Pettynyt omaan aikuiseen lapseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän palstan mammoilta on turha sympatiaa odottaa!Ne elää suuressa täydellisyyden kuplassaan!Olet ap varmasti ihan hyvin lapsesi kasvattanut.Me vanhemmat emme aina voi lapsiemme tekosille mitään.Tsemppiä. ap!

Mille tekosille???? Kun ei käy selville muu kuin äiti kärsii kun lapsen suhteet vaihtuu.

Sairasta jos äidin takia pitää suhteessa olla.

Ja provolle toivotat tsemppiä koska ei ap vastannut mihinkään ja puhui itsensä pussiin kun aloituksessa lapsi oli aikuinen kuitenkin yöelämä vasta edessä.

Eikö aikuinen voi myös aloittaa uudelleen yöelämän eli aina kun suhde päättyy alkaa hillitön ryyppääminen ja kumppanien vaihtuminen.

Ap

Ok ja minkä ikäinen? 18 vai 40 vuotias aikuinen? Onko takana useita avioeroja vai muutama avoero? Vai kevytsuhteita?

Mitä lapsesi itse haluaa?

Ei tietenkään pidä kenenkään äidin takia suhteessa olla.Minusta on kuitenkin ihan hyvä jos pystyy ymmärtämään että oma lapsi ei ole aina itse täydellisyys ja tämä ei estä silti lastaan rakastamasta!

Kaverini on aikamiespoika. Ikuinen jahkailija. Etsii kovasti naista, mutta en ihmettele, miksei juurru oikein mihinkään. Hyvä jos itse tietää keski-ikää lähestyessä, mitä elämältä haluaa. On vain sellainen luonne. Moni nainen olisi jo ottanut, mutta aina se lopullinen sitoutumisen kipinä puuttuu. Jatkaa eteenpäin jättäen taakseen onnettomia ihmisiä. Näen tuon lähinnä luonnekysymyksenä. Määrätietoisuus ja jämäkkyys puuttuu. On aina ajelehtinut vain paikasta ja tilanteesta toiseen.

Se kun olisikin, kun olisi kertonut ex-anopille todellisen syyn eroon. Poikansa oli laiska vätys ja minimuna. Vaihdoin parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on kiintymyssuhdehäiriö. Eli ei osaa kiintyä asiallisesti. Ehkä jopa narsismia. Mitä varhaislapsuudessa tapahtui?

Ei mitään ja sen takia olenkin ihmeissäni, sillä olen tietoinen erilaisista ns häiriöistä työni kautta.

Hän on kylmä jännittäjä tyyppi ja ystäviä vaikea saada.

Jotain on tapahtunut. Ei tuollaista itsekseen kehity.

Kyllä tuollaisia kehittyy myös ihan kasvatuksesta riippumatta. Perehdy psykopatiaan (suomalainen tapa kääntää termi "psykopatia" narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi on harhaanjohtava).

Ei pidä sotkea puuroja ja vellejä. Psykopaatit ovat myös narsisteja, mutta moni narsisti ei ole psykopaatti. Älkää kommentoiko näitä ilman parempaa alan osaamista. Palstadiagnoosit...

Ihan yhtä hyvin muutaman rivin perusteella tähän voisi nakata jonkun affektihäiriön, hauraan persoonallisuuden rakenteen, itsekeskeisyyden tai mitä vaan. Kaikki yhtä pätemättömiä näillä taustatiedoilla. On syynsä, miksi mielentilatutkimus vangeillekin kestää pitkään tarkkailujaksoineen.

Miksi teette diagnooseja?

Vierailija kirjoitti:

Miksi teette diagnooseja?

Tuntuu, että etenkin naisilla on kyökkipsykologialla hirveä hinku täysin epäpätevänä ja asiaa tuntemattomana leimata toisia. Jos siitä tulee itselle parempi fiilinki?

Psykiatria on erittäin haastava ala ja vaatii vuosien koulutuksen. Siihen päälle työkokemus.

Voisitko ap vastata minkä ikäinen lapsi, nuoriaikuinen vai keski-ikäinen??

Ja onko esimerkiksi aviorikkoja vai onko kyse kevyistä suhteista?

Taas on mammojen maailma täynnä huonoja ihmisiä. Voi voi. Pahoittelut.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ap vastata minkä ikäinen lapsi, nuoriaikuinen vai keski-ikäinen??

Ja onko esimerkiksi aviorikkoja vai onko kyse kevyistä suhteista?

