Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aaaah viikonloppu "kotona". Hirveätä huomata miten tänne jääneet on yhä kiinni peruskoulun ja lukion aikaisissa kuvioissa
23.09.2017 |
kuvioissa jotka ovat lakanneet olemasta olemassa meille muille jo vuosia sitten...
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein tiedä mitä sellaista on esim. Helsingissä, mitä vaikka jossain Lahdessa ei ole, mutta se on tietysti kiinni siitä mitä tarvitsee.
Meri, minun ystäväni, minun työpaikkani, minun elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla kakaroiden ketju? Ei kai aikuiset ihmiset näin tyhmiä kirjoita?
Mikä ihmeen meriitti on muuttaa? Ja mitä ihmeellistä on asua isommassa kaupungissa? Osa tykkää asua maalla, osa pikkukaupungeissa ja osa tykkää taas vähän isommasta. Eiköhän se asuinpaikka vakiinnu sinne, missä on hyvä olla tai mistä löytyy töitä... monia syitä. Ei pikkupaikkakunnat ole välttämättä tylsiä... mun mielestä Helsinki ei ollut yhtään kiva. Siellä on liikaa laitapuolen kulkijoita ja jotenkin enemmän vähäosaisia. Se pisti aina silmään.
Jos joku asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla, niin eiköhän se ole siksi, että haluaa asua siellä. Ei kai kenenkään pidä muuttaa sen vuoksi, että sais jotain pisteitä ja olis av-idioottien mukaan rohkea jne.
Terveisiä ultrarohkealta ja ultracoolilta av-mammalta, joka lähti ulkomaille ja jäi sinne. Asuu pikkupikku paikkakunnalla ja ajelee töihin Helsinkiä isompaan kaupunkiin toooosi ruuhkaisia moottoriteitä pitkin. 😂
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän te, jotka aina elvistelette sillä koulutuksellanne ja sillä, kuinka olette jo nuorena muuttaneet tuppukylistä pois isoihin kaupunkeihin, luulette olevanne? Te ette todellisuudessa ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin muutkaan, vaikka niissä harhoissanne vain luulette sellaisia olevanne. Moni kotipaikkakunnalleen jäänyt on kuitenkin elää kuitenkin ihan hyvää ja tasapainoista elämää, on vakiduunissa, arki sujuu jne. Sen sijaan moni näistä muualle lähteneistä kouluttautuneista haahuilee vielä sen koulutuksen jälkeenkin elämänsä kanssa, monella on vain pelkkää pätkäduunia ja paljon työttömyyttäkin. Kun ei tavalliset duunit heille kelpaa, kun heti pitäisi olla vain johtajan duunia ja kovalla palkalla jne.
Tuota noin, se ero kai lienee siinä, että jos joku kertoo esimerkiksi olevansa akateeminen, niin minä en näe sitä "elvistelynä" tai minkäänlaisena retosteluna, jos tuo jonkun korviin särähtää, niin vika taitaa olla kuulijassa. Osa kouluttautuu ja saa sillä arvostusta kyseisellä alalla opintomenestyksestä riippuen, moni kuitenkin työllistyy pätkäduuniin yliopistostakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän te, jotka aina elvistelette sillä koulutuksellanne ja sillä, kuinka olette jo nuorena muuttaneet tuppukylistä pois isoihin kaupunkeihin, luulette olevanne? Te ette todellisuudessa ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin muutkaan, vaikka niissä harhoissanne vain luulette sellaisia olevanne. Moni kotipaikkakunnalleen jäänyt on kuitenkin elää kuitenkin ihan hyvää ja tasapainoista elämää, on vakiduunissa, arki sujuu jne. Sen sijaan moni näistä muualle lähteneistä kouluttautuneista haahuilee vielä sen koulutuksen jälkeenkin elämänsä kanssa, monella on vain pelkkää pätkäduunia ja paljon työttömyyttäkin. Kun ei tavalliset duunit heille kelpaa, kun heti pitäisi olla vain johtajan duunia ja kovalla palkalla jne.
