Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut
Vaikka yritän ajatella, että "sentään muisti!" Mutta luulisi miehen jo näinä vuosina oppineen tuntemaan makuni..
Pöydällä oli siis muki tekstillä "can`t ceep calm because i finnish" ja mukissa suklaapatukka, ei korttia. Pidän kyllä suklaasta, mutta en hölmöistä tekstimukeista ja tulee sellainen fiilis, että mies vain hätäpäissään osti jotain ! :(
Viime vuonna sain rannekorun, sattumalta kun menimme uusimaan miehen kellon hihnaa viikko ennen synttäreitäni ja alessa oli ihania koruja. Pakko se on näköjään uskoa, että tuolta mieheltä on turha odottaa mtään fiksua yllätyslahjaa, jos ei ole kuudessa vuodessa oppinut, että hyvä dekkari ja ruusut toimisivat niin tuskinpa oppii ikinä.
Ja nyt on neljään asti aikaa harjoitella reaktiota, kun mies tulee kotiin ! Ahdistaa.
Kommentit (403)
Multa tuo muki olisi lentänyt roskikseen pelkästään kielivirheiden takia. Suklaapatukka olisi ollut ihan riittävä lahja, jossei tasavuosisynttäreistä (>50) kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haista huilu AP. Mulla on kanssa synttärit. Täytän vielä 35 ja oon opiskelija joka ei saa tuloja koska kk käytetty. Mies töissä ja lupas viedä mut kinkkiin (sanoin että mennään halpaan). se oli ihmeissään että muut akat varmaa haluaa johki kalliiseen mestaan. Mut mä sanoin, halvimpaa tietty.
Nyt ymmärrän mitä se tarkotti. Akat on just tommosia. Mikää ei kelpaa. mä saan 8e kinkin ja oon iha saatanan tyytyväinen. Mee roskiin ap, oikeesti. Rannekoru, xDDDD voi vittu.
Mee roskiin!!!! Huutonaurua!!!!! Kiitos tästä :_D
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi joskus avioliittomme alkuaikoina niin, että keittiön pöydällä oli lahjapakettiin kääritty halpa suklaarasia. Olin hilkulla heivata sen roskiin, kun suutuin, mutta sitten huomasin jotain pilkottavan sieltä muovin alta. Siis sen ruskean, jossa ne suklaat ovat. Nostin sen pois ja sieltä löytyi lahjakortti kauneushoitolaan. Olin niin kiukkuinen ensin, että en tajunnut sitä, että sellofaani, johon rasia oli kääritty olikin avattu. Mies oli tehnyt sen niin taitavasti, etten ollut todellakaan tajunnut sitä. Vasta kun sitten tutkin tarkemmin asiaa huomasin sen. Ja juu, vaikka olinkin kiukkuinen ja aioin ensin heittää rasian roskiin, avasin sen, koska suklaanhimo voitti. Onneksi!!! Eikä se suklaakaan hullumpaa kahvin kanssa ollut. Mies osasi esittää niin viatonta, kun tuli töistä kotiin. Kyseli vain maistuiko suklaa ja jäikö hänelle yhtään maistiaista. Rakas ketku! Tuon tempauksen jälkeen opin tutkimaan häneltä saadut oudot lahjapaketit kunnolla ja monta riemukasta ylläriä onkin löytynyt.
Minä olen varmaan omituinen monen naisen mielestä. Mutta olisin ollut ilahtuneempi tuosta suklaasta, kuin lahjakortista kauneushoitolaan. Jotenkin vain nuo lahjakortit tuollaisiin tökkii. Jos tarvitsen jotain kauneudenhoitoa, niin tilaan ajan juuri siihen hoitoon, kuin tarvitsen. Minulla on luottohieroja, kenen luona käyn. Siksi hierontalahjakortit ovat turhia. Muutenkin tuollainen "tässä lahjakortti, saat hemmottelua" on jotenkin alentavaa. Pakko sitten käydä, kun toinen on sellaisen ostanut, ettei se loukkaannu.
Emme ole ostaneet enää kymmeneen vuoteen muuta kuin joululahjan. Ihan vain siksi, että jossain vaiheessa totesimme, että on äärettömän hankalaa miettiä vuosikymmenien jälkeen, mistä toinen ilahtuisi ja ilahtuisi, kun tavaraa on kertynyt jo ihan liikaa. Olemme olleet ratkaisuun tyytyväisiä. Stressiä vähemmän
Mies ei ole muistanut syntymäpäivääni kertaakaan koko suhteemme aikana (7v.). En tosin saa myöskään joululahjoja tai mitään muitakaan lahjoja mieheltä. Kyllähän se välillä hieman harmitti, mutta en jaksanut siitä kuitenkaan suuttua tai valittaa. Vastaavasti olen sitten itsekkin lakannut hankkimasta miehelle lahjoja, jollei sitten tule jotain miehelle tarpeellista vastaan sopivaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka yritän ajatella, että "sentään muisti!" Mutta luulisi miehen jo näinä vuosina oppineen tuntemaan makuni..
