Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut

NO huhhuh, miten paljon näitä piittaamattomien apinoiden puolustelijoita täällä on. Se vaan näyttäisi olevan fakta, että naiset keskimäärin ottavat enemmän toisia huomioon. Itse olen valitettava poikkeus sääntöön ja huomattavasti miestäni huonompi lahjojen ostajana. Aina minä jotain hankin merkkipäivinä, ja saatan koluta puoli kaupunkia löytääkseni jotain spesiaalia, mutta mieheni vain yksinkertaisesti osaa tarkkailla halujani paremmin kuin minä hänen.  

Ja täytyy sanoa, että jos suhteessa eläessä ei ole yhtään viitsinyt opetella toisen mieltymyksiä tai viitsi yhtään panostaa, ei kyllä ansaitse muuta kuin luutaa persuksille.

AP, ilmaise SUORAAN, mitä mieltä olet moisesta "lahjasta". Ei se mies siitä muuten muutu.

Mitä vaimolle lahjaksi:

A) Paituli

B) Housuli

C) Orgasmi

Vinkki: suurin osa meistä ei vastusta vaihtoehtoa c..

Täällä on monella se käsitys , että sille puolisolle on lähes mahdoton asia oppia se mitä se kumppani kenties haluaisi lahjaksi. Että tehtävä on ylivoimainen ja mistä kukaan voisi tietää, mitä se toinen juuri toivoo lahjaksi. Mutta tässä unohtuu se tosiasia, että sen kumppanin ei oikeasti tarvitse tietää kuin vain tämän yhden ihmisen toiveet.  Harvalla meillä on monta vaimoa tai avoimiestä. Siis oikeasti ei tarvitse kuin kerran pari vuodessa muistaa ja nähdä vaivaa lahjan ostoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo tekstimukit pitäisi kieltää lailla. OK, ymmärrän jos lapsi ostaa vanhemmalleen jonkun "paras äiti " tai "vuoden  iskä" mukin, mutta aikuiselta tuskin kukaan haluaa lahjaksi mitään"kylmä kahvi kaunistaa" tai älä ota, mukin lainaaja ammutaan"-tekstimukia!  Joka kaupasta pitäisi löytyä tyylikkäämpiä mukeja, ei välttämättä edes kallita.

Sain aikoinaan poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi huumoritekstimukin, joka oli täynnä konvehteja ja kauniisti kääritty. En ollut pettynyt, ja nyt 20 vuotta myöhemmin minulla on se muki yhä tallella, vaikkemme edes olleet kovin pitkään yhdessä. Se on edelleen hauska, vaikkei se toki mikään toivelahja ikinä ollut. Mutta minulla ei olekaan tapana odottaa, että toinen osaisi hankkia Juuri Täydellisen Minua Varten Ajatellun Lahjan, vaan kiitän lahjasta kuin lahjasta kauniisti, enkä pahoita mieltäni, vaikkei lahja olisikaan juuri mieleinen.

No jos se muki on ollut niin hyvälaatuinen ja kuitenkin mieluisa(kun vielä nytkin 20v päästä on tallella ja ehkä käytössäkin?) niin ei se toki ole huono lahja ollutkaan. Mutta jos saat mukin joka viikon päästä on reunoistaan söröillä ja muutenkin niin huomon mallinen ja typerä teksti niin ei varmasti ole tallessa enää 20 vuoden päästä. Saatika , että olisi käytössä. Ja sekin vielä, että jos joka vuosi saat jonkun mukin niin  niitähän on pian kaapit pullollaan. Tuskin meistä nyt kukaan aina toivookaan, että se toinen sen Täydellisen lahjan hankkii, mutta jos kolmannenkymmenennen kerrankin tulee tekstimuki, niin kyllähän se jo vähän kyllästyttää.

No sellaiset jykevät mukithan, joita nuo tekstimukit yleensä ovat, ovat tosi kestäviä, eikä minulla ole tapana heittää ehjää tavaraa pois. En siis säilytä sitä tunnearvon takia :D Miksi hankkia uusia mukeja, kun entisetkin ajavat asiansa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaimolle lahjaksi:

A) Paituli

B) Housuli

C) Orgasmi

Vinkki: suurin osa meistä ei vastusta vaihtoehtoa c..

