Lue keskustelun säännöt.
Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut
Vaikka yritän ajatella, että "sentään muisti!" Mutta luulisi miehen jo näinä vuosina oppineen tuntemaan makuni..
Pöydällä oli siis muki tekstillä "can`t ceep calm because i finnish" ja mukissa suklaapatukka, ei korttia. Pidän kyllä suklaasta, mutta en hölmöistä tekstimukeista ja tulee sellainen fiilis, että mies vain hätäpäissään osti jotain ! :(
Viime vuonna sain rannekorun, sattumalta kun menimme uusimaan miehen kellon hihnaa viikko ennen synttäreitäni ja alessa oli ihania koruja. Pakko se on näköjään uskoa, että tuolta mieheltä on turha odottaa mtään fiksua yllätyslahjaa, jos ei ole kuudessa vuodessa oppinut, että hyvä dekkari ja ruusut toimisivat niin tuskinpa oppii ikinä.
Ja nyt on neljään asti aikaa harjoitella reaktiota, kun mies tulee kotiin ! Ahdistaa.
Kommentit (403)
Mä sain kerran eksältä juuri sellaiset kengät joita olin kertonut vihaavani ja en ymmärrä miksi joku käyttäisi semmoisia. En vieläkään tiedä oliko tuo lahja läppä? Vai vittuilua? Vai muistiko että olin jotain sanonut niistä kengistä, mutta muisti että se olisi ollut positiivista. En oikeasti kehdannut kysyä, eikä eksäkään mitään sanonut. Kiitin enkä käyttänyt kenkiä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen ihmisten jotka ei osta lahjoja niin niiden lapsuuden koteja. Meillä on oletuksena että jouluna ja synttäreinä ostetaan lahja ellei toisin sovita. Ja muutenkin tuo ajatuksenjuoksu mikä on hyvä lahja. Ei sillä että lahjat olisi tärkeitä mutta on niin paljon geneerisiä lahjoja joista valita niin sitten otetaan muki?
Olen nainen 50+ En osta lahjoja enkä halua lahjoja. Äitini on ostanut aina kaikkee tavaraa ja suurin osa on kierrätykseen mennyt. Tästä on kyllä äitini kanssa puhetta ollut. Mutta kun hän vaan ostaa. Jonkin aikaa pidän esillä, etten äitini mieltä pahottaisi, mutta sitten ne tavarat häviää.En ymmärrä miksi täyttäisin omaa tai toisten kotia tarpeettomalla tavaralla. Meillä ostetaan tavarat tarpeen mukaan. Myös ne aineettomat. Lapsilleni olen lahjoja ostanut, mutta nekin sen mukaan mitä ovat toivoneet. Nyt kun ovat isoja, niin annan rahaa. Mieheni kanssa emme vaihda lahjoja. Käytämme rahat matkusteluun.
Hei, tuohan on hyvin.
Täytin vastikään 30. Mun mies muisti ja etukäteen julisti kovaan ääneen mitä kaikkea kivaa tapahtuu. Syntymäpäivänä oli sitten käynyt multa kaljat viinakaapista ja lähtenyt juomaan eikä kuulunut pariin päivään, oikea lahja on kuulema nyt seilannut pari kuukautta postissa <3
Beat that.
No on kyllä tympeä lahja. Kaverin läppälahjana käsitän jonkun tekstimukin, mutta siihen se ymmärrys jää.
Itseäni ei sinänsä haittaa jos en lahjoja saa, mutta mieluummin sitten jotain kunnollista jos jotain täytyy ostaa.
Lahjansaaja kirjoitti:
Parempi, ettei anna lahjaa ollenkaan kuin että antaa niin typerän lahjan, että lahjan saajalle tulee vaan paha mieli ja ärtynyt olo ja tuntee olevansa pilkkanaan pidetty. Minä sain mieheltä Syntymäpäivälahjaksi pussillisen suolapähkinöitä ja Et-lehden yhden numeron. Typerin lahja ikinä.
Pahoitteliko mies edes käytöstään luettuaan ajatuksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää se mies varmasti tarkoitti. Onko muuten sinulle rakas ja mieluisa? Olisiko hänessä puolia jotka kompensoisivat tämän sinun ongelmasi?
