Lue keskustelun säännöt.
Miehet muuttuu seurustelun edetessä huutaviksi ja vihaisiksi. Vika minussa vai miehessä?
30.09.2017 |
Kirjoitan tänne saadakseni näkökulmia että teenkö minä jotain väärin vai valitsenko vääriä miehiä vai mikä tässä voisi olla. Olen siis 16-vuotiaana alkanut seurustelemaan ja sen miehen kanssa olin pitkään, edettiin avioliittoonkin, lapsia ei kuitenkaan saatu. Se suhde oli pitkään hyvä suhde, jossa kumpikaan ei huutanut eikä ollut mitenkään erityisen vihainen, toki jotain pientä kinaa oli joskus mutta ne puhuttiin läpi ja sovittiin. Päädyttiin kuitenkin eroon, mutta siitä pitkästä suhteesta minulle jäi sellainen positiivinen käsitys, että miehet ei huuda kamalasti tai räyhää usein. Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, niin kokemusta muista kuin hänestä ei oikein ollut kun erosin, ja jossain vaiheessa aloin eronneena etsimään uutta seuraa.
Nyt minulla on takana kolme parin vuoden parisuhdetta, joissa on kaikissa käynyt vähän samoin. Suhde alkaa hyvin, ja yhdessäolo sujuu hyvin. Kunnes kovimman ihastuksen laannuttua mies alkaa huutamaan minulle. Räyhäämään pikkuasioista. Minulle on noissa kolmessa suhteessa mies raivonnut ja huutanut mm. siitä, että sanoin mielipiteeni, kun hän sitä kysyi (mutta ilmeisesti mielipiteeni oli hänen mielestään väärä), ja siitä että en ole osannut tehdä jotain asiaa (jota en ole koskaan ennen tosin tehnyt, joten en tietenkään heti osaa), ja siitä että en ole pyytämättä älynnyt hoitaa miehen puolesta jotain kotihommaa, siitä että en ole ollut valmis muuttamaan nopeasti yhteen jne jne. Ymmärrän, että mielipiteeni saattaa ärsyttää, jos se on eri kuin toivoi, mutta en ymmärrä miksi siitä seuraa vartin karjumiskohtaus. Ja huutamisella tarkoitan, että mies huutaa oikeasti vihaisena ja kovaa. Ihmettelen nyt ihan kauheasti sitä, että miten sen pitkän hyvän suhteen jälkeen on vastaan tullut kolme tällaista raivoajaa.
Aiheutanko siis itse miehissä tuollaisia huutamiskohtauksia, vaikka en tiedä yhtään että miten? En itse huuda enkä räyhää vaan olen aika rauhallinen ihminen. En nalkuta, en kettuile, en leiki mykkäkoulua. Tietenkin minussa on vikoja, mutta ei mielestäni sellaisia, että ne provosoisi kamalaa vihaisuutta. Tai sitten en vain ymmärrä mitä teen väärin. Vai olenko jostain syystä onnistunut nyt eronneena kohtaamaan vain miehiä, jotka räyhäävät pikkuasioista? Osaako joku auttaa?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Seurustelet miesten kanssa, jotka luulevat sinua ovimatoksi jota voi pompottaa koska olet rauhallinen kuin viilipytty, mutta suuttuvat kun huomaavat olevansa väärässä. Olivatko nämä miehet tottuneita tekemään päätöksiä puolestasi tai muuten vaan ottivat ohjat käsiin? Esim. jos kävitte syömässä, tilasiko hän ruoat puolestasi, tai jos keskustelitte politiikasta, yrittikö muuttaa mielipidettäsi...?
Olen rauhallinen kuin viilipytty, kyllä. Siitä saa varmaan väärän kuvan minusta sitten. Mutta ei nuo miehet yrittäneet koskaan päättää puolestani mitään minun asioita esim. ruokaani ravintolassa tms. Eikä muuttaa mielipiteitäni, pikemminkin he janosivat kuulla mielipiteitäni ja muuttivat omia mielipiteitään minun mielipiteiden mukaisiksi. He eivät ole sellaisia perinteisiä dominoivia miehiä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ollut samaa ja olen juuri sellainen, että mun luullaan olevan pehmompi kuin olen. Ehkä sun kannattaa ottaa mies, jonka kanssa ei ole heti aivan ilmeistä fyysistä vetoa, vaan sellainen, jossa on potentiaalia kehittyä rakkaussuhteeksi. Tiedän että tuo on ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Mutta jos sinusta kiinnostuvat on enemmän niitä huutomiehiä. Ja heillä se tunnevamma on, eikä ole sun vika.
