Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut

Meillä on kotona kanssa mies joka ei ikinä keksi mitään lahjaa. Ongelma on ratkaistu sillä että kerron hänelle tarkkaan mitä haluan. Aina tulee pidetty lahja ja kaapit ei täyty turhasta roinasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän näiden lahjastaloukkaantujien kanssa tuo arki muuten sujuu...?

Kiitos kysymästä: oikein hyvin. Meillä ainakin asuu taloudessa kaksi ihan täysivaltaista aikuista ihmistä, jotka osaavat molemmat ottaa toisiaan huomioon. Pakettiin kuuluu myös se, että molemmat osaavat huomauttaa, jos toivovat toiselta jotakin, ja samoin molemmat ottavat toisen toiveet tosissaan ja pyrkivät kaikin tavoin kunnioittamaan niitä.

Puuttuu vielä sen toisen osapuolen salassa annettu mielipide. Siis luokkaantujan kuulematta.

Kyllä meillä pidetään syntymäpäivää niin tärkeänä että muistetaan, tosi kurjaa jos ei. :( Lahjalla ei niin väliä, viekö edes syömään tms?

Vierailija kirjoitti:

Eikö noita mukeja ole aina kassan vieressä?

Arvottomalle naiselle, arvoton lahja.

En ole koskaan nähnyt kassojen vieressä mukeja.  Mutta oliko kiva olla ilkeä? Olisitko valmis sanomaan tuon ap:lle päin naamaa? jotenkin ei voi kuin sääliä ihmisiä, jotka saa onnea elämäänsä , alentamalla ja loukkaamalla toisia vieraita  ihmisiä netissä nimettömänä. Nyt voit varmaan hykerrellä loppu päivän mielissäsi, että sainpas sanottua. Olen minä vaan niin kova tyyppi. Mukavaa kuitenkin, että sinä olet arvokas ihminen.

Hanki elämä, jotta arvostusta ei tarvitse hakea muilta. Voit ostaa tarvitsemasi omilla rahoillasi. Niin saa juuri sellaisen kuin haluaa! Paras synttärilahja on miehen tekemä juhla-ateria viineineen.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö nykynaiset omine tuloineen ja rahoineen ole jo taloudellisesti niin itsenäisiä, että voivat toteuttaa itse  omat mielitekonsa ja ottaa sitten lahjat lahjoina?

Vai onko tämä jokin miinatesti? Miehen pitäisi tietää tarkalleen, mitä olet lukenut ja mitä et? Koska auta armias, jos kirja on väärä tai sellainen jonka päivänsankari on jo lukenut...

Siis totuus on se, että osa ihmisistä on sellaisia kroonisia narisijoita, jotka valittavat ihan kaikesta vaan valittamisen ilosta.  Heitä on aivan turha edes yrittää ilahduttaa millään.

Miten pihalla olet! Kyllä kai monellakin, sekä miehellä, että naisella, on rahaa ostaa itselleen lahja, mutta mutta pointti onkin siinä,että yleensä lahjan antaja haluaa nimenomaan ilahduttaa lahjan saajaa. Ymmärrätkö, että jotkut ihmiset haluaa tuottaa toiselle ihmiselle, ja varsinkin sille läheiselle ihmiselle?  Sinulla on varsin kielteinen kuva ihmissuhteista. Et varmaan ole elämässäsi koskaan saanut olla hyvässä ja rakastavassa suhteessa, jossa halutaan toiselle vilpittömästi kaikkea hyvää? Ja ei todellakaan tarvitse olla krooninen valittaja, jos ei tykkää tekstimukista synttärilahjana ;)

Tuon yhden mies on varmaan kurkkuaan myöten kyllästynyt jokavuotisiin boxereihin ja sukkiin. Mutta on kiltti, eikä ole niistä valittanut.

Vaimo taas on valittanut jokaisesta kukasta ja suklaakonvehdista, kun eivät ole mieleisiä.

Itse olen huono ostamaan lahjoja miehelle. Mitä ostaa miehelle ihanaa, kun mitään ei tarvitse. En tosiaan viitsi sukkia ostella synttärilahjaksi. Jotenkin noloa. Siksi en osta nykyään mitään. Olen myös sanonut, ettei minulle tarvitse ostaa mitään. Yleensä teemme syntymäivän kunniaksi hyvän aterian tai leivomme jotain yhdessä.

Täytyy näin miehenä sanoa että nämä naisten synttärit, joulut, tuliaiset sun muut on meikäläiselle yhtä painajaista :) Kiinnostaisi psykologia tämän naisten "lahjahulluuden" takana, eli miksi ne ovat niin tärkeitä. Lapset ymmärrän ja tyttärelleni ostan mielelläni lahjoja.

Onneksi minä ja mies ei kumpikaan välitetä merkkipäivistä, niin kumpikaan ei tahtomattaan loukkaa toista :) Mulle itselle olisi tosi tuskaa ostaa miehelle aina merkkipäivänä joku lahja ja yhtä tuskaista miehelle ostaa mulle. Ostetaan sitten merkkipäivien välillä, jos tulee vastaan jotain toiselle sopivaa. Muutenkin kannatan sitä, että toista huomioidaan arjessa eri tavoin pienillä jutuilla eikä lahjoilla merkkipäivinä.

Ainut mitä mulle tuli mieleen on se että kumpa sun mies parka löytäis paremman naisen.

1) Sait lahjan. Ole onnellinen. Kuinka itsekeskeinen ihminen tarvitseen olla että vääntää valtavan ahdistusmasennus virren siitä ettei se mies ollutkaan ajatustenlukija joka olisi maagisesti tiennyt mitä ostaa.