On ihmisiä, joille hyvä elämä ei ole hitaasti tylsyydellä tappavaa ympyrää kodin, lapsen tarhan ja intohimottoman työn välillä. Itseäni puistattaisi tuollainen "ihan hyvä" elämä. Minä haluan, että ainoa elämäni on paljon enemmän.
Eli mitä se "enemmän" sitten on?
No se enemmän on varmasti jokaiselle ihmiselle eri asioita. Ei me mitään klooneja olla. Käytä vähän mielikuvitusta ja mieti mikä esim. sinun kohdallasi tekisi ihan kivasta elämästä helvetin upean elämän (sius jos se ei jo sellaista ole).
Ja sehän voi olla muista vaikkapa "vähemmän".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän te, jotka aina elvistelette sillä koulutuksellanne ja sillä, kuinka olette jo nuorena muuttaneet tuppukylistä pois isoihin kaupunkeihin, luulette olevanne? Te ette todellisuudessa ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin muutkaan, vaikka niissä harhoissanne vain luulette sellaisia olevanne. Moni kotipaikkakunnalleen jäänyt on kuitenkin elää kuitenkin ihan hyvää ja tasapainoista elämää, on vakiduunissa, arki sujuu jne. Sen sijaan moni näistä muualle lähteneistä kouluttautuneista haahuilee vielä sen koulutuksen jälkeenkin elämänsä kanssa, monella on vain pelkkää pätkäduunia ja paljon työttömyyttäkin. Kun ei tavalliset duunit heille kelpaa, kun heti pitäisi olla vain johtajan duunia ja kovalla palkalla jne.
Tuota noin, se ero kai lienee siinä, että jos joku kertoo esimerkiksi olevansa akateeminen, niin minä en näe sitä "elvistelynä" tai minkäänlaisena retosteluna, jos tuo jonkun korviin särähtää, niin vika taitaa olla kuulijassa. Osa kouluttautuu ja saa sillä arvostusta kyseisellä alalla opintomenestyksestä riippuen, moni kuitenkin työllistyy pätkäduuniin yliopistostakin.
Kiitos.
Ja kun useat viettävät yliopistolla sen 5-7 vuotta, niin tokihan siinä puhetapa tarttuu ja kun vierailee kotipaikkakunnallaan, niin vanhat kaverit pitävät viisastelevana mulk*kuna, joka on täynnä itseään kun ei puheenparsi olekaan enää sitä "meidän murretta" ja joukossa onkin vaikeita sanoja. Pahoittelut, emme tee sitä tahallamme, puhetapa vain tarttuu ja tuo 5-7 vuotta kyllä tekee tehtävänsä. Toki tilannetajua pitää olla ettei tahallaan lähde leuhkimaan opinnoillaan, mikä olisi minusta vähän absurdi ajatus joka tapauksessa raksamiesporukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella tämä yksi elämä ! Mielestäni jokainen saa elää sen miten haluaa ja missä haluaa ☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän te, jotka aina elvistelette sillä koulutuksellanne ja sillä, kuinka olette jo nuorena muuttaneet tuppukylistä pois isoihin kaupunkeihin, luulette olevanne? Te ette todellisuudessa ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin muutkaan, vaikka niissä harhoissanne vain luulette sellaisia olevanne. Moni kotipaikkakunnalleen jäänyt on kuitenkin elää kuitenkin ihan hyvää ja tasapainoista elämää, on vakiduunissa, arki sujuu jne. Sen sijaan moni näistä muualle lähteneistä kouluttautuneista haahuilee vielä sen koulutuksen jälkeenkin elämänsä kanssa, monella on vain pelkkää pätkäduunia ja paljon työttömyyttäkin. Kun ei tavalliset duunit heille kelpaa, kun heti pitäisi olla vain johtajan duunia ja kovalla palkalla jne.
On ihmisiä, joille hyvä elämä ei ole hitaasti tylsyydellä tappavaa ympyrää kodin, lapsen tarhan ja intohimottoman työn välillä. Itseäni puistattaisi tuollainen "ihan hyvä" elämä. Minä haluan, että ainoa elämäni on paljon enemmän.
Eli mitä se "enemmän" sitten on?
No se enemmän on varmasti jokaiselle ihmiselle eri asioita. Ei me mitään klooneja olla. Käytä vähän mielikuvitusta ja mieti mikä esim. sinun kohdallasi tekisi ihan kivasta elämästä helvetin upean elämän (sius jos se ei jo sellaista ole).