Paitsi muutama tämän palstan mies, joiden mielestä orgasmi on aina omalla vastuulla ja naisen tyydyttäminen liian työlästä...

Vierailija kirjoitti:

Täällä on monella se käsitys , että sille puolisolle on lähes mahdoton asia oppia se mitä se kumppani kenties haluaisi lahjaksi. Että tehtävä on ylivoimainen ja mistä kukaan voisi tietää, mitä se toinen juuri toivoo lahjaksi. Mutta tässä unohtuu se tosiasia, että sen kumppanin ei oikeasti tarvitse tietää kuin vain tämän yhden ihmisen toiveet.  Harvalla meillä on monta vaimoa tai avoimiestä. Siis oikeasti ei tarvitse kuin kerran pari vuodessa muistaa ja nähdä vaivaa lahjan ostoon. 

No minä olen elänyt saman perheen kanssa neljäkymmentä vuotta, ja olemme perheenjäsenten kanssa hyvinkin läheisiä, mutten silti VIELÄKÄÄN osaa ostaa heille lahjoja. Saati sitten, että pitäisi osata ostaa lahja puolisolle, jonka kanssa on ollut ehkä viisi vuotta. Kaikki eivät vain ole yhtä hyviä lahjojen hankkimisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo tekstimukit pitäisi kieltää lailla. OK, ymmärrän jos lapsi ostaa vanhemmalleen jonkun "paras äiti " tai "vuoden  iskä" mukin, mutta aikuiselta tuskin kukaan haluaa lahjaksi mitään"kylmä kahvi kaunistaa" tai älä ota, mukin lainaaja ammutaan"-tekstimukia!  Joka kaupasta pitäisi löytyä tyylikkäämpiä mukeja, ei välttämättä edes kallita.

Sain aikoinaan poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi huumoritekstimukin, joka oli täynnä konvehteja ja kauniisti kääritty. En ollut pettynyt, ja nyt 20 vuotta myöhemmin minulla on se muki yhä tallella, vaikkemme edes olleet kovin pitkään yhdessä. Se on edelleen hauska, vaikkei se toki mikään toivelahja ikinä ollut. Mutta minulla ei olekaan tapana odottaa, että toinen osaisi hankkia Juuri Täydellisen Minua Varten Ajatellun Lahjan, vaan kiitän lahjasta kuin lahjasta kauniisti, enkä pahoita mieltäni, vaikkei lahja olisikaan juuri mieleinen.

No jos se muki on ollut niin hyvälaatuinen ja kuitenkin mieluisa(kun vielä nytkin 20v päästä on tallella ja ehkä käytössäkin?) niin ei se toki ole huono lahja ollutkaan. Mutta jos saat mukin joka viikon päästä on reunoistaan söröillä ja muutenkin niin huomon mallinen ja typerä teksti niin ei varmasti ole tallessa enää 20 vuoden päästä. Saatika , että olisi käytössä. Ja sekin vielä, että jos joka vuosi saat jonkun mukin niin  niitähän on pian kaapit pullollaan. Tuskin meistä nyt kukaan aina toivookaan, että se toinen sen Täydellisen lahjan hankkii, mutta jos kolmannenkymmenennen kerrankin tulee tekstimuki, niin kyllähän se jo vähän kyllästyttää.

No sellaiset jykevät mukithan, joita nuo tekstimukit yleensä ovat, ovat tosi kestäviä, eikä minulla ole tapana heittää ehjää tavaraa pois. En siis säilytä sitä tunnearvon takia :D Miksi hankkia uusia mukeja, kun entisetkin ajavat asiansa?

No siinähän se onkin, että jos niitä mukeja tulee jatkuvasti, niitä on vähän ajan päästä kaapit pullollaan.  Onneksi sinulla ei enää ole sitä mukeja ostavaa miestä;)

On teillä jumalauta ongelmat. Menkää kuulkaa töihin. Saatte muutakin ajateltavaa.