Saahan sitä ihmetellä, mutta lapsuudessani ja nuoruudessani ihan oikeasti ei kenenkään aikuisen syntymäpäivää muistettu lahjoilla, paitsi 10 vuoden välein 50. ikävuodesta eteenpäin. Edes nelikymppiset eivät olleet juhlinnan aihe. Äidilleni saattoi tulla postikortti siskoltaan, ja jos joku naapuri tuli sattumalta tai päivän muistaen käymään merkkipäivänä, keitettiin kahvit, jonka kanssa oli jotakin itse leivottua tarjottavaa. Mutta ei odotettu, että kenelläkään olisi ollut lahjaa mukanaan. Perheen kesken ei myöskään lahjoja annettu. Mitä kavereiden kanssa juteltiin niin käsitykseni on, että sama meininki oli muidenkin kotona. Syntymäpäivälahjoja annettiin vain ja ainoastaan alle murrosikäisille lapsille, ei enää edes teineille, eikä joka kerta heillekään. Itse en muista yhtään syntymäpäivälahjaa, koska olen syntynyt joulun lähellä ja sain joululahjoja. Se oli kyllä jo vähän epänormaalia, kaverit kyllä saivat lahjoja. Jouluaatto oli ainoa päivä vuodesta, jolloin kaikki varmasti saivat lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta saat sympatiaa, mutta usealta muulta palstalaiselta et.
Mulla on synttärit vain pari päivää ennen joulua. Etenkin lapsuudessani oli todella yleistä, että lahjat niputettiin yhteen, eli minulle ostettiin yksi lahja, joka oli sitten samalla sekä synttäri- että joululahja. Mielestäni tällainen toimintatapa on kyseenalainen, ja olen aina tehnyt sen muille selväksi sekä sanoin, että teoin.
Noh, seurustelin silloisen puolisoni kanssa. Synttärit tuli ja en saanut synttärilahjaa tai korttia. Itkuhan siinä pääsi, ja toinen puolustautui sillä, että hei, mä olen ostanut sulle kolme joululahjaa. Kaikista suurin oli se harmitus. Minä joka olen aina puhunut siitä, että mulle ei lähes koskaan osteta synttärilahjaa, ja sitten se fakta, että mun elämäni sen hetkinen suuri rakkaus on kokonaan ignoorannut nämä puheet ja kylmästi jättää lahjan ostamatta korostaen sitten, että jouluna tulee monta pakettia. Hän olisi piru vie voinut antaa yhden niistä joululahjapaketeista sen pari päivää etukäteen! Jotenkin se välinpitämättömyys oli kaikista pahinta.
Avauduin tästä aikanaan johonkin demiin tms., ja hirveä pskamyrskyhän siitä nousi. Olen lapsellinen ja pitäisi aikuistua jnejne.
Olen nykyisin toisessa suhteessa, ja en saanut viime vuonna synttärilahjaa. Se oli ihan okei, sillä mut huomioitiin muulla tavoin. Sain kortin ja mies leipoi kakun. Olin onnellinen ja huomioitu, se riitti.
Haista huilu AP. Mulla on kanssa synttärit. Täytän vielä 35 ja oon opiskelija joka ei saa tuloja koska kk käytetty. Mies töissä ja lupas viedä mut kinkkiin (sanoin että mennään halpaan). se oli ihmeissään että muut akat varmaa haluaa johki kalliiseen mestaan. Mut mä sanoin, halvimpaa tietty.
Nyt ymmärrän mitä se tarkotti. Akat on just tommosia. Mikää ei kelpaa. mä saan 8e kinkin ja oon iha saatanan tyytyväinen. Mee roskiin ap, oikeesti. Rannekoru, xDDDD voi vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kääk. Oikeasti, otan osaa AP. Tekstimuki on tylsä ja halpa, mutta isoin pointti taisi olla se, että se ei ole ollenkaan sinun makuusi. Joku muu voisi ilahtua. Mutta 6 v yhdessä, ja mies ei ole tuonkaan vertaa tietoinen maustasi? Että olisi vaikka tajunnut ostaa sinulle saman hintaisen mutta kauniimman mukin? Sain kumppaniltani kissamukin ja olin oikein iloinen. Olin sitä samaa mukia jo aiemmin yksin katsellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä alkuvuosien lahjat oli puolin ja toisin huteja. Sittemmin osumatarkkuus on parantunut ja tiedän tarkalleen minkätyyppisiä hopeakoruja ja korviksia vaimo pitää. Mulle riittää usein aineeton lahja joten saan kaksi kertaa vuodessa. Syntymäpäivänä ja jouluna.