Ja nyt on neljään asti aikaa harjoitella reaktiota, kun mies tulee kotiin ! Ahdistaa.
Mies on oppiva olio, kerro että tykkäät koruista ja mielellään vielä mikä ja mista sen voi ostaa, niin saat lahjaksi mitä toivot.
Mies olento on yksinkertainen ja yleensä äitinsä tuote (halpaa halpaa ..) Tämä muistikuva pitää pyyhkiä miehen sielusta (siis ei kattilaa paistinpannua lahjaksi) .
Mies on yleensä oppiva ja haluaa yllättää rakkaansa, mutta mies pitää suunnata oikealle lahjaosastolle, koska hän ei yleensä mene muualle kuin Motonettiin ja kalastuskauppaan.
Siis ohje sinulle, vie miehesi korukauppaan ja kerro että tuo on ihana. Ota kaupan kortti ja kuorun mainos mukaa ja pidä huoli että miehesi löytää ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osta itse itsellesi dekkareita ja ruusuja, vaikka yksi kirja ja ruusukimppu kerran kuukaudessa.
Kyllä mieskin sitten huomaa, mistä sinä pidät ellei sokea ole.Itse ostin ennen kotiin leikkokukkia pari kertaa viikossa, aina kauppareissun yhteydessä. Välillä ostin ruukkukukan. Mies huomasi tämän ja alkoi itsekin ostaa kukkia kotiin.
Meillä tuodaan leikkokukkakimppu kotiin vähän väliä. Kirjoja en voi minäkään odottaa mieheltäni, koska hän ei harrasta lukemista, eikä käy kirjakaupoissa. Kerran jouluviikolla hän ehdotti, että mennään kirjakauppaan ja saan itse valita sieltä kirjan, jonka hän maksaa.
Puhu sille miehellesi ja näytä, mistä tykkäät ihan konkreettisesti.
Mä en ymmärrä jotain kukkien ostamista (muuta kuin ehkä hautajaisiin tai jouluksi omalle isoisoäidille), mutta monta kertaa viikossa itselle tai yleensä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole muistanut syntymäpäivääni kertaakaan koko suhteemme aikana (7v.). En tosin saa myöskään joululahjoja tai mitään muitakaan lahjoja mieheltä. Kyllähän se välillä hieman harmitti, mutta en jaksanut siitä kuitenkaan suuttua tai valittaa. Vastaavasti olen sitten itsekkin lakannut hankkimasta miehelle lahjoja, jollei sitten tule jotain miehelle tarpeellista vastaan sopivaan aikaan.
Aivan turhaa on kyllä tuosta mieltään pahoittaa. Jos mies ei keksi lahjaa, tuo oli edes jotain. Meillä yhteistä taivalta jo yli 40 v, mutta harvassa on ne vuodet, milloin lahjoja on annettu. Itsekin lopetin lahjojen antamisen jo aikoja sitten. Joululahjat ostetaan kumpikin toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppista. Minä en ole koskaan halunnut mieheltä lahjoja. Kaikki vaatteet, korut, kirjat sun muut on niin henkilökohtaisia, että toisen hankkimana niissä useimmiten on joku pielessä. Läheisiltä ei lahjoja, kiitos. Vierailta lahjoja joskus tulee, ja niitä on myös joskus pakko antaa, se riittää. En muutenkaan tykkää, kun roinaa kertyy nurkkiin ja laatikoitten pohjille. Parin päivän kuluttua on edessä hääpäivä numero 38. Onneksi voin jo olla rauhallisella mielellä. Mies on viimein oppinut, että ei lahjoja, eikä sen muistamisenkaan ole niin väliä. Tiedän jo muutenkin, että minusta tykätään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta itse itsellesi dekkareita ja ruusuja, vaikka yksi kirja ja ruusukimppu kerran kuukaudessa.
Kyllä mieskin sitten huomaa, mistä sinä pidät ellei sokea ole.Itse ostin ennen kotiin leikkokukkia pari kertaa viikossa, aina kauppareissun yhteydessä. Välillä ostin ruukkukukan. Mies huomasi tämän ja alkoi itsekin ostaa kukkia kotiin.