Miksi jankkaatte iästä? Eihän ap ole pyytänyt mitään sellaista mihin ikää tarvitsette.

Vai onko pelko, että oma äiti tai anoppi kirjoittaa,?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän palstan mammoilta on turha sympatiaa odottaa!Ne elää suuressa täydellisyyden kuplassaan!Olet ap varmasti ihan hyvin lapsesi kasvattanut.Me vanhemmat emme aina voi lapsiemme tekosille mitään.Tsemppiä. ap!

Mille tekosille???? Kun ei käy selville muu kuin äiti kärsii kun lapsen suhteet vaihtuu.

Sairasta jos äidin takia pitää suhteessa olla.

Ja provolle toivotat tsemppiä koska ei ap vastannut mihinkään ja puhui itsensä pussiin kun aloituksessa lapsi oli aikuinen kuitenkin yöelämä vasta edessä.

Eikö aikuinen voi myös aloittaa uudelleen yöelämän eli aina kun suhde päättyy alkaa hillitön ryyppääminen ja kumppanien vaihtuminen.

Ap

Hänellä on tähän oikeus. Ei siinä vanhemman mielipiteet paljoa paina. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka kenenkään vajakin kanssa haluaa perhe-elämää miettiä? Etenkään nuorena, kun on vielä markkinoilla tavallisiakin järkeviä. Ei mitään älyllisesti haastavia.

Jaahas sinähän se tiiät mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta luin riittävästi. Äiti on enemmän huolissaan vieraista ihmisistä ja ajattelee enemmän näiden tunteita kuin oman lapsensa. Tässäpä se syy onkin. On vaikeaa sitoutua, jos oma äitikään ei ole ollut sitoutunut omaan lapseensa vaan on kiinnostuneempi muista ihmisistä. 

Tämä. Minä ainakin kannustan tytärtäni olemaan ihmisen kanssa joka tekee hänet onnelliseksi, koska hän on sen arvoinen kaikki ovat! Minä tule aina olemaan tyttäreni puolella, jopa niissä huonoissa päätöksissä, koska olen äiti ja se on tehtäväni, elämässä kuuluu tehdä virheitä koska sitä kautta oppii ja kehittyy.

Oma äitini on ap.n kaltainen ja tiedän kokemuksesta millaiset jäljet se jättää. Aina saat olla hakemassa hyväksyntää, mutta ikinä et sitä äidiltäsi tule saamaan. Sitten painitkin huonon itsetunnon kanssa loppuelämäsi, jos jonkun satut vierellesi löytämään niin se on se pahin mahdollinen puoliso vaihtoehto, koska ethän ansaitse muuta. Joidenkin ei pitäisi lisääntyä!

Tottakai vanhemmat ovat yleensä lapsensa puolella mutta ei se tarkoita sitä että pitää hyväksyä kaikki lapsensa tekemiset.

Kyllä voi nähdä oman lapsen ongelmakohdat.

Ei se lapsenkaan etu ole että mustamaalataan " vieras" osapuoli ja valkopestään oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta luin riittävästi. Äiti on enemmän huolissaan vieraista ihmisistä ja ajattelee enemmän näiden tunteita kuin oman lapsensa. Tässäpä se syy onkin. On vaikeaa sitoutua, jos oma äitikään ei ole ollut sitoutunut omaan lapseensa vaan on kiinnostuneempi muista ihmisistä. 

Tämä. Minä ainakin kannustan tytärtäni olemaan ihmisen kanssa joka tekee hänet onnelliseksi, koska hän on sen arvoinen kaikki ovat! Minä tule aina olemaan tyttäreni puolella, jopa niissä huonoissa päätöksissä, koska olen äiti ja se on tehtäväni, elämässä kuuluu tehdä virheitä koska sitä kautta oppii ja kehittyy.

Oma äitini on ap.n kaltainen ja tiedän kokemuksesta millaiset jäljet se jättää. Aina saat olla hakemassa hyväksyntää, mutta ikinä et sitä äidiltäsi tule saamaan. Sitten painitkin huonon itsetunnon kanssa loppuelämäsi, jos jonkun satut vierellesi löytämään niin se on se pahin mahdollinen puoliso vaihtoehto, koska ethän ansaitse muuta. Joidenkin ei pitäisi lisääntyä!

