ja yhdessäolo sujuu hyvin. Kunnes kovimman ihastuksen laannuttua mies alkaa huutamaan minulle. Räyhäämään pikkuasioista. Minulle on noissa kolmessa suhteessa mies raivonnut ja huutanut mm. siitä, että sanoin mielipiteeni, kun hän sitä kysyi (mutta ilmeisesti mielipiteeni oli hänen mielestään väärä), ja siitä että en ole osannut tehdä jotain asiaa (jota en ole koskaan ennen tosin tehnyt, joten en tietenkään heti osaa), ja siitä että en ole pyytämättä älynnyt hoitaa miehen puolesta jotain kotihommaa, siitä että en ole ollut valmis muuttamaan nopeasti yhteen jne jne. Ymmärrän, että mielipiteeni saattaa ärsyttää, jos se on eri kuin toivoi, mutta en ymmärrä miksi siitä seuraa vartin karjumiskohtaus. Ja huutamisella tarkoitan, että mies huutaa oikeasti vihaisena ja kovaa. Ihmettelen nyt ihan kauheasti sitä, että miten sen pitkän hyvän suhteen jälkeen on vastaan tullut kolme tällaista raivoajaa.
Aiheutanko siis itse miehissä tuollaisia huutamiskohtauksia, vaikka en tiedä yhtään että miten? En itse huuda enkä räyhää vaan olen aika rauhallinen ihminen. En nalkuta, en kettuile, en leiki mykkäkoulua. Tietenkin minussa on vikoja, mutta ei mielestäni sellaisia, että ne provosoisi kamalaa vihaisuutta. Tai sitten en vain ymmärrä mitä teen väärin. Vai olenko jostain syystä onnistunut nyt eronneena kohtaamaan vain miehiä, jotka räyhäävät pikkuasioista? Osaako joku auttaa?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Mulla oli exä sellainen räyhääjä ja toisaalta pahaenteisellä hiljaisuudella ja tuijottelulla pelotteleva. Nykyisessä suhteessakin on huutoa ollut riittämiin. Olen miettinyt millaisen mallin olen lapsilleni antanut:( mutta poikani kertoi (seurusteltuaan vajaan vuoden, että eivät ole tyttöystävänsä kanssa vielä kertaakaan huutaneet toisilleen. Olin tosi onnellinen siitä. Heidän vuorovaikutuksensa tuntuu olevan toista kunnioittavaa ja leppoisaa.
Mutta ap kyllä sinulle löytyy vielä mukava mies, olet nyt vaan törmännyt paskiaisiin. Äitisuhde on kyllä aika hyvä ennusmerkki.
Mitä siitä äitisuhteesta pitäisi osata lukea? Näiden kaikkien kolmen vuorovaikutus äitinsä kanssa on tuntunut minusta ihan tavalliselta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Nyt vanhempana on vain isompi osuus jäljellä olevista sinkkumiehistä luonnehäiriöidiä. Normaalit ovat naimisissa ja sille on syy, että moni sinkuista ei ole. Todennäköisyys kohdata sellainen siis on nyt isompi kuin nuorena. Valitettavasti. Mutta kyllä hyviäkin on,,älä heitä toivoasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Olen puhelias, ja puheliaampi kuin kukaan näistä kolmesta. Ja lisäksi olen luonteeltani myös vähän dominoiva vaikka myös kiltti ja pehmeä, se dominoivuus näkyy niin että tykkään päättää ja johtaa tilanteita ja olen aika aloitteellinen vaikkapa uusien asioiden suhteen jne. En siis kuitenkaan millään tavalla aggressiivisesti dominoiva kuten moni mies. En siis ole mikään kaikessa myötäilevä ihminen, vaan myötäilen ehkä puolessa asioista, puolet tykkään päättää. Ap.
