Pettynyt omaan aikuiseen lapseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvä esimerkki ketjusta jossa on liian vähän alkuinfoa. Spekuloinnit menee laidasta laitaan ja - todellakin - jäävät spekuloinniksi kun todellisesta tilanteesta on niin heikosti tietoa.

Ap ei pyytänyt spekuloida asiaa vaan toteaa ettei enää jaksa henkisesti aikuista lastaan, joka helposti vaihtaa parisuhdetta.

Hienosti on ketjussa lynkattu epätoivoinen ihminen, joka halusi vertaistukea ja saada sanotuksi ns ääneen sisällään mörkönä olevan asian.

Kannattaisi mennä terapiaan jos on vaikeaa ja onneton, ja saa mun puolesta avautua tännekin, mutta jos monilla ei ole kokemuspohjaa olettaa lapsensa tekevät valintansa heidän mielikseen ja sitten pettyä kun ei taaskaan tapahtunut niin niin ei voi olettaa, että heiltä tulisi vertaistukea.

Moni sen sijaan ihmettelee vain ääneen, että lapsen oma elämä on pettymys äidille.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta luin riittävästi. Äiti on enemmän huolissaan vieraista ihmisistä ja ajattelee enemmän näiden tunteita kuin oman lapsensa. Tässäpä se syy onkin. On vaikeaa sitoutua, jos oma äitikään ei ole ollut sitoutunut omaan lapseensa vaan on kiinnostuneempi muista ihmisistä. 

Tämä. Ja sillekin on varmaan jokin syy, että äiti on näin avuton, mutta kannattaisi herätä, että minun on nyt muutettava ajatuksiani, niin sillälailla minusta tulee onnelllinen. Ja uskallettava nähdä se, että a) minä jopa tällähetkellä mahdolisesti lisään tyttäreni suruja ja huolia pitämällä häntä ihmishirviönä ja b) minun lapseni voi itseasiassa olla ihan onnellinen, vaikkei olekaan kopioni, jos minä en vaan moittisi häntä. Mutta jos minä en ole onnellinen, minä haen apua.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin, sinun mielestäsi tyttäresi on löytänyt elämänsä rakkauden, eikä siksi saisi erota. Mulla esim. oli nuorena aikuisena vaikeaa monestakin syystä, jota en nyt tässä ala erottelemaan. Mulla oli yhden yön juttuja ja seksisuhteita. Parisuhteet eivät kestäneet. Nyt olen 28-vuotias ja rauhoittunut ja ihan täysipäinen aikuinen musta tuli. Toisaalta äitini ei ole tapahtumista tietoinen, miksi olisi. Anna lapsesi tehdä omat ratkaisunsa. Aikuinen hän kuitenkin on ja jos hänen suhteensa alkaa häntä kyllästyttää, niin omapa on asiansa.

En usko, että tämän ap:n mielestä tytär on mitään elämänsä rakkautta löytänyt. Eihän hän edes vaikuta tuntevan lastaan yhtään, eikä ole myöskään kiinnostunut tutustumaan vieläkään. Hänen päässään on ohjelmoituna ajatus, että "hyvien vanhempien lapsi löytää pysyvän aviokumppanin keskimäärin 21-25 ikävuoden välissä. Keskimäärin 3 vuoden päästä tästä he saavat lapsen. Mies rakentaa talon ja nainen hoitaa kotia. Kumpikin kantaa vastuunsa, näin molemmat ovat onnellisia." jne. Nyt hänen narsistista arvoaan äitinä on loukattu, koska pieleen meni.

Mitään rakkauksia siinä ole äiti hetkeäkään miettinyt.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Ap, elämä on täynnä pettymyksiä. Jos sua yhtään lohduttaa, niin varmasti löytyy niitäkin, jotka ovat pettyneitä myös sinuun. Kukaan ei ole täydellinen.