Eikö edes sillon kun vaimo saa ne lahjansa?
Ei kait se ole mikään syy poiketa rutiineista. Kukat yms. "yllätykset" ovat sarjassamme, älä edes ajattele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon yhden mies on varmaan kurkkuaan myöten kyllästynyt jokavuotisiin boxereihin ja sukkiin. Mutta on kiltti, eikä ole niistä valittanut.
Vaimo taas on valittanut jokaisesta kukasta ja suklaakonvehdista, kun eivät ole mieleisiä.
Itse olen huono ostamaan lahjoja miehelle. Mitä ostaa miehelle ihanaa, kun mitään ei tarvitse. En tosiaan viitsi sukkia ostella synttärilahjaksi. Jotenkin noloa. Siksi en osta nykyään mitään. Olen myös sanonut, ettei minulle tarvitse ostaa mitään. Yleensä teemme syntymäivän kunniaksi hyvän aterian tai leivomme jotain yhdessä.
Älä viitsi päteä, kun et tiedä. Olen siis se, joka ostaa miehelle sukkia ja boksereita ;) Mies ehtii siinä välillä jo ostamaan itsekin sukkia, että ei sillä niitä liikoja ole. Ostan vaan nääs yhdet bokserit tai sukat. (en niitä halpoja tennissukkia, joita myydään kasoissa) Eikä mies todellakaan ole liian kiltti, osaa kyllä valittaa, oli aihetta tai ei;) Ja minä vaiimo en todellakaan valita kukista ja konvehdeista, vaan se oli joku ihan toinen kirjopittaja. Minä tykkään sekä kukista, että konvehdeista, mutta meillä mies ei niitä juurikaan osta. Itse en sinällään välitä koko lahja hommasta, mutta koska mies aina jotenkin muistaa, itsekin yritän jotakin ostaa. KOSKAAN en ole yhdestäkään lahjasta valittanut, ettäs tiedät. Älä laita sanoja minun suuhuni. Ja sitten sekin vielä, että minä minenomaan leivon miehelle kakun joka ikinen syntymä-ja isänpäivä. Ja sen hyvän aterian minä teen miehelleni joka ikinen päivä, koska mies ei juurikaan ruokaa tee. Joten minä tässä kiltti olen, eikä se mies, joka ei valita niistä kakusta ja sukista, jotka hän syntymäpäivänään saa.
Vierailija kirjoitti:
Minulta saat sympatiaa, mutta usealta muulta palstalaiselta et.
Mulla on synttärit vain pari päivää ennen joulua. Etenkin lapsuudessani oli todella yleistä, että lahjat niputettiin yhteen, eli minulle ostettiin yksi lahja, joka oli sitten samalla sekä synttäri- että joululahja. Mielestäni tällainen toimintatapa on kyseenalainen, ja olen aina tehnyt sen muille selväksi sekä sanoin, että teoin.
Noh, seurustelin silloisen puolisoni kanssa. Synttärit tuli ja en saanut synttärilahjaa tai korttia. Itkuhan siinä pääsi, ja toinen puolustautui sillä, että hei, mä olen ostanut sulle kolme joululahjaa. Kaikista suurin oli se harmitus. Minä joka olen aina puhunut siitä, että mulle ei lähes koskaan osteta synttärilahjaa, ja sitten se fakta, että mun elämäni sen hetkinen suuri rakkaus on kokonaan ignoorannut nämä puheet ja kylmästi jättää lahjan ostamatta korostaen sitten, että jouluna tulee monta pakettia. Hän olisi piru vie voinut antaa yhden niistä joululahjapaketeista sen pari päivää etukäteen! Jotenkin se välinpitämättömyys oli kaikista pahinta.
Avauduin tästä aikanaan johonkin demiin tms., ja hirveä pskamyrskyhän siitä nousi. Olen lapsellinen ja pitäisi aikuistua jnejne.Olen nykyisin toisessa suhteessa, ja en saanut viime vuonna synttärilahjaa. Se oli ihan okei, sillä mut huomioitiin muulla tavoin. Sain kortin ja mies leipoi kakun. Olin onnellinen ja huomioitu, se riitti.