Kerroin tuolla ekalla sivulla omasta räyhämiehestäni, en nyt muista viestin numeroa. Luin tätä ketjua ja tajusin, että minunkin mieheni tosiaan alkoi enemmän näyttää suuttumustaan minulle, kun huomasi, etten olekaan kaikista asioista samaa mieltä hänen kanssaan. Alkuhuumassa oli sellainen yhteisymmärrys kaikesta, kunnes sitten yhdessä eläessämme selvisikin, etten ole sellainen myötäilijä ja kaikissa asioissa samaa mieltä. Miehen aina samanlaiset vitsit eivät enää tuhannen kerran jälkeen naurattaneetkaan. Minunkin elämääni tuli stressiä ja vaikeita asioita enkä jaksanutkaan aina vaan keskittyä kuuntelemaan miehen valitusta omista ongelmistaan, tai niistä kaikista idiootti-ihmisistä jotka ei häntä ymmärrä.
Yhtäkkiä olinkin mieheni mielestä huumorintajuton ja kamalan itsekeskeinen.
Mieheni myös jollain tavalla yrittää vaikuttaa mielipiteisiini, juuri esimerkiksi politiikkaan liittyen. Minä en vaan ihan hirveästi jaksa politiikasta keskustella, varsinkaan jos tosi voimakkaasti tuputetaan niitä omia mielipiteitä. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä kommentoi mitenkään.
Juuri eilen kuuntelin luennon siitä, ketä kannattaa seuraavaksi äänestää presidentiksi ja miksi.
45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarttuisin nyt siihen että vuoden yhdessäolon jälkeen sanoit että haluat tutustua toiseen tarkemmin ennen kuin muutatte yhteen.
Karjuminen ei ole millään muotoa oikea vastaus tällaiseen, mutta jotenkin olette olleet täysin eri tahdissa miehen kanssa: mies ehdottamassa yhteenmuuttoa, sinä et vielä lähelläkään sitä.
Veikkaisin että kommunikoit epäselvästi halujasi, ja miehet voivat siten kehittää fiktion näistä epäselvistä kommunikaatioistasi.
Totuuden paljastuessa he raivostuvat kun tajuavat elätelleensä harhoja.
Mahdollisesti ensimmäinen miehesi tunsi sinut paremmin, ja luki viestejäsi. Uusien kumppanien kohdalla sellainen ei vain ole mahdollista.
Kokeile selkeämpää kommunikointia seuraavassa yrityksessäsi.
Minun ex alkoi huutaa noin vuoden päästä, ensin kerran mustasukkaisuutta, olin nuori(ensimmäinen parisuhde) , ja jotenkin perustelin itselleni raivoamisen olleen minun vika, vaikka oli kohtuuton ja jatkoin. Koska mies oli jo aikaisemmin valittanut kuinka oma isä oli hänelle lapsena huutanut, eikä aio olla samanlainen. Ajattelin tuon olleen vain yksittäinen maltin menetys ja säälin häntä hänen lapsuuden takia.
Ekan kerran jälkee. Meni varmaan kolme tai neljä kuukautta seuraavaan raivoon. Raivotessa myös uhkaili mm. itsemurhalla. Koin että hän oli oppinut sen lapsuuden kodista mutta haluaisi muuttua. Ja kuitenkaan ei minulle raivonnut kuin harvoin. Sitten vuosien kuluessa pikku hiljaa aloin pelätä ja varoa ettei hän saisi raivo kohtauksia, lopulta vaikka kuinka varoin tiheni raivoamiset useaan kertaan viikossa välillä lähes päivittäin, koko ajan olin varpaillani.
Itse nyt loppuisi tuo suhde jo ennen tuota ekaa raivaria, koska hän puhui epäkohteliaasti äidilleen, ja huusi isälleen. Mutta hän sai sen aina kuulostamaan vanhempiensa syyltä ja tavalta mikä heillä on ollut lapsuudesta saakka. Jotenkin oletin ettei hän muille, kun oli niin hyvä käytöksinen muille, avulias ja kohtelias. Eli katsoisin miten kohtelee vanhempiaan tai sisaruksiaan. Syyttääkö usein muita, kokeeko tulleen lapsena huonosti kohdelluksi ja tuntuu ettei pääse siittä yli vaan tuntuu kerjäävän sillä pisteitä, kertoo jotenkin asiat niin että kuullostaa itse olevansa paljon parempi kuin toinen, mm. Eksäänsä, työkaveriinsa, sisareen ja vanhempiinsa verraten, hän kaltoin, kohdeltu, väärin ymmärretty, vaikka hän toimii (puheissaan) kuin oppikirjan mukaan oikein ja reilusti kuuluisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Se on juuri sitä mitä aikaisemmin arvelin. Olemuksessasi on jotain mikä saa miehet kuvittelemaan, että he saavat kyllä sinut taipumaan tahtoonsa. Onko kyse ulkonäöstä, äidillisestä olemuksesta, pehmeästä puhetavasta, mahdotonta sanoa tapaamatta sinua henkilökohtaisesti. Mutta jotain sinussa on joka antaa ymmärtää että olet taipuvainen luonne ja sitten miehet suuttuvat kun et olekaan.