Ei varmaan yhtään lohduta, koska sepä se varmaan siellä aloittajan käyttäytmisen taustalla onkin. Häneen ollaan oltu samalla lailla syyttä pettyneitä, eikä hän ole saanut apua tämän käsittelyyn, ehkei ole edes koskaan saanut tiedostaa, että häneen ollaan oltu syyttä pettyneitä. Tietää vain, että häneen on oltu pettyneitä, ja siksi mikä muu hänen oma lapsensakaan on muille ihmisille, kuin pettymys. Ei voi olla muutoin. On ihan oikeasti vanhempia, jotka kokevat näin täysin tiedostamattaan. Heille olisi liian rankkaa ajatella, että heidän lapsensapa ei olekaan pettymys muille, vaikka he itse olivat (mikä oli siis tosin väärä väite, mutta kun he eivät ole saaneet sille oikaisua ikinä. Hekin siis ovat narsistisen kohtelun uhreja.)

t.kivikissaäiti

Eihän äiti pysty näkemään mitä virheitä on tehnyt lapsensa kanssa. Sanoo että ei mitään ole mennyt väärin ja kaikki täällä uskoo. Lapsikaan ei sitä hoksaa kuin ehkä keski-ikäisenä tai ei silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

"Vaikkei asia sinulle kuulu", niin mielestäni AP:n näkökulma tässä keskustelussa on kuitenkin mielenkiintoinen ja asiallisen pohdinnan arvoinen. Tässä selvästi on eri arvomaailmat heillä, mutta kyllähän se todella vaikuttaa äidinkin elämään. Konkreettisesti hän menettää ihmisiä elämästään ja mahdollisesti syystäkin häpeää lapsensa käytöstä. Meillä on vain AP:n antama tieto. Et sinäkään voi päätellä, että hänen lapsensa on varmaan ollut mukava kumppani tai suhteensa uhri. Hyvin mahdollista, että hän on ihan hirveä.

No, sehän ei aloittajaa kiinnosta, koska hän ei halua - tai pikemminkin osaa - tutustua lapseensa, mutta silti vanhemman "oikeuksilla" kykenee väittämään mitä tahansa paskaa lapsestaan ja oikeittamaan sillä omat tuntemuksensa, vaikka ne perustuvatkin siihen, ettei hän iyse tunne lapsiaan eikä heitä, joita arvostelee. Eikä sen puoleen nitäkään, joiden persettä rukeakielisesti nuoleskelee, eli tyttärensä miehiä.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvä esimerkki ketjusta jossa on liian vähän alkuinfoa. Spekuloinnit menee laidasta laitaan ja - todellakin - jäävät spekuloinniksi kun todellisesta tilanteesta on niin heikosti tietoa.

Ap ei pyytänyt spekuloida asiaa vaan toteaa ettei enää jaksa henkisesti aikuista lastaan, joka helposti vaihtaa parisuhdetta.

Hienosti on ketjussa lynkattu epätoivoinen ihminen, joka halusi vertaistukea ja saada sanotuksi ns ääneen sisällään mörkönä olevan asian.

Joo, mutta elämä olisi helpompaa ap:lla, jos hän ei murehtisi toisten asioita. Onhan se henkisesti rankkaa murehtia asioita, joille ei mitään voi. Tiedän mistä puhun, koska olen käynyt terapiassakin tämän takia. Helpotti, kun opettelin siitä pois.

Hienoa. Näin toimii vastuun itsestään kantava ihminen. Ja puhumattakaan, miten tuo auttaa lähipiiriä, joita muuten haukuttaisiin ihmishirviöiksi ja nähtäisiin muutenkin väääristyneesti. Pahimmillaan kun ne omat lapset vielä uskovat sen :(

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvä esimerkki ketjusta jossa on liian vähän alkuinfoa. Spekuloinnit menee laidasta laitaan ja - todellakin - jäävät spekuloinniksi kun todellisesta tilanteesta on niin heikosti tietoa.

Ap ei pyytänyt spekuloida asiaa vaan toteaa ettei enää jaksa henkisesti aikuista lastaan, joka helposti vaihtaa parisuhdetta.