Minulle kävi joskus avioliittomme alkuaikoina niin, että keittiön pöydällä oli lahjapakettiin kääritty halpa suklaarasia. Olin hilkulla heivata sen roskiin, kun suutuin, mutta sitten huomasin jotain pilkottavan sieltä muovin alta. Siis sen ruskean, jossa ne suklaat ovat. Nostin sen pois ja sieltä löytyi lahjakortti kauneushoitolaan. Olin niin kiukkuinen ensin, että en tajunnut sitä, että sellofaani, johon rasia oli kääritty olikin avattu. Mies oli tehnyt sen niin taitavasti, etten ollut todellakaan tajunnut sitä. Vasta kun sitten tutkin tarkemmin asiaa huomasin sen. Ja juu, vaikka olinkin kiukkuinen ja aioin ensin heittää rasian roskiin, avasin sen, koska suklaanhimo voitti. Onneksi!!! Eikä se suklaakaan hullumpaa kahvin kanssa ollut. Mies osasi esittää niin viatonta, kun tuli töistä kotiin. Kyseli vain maistuiko suklaa ja jäikö hänelle yhtään maistiaista. Rakas ketku! Tuon tempauksen jälkeen opin tutkimaan häneltä saadut oudot lahjapaketit kunnolla ja monta riemukasta ylläriä onkin löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tietääkö mies, mitä sinä toivoisit tapahtuvaksi synttäreinäsi?

Että sinä haluat lahjan ja mielellään kirjan?

Miehet ovat keskimäärin meitä naisia heikompia vaistoamaan sanattomia viestejä. Osin se varmaan on kasvatuksen tulosta, naisilta odotetaan herkkävaistoista toisten toiveiden ja tunteiden vaistoamista ja miehiltä ei sellaista juurikaan edellytetä.

Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä vähän opettaa... sanoa suoraan ÄÄNEEN, että toivoisin sinulta sellaista käytöstä ja ilahtuisin tällaisesta.

Sitten jos mies selvän toiveen sivuuttaa, niin sitten sopii loukkaantua. Minusta ei muuten. Kas kun jokainen meistä on omassa lapsuudessaan oppinut vähän erilaisen juhlimiskulttuurin - minunkaan lapsuudessani aikuisten synttäreitä ei noteerattu kuin viisikymppiset. Ehkä sinun miehesi ajattelee niin.

"Toivoisin sinulta sellaista käytöstä"  Voin kuvitella kun pidät miehellesi nuhdesaarnaa kuin kuin äiti pojalle :D  Huh, olisi hirveää olla tuollaisen naisen kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naislapsi ei saanutkaan ponia. Kyynel.

Kerro minulle miksi olet tällä palstalla. Mitä ilmeisimmin halveksit naisia, joten miksi ihmeessä haluat viettää aikaasi kanssamme? Mitä sinusta kertoo se, ettei sinulla ole mitään muuta sisältöä elämässäsi kuin viettää päivät pitkät naislasten kanssa?

Älä höpötä.  Ei tämä mikään naisten palsta ole, vaan vauva sivuston aihe vapaa palsta.

Olen 112, anteeksi että vuodatukseni oli sekava. En vain voinut mitään sille, että tuo jo liki 20 vuotta sitten tapahtunut juttu naurattaa vieläkin. Selvyyden vuoksi, suklaanhimossani avasin kuitenkin rasian ja huomasin siinä vaiheessa, että sen ruskean muovin, johon konvehdit on pakattu, alta pilkotti jotain. Siellä oli se lahjakortti, jonka kulman mies oli taittanut niin, että se pilkotti reunasta. Onneksi rakastin suklaata ja rakastan sitä vieläkin. Miestä rakastan tosin enemmän.

Hanki ap elämä ja kasva aikuiseksi.

Toivottavasti miehesi onnistuu seuraavalla kerralla valitsemaan itselleen kypsemmän vaimon.

Minä en pidä lahjojen antamisesta, joten olen jokaisessa parisuhteessani vain tyytynyt sanomaan: "Hei, sulla on synttärit parin viikon päästä. Haluaisitko tehdä jotakin kivaa?"

Sitten vastauksena on jotakin tyyliin "Joo, vois käydä vaikka testaamassa sen uuden ravintolan", "Pannaan koko viikonloppu" tai "Vois kutsua porukkaa meille". Ja sen mukaan sitten hoidan järjestelyt.

Helppoa ja varmasti mieluisaa.

Kaikki miehet ei vaan osaa, toivottavasti menee edes tasan että miehen merkkipäivää muistetaan samassa suhteessa? Eniten on harmi niiden naisten puolesta, jotka näkee vaivaa miehensä eteen ja muistaminen on hyvinkin pitkälti yksipuolista.