Piti vielä sanoa, että minusta on kummallista, jos joku haluaa saada toisen taipumaan tahtoonsa suunnilleen vaikka väkisin. En pidä sellaista normaalina. Ap.
On se normaalia, jos on dominoiva luonne. DD/lg-suhde esimerkiksi vaatii tällaisen dynamiikan toimiakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Se on juuri sitä mitä aikaisemmin arvelin. Olemuksessasi on jotain mikä saa miehet kuvittelemaan, että he saavat kyllä sinut taipumaan tahtoonsa. Onko kyse ulkonäöstä, äidillisestä olemuksesta, pehmeästä puhetavasta, mahdotonta sanoa tapaamatta sinua henkilökohtaisesti. Mutta jotain sinussa on joka antaa ymmärtää että olet taipuvainen luonne ja sitten miehet suuttuvat kun et olekaan.
Piti vielä sanoa, että minusta on kummallista, jos joku haluaa saada toisen taipumaan tahtoonsa suunnilleen vaikka väkisin. En pidä sellaista normaalina. Ap.
On se normaalia, jos on dominoiva luonne. DD/lg-suhde esimerkiksi vaatii tällaisen dynamiikan toimiakseen.
DD/lg-suhde kuitenkin on verrattain harvinainen, ja siitä minun tai niiden miesten kohdalla ei ole ollut kyse. Ja jos nämä kolme miestä ovat olleet luonteeltaan dominoivia, niin he ovat sen onnistuneet minulta pitämään salassa ainakin ekan vuoden. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarttuisin nyt siihen että vuoden yhdessäolon jälkeen sanoit että haluat tutustua toiseen tarkemmin ennen kuin muutatte yhteen.
Karjuminen ei ole millään muotoa oikea vastaus tällaiseen, mutta jotenkin olette olleet täysin eri tahdissa miehen kanssa: mies ehdottamassa yhteenmuuttoa, sinä et vielä lähelläkään sitä.
Veikkaisin että kommunikoit epäselvästi halujasi, ja miehet voivat siten kehittää fiktion näistä epäselvistä kommunikaatioistasi.
Totuuden paljastuessa he raivostuvat kun tajuavat elätelleensä harhoja.
Mahdollisesti ensimmäinen miehesi tunsi sinut paremmin, ja luki viestejäsi. Uusien kumppanien kohdalla sellainen ei vain ole mahdollista.
Kokeile selkeämpää kommunikointia seuraavassa yrityksessäsi.
Ehkä minun tosiaan kannattaa miettiä tuota kommunikaatiotani. Pidän itse itseäni tietenkin selkeänä ja suorana, mutta voihan olla että joku muu kokee minut toisin. Mutta jos mies itse on kuvitellut minusta asioita, niin miksi hän minulle raivostuu, kun hänelle paljastuu että hän itse keksi ne juttunsa? Ainakin aina jos joku minulta jotain kysyy, niin kerron ihan suoraan mitä asiasta ajattelen. Voi olla, että jos joku mies ääneen maalailee jotain pilvilinnoja yhteisestä kodista, mutta ei kysy minun mielipidettä asiaan eikä pysähdy edes puheessaan sen verran että katsoisi kysyvästi suuntaansa, niin saatan olla hiljaa ja minun hiljaisuus tulkitaan sitten väärin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut samaa ja olen juuri sellainen, että mun luullaan olevan pehmompi kuin olen. Ehkä sun kannattaa ottaa mies, jonka kanssa ei ole heti aivan ilmeistä fyysistä vetoa, vaan sellainen, jossa on potentiaalia kehittyä rakkaussuhteeksi. Tiedän että tuo on ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Mutta jos sinusta kiinnostuvat on enemmän niitä huutomiehiä. Ja heillä se tunnevamma on, eikä ole sun vika.