Hienosti on ketjussa lynkattu epätoivoinen ihminen, joka halusi vertaistukea ja saada sanotuksi ns ääneen sisällään mörkönä olevan asian.

Kun ap ei voi sanoa ikää edes suunnilleen eikä sitä onko ollut vakavia suhteita vai useampi avioliitto takana.

Vaikea silloin on auttaa.

Mutta ongelma on ap:n, ei lapsen. Neuvoisin keskustelemaan lapsen kanssa. Ja ymmärtämään ettei kaikki suhteet kestä ja huonoon ei kannata jäädä.

Jos taas lapsi satuttamisen ilosta satuttaa kumppaneita silloin on jotakin vikaa.

Mun äiti kuvittelee mun tapauksessa tilanteen olevan tuollainen, kuvitteli jo kun olin laps. Tein jonkin asian erilailla kuin hän halusi tai saati inhimillisen epätäydellisyyden kavereiden kesken, okei idiootti, kun halusit satuttaa! Rangaistus ja viis siitä, satuttiko joku minua! Pelkää valetta valheen jälkeen, mutta lapselle ääretttömän vaikea nähdä, koska toki en ollut täydellinen ihminen, niin mistäpä mä sitten tiesin, ettei inhimillisistä vioista kuulu rangaista ja haukkua, vaan että äiti oli väärässä.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aloituksen oikeastaan sen takia, että saan edes ulos pettymystä tätä kautta ja en ole pystynyt puhumaan vielä asiasta muiden kanssa.

Ongelmana koen, että surettaa jätetyn osapuolen suru ja häpeän jotenkin tilannetta turhankin paljon. En tiedä olisiko tunteeni kerrottava suoraan lapselleni vai jatkanko valvoen yksin yöt asiaa murehtimalla.

Häpeän etukäteen jo tulevaa yöelämässä pyörimistä.

Koeta nyt elää ihan omaa elämääsi. Älä sijaiselä lapsesi elämää.

Anna tehdä omat valinnat ja mokat. Ole sitten apu ja turva, kun tarvitaan.... mutta, että häpeät? Häpeääkö itseäsi tai lastasi muutenkin? Opettele olemaan tyytyväinen ja ylpeä itsestäsi. ..ja lapsestasi. Oppivuosista oppii. Ota sinäkin opiksi. Elä. Anna toisenkin elää.

Näiden äitien mielestä siinä tulee kuule Hitler. Kun antaa toisen elää. Sitten niitä vaan niin hävettää.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta luin riittävästi. Äiti on enemmän huolissaan vieraista ihmisistä ja ajattelee enemmän näiden tunteita kuin oman lapsensa. Tässäpä se syy onkin. On vaikeaa sitoutua, jos oma äitikään ei ole ollut sitoutunut omaan lapseensa vaan on kiinnostuneempi muista ihmisistä. 

Tämä. Minä ainakin kannustan tytärtäni olemaan ihmisen kanssa joka tekee hänet onnelliseksi, koska hän on sen arvoinen kaikki ovat! Minä tule aina olemaan tyttäreni puolella, jopa niissä huonoissa päätöksissä, koska olen äiti ja se on tehtäväni, elämässä kuuluu tehdä virheitä koska sitä kautta oppii ja kehittyy.

Oma äitini on ap.n kaltainen ja tiedän kokemuksesta millaiset jäljet se jättää. Aina saat olla hakemassa hyväksyntää, mutta ikinä et sitä äidiltäsi tule saamaan. Sitten painitkin huonon itsetunnon kanssa loppuelämäsi, jos jonkun satut vierellesi löytämään niin se on se pahin mahdollinen puoliso vaihtoehto, koska ethän ansaitse muuta. Joidenkin ei pitäisi lisääntyä!