No tuohan ON lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo tekstimukit pitäisi kieltää lailla. OK, ymmärrän jos lapsi ostaa vanhemmalleen jonkun "paras äiti " tai "vuoden iskä" mukin, mutta aikuiselta tuskin kukaan haluaa lahjaksi mitään"kylmä kahvi kaunistaa" tai älä ota, mukin lainaaja ammutaan"-tekstimukia! Joka kaupasta pitäisi löytyä tyylikkäämpiä mukeja, ei välttämättä edes kallita.
Sain aikoinaan poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi huumoritekstimukin, joka oli täynnä konvehteja ja kauniisti kääritty. En ollut pettynyt, ja nyt 20 vuotta myöhemmin minulla on se muki yhä tallella, vaikkemme edes olleet kovin pitkään yhdessä. Se on edelleen hauska, vaikkei se toki mikään toivelahja ikinä ollut. Mutta minulla ei olekaan tapana odottaa, että toinen osaisi hankkia Juuri Täydellisen Minua Varten Ajatellun Lahjan, vaan kiitän lahjasta kuin lahjasta kauniisti, enkä pahoita mieltäni, vaikkei lahja olisikaan juuri mieleinen.
No jos se muki on ollut niin hyvälaatuinen ja kuitenkin mieluisa(kun vielä nytkin 20v päästä on tallella ja ehkä käytössäkin?) niin ei se toki ole huono lahja ollutkaan. Mutta jos saat mukin joka viikon päästä on reunoistaan söröillä ja muutenkin niin huomon mallinen ja typerä teksti niin ei varmasti ole tallessa enää 20 vuoden päästä. Saatika , että olisi käytössä. Ja sekin vielä, että jos joka vuosi saat jonkun mukin niin niitähän on pian kaapit pullollaan. Tuskin meistä nyt kukaan aina toivookaan, että se toinen sen Täydellisen lahjan hankkii, mutta jos kolmannenkymmenennen kerrankin tulee tekstimuki, niin kyllähän se jo vähän kyllästyttää.
Been there, done that.
Ex-mieheni avioliiton aikainen viimeinen synttärilahja minulle oli alekorista ostettu, 0,20 cent maksanut kattilan alunen jossa luki "naista on tarkoitus rakastaa ei ymmärtää".
Mä tiesin hinnan koska olin aiemmin viikolla katsellut sitä alelaarissa ja ajatellut ettei oo ihmekään että moinen paska on jäänyt myymättä (mies ei ollut paikalla silloin, joten kyse ei ole siitä että olis luullut mun ihastelleen sitä). Lisäksi tuo lähti hakemaan mun lahjaa kun oli ensin tullut normaalisti töistä kotiin ja näki kakun jonka olin tehnyt itselleni; sisareni oli tulossa kahville. Koko päivänä mies ei ollut laittanut mitään tekstaria tms. eli hän oli unohtanut koko jutun totaalisesti.
- ja sit se tuo mulle tuollaisen hirveen, hätäpäissä ostetun ilman mitään tarkempaa ajattelua, ja jonka mies "antoi" mulle heittämällä pöydälle "tos on tollanen".
Olisi suoraan sanonut että unohti täysin, mulle olisi riittänyt ihan onnitteluhalaus ja suukko.
Kyse ei ole pelkästään "sä vaan haluat lisää lahjoja"-tyyppisestä jutusta, vaan ihan ylipäätään parisuhteessa toisen huomioon ottamisesta. Eiköhän siltä puolisolta voi odottaa edes jonkinlaista panostusta edes sen kerran-kaksi vuodessa. (tietty tän palstan mukaan ei; kärsi kärsi ja kirkkaimman kruunun saat.)
Vierailija kirjoitti:
Haista huilu AP. Mulla on kanssa synttärit. Täytän vielä 35 ja oon opiskelija joka ei saa tuloja koska kk käytetty. Mies töissä ja lupas viedä mut kinkkiin (sanoin että mennään halpaan). se oli ihmeissään että muut akat varmaa haluaa johki kalliiseen mestaan. Mut mä sanoin, halvimpaa tietty.