Se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty, koska seksi ja seksuaalinen kemia on minulle tärkeitä asioita, luulen että paljon tärkeämpiä kuin naisille keskimäärin, tai ainakin näin minulle on joskus sanottu. En siis keksi miten voisin alkaa seurustella miehen kanssa, johon en tunne kovaa fyysistä vetoa, koska haluan monipuolisen ja vahvan seksielämän, en mitään sellaista "vain lauantaisin pimeässä peiton alla". Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Jos sinä et saa suhteitasi toimimaan niin vika on sinussa.
Parisuhde on yksi elämän helpoimmista asioista. Jos ei edes sitä kykene saamaan ja saada sitä kestämään niin mitä helkuttia sellainen ihminen sitten edes osaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Jos sinä et saa suhteitasi toimimaan niin vika on sinussa.
Parisuhde on yksi elämän helpoimmista asioista. Jos ei edes sitä kykene saamaan ja saada sitä kestämään niin mitä helkuttia sellainen ihminen sitten edes osaa?
Oliko tämä vitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla siitä, että ulkoinen olemuksesi ja persoonallisuutesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tarkoitan sitä, että vedät tietynlaisia miehiä puoleensa koska he kenties kuvittelevat sinun olevan hieman alistuva tai pehmeä luonne, mutta sitten oletkin mielipiteestäsi kiinni pitävä ja jämäkkä ihminen. Sitten tämä ristiriita alkaa raivostuttaa miehiä, koska suhde sinun kanssasi ei olekaan sellainen kun he olettivat sen olevan. TÄmä nyt on niin täyttä spekulaatiota kuin voi olla, mutta jotain turhautumista noissa miesten reaktoissa tuntuu olevan.
Tämä kuulostaa erittäin mahdolliselta. Itse asiassa tuo tummennettu kuvauksesi sopii hyvin minuun. Mutta en väitä olevani tai esitä mitään muuta kuin olen, omasta mielestäni olen aina oma itseni. En ole tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuo ristiriita, koska olen aina ajatellut, että kaikki mielipiteistä kiinni pitävät jämäkät ihmiset ovat ulospäin ainakin tuttavuuksien alussa pehmeitä (koska ei oikein tule edes vastaan tilanteita, joissa olla jotenkin erityisen jämäkkä). Nuo huutamiset ehkä tosiaan liittyy siihen että miehet tosiaan turhautuu minuun kun en ole sellainen kuin he haluaisivat tai en tottele juuri niin kuin he käskevät heti kun he käskevät. Mutta ei minun mielestä normaali ihminen ala raivoamaan ja karjumaan täysiä, jos joku ei heti tottele häntä!
Ap.
Naisen kiltti olemus vetää helposti puoleensa dominointiin pyrkiviä miehiä. Varsinkin jos olet tutustuttaessa jotenkin vähän hiljaisempi tapaus joka ei tuo mielipiteitään esiin niin on riski, että suhteessa mies sitten pyrkii päsmäröimään ja suuttuu kuin ei siihen pystykään. Ja ikävä kyllä tuo ei ole mitenkään harvinainen ominaisuus miehissä, monilla on edelleen se näkemys että mies määrää ja nainen sopeutuu siihen.
Piti vielä tuohon lisätä, että minua ei voi saada sopeutumaan siihen, että mies määrää kaiken ja nainen tottelee. Laitan ensin todella kovan kovaa vastaan, ja lopulta jätän miehen. Ihan kuin minussa olisi jotain, joka jollain sairaalla tavalla saa miehet testaamaan sitä määräysvaltaansa? Ap.
Jos sinä et saa suhteitasi toimimaan niin vika on sinussa.
Parisuhde on yksi elämän helpoimmista asioista. Jos ei edes sitä kykene saamaan ja saada sitä kestämään niin mitä helkuttia sellainen ihminen sitten edes osaa?
Noin sujuvasti sinä syyllistät henkisen väkivallan uhria. Ihan näin ohiksena.
Hyvä ap. Minusta näyttää ihan selvästi siltä että parisuhteen dynamiikassa puoliso röyhää vain ja ainoastaan silloin kun ei kunnioita toista. Keskity siis ensin vahvistamaan itsekunnioitustasi ja sen jälkern sitä että opit olemaan suhteessa ystävällinen mutta jämäkkä. Näitä jämäkkyysharjoituksia löytyy netistä. Onnea elämääsi t toinen samanlainen.
Ap: mene itseesi.
Jos kolme eri ihmistä käyttäytyy kanssasi asiattomasti, niin sinä ja käytöksesi olet se yhteinen nimittäjä.
Sinä olet ne miehet valinnut.
Ja kysytkö tosissasi miksi ihminen suuttuisi sinulle jos itse on kuvitellut liikoja suhteesta? Näetkö useinkin ihmisten tappelevan itsensä kanssa?
Ihmistuntija et selvästikään ole.