Niin. Minunkin äitini oli tyttärensä (minä en ole kysymyksessä) puolella, kun tytär naimisissa ollessaan pokasikin/tuli pokatuksi myös naimisissa olevan miehen, jonka vaimo alkoi samoihin aikoihin odottaa heidän toista lastaan. Että hyvä tyttö! Tyttären omasta avioitumisesta oli muistaakseni 4 vuotta, seurustelleet olivat sitä ennen kai 5 vuotta.

Ei kai se äidin tehtävä ole syyttää sormella aikuisen tekemiä huonoja valintoja? Ei kuulu koko asia äidille, ellei tytär asiasta mielipidettä kysy. Kyllä kaikki tekevät virheitä ja jokainen tarvitsee läheisen ihmisen jonka puoleen voisi kääntyä, toivoisi sen olevan äiti mutta ilmeisesti kaikille se ei ole. 

Niin juuri, missäs tää mun ihminen on ollut???????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Sitten on tämä ärsyttävä ihmisryhmä, joiden lähinnä äidit ovat kasvattaneet uskomaan, että ovat maailman parhaita yksilöitä. Joku aknearpinen pottunokka pitää itseään lahjana maailman naisille. Ihmettelee, kun ei tule vastakaikua. Äitihän sanoi, että hän on paras kaikista.

No se ei ole kovin vaarallista, jos joku ihminen on ärsyttävä.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän palstan mammoilta on turha sympatiaa odottaa!Ne elää suuressa täydellisyyden kuplassaan!Olet ap varmasti ihan hyvin lapsesi kasvattanut.Me vanhemmat emme aina voi lapsiemme tekosille mitään.Tsemppiä. ap!

Mille tekosille???? Kun ei käy selville muu kuin äiti kärsii kun lapsen suhteet vaihtuu.

Sairasta jos äidin takia pitää suhteessa olla.

Ja provolle toivotat tsemppiä koska ei ap vastannut mihinkään ja puhui itsensä pussiin kun aloituksessa lapsi oli aikuinen kuitenkin yöelämä vasta edessä.

Eikö aikuinen voi myös aloittaa uudelleen yöelämän eli aina kun suhde päättyy alkaa hillitön ryyppääminen ja kumppanien vaihtuminen.

Ap

Hänellä on tähän oikeus. Ei siinä vanhemman mielipiteet paljoa paina. 

Ai ei paina, jos ainoa tuki, mikä on, on se oma vanhemi? Oletpa naiv, jos kuvittelet, ettei vanhemmilla olisi tässä kohtaa valtaa lapsiin, jota heillä ei toki saisi olla, mutta onpa kuitenkin. Riippuu vain sen asteesta, miten vääristynyt asenne vanhemmalla onkaan, minkä verran hän uskoo siihen ja miten paljon on päättänyt kasvattaa lapsensa mielensä mukaan ja miten yksin lapsi on ja miten herkkä lapsi luonteeltaan yms.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän palstan mammoilta on turha sympatiaa odottaa!Ne elää suuressa täydellisyyden kuplassaan!Olet ap varmasti ihan hyvin lapsesi kasvattanut.Me vanhemmat emme aina voi lapsiemme tekosille mitään.Tsemppiä. ap!

Mille tekosille???? Kun ei käy selville muu kuin äiti kärsii kun lapsen suhteet vaihtuu.

Sairasta jos äidin takia pitää suhteessa olla.

Ja provolle toivotat tsemppiä koska ei ap vastannut mihinkään ja puhui itsensä pussiin kun aloituksessa lapsi oli aikuinen kuitenkin yöelämä vasta edessä.

Eikö aikuinen voi myös aloittaa uudelleen yöelämän eli aina kun suhde päättyy alkaa hillitön ryyppääminen ja kumppanien vaihtuminen.

Ap

Ok ja minkä ikäinen? 18 vai 40 vuotias aikuinen? Onko takana useita avioeroja vai muutama avoero? Vai kevytsuhteita?
Mitä lapsesi itse haluaa?