Minä en vedä pulttia moisista koska meillä ei mitään suureellista harrasteta, minä ehdotan molempien juhlapäivinä jotain kivaa tekemistä yhdessä. Mies kyllä osallistuu täysillä.

Lakkasin asettamasta juhlapäiväpaineita kun hän yhtenä kiireisenä päivänä soitteli missä menen ja yritti omien menojensa välissä ehtiä viedä synttäriylläryksen kotiin. Siellä sitten kotona nökötti muotopuoli tulilatva kasvatusruukussaan mullat varisseena puhtaalla kaitaliinalla. Yllätys!

Tiedän mikä tuska hänellä siinä oli ollut valitessa ihan kukkakaupassa oikein myyjän kanssa (helppohoitoinen, kestävä, kukkii toisenkin kerran) ja tähän sitten päädyttiin. Itse olen harrastanut orkideoita..

Mietin kyllä hetken lähteä kukkakauppaan kysymään, että miten se päättelyketju oli edennyt siihen tulilatvaan ja käymään prosessi läpi uudestaan sen MYYJÄN kanssa kuinka särmä valinta tuo tulilatva mielestäni oli. Jätin tekemättä, rehu kun rehu.

Joten, en aseta paineita ihmisille, joille juhlapäivät voivat olla haasteellisia. Olen ilahtunut odottamattomista muistamisista ei-juhlapäivänä, tyyliin toin sulle tämmöisen termosmukin töihin, tai huomiset eväät samalla kun itsellenikin tai jäätelön meille molemmille kun tulin kotiin. Kyllä hän mua rakastaa, ja joskus jopa muistaa. Jos muistaa :D

Hyvin toimii myös jos sovitaan, että mennään kahdestaan ulos syömään. Aikaa jutella, syödä rauhassa ja olla mukavia toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka yritän ajatella, että "sentään muisti!" Mutta luulisi miehen jo näinä vuosina oppineen tuntemaan makuni..

Pöydällä oli siis muki tekstillä "can`t ceep calm because i finnish" ja mukissa suklaapatukka, ei korttia. Pidän kyllä suklaasta, mutta en hölmöistä tekstimukeista ja tulee sellainen fiilis, että mies vain hätäpäissään osti jotain ! :(

Viime vuonna sain rannekorun, sattumalta kun menimme uusimaan miehen kellon hihnaa viikko ennen synttäreitäni ja alessa oli ihania koruja. Pakko se on näköjään uskoa, että tuolta mieheltä on turha odottaa mtään fiksua yllätyslahjaa, jos ei ole kuudessa vuodessa oppinut, että hyvä dekkari ja ruusut toimisivat niin tuskinpa oppii ikinä.

Ja nyt on neljään asti aikaa harjoitella reaktiota, kun mies tulee kotiin ! Ahdistaa.

Syö enemmän suklaata, niin saat finniperseen ja huonon ihon, sitten on miehesi vuoro ahdistua.

Huonot lahjat ymmärrän, koska aikuisilla yleensä on jo periaatteessa kaikkea. Mutta. Jokainen osaa jotain, jolla toista voi ilahduttaa yhtenä päivänä vuodessa. On se sitten kynttiläillallinen kotona, hieronta tai mikä. Vie vaikka leffaan. Jotain huomionosoitusta ja arjesta poikkeavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.

Ihan kuin puhuisit jostain pikkulapsesta :D

Aikuistumista on se, että ymmärtää arvostaa sitä, että toinen HALUAA muistaa merkkipäivän.

Jos nyrpistelemällä alkaa "opettaa" kumppanille "oikeaa" tapaa muistaa, kyllä hän muutamassa vuodessa oppii unohtamaan koko ikävän asian, josta aina tulee paha mieli kummallekin.

- Asettuu nyt sen iloisen antajan rooliin: kuka olisi miehelle opettanut millaisia lahjoja tulee hankkia ja mistä juuri sinä pidät. Opetelkaa lempeästi ajan kanssa tuntemaan toistenne pehmeät kohdat :)

Lapsellista edes odottaa jotain lahjaa. Tasakymmenet (50, 60 jne.) ymmärrän, mutta en jotain 32 tai 47.