Meillä tuodaan leikkokukkakimppu kotiin vähän väliä. Kirjoja en voi minäkään odottaa mieheltäni, koska hän ei harrasta lukemista, eikä käy kirjakaupoissa. Kerran jouluviikolla hän ehdotti, että mennään kirjakauppaan ja saan itse valita sieltä kirjan, jonka hän maksaa.
Puhu sille miehellesi ja näytä, mistä tykkäät ihan konkreettisesti.Mä en ymmärrä jotain kukkien ostamista (muuta kuin ehkä hautajaisiin tai jouluksi omalle isoisoäidille), mutta monta kertaa viikossa itselle tai yleensä kotiin.
Minä kyllä tykkäisin kukista ja olen siitä joskus miehelleni sanonutkin. Ei hän nyt vielä ole mitään kukkia spontaanisti ostanut! Mutta toivossa on hyvä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo tekstimukit pitäisi kieltää lailla. OK, ymmärrän jos lapsi ostaa vanhemmalleen jonkun "paras äiti " tai "vuoden iskä" mukin, mutta aikuiselta tuskin kukaan haluaa lahjaksi mitään"kylmä kahvi kaunistaa" tai älä ota, mukin lainaaja ammutaan"-tekstimukia! Joka kaupasta pitäisi löytyä tyylikkäämpiä mukeja, ei välttämättä edes kallita.
Sain aikoinaan poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi huumoritekstimukin, joka oli täynnä konvehteja ja kauniisti kääritty. En ollut pettynyt, ja nyt 20 vuotta myöhemmin minulla on se muki yhä tallella, vaikkemme edes olleet kovin pitkään yhdessä. Se on edelleen hauska, vaikkei se toki mikään toivelahja ikinä ollut. Mutta minulla ei olekaan tapana odottaa, että toinen osaisi hankkia Juuri Täydellisen Minua Varten Ajatellun Lahjan, vaan kiitän lahjasta kuin lahjasta kauniisti, enkä pahoita mieltäni, vaikkei lahja olisikaan juuri mieleinen.
No jos se muki on ollut niin hyvälaatuinen ja kuitenkin mieluisa(kun vielä nytkin 20v päästä on tallella ja ehkä käytössäkin?) niin ei se toki ole huono lahja ollutkaan. Mutta jos saat mukin joka viikon päästä on reunoistaan söröillä ja muutenkin niin huomon mallinen ja typerä teksti niin ei varmasti ole tallessa enää 20 vuoden päästä. Saatika , että olisi käytössä. Ja sekin vielä, että jos joka vuosi saat jonkun mukin niin niitähän on pian kaapit pullollaan. Tuskin meistä nyt kukaan aina toivookaan, että se toinen sen Täydellisen lahjan hankkii, mutta jos kolmannenkymmenennen kerrankin tulee tekstimuki, niin kyllähän se jo vähän kyllästyttää.
No sellaiset jykevät mukithan, joita nuo tekstimukit yleensä ovat, ovat tosi kestäviä, eikä minulla ole tapana heittää ehjää tavaraa pois. En siis säilytä sitä tunnearvon takia :D Miksi hankkia uusia mukeja, kun entisetkin ajavat asiansa?
Ovat hyviä kynätelineitä.
Emme osta toisillemme synttärilahjoja. Pieleen menisi itse keksityt valinnat ja typerää, että toinen pyytää ostamaan sitä tai tätä.
Olen paljon iloisempi siitä, että mies yllättää konserttilipuilla tai viikonloppureissulla. Itse teen samaa. Ilmoitan hyvissä ajoin, että viikonloppu silloin ja silloin pitää pitää vapaana sattuneesta syystä. Syy on yleensä jonkin bändin keikka, jolle olen varannut liput.