Minä kysyin tuolta, joka kertoi itse haluavansa enemmän. Kyllä minäkin haluan "enemmän", mutta kyllä minunkin elämäni on aika pitkälti sitä tylsää ympyrää työn ja kodin välillä. Halusin vain tietää, mitä se hänen "enemmän" on, kun hän tuota tylsyyttä ja tavallisuutta halveksui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs siinä hirveää on? Minua on maailma kuljettanut, mutta jos ura olisi auennut kotiseudullani, niin varmaan olisin jäänyt sinne.
Kun muuttaa, sosiaalisia suhteita syntyy uusia ja vanhoja karsiutuu, mutta ei kai se mikään itsetarkoitus ole, että kuvioiden pitää vaihtua? Minulla uudet kuviot ovat tulleet lähinnä sen pakon edessä, että muuten jää yksin torppaansa. En näe niitä uusia kuvioita yhtään sen ihmeellisempinä, päinvastoin, vanhat ystävyyssuhteet ovat lujimpia.
Jännää on ollut huomata, että uusien sosiaalisten suhteiden luominen on vaikeaa juurikin siellä suurissa kaupungeissa. Asun nyt pienemmässä kaupungissa ja esimerkiksi harrastusporukoiden yhteydenpito on paljon tiiviimpää ja ulottuu harrastuksen ulkopuolellekin.
Sama pätee työkavereihin. Nykyisin minulla on monta ystävää kollegoiden joukossa ja vapaa-aikaa vietetään yhdessä, sekä käydään kylässä. Suurten kaupunkien vuosina ainoa vapaa-ajan yhteisaika oli pikkujoulut.
Mitä tulee sittn vaikkapa baarissa käymiseen, niin silloin harvoin kun tulee mentyä, pikkukaupungeissa löytyy aina jutunjuurta jonkun kanssa. Yritäpä samaa jossain Tampereella tai Helsingissä ja sinua katsotaan kuin hullua.
Tämä on asia jota on vaikea selittää ihmiselle, joka on asunut koko elämänsä samassa pikkukaupungissa. Esim molemmat vanhempani ja molemmat veljeni on asunut samassa kaupungissa (kokoluokkaa Joensuu, ei kuitenkaan Joensuu) koko elämänsä. Sinänsä varmasti elämä ja siis arki ei eroa omastani,mutta tapa asioista ajatella on "joensuulainen". Tietyt asiat ovat tällaisia, tietyt ihmiset ovat sellaisia, elämää kuuluu elää tietyllä tavalla (esim. täytyy ottaa asuntolaina, täytyy hankkia omakotitalo..jne.) Tietynlainen "out of box" -ajattelukyky puuttuu. Jää paljon asioita oivaltamatta ja kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle olisi ollut kauhistus juuttua kotipaikkakunnalleni (pieni kaupunki) ja kulkea koko elämä sitä samaa kolmiota: Koti-työpaikka-kauppa. Jatkuvasti ja koko ajan. Kohokohtana ehkä kerran vuodessa Teneriffalle.
Ei olisi ollut minua varten, olisin varmaankin hyppinyt seinille alta aikayksikön.
Minulla on aina ollut palava halu oppia uutta, nähdä maailmaa ja vaihtaa maisemaa, kokea erilaisia asioita, lähteä avoimin mielin kohtaamaan seikkailuja. Ja sen totisesti ole tehnyt. Sen seurauksena ahdistun alle viikossa, kun vierailen Suomessa kotipaikkakunnallani ja sen pienissä ympyröissä. Enkä kauaa viihdy Helsingissäkään.