Olen jokaisen näistä kanssa jutellut siitä huutamisesta ja raivoamisesta ja rauhallisesti kysellyt että mistä se johtuu. Jokainen on sanonut että se johtuu minusta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt vanhempana on vain isompi osuus jäljellä olevista sinkkumiehistä luonnehäiriöidiä. Normaalit ovat naimisissa ja sille on syy, että moni sinkuista ei ole. Todennäköisyys kohdata sellainen siis on nyt isompi kuin nuorena. Valitettavasti. Mutta kyllä hyviäkin on,,älä heitä toivoasi.
Kiitos. Olen ehkä eniten huolissani siitä, että enkö osaa tunnistaa sitä normaalia. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jokaisen näistä kanssa jutellut siitä huutamisesta ja raivoamisesta ja rauhallisesti kysellyt että mistä se johtuu. Jokainen on sanonut että se johtuu minusta. Ap.
Mutta oletko ainoa ihminen jolle he ovat räyhänneet? Jos et, vaan räyhäävät muillekin, niin kyllä vika on vain heissä itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jokaisen näistä kanssa jutellut siitä huutamisesta ja raivoamisesta ja rauhallisesti kysellyt että mistä se johtuu. Jokainen on sanonut että se johtuu minusta. Ap.
Mutta oletko ainoa ihminen jolle he ovat räyhänneet? Jos et, vaan räyhäävät muillekin, niin kyllä vika on vain heissä itsessään.
Ainakin kahden näistä kolmesta olen ihan omin korvin kuullut räyhäävän muillekin kuin minulle. Se kolmas joskus eron aikoihin mainitsi "kiukutelleensa" eksälleen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut kenenkään tuttuni kertovan tuollaista, enkä ole koskaan omissa suhteissani huutanut tai räyhännyt. Olen kuitenkin aika nuori. Minkä ikäisistä miehistä on kyse? Alhaiset testosteroniarvot voivat lisätä vihan tunteita ja räyhähenkisyyttä.
Miinustajat, mistä olette eri mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Se on juuri sitä mitä aikaisemmin arvelin. Olemuksessasi on jotain mikä saa miehet kuvittelemaan, että he saavat kyllä sinut taipumaan tahtoonsa. Onko kyse ulkonäöstä, äidillisestä olemuksesta, pehmeästä puhetavasta, mahdotonta sanoa tapaamatta sinua henkilökohtaisesti. Mutta jotain sinussa on joka antaa ymmärtää että olet taipuvainen luonne ja sitten miehet suuttuvat kun et olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Se on juuri sitä mitä aikaisemmin arvelin. Olemuksessasi on jotain mikä saa miehet kuvittelemaan, että he saavat kyllä sinut taipumaan tahtoonsa. Onko kyse ulkonäöstä, äidillisestä olemuksesta, pehmeästä puhetavasta, mahdotonta sanoa tapaamatta sinua henkilökohtaisesti. Mutta jotain sinussa on joka antaa ymmärtää että olet taipuvainen luonne ja sitten miehet suuttuvat kun et olekaan.
Näytän varmaan aika kiltiltä naiselta ulkoisesti. Puhetapani on myös pehmeä ja ystävällinen ja empaattinen. Olemuksessani voi olla myös jotain vähän äidillistä, vaikka lapseton olenkin, tarkoitan siis että olen erittäin huolehtivainen muiden hyvinvoinnista. Nämä kai liitetään helposti taipuvaiseen luonteeseen? Tai kilttiin alistuvaan naiseen. Ystävistäni tai perheenjäsenistäni kukaan ei kuitenkaan todellakaan minua pidä taipuvaisena tai alistuvana (luulen että he näkevät minut objektiivisemmin kuin ihastuneet miehet).