2) Oletko koskaan sanonut että dekkarit ja ruusut on sun juttu. Jos olet erityisesti sanonut että olet perso makealle, mies on kuunnellut ja sitten synttäreinä muistanut sen ja ostanut suklaata niin.... kuinka minäminäminä-maailmassa elävä etuoikeutettu nainen oikein voit olla?

3) Ja viime vuonna sait vielä jotain mikä oli ihana ja minkä itse halusit... mutta sekin oli jotenkin sen miehen vika. EI VITTU.

Oikeasti kuinka hyvä kroppa sulla on, tai kuinka upean näköinen olet, koska jos mä joutuisin kestämään tollaista persoonallisuutta 10minuuttia kauempaa niin etsisin lähimmän kalakulhon ja hukuttaisin itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö noita mukeja ole aina kassan vieressä?

Arvottomalle naiselle, arvoton lahja.

En ole koskaan nähnyt kassojen vieressä mukeja.  Mutta oliko kiva olla ilkeä? Olisitko valmis sanomaan tuon ap:lle päin naamaa? jotenkin ei voi kuin sääliä ihmisiä, jotka saa onnea elämäänsä , alentamalla ja loukkaamalla toisia vieraita  ihmisiä netissä nimettömänä. Nyt voit varmaan hykerrellä loppu päivän mielissäsi, että sainpas sanottua. Olen minä vaan niin kova tyyppi. Mukavaa kuitenkin, että sinä olet arvokas ihminen.

Enhän minä sitä lahjaa ostanut. Älä minua hauku. Huono lahja. Huono mies.

Paljon törkeämpää käytöstä on valittaa ja vinkua saamastaan lahjasta kuin epäonnistua lahjan hankkimisessa. Entä sitten jos mies olisi ostanut aloittajalle sen kirjan ja ruusuja, ja kirja olisikin sattunut olemaan paska? Ruusutkin olisivat varmaan olleet väärän värisiä, ja taas olisi tullut niiiiiiin paha mieli! Joillekin ei vain kelpaa mikään.

Minä Inhoan turhaa roinaa, ja mies tietää kyllä sen. Ajatuksenlukija hän ei silti ole, ja haluaa ostaa lahjan, joka on edes jollakin tasolla yllätys. Niinpä hän kysyy toiveita ennen merkkipäivää ja minä sanon esim. 5 asiaa, jotka olisivat toivottuja ja tarpeellisia. Mies ostaa niistä sitten jonkun. Saan tarpeellisen ja toivotun lahjan, ja miehellä on hyvä mieli kun saa yllättää. Toimii muuten molempiin suuntiin meillä. Mikään ei ole turhempaa kuin ostaa Summassa jotakin krääsää, vaikka toinen tarvitsisi jotain mitä ei itse Raski ostaa.

Ohis, mutta tuli mieleen kun lapsena pyhäkoulussa oli pikkujoulut ja sinne piti kaikkien viedä joku lahja ja sitten ne jaettiin uudelleen kaikkien kesken, niin kuin monesti on tapana. No se pyhäkoulun tätikin osallistui tähän ja laittoi lahjansa koriin. Se päätyi sitten mulle. Avasin, ja siellä oli valkoinen tavallinen kruunukynttilä käärittynä Hyvä Paimen-lehteen - eli siihen samaan lehteen joka jokaiselle seurakuntalaiselle tuli automaattisesti kotiin ja joita sai ilmaiseksi viedä kotiin pyhäkoulun oven vieressä olevasta isosta pinosta niin paljon kuin halusi. Miten kehtasikin :D

No olipa lahja. Noin huonolla englannillakin mukin tekstit... ceep calm

Onko sillä äijällä edes kunnon palkkaa? Eti rikkaampi mies. Saat kunnon lahjoja.

Pidän ressukoina ihmisiä, jotka pettyvät syntymäpäivälahjaan tai siihen ettei sitä saa. Eivät ole koskaan kasvaneet aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Todella outo ajatus, että mies olisi jotenkin niin kykenemätön ja lapsekas olento, että hänelle pitäisi taputtaa käsiään kuin jonkinlaiselle koulutetulle apinalle, jos hän kykenee muistamaan yhden päivämäärän ja hankkimaan jonkin lahjan saajalle täysin sopimattoman esineen.

Ainakin itse arvostan kumppaniani ihan täysijärkisenä aikuisena ihmisenä, ja pidän melko itsestäänselvänä, että hän pystyy samoihin asioihin kuin itsekin. Näihin asioihin kuuluu mm. kotitöiden teko ihan itsenäisesti organisoituen ja lahjojen hankkiminen perheenjäsenille silloin kun lahjojen tiedetään kuuluvan sen perheen omaan juhlakulttuuriin. Lahjojen hankkimiseen liittyy myös ymmärrys siitä, mistä lahjan saaja osapuilleen voisi pitää.

Ymmärrän hyvin aloittajaa siinä, että tuollainen höhöhöö-tyylinen muki on aika pettymystä aiheuttava lahja. Olisin tilanteessa aika pettynyt miehen toimintaan ja kokisin, että hän ei syystä tai toisesta osaa tai halua panostaa asiaan niin paljon kuin pitäisi. Huomauttaisin asiasta ja kertoisin, millaisista lahjoista itse pidän, ja osoittaisin myös omalla toiminnallani, että huomioin häntä vastaavissa tilanteissa ja toisaalta olen sitten iloinen, kun hän jaksaa panostaa minunkin osaltani samaan.

Amen. Loistavasti sanottu! Juuri näin!

Ap. Harjoittelee reaktiota. Voi kuinka aito suhde.

Mies on tarkoittanut hyvää ja täällä sitä haukutaan seläntakana, kun joillekkin materiaali on niin tärkeää.

Häpeä ap.