Osaan ja kykenen ostamaan omat koruni, laukkuni, huivini yms. itse. Edes kirjoista ei voi aina tietää, että onko toinen lukenut ne jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee tästä ketjusta mieleen, kun oltiin muutettu miehen kanssa meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Oli syksy ja ostin oransseja gerberoja meidän uuden kodin uudelle pöydälle. Sitten tuli mun synttärit, sain mieheltä oransseja gerberoja, samoin kihlojen vuosipäivänä, yhdessäolon vuosipäivänä, nimppareilla ja kerran muuten vaan. Oikeasti inhosin koko kukkia, koska ne nuupahti aina parissa päivässä vaikka tein mitä. Oranssikaan ei ollut lempiväri, se vain oli niin kivan syksyinen silloin syksyllä, mutta ei enää sen jälkeen. Parasta tässä oli vielä se, että joko mies oli sanonut äidilleen että tykkään oransseista kukista tai anoppi oli näin päätellyt meillä käydessään ja aloin häneltäkin saada oransseja kukkia syntymä- ja nimipäivillä. Vuoden jälkeen sain miehelle lopulta sanottua, että älä osta mulle gerberoja, kun en saa niitä pidettyä hengissä ja harmittaa että miehen rahat menee hukkaan, mutta en samalla saanut sanottua, että älä myöskään osta oransseja. Sen jälkeen en saanut enää gerberoja, mutta aloin saada oransseja ruusuja! Tästä on siis jo vuosia, vuosia aikaa. Anoppi kantaa mulle edelleen oransseja kukkia, mutta miehelle sain joskus nätisti sanottua, että tykkäisin oikeasti melkein mistä tahansa muusta kuin oranssista... :D
Miettikääpä naiset, kuinka monen työpaikalla on mies se, joka valitaan lahjan ostajaksi? Esim, jos työkaverille ostetaan jotain? Veikkaan, että 99,9 % nainen (naiset ) ostaa kaikki työporukan lahjat, jos lahjansaaja ei ole sitten joku mies, jolle ostetaan "äijälahja", viinapullo tai klapikone :D?
Vauvalahjat isille jne ostaa aina naiset, ja panevat myös lahjaraha keräyksen pystyyn. Ja miehiltä saa rukoilla pitkään niitä muutamia euroja, jotka pitäisi pulittaa siihen yhteiseen lahjaan. Tämä on niin nähty!!
Turhaa sitä on odottaa kotonakaan muunlaista suoritusta, plääh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi joskus avioliittomme alkuaikoina niin, että keittiön pöydällä oli lahjapakettiin kääritty halpa suklaarasia. Olin hilkulla heivata sen roskiin, kun suutuin, mutta sitten huomasin jotain pilkottavan sieltä muovin alta. Siis sen ruskean, jossa ne suklaat ovat. Nostin sen pois ja sieltä löytyi lahjakortti kauneushoitolaan. Olin niin kiukkuinen ensin, että en tajunnut sitä, että sellofaani, johon rasia oli kääritty olikin avattu. Mies oli tehnyt sen niin taitavasti, etten ollut todellakaan tajunnut sitä. Vasta kun sitten tutkin tarkemmin asiaa huomasin sen. Ja juu, vaikka olinkin kiukkuinen ja aioin ensin heittää rasian roskiin, avasin sen, koska suklaanhimo voitti. Onneksi!!! Eikä se suklaakaan hullumpaa kahvin kanssa ollut. Mies osasi esittää niin viatonta, kun tuli töistä kotiin. Kyseli vain maistuiko suklaa ja jäikö hänelle yhtään maistiaista. Rakas ketku! Tuon tempauksen jälkeen opin tutkimaan häneltä saadut oudot lahjapaketit kunnolla ja monta riemukasta ylläriä onkin löytynyt.
Minä olen varmaan omituinen monen naisen mielestä. Mutta olisin ollut ilahtuneempi tuosta suklaasta, kuin lahjakortista kauneushoitolaan. Jotenkin vain nuo lahjakortit tuollaisiin tökkii. Jos tarvitsen jotain kauneudenhoitoa, niin tilaan ajan juuri siihen hoitoon, kuin tarvitsen. Minulla on luottohieroja, kenen luona käyn. Siksi hierontalahjakortit ovat turhia. Muutenkin tuollainen "tässä lahjakortti, saat hemmottelua" on jotenkin alentavaa. Pakko sitten käydä, kun toinen on sellaisen ostanut, ettei se loukkaannu.
Emme ole ostaneet enää kymmeneen vuoteen muuta kuin joululahjan. Ihan vain siksi, että jossain vaiheessa totesimme, että on äärettömän hankalaa miettiä vuosikymmenien jälkeen, mistä toinen ilahtuisi ja ilahtuisi, kun tavaraa on kertynyt jo ihan liikaa. Olemme olleet ratkaisuun tyytyväisiä. Stressiä vähemmän
Samaa mieltä, en ymmärrä miksi lahjakorttia pidetään yleisesti niin "varmana" lahjaideana. Valitsisin itsekin mielummin suklaan vaikken erityisesti edes nauti suklaasta :D
Meillä ei osteta joululahjoja, mutta synttärilahjat kyllä vaihdetaan. Nekin on tosin valikoituneet siten että on ennen synttäreitä kerrottu toisillemme mitä voisi ostaa. Säästyy stressiltä ja hutiostoksilta.