Vierailija kirjoitti:
Ap: mene itseesi.
Jos kolme eri ihmistä käyttäytyy kanssasi asiattomasti, niin sinä ja käytöksesi olet se yhteinen nimittäjä.
Sinä olet ne miehet valinnut.
Ja kysytkö tosissasi miksi ihminen suuttuisi sinulle jos itse on kuvitellut liikoja suhteesta? Näetkö useinkin ihmisten tappelevan itsensä kanssa?
Ihmistuntija et selvästikään ole.
Jos luit aloitukseni, niin huomaat, että menen siinä juurikin itseeni, ja itsestäni etsin syytä ihan otsikossanikin. Mutta siitä olen kanssasi eri mieltä, että asiattoman käytöksen kohde olisi syyllinen siihen asiattomaan käytökseen. Jos itse en hauku, nalkuta, huuda tai valehtele, niin en todellakaan ole syyllinen siihen että minulle karjutaan naama punaisena vartin verran. Jos aiheutan miehelle pettymyksen, niin kyllä mies voisi asiasta puhua kanssani ilman karjumista ja hirveää huutoa.
Ja kyllä ihan tosissani kysyn, että miksi mies suuttuu minulle, jos mies on itse kuvitellut liikoja suhteestamme. Hänhän on silloin itse ne kuvitelmansa keksinyt, en minä ole niitä hänelle syöttänyt. Jos en ole vuoden seurustelun jälkeen heti valmis muuttamaan yhteen, ja saan siksi raivokohtauksen, koska sanon että haluan tutustua hetken kauemmin ennen yhteenmuuttoa, niin kyllä ihmettelen, että siitä tulee raivokohtaus. En nimittäin sanonut, että en haluaisi koskaan muuttaa yhteen tai mitään sellaista, vaan että minä vain tarvitsen hitaamman tahdin suhteessa etenemisessä. Itse asiassa koen tuollaisesta asiasta huutokohtauksen saamisen vallankäyttönä ja manipulointiyrityksenä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: mene itseesi.
Jos kolme eri ihmistä käyttäytyy kanssasi asiattomasti, niin sinä ja käytöksesi olet se yhteinen nimittäjä.
Sinä olet ne miehet valinnut.
Ja kysytkö tosissasi miksi ihminen suuttuisi sinulle jos itse on kuvitellut liikoja suhteesta? Näetkö useinkin ihmisten tappelevan itsensä kanssa?
Ihmistuntija et selvästikään ole.
Jos luit aloitukseni, niin huomaat, että menen siinä juurikin itseeni, ja itsestäni etsin syytä ihan otsikossanikin. Mutta siitä olen kanssasi eri mieltä, että asiattoman käytöksen kohde olisi syyllinen siihen asiattomaan käytökseen. Jos itse en hauku, nalkuta, huuda tai valehtele, niin en todellakaan ole syyllinen siihen että minulle karjutaan naama punaisena vartin verran. Jos aiheutan miehelle pettymyksen, niin kyllä mies voisi asiasta puhua kanssani ilman karjumista ja hirveää huutoa.
Ja kyllä ihan tosissani kysyn, että miksi mies suuttuu minulle, jos mies on itse kuvitellut liikoja suhteestamme. Hänhän on silloin itse ne kuvitelmansa keksinyt, en minä ole niitä hänelle syöttänyt. Jos en ole vuoden seurustelun jälkeen heti valmis muuttamaan yhteen, ja saan siksi raivokohtauksen, koska sanon että haluan tutustua hetken kauemmin ennen yhteenmuuttoa, niin kyllä ihmettelen, että siitä tulee raivokohtaus. En nimittäin sanonut, että en haluaisi koskaan muuttaa yhteen tai mitään sellaista, vaan että minä vain tarvitsen hitaamman tahdin suhteessa etenemisessä. Itse asiassa koen tuollaisesta asiasta huutokohtauksen saamisen vallankäyttönä ja manipulointiyrityksenä.
Ap.
Kirjoitusvirhekorjaus, piti olla: (mies) saa siksi raivokohtauksen. Ap.
Huvittava ajatuskin AV-palstalla jos sukupuolet olisi toisinpäin :)
Miehellä kaikki neljä naistaan ovat räyhänneet, mitä luulette että veikattaisiin syyksi?
No onpas erikoista, yleensä tuollainen käytös alkaa vasta kun ollaan ns. stressaavissa tilanteissa saman katon alla. Kyllä sinulla on varmasti ollut huonoa tuuriakin nyt mukana ellei nuorissa miehissä ole sitten nyt jokin uussovinimin aalto (oletan että olet hieman nuorempi?).