Nyt ymmärrän mitä se tarkotti. Akat on just tommosia. Mikää ei kelpaa. mä saan 8e kinkin ja oon iha saatanan tyytyväinen. Mee roskiin ap, oikeesti. Rannekoru, xDDDD voi vittu.
No ei kuule kaikki "akat" oo just tuollaisia, etkä sinä mikään poikkeus siinä, että halpakin lahja kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo tekstimukit pitäisi kieltää lailla. OK, ymmärrän jos lapsi ostaa vanhemmalleen jonkun "paras äiti " tai "vuoden iskä" mukin, mutta aikuiselta tuskin kukaan haluaa lahjaksi mitään"kylmä kahvi kaunistaa" tai älä ota, mukin lainaaja ammutaan"-tekstimukia! Joka kaupasta pitäisi löytyä tyylikkäämpiä mukeja, ei välttämättä edes kallita.
Sain aikoinaan poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi huumoritekstimukin, joka oli täynnä konvehteja ja kauniisti kääritty. En ollut pettynyt, ja nyt 20 vuotta myöhemmin minulla on se muki yhä tallella, vaikkemme edes olleet kovin pitkään yhdessä. Se on edelleen hauska, vaikkei se toki mikään toivelahja ikinä ollut. Mutta minulla ei olekaan tapana odottaa, että toinen osaisi hankkia Juuri Täydellisen Minua Varten Ajatellun Lahjan, vaan kiitän lahjasta kuin lahjasta kauniisti, enkä pahoita mieltäni, vaikkei lahja olisikaan juuri mieleinen.
No jos se muki on ollut niin hyvälaatuinen ja kuitenkin mieluisa(kun vielä nytkin 20v päästä on tallella ja ehkä käytössäkin?) niin ei se toki ole huono lahja ollutkaan. Mutta jos saat mukin joka viikon päästä on reunoistaan söröillä ja muutenkin niin huomon mallinen ja typerä teksti niin ei varmasti ole tallessa enää 20 vuoden päästä. Saatika , että olisi käytössä. Ja sekin vielä, että jos joka vuosi saat jonkun mukin niin niitähän on pian kaapit pullollaan. Tuskin meistä nyt kukaan aina toivookaan, että se toinen sen Täydellisen lahjan hankkii, mutta jos kolmannenkymmenennen kerrankin tulee tekstimuki, niin kyllähän se jo vähän kyllästyttää.
Aloittajahan kertoi, että sai viime vuonna rannekorun, joten tässä ei ole kyse siitä, että mies olisi ostanut kolmannenkymmenennen kerran sen tekstimukin. Joka kerta nyt ei vain voi onnistua.
Miehesi oli jo ostanut ihanan arvokorun mutta veikin sen salarakkaalleen ja hankki sinulle tuon mukin samalla kun oli ostamassa kortsuja kioskilta lounastauon äänekästä paritteluhetkeä varten.
Vierailija kirjoitti:
Haista huilu AP. Mulla on kanssa synttärit. Täytän vielä 35 ja oon opiskelija joka ei saa tuloja koska kk käytetty. Mies töissä ja lupas viedä mut kinkkiin (sanoin että mennään halpaan). se oli ihmeissään että muut akat varmaa haluaa johki kalliiseen mestaan. Mut mä sanoin, halvimpaa tietty.
Nyt ymmärrän mitä se tarkotti. Akat on just tommosia. Mikää ei kelpaa. mä saan 8e kinkin ja oon iha saatanan tyytyväinen. Mee roskiin ap, oikeesti. Rannekoru, xDDDD voi vittu.
Kelpais todellakin perus kiinalaisruoka tai vaikka vain onnittelu, sata kertaa parempi lahja kuin säälittävä euron "huumorimuki".
Olen nainen, ja googlattuani miltä Iittalan mukit näyttävät tulin siihen tulokseen, että otan mieluummin "typerän tekstimukin". Luuletko, että naiset ovat kaikki samanlaisia ja pitävät samoja asioita kauniina?
Ei tulisi mieleenikään loukkaantua lahjasta, ellei se olisi jokin tarkoituksella loukkaava, kuten se palstan legendaarinen laminoitu painoindeksitaulukko vai mikä olikaan.