Mutta miten ratkaista tämä ongelma? En sentään lähde persoonaani muuttamaan. Mutta mitä voisin tehdä? Inhoan sitä kun ihana mies taas kerran muuttuu mieheksi joka karjuu minulle naama punaisena. En osaa kunnioittaa sellaista yhtään. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Se on juuri sitä mitä aikaisemmin arvelin. Olemuksessasi on jotain mikä saa miehet kuvittelemaan, että he saavat kyllä sinut taipumaan tahtoonsa. Onko kyse ulkonäöstä, äidillisestä olemuksesta, pehmeästä puhetavasta, mahdotonta sanoa tapaamatta sinua henkilökohtaisesti. Mutta jotain sinussa on joka antaa ymmärtää että olet taipuvainen luonne ja sitten miehet suuttuvat kun et olekaan.
Piti vielä sanoa, että minusta on kummallista, jos joku haluaa saada toisen taipumaan tahtoonsa suunnilleen vaikka väkisin. En pidä sellaista normaalina. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä luulen että se eka oli helmi ja nää muut massaa koska miehistä kasvatetaan jotenkin tunnevammaisia usein. eli ei oo sun vika. se jos vaikutat alistettavalta ei sekään ole sun vika. normaali mies ei alistaisi silti, kuten sun eka mies ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Se on juuri sitä mitä aikaisemmin arvelin. Olemuksessasi on jotain mikä saa miehet kuvittelemaan, että he saavat kyllä sinut taipumaan tahtoonsa. Onko kyse ulkonäöstä, äidillisestä olemuksesta, pehmeästä puhetavasta, mahdotonta sanoa tapaamatta sinua henkilökohtaisesti. Mutta jotain sinussa on joka antaa ymmärtää että olet taipuvainen luonne ja sitten miehet suuttuvat kun et olekaan.
Näytän varmaan aika kiltiltä naiselta ulkoisesti. Puhetapani on myös pehmeä ja ystävällinen ja empaattinen. Olemuksessani voi olla myös jotain vähän äidillistä, vaikka lapseton olenkin, tarkoitan siis että olen erittäin huolehtivainen muiden hyvinvoinnista. Nämä kai liitetään helposti taipuvaiseen luonteeseen? Tai kilttiin alistuvaan naiseen. Ystävistäni tai perheenjäsenistäni kukaan ei kuitenkaan todellakaan minua pidä taipuvaisena tai alistuvana (luulen että he näkevät minut objektiivisemmin kuin ihastuneet miehet).
Mutta miten ratkaista tämä ongelma? En sentään lähde persoonaani muuttamaan. Mutta mitä voisin tehdä? Inhoan sitä kun ihana mies taas kerran muuttuu mieheksi joka karjuu minulle naama punaisena. En osaa kunnioittaa sellaista yhtään. Ap.
Enpä osaa sanoa. Ehkä jo seurustelun alussa kannattaa kiinnittää erityista huomiota siihen, miten mies reagoi jos olet eri mieltä asioista. Joku reissun tekeminen yhdessä ennen yhteenmuuttoa on varmaan hyvä testi koska matkaillessa tulee tuollaisia tilanteita helposti eteen, että kuka päättää ja miten reagoidaan jos asiat ei mene niin kuin haluaisi. Mutta en usko että ihan alkutapailussa tuota ominaisuutta voi miehestä aivan varmasti selvittää. Kun ollaan eri kämpissä niin miehen on helppo esittää joustavampaa kuin onkaan.
Olet tavannut kolme miestä, joilla ei ole mitään tapoja.
Normaalejakin eli rauhallisia ja ystävällisiä miehiä onneksi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Se on juuri sitä mitä aikaisemmin arvelin. Olemuksessasi on jotain mikä saa miehet kuvittelemaan, että he saavat kyllä sinut taipumaan tahtoonsa. Onko kyse ulkonäöstä, äidillisestä olemuksesta, pehmeästä puhetavasta, mahdotonta sanoa tapaamatta sinua henkilökohtaisesti. Mutta jotain sinussa on joka antaa ymmärtää että olet taipuvainen luonne ja sitten miehet suuttuvat kun et olekaan.