Eihän ap voi tähän vastata, koska ei tunne lastaan. Eikä tässä aloittajan ongelmassa nyt siinä olla liikkeellä, van siinä, mitä ap haluaa. Että onnellinen avioelämä jotta ap saisi sulan hattuunsa. Kasvatti "normaalin".

t.kivikissaäiti

Ap täällä ja kivikissaäiti vaikuttaa olevan lapseni, ainakin omien kokemustensa perusteella.

Olen nähtävästi kieroon kasvattanut lapseni jos lopputulos on tämä.

Täällä on kyllä hullumpaa sakkia kuin suljetulla.

Avauduin omaa pahaa oloani ilman sen suurempia miettimättä ja olen lukenut kaikki viestit.

Saanut hyviä näkökulmia asiaan ja iso kiitos niistä, eikä ne ole kannustavia kaikki vaan olen osannut ottaa huomioon negatiiviset viestit myös.

Ammattini puolesta joudun miettimään kasvatusasioita ja mielenterveyden tilaa eli yllätys oli, että todella monet totesi minun tai ehkä meidät molemmat lapseni kanssa olevan henkisesti sairaita.

En missään vaiheessa ole aikuiseen lapseeni purkanut odotuksiani.

Pettymys on itsekästä, mutta saa ihminen olla itsekäs ja pettynyt ihan ilman peiliin katsomista.

Sekavaa kirjoitusta, mutta sitä se elämäkin on tällä hetkellä.

Kiitos runsaasta huomiosta 💣

Luin alkuperäisen. Luulen käsittävän ap:n ajatuksen. Oman poikani elämä tuli mieleen. Monien tyttöystäviensä kanssa olen tutustunut ja jonkin verran on pidetty yhteyttä jälkeenpäinkin. En ole puuttunut seurusteluasioihin, mutta ollut käytettävissä. Tunne, joka itselle tulee on suru ja voimattomuus. Poikani on parikymppinen ja vielä kypsymätön. Toivottavasti joskus oppii.

Vierailija kirjoitti:

Ap on pettynyt siihen että aikuinen lapsensa ei elä niinkuin ap haluaa.

Ap jopa kokee häpeää ja menettää yöunensa tästä syystä.

Hänen kannattaisi nyt vaan totutella siihen ajatukseen että kaikki ihmiset eivät toimi niinkuin hän haluaa, ei edes hänen omat lapsensa.

Äitini aikanaan neuvoi minua kuinka toimia ilkeän appiukon kanssa.

"älä vaan loukkaannu ettei se tykkää huonoa"

Itse en appiukon käytöksestä äidilleni koskaan maininnut sillä tiesin ettei siltä suunnalta ainakaan tukea tule. Ihan itse äiti tilanteen huomasi.

Ja suurin huolensa oli ettei vaan appiukolle tule paha mieli.

Hänellä on joku outo ajatus siitä että vieraita ihmisiä pitää kohdella ekstrahyvin. Se toinen ääripää on varattu läheisille. Joskus olen miettinyt että ajatteleeko hän että vävyt ja miniät häntä sitten vanhana hoitavat.

Meinasin kirjoittaa että hyvä pointti, kysynkin äidiltäni, että ala-asteaikaisten kaverieniko kuvittelt tulevan sinut sitten hoitamaan, tai kaikkien muiden, kuin minun, niin että minulle sinun ei tarvinnut olla ystävällinen ja muita piti nuolla, mutta sitten tajusin, että äitini on aina suhtautunut minuun niin, että et sinä häntä koskaan kuitenkaan hoida, mikä on mielestäni minua vähättelevää ja ilkeää, eikä todellakaan kannusta ajattelemaan, että hoitaisinkaan. Vaikka nyt tulee mieleen, että saattaahan tuollainen puhe tietysti heijastaa vain lähinnä hänen omia pelkojaan siitä, että en häntä haluaisi jostain syystä hoitaakaan, vaikka hän olisi siihen uskonutkin ja luottanutkin.