"can`t ceep calm because i finnish"
Mita tuo teksti on tarkoittavinaan? Minun englantini ei riita ymmartamaan. :D t.usalainen
Minullakin syntymäpäivä tänään, mies muisti tummanpunaisella pitkävartisella ruusulla ja suklaatortulla (kaupan, hyvää oli) ja teinit 14v ja justiinsa 16v antoivat aamulla yhdessä tekemänsä kortin sydämien kera <3
Onnittelut ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tästä ketjusta mieleen, kun oltiin muutettu miehen kanssa meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Oli syksy ja ostin oransseja gerberoja meidän uuden kodin uudelle pöydälle. Sitten tuli mun synttärit, sain mieheltä oransseja gerberoja, samoin kihlojen vuosipäivänä, yhdessäolon vuosipäivänä, nimppareilla ja kerran muuten vaan. Oikeasti inhosin koko kukkia, koska ne nuupahti aina parissa päivässä vaikka tein mitä. Oranssikaan ei ollut lempiväri, se vain oli niin kivan syksyinen silloin syksyllä, mutta ei enää sen jälkeen. Parasta tässä oli vielä se, että joko mies oli sanonut äidilleen että tykkään oransseista kukista tai anoppi oli näin päätellyt meillä käydessään ja aloin häneltäkin saada oransseja kukkia syntymä- ja nimipäivillä. Vuoden jälkeen sain miehelle lopulta sanottua, että älä osta mulle gerberoja, kun en saa niitä pidettyä hengissä ja harmittaa että miehen rahat menee hukkaan, mutta en samalla saanut sanottua, että älä myöskään osta oransseja. Sen jälkeen en saanut enää gerberoja, mutta aloin saada oransseja ruusuja! Tästä on siis jo vuosia, vuosia aikaa. Anoppi kantaa mulle edelleen oransseja kukkia, mutta miehelle sain joskus nätisti sanottua, että tykkäisin oikeasti melkein mistä tahansa muusta kuin oranssista... :D
Haha. Minulle mies tuo sellaisia markettien kulahtaneita kukkia. Siis löytyyhän sieltä tuoreitakin, mutta miehellä ei ole ilmeisesti silmää katsoa mitkä ovat jo valmiiksi kuolleet. Kun on niin herttaista että tämä edes ostaa kukkia minulle, en kehtaa sanoa mitä olen niistä mieltä :( Joo ja väreistäkin olisi sanottavaa.
CEEP Centre européen d'études de population (French: European Centre for Population Studies) "CEEP." The Oxford Dictionary of Abbreviations. . "CEEP."
En kyllä tiedä millaisten karmeiden äijien ja luusereiden kanssa te seurustelette - ja siksi sitten täällä vähättelette AP:n mielipahaa, kun se oma säälittävä sohvaperuna ei mitään ikinä tee - mutta todellakin olisin pettynyt johonkin tekstimukiin! Törkeä lahja.
Kyllä parisuhteessa meillä on aina muistettu syntymäpäivät. Ei todellakaan pitäisi olla liikaa pyydetty keneltäkään. Ja ei ole koskaan tarvinnut pettyä onneksi, saan lahjan ja ihan ajatuksella hankitun, vaikkei mikään kallis olekaan. Mies saa kalliimman lahjan koska tienaankin häntä niin paljon enemmän. Ei tulisi mieleenkään jättää huomioimatta, kyllä syntymäpäivä pitää huomioida, kerran vuodessa kun on! Vaikka kuinka oltaisiin Suomessa... Veikkaan, että ne teidän miehet ei ole kauhean kiinnostuneita teistä eikä muutenkaan osallistu niin pitää itselleen selittää, ettei haluisikaan. Veikkaan, etteivät sängyssäkään kovin huomiota osoittavia ole nuo tapaukset, sutaisevat sen viisi minuuttia ja siihen pitäisi tyytyä.. no, kukin tavallaan, jos se on kerran ainoa, mitä tarjolla on eikä muuta edes toivo :D
Alue: Aihe vapaa
Jos nimenomaan ostaa sellaista josta toinen ei pidä, ei ole syytä olla otettu. Jos parilla on tapana muistaa toisiaan, ei siinä ole mitään irvailemista muilla. Eikä miestä tartte eikä saa pitää isona lapsena jolta ei voi odottaa asiallista lahjaa, jos kerran tietää ap:n maun.