Näytän varmaan aika kiltiltä naiselta ulkoisesti. Puhetapani on myös pehmeä ja ystävällinen ja empaattinen. Olemuksessani voi olla myös jotain vähän äidillistä, vaikka lapseton olenkin, tarkoitan siis että olen erittäin huolehtivainen muiden hyvinvoinnista. Nämä kai liitetään helposti taipuvaiseen luonteeseen? Tai kilttiin alistuvaan naiseen. Ystävistäni tai perheenjäsenistäni kukaan ei kuitenkaan todellakaan minua pidä taipuvaisena tai alistuvana (luulen että he näkevät minut objektiivisemmin kuin ihastuneet miehet).
Mutta miten ratkaista tämä ongelma? En sentään lähde persoonaani muuttamaan. Mutta mitä voisin tehdä? Inhoan sitä kun ihana mies taas kerran muuttuu mieheksi joka karjuu minulle naama punaisena. En osaa kunnioittaa sellaista yhtään. Ap.
Enpä osaa sanoa. Ehkä jo seurustelun alussa kannattaa kiinnittää erityista huomiota siihen, miten mies reagoi jos olet eri mieltä asioista. Joku reissun tekeminen yhdessä ennen yhteenmuuttoa on varmaan hyvä testi koska matkaillessa tulee tuollaisia tilanteita helposti eteen, että kuka päättää ja miten reagoidaan jos asiat ei mene niin kuin haluaisi. Mutta en usko että ihan alkutapailussa tuota ominaisuutta voi miehestä aivan varmasti selvittää. Kun ollaan eri kämpissä niin miehen on helppo esittää joustavampaa kuin onkaan.
Kiitos vinkeistä. En ole siis tosin muuttanut yhteen kenenkään näistä kanssa. Sen yhden kanssa saatiin vain aikaiseksi yhteenmuutto"riita", koska mies alkoi karjumaan ja huutamaan minulle, kun en vähän yli vuoden seurustelun jälkeen ollut valmis vielä muuttamaan yhteen vaan sanoin että tarvitsen vähän pidemmän tutustumisen. Reissannut olen paljon jokaisen näistä kanssa, ja matkoilla ei ole ollut huutoa eikä raivareita miesten taholta ikinä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Olet tavannut kolme miestä, joilla ei ole mitään tapoja.
Normaalejakin eli rauhallisia ja ystävällisiä miehiä onneksi on.
Olen tietenkin tavannut useita miehiä avioeroni jälkeen, koska en sentään aloita suhdetta jokaiseen tapaamaani mieheen. Mutta vain näiden kolmen kanssa päädyin aloittamaan parisuhteen, jokin sai valitsemaan heidät useiden miesten joukosta. Annoin nimittäin monelle pakitkin, vaikka he olisivat halunneet esim. kolmannet treffit tms. Ap.
Seurustelet miesten kanssa, jotka luulevat sinua ovimatoksi jota voi pompottaa koska olet rauhallinen kuin viilipytty, mutta suuttuvat kun huomaavat olevansa väärässä. Olivatko nämä miehet tottuneita tekemään päätöksiä puolestasi tai muuten vaan ottivat ohjat käsiin? Esim. jos kävitte syömässä, tilasiko hän ruoat puolestasi, tai jos keskustelitte politiikasta, yrittikö muuttaa mielipidettäsi...?
Mielenkiintoinen keskustelu. Mulla oli exä sellainen räyhääjä ja toisaalta pahaenteisellä hiljaisuudella ja tuijottelulla pelotteleva. Nykyisessä suhteessakin on huutoa ollut riittämiin. Olen miettinyt millaisen mallin olen lapsilleni antanut:( mutta poikani kertoi (seurusteltuaan vajaan vuoden, että eivät ole tyttöystävänsä kanssa vielä kertaakaan huutaneet toisilleen. Olin tosi onnellinen siitä. Heidän vuorovaikutuksensa tuntuu olevan toista kunnioittavaa ja leppoisaa.
Mutta ap kyllä sinulle löytyy vielä mukava mies, olet nyt vaan törmännyt paskiaisiin. Äitisuhde on kyllä aika hyvä ennusmerkki.