Mutta koska en ilmeisesti kelpaa hänelle, niin en ole kyllä ajatellut hoitaa, sen vuoksi kun mun hyvyyttäni ihmisenä on äiti aina muutenkin epäillyt. Tai siis ei siitä edes mitään tulisi, koska äiti pahoittaa mieleni jatkuvasti, josta sitten suutun.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä ja kivikissaäiti vaikuttaa olevan lapseni, ainakin omien kokemustensa perusteella.

Olen nähtävästi kieroon kasvattanut lapseni jos lopputulos on tämä.

Täällä on kyllä hullumpaa sakkia kuin suljetulla.

Avauduin omaa pahaa oloani ilman sen suurempia miettimättä ja olen lukenut kaikki viestit.

Saanut hyviä näkökulmia asiaan ja iso kiitos niistä, eikä ne ole kannustavia kaikki vaan olen osannut ottaa huomioon negatiiviset viestit myös.

Ammattini puolesta joudun miettimään kasvatusasioita ja mielenterveyden tilaa eli yllätys oli, että todella monet totesi minun tai ehkä meidät molemmat lapseni kanssa olevan henkisesti sairaita.

En missään vaiheessa ole aikuiseen lapseeni purkanut odotuksiani.

Pettymys on itsekästä, mutta saa ihminen olla itsekäs ja pettynyt ihan ilman peiliin katsomista.

Sekavaa kirjoitusta, mutta sitä se elämäkin on tällä hetkellä.

Kiitos runsaasta huomiosta 💣

No se on hyvä ettet ole purkanut lapseesi odotuksiasi, mutta miten voit kirjoittaa hänestä, että hän on ihmishirviö?

Lisäksi minun äitini on purkanut minuun kaikki vastaavat epäreilut odotuksensa epäreilulla tavalla, ja tämä on julkinen keskustelupalsta ja minulla on yhtä iso oikeus kirjoittaa täällä kuin muillakin. Ja purkaa sitä, mille minun äitini vastaava ajattelu on tuntunut. Kun se ei ole todellakaan ollut salaisuus.

Ja siis en ole juoppo, syntini on masentua kun elämässäni ei kaikki mene toivotulla tavalla. Varmaan toki siksi, kun en ole saanut silloin ikinä mitään tukea.

En vain tajua, vaikka saatkin toki olla pettynyt, että miksi haluat olla, etkä halua aukaista silmiäsi ja nähdä, että ei kannata ainakaan siihen olla pettynyt, ettei lapsi elä elämäänsä sinä mielessään. Jos olet jotenkin pettynyt siihen, ettei hänellä ole kaikkia sinun elämänarvojasi, niin saat olla, aloitus ei vain kuulostanut siltä.

t.kivikissaäiti

se on tää nykyinen sarjadeittailukulttuuri

Miten täällä voi olla jo lähtökohtaisesti noin negatiivisia ja ilkeitä ihmisiä kommentoimassa!!!???

176

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä sotkea puuroja ja vellejä. Psykopaatit ovat myös narsisteja, mutta moni narsisti ei ole psykopaatti. Älkää kommentoiko näitä ilman parempaa alan osaamista. Palstadiagnoosit...

Juuri näin! Narsistisen persoonallisuushäiriön äärimmäinen muoto on psykopatia joka tarkoittaa totaalista empatiakyvyn puutetta ja se on harvinaista. Narsistisia piirteitä on yhdessä jos toisessakin mutta ihan persoonallisuushäiriön kriteerit täyttävää narsistiakaan ei joka päivä tule vastaan kuten voisi luulla kun kaiken maailman keittiöpsykologien kommentteja kuuntelee.

Minä olen kyllä ymmärtänyt että psykopatia on neurologinen poikkeavuus joka on ihan todistettavissa aivokuvilla kun taas (narsistinen) persoonallisuushäiriö on psyykkinen ongelma, jonka juuret ulottuva lapsuuden ympäristöön ja sieltä saatuihin käytösmalleihin. Terv. toinen keittiöpsyka