Niin. Minunkin äitini oli tyttärensä (minä en ole kysymyksessä) puolella, kun tytär naimisissa ollessaan pokasikin/tuli pokatuksi myös naimisissa olevan miehen, jonka vaimo alkoi samoihin aikoihin odottaa heidän toista lastaan. Että hyvä tyttö! Tyttären omasta avioitumisesta oli muistaakseni 4 vuotta, seurustelleet olivat sitä ennen kai 5 vuotta.

Ei kai se äidin tehtävä ole syyttää sormella aikuisen tekemiä huonoja valintoja? Ei kuulu koko asia äidille, ellei tytär asiasta mielipidettä kysy. Kyllä kaikki tekevät virheitä ja jokainen tarvitsee läheisen ihmisen jonka puoleen voisi kääntyä, toivoisi sen olevan äiti mutta ilmeisesti kaikille se ei ole. 

Ei todellakaan. Tämä tytär oli lempilapsi ja äiti sai tietää koko höskän sen kautta, että tytär tarvitsi väliaikaisen paikan, jossa asua. Muutti siis lapsuudenkotiinsa. En tiedä tarkalleen kaikkia käänteitä, mutta sitten kun tuon miehen vaimo otti yhteyttä äitiimme, niin hänpäs alkoikin liittoutua tämän tuntemattoman miehen tuntemattoman vaimon kanssa. Aivan pimeätä.

Mutta tämä kaikki oli täysin heidän omia asioitaan. Kuuntelin vain sivusta ja minua hirvitti. Siinä vaiheessa kun sisar alkoi soitella mulle ja supsuttaa tästä uudesta miehestä, niin sain sanottua etten halua kuulla, koska tunsin hänen mykyisen aviomiehensä eikä tunnu oikein kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä sotkea puuroja ja vellejä. Psykopaatit ovat myös narsisteja, mutta moni narsisti ei ole psykopaatti. Älkää kommentoiko näitä ilman parempaa alan osaamista. Palstadiagnoosit...

Juuri näin! Narsistisen persoonallisuushäiriön äärimmäinen muoto on psykopatia joka tarkoittaa totaalista empatiakyvyn puutetta ja se on harvinaista. Narsistisia piirteitä on yhdessä jos toisessakin mutta ihan persoonallisuushäiriön kriteerit täyttävää narsistiakaan ei joka päivä tule vastaan kuten voisi luulla kun kaiken maailman keittiöpsykologien kommentteja kuuntelee.

Ai aina kaikkiin ongelmiin elämässä on syynä narsismi? Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on kiintymyssuhdehäiriö. Eli ei osaa kiintyä asiallisesti. Ehkä jopa narsismia. Mitä varhaislapsuudessa tapahtui?

Ei mitään ja sen takia olenkin ihmeissäni, sillä olen tietoinen erilaisista ns häiriöistä työni kautta.

Hän on kylmä jännittäjä tyyppi ja ystäviä vaikea saada.

Jotain on tapahtunut. Ei tuollaista itsekseen kehity.

Ei siinä tarvitse mitään olla "tapahtunut". Riittää, että lapsi kokee, ettei tule kohdelluksi oikein, mutta jostain syystä oppii, että siinä ei ole mitään väärääkään, että häntä kohdellaan väärin.

Jos vanhempi oikeuttaa lapsen tahdon sivuuttamisen yms. niin eihän lapselle synny tunnetta siitä, että tämä oli väärin.

Silloin jatkaa samaa muita kohtaan. Minusta ap kuulostaa yliherkälle sille, miten kamala hänen lapsensa on muita kohtaan. Ei ihme, että lapsella on vaikeuksia.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aloituksen oikeastaan sen takia, että saan edes ulos pettymystä tätä kautta ja en ole pystynyt puhumaan vielä asiasta muiden kanssa.

Ongelmana koen, että surettaa jätetyn osapuolen suru ja häpeän jotenkin tilannetta turhankin paljon. En tiedä olisiko tunteeni kerrottava suoraan lapselleni vai jatkanko valvoen yksin yöt asiaa murehtimalla.

Häpeän etukäteen jo tulevaa yöelämässä pyörimistä.

Minusta sinun kannattaisi mennä terapiaan. Ei nyt kuulosta oikein siltä, että vika olisi lapsessasi. Mun äiti on myös just tuollainen, että minä olen muka paha muille, mutta koskaan ei ole piitannut mitään siitä, millaisia muut ovat minua kohtaan. Jos äitini olisi mennyt hakemaan terapiasta apua ajatusvääristymilleen, se ois auttanut minua varmaan todella paljon.

t.kivikissaäiti