Tämä sopii minulle, jollekin toiselle voi hyvin sopia tuo em. kolmio, mutta meidän ajatusmaailmamme eivät kohtaa ja puhuttavaa on vaikea keksiä kovin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia jota on vaikea selittää ihmiselle, joka on asunut koko elämänsä samassa pikkukaupungissa. Esim molemmat vanhempani ja molemmat veljeni on asunut samassa kaupungissa (kokoluokkaa Joensuu, ei kuitenkaan Joensuu) koko elämänsä. Sinänsä varmasti elämä ja siis arki ei eroa omastani,mutta tapa asioista ajatella on "joensuulainen". Tietyt asiat ovat tällaisia, tietyt ihmiset ovat sellaisia, elämää kuuluu elää tietyllä tavalla (esim. täytyy ottaa asuntolaina, täytyy hankkia omakotitalo..jne.) Tietynlainen "out of box" -ajattelukyky puuttuu. Jää paljon asioita oivaltamatta ja kokematta.
No entä jos asuu elämänsä aikana useassa saman kokoluokan kaupungissa. Vaihtuuko se ajatustapa ja elämänasenne sitten muka jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia jota on vaikea selittää ihmiselle, joka on asunut koko elämänsä samassa pikkukaupungissa. Esim molemmat vanhempani ja molemmat veljeni on asunut samassa kaupungissa (kokoluokkaa Joensuu, ei kuitenkaan Joensuu) koko elämänsä. Sinänsä varmasti elämä ja siis arki ei eroa omastani,mutta tapa asioista ajatella on "joensuulainen". Tietyt asiat ovat tällaisia, tietyt ihmiset ovat sellaisia, elämää kuuluu elää tietyllä tavalla (esim. täytyy ottaa asuntolaina, täytyy hankkia omakotitalo..jne.) Tietynlainen "out of box" -ajattelukyky puuttuu. Jää paljon asioita oivaltamatta ja kokematta.
No entä jos asuu elämänsä aikana useassa saman kokoluokan kaupungissa. Vaihtuuko se ajatustapa ja elämänasenne sitten muka jotenkin?
Kyllä t. eri
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi ollut kauhistus juuttua kotipaikkakunnalleni (pieni kaupunki) ja kulkea koko elämä sitä samaa kolmiota: Koti-työpaikka-kauppa. Jatkuvasti ja koko ajan. Kohokohtana ehkä kerran vuodessa Teneriffalle.
Ei olisi ollut minua varten, olisin varmaankin hyppinyt seinille alta aikayksikön.Minulla on aina ollut palava halu oppia uutta, nähdä maailmaa ja vaihtaa maisemaa, kokea erilaisia asioita, lähteä avoimin mielin kohtaamaan seikkailuja. Ja sen totisesti ole tehnyt. Sen seurauksena ahdistun alle viikossa, kun vierailen Suomessa kotipaikkakunnallani ja sen pienissä ympyröissä. Enkä kauaa viihdy Helsingissäkään.
Tämä sopii minulle, jollekin toiselle voi hyvin sopia tuo em. kolmio, mutta meidän ajatusmaailmamme eivät kohtaa ja puhuttavaa on vaikea keksiä kovin pitkään.
En oikeasti tajua tätä. Miten se, että muuttaa pois kotipaikkakunnalta tarkoittaisi sitä, että elämä ei jumiudu siihen koti/työpaikka -akselille? Ja mikä estää seikkailut, vaikka koti olisi kuitenkin siellä yhdessä ja samassa paikassa? Ikään kuin sieltä kotoa ei pääsisi mihinkään muualle kuin Teneriffalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia jota on vaikea selittää ihmiselle, joka on asunut koko elämänsä samassa pikkukaupungissa. Esim molemmat vanhempani ja molemmat veljeni on asunut samassa kaupungissa (kokoluokkaa Joensuu, ei kuitenkaan Joensuu) koko elämänsä. Sinänsä varmasti elämä ja siis arki ei eroa omastani,mutta tapa asioista ajatella on "joensuulainen". Tietyt asiat ovat tällaisia, tietyt ihmiset ovat sellaisia, elämää kuuluu elää tietyllä tavalla (esim. täytyy ottaa asuntolaina, täytyy hankkia omakotitalo..jne.) Tietynlainen "out of box" -ajattelukyky puuttuu. Jää paljon asioita oivaltamatta ja kokematta.
No entä jos asuu elämänsä aikana useassa saman kokoluokan kaupungissa. Vaihtuuko se ajatustapa ja elämänasenne sitten muka jotenkin?
Miten se sitten muka muuttuu? Miten on sitten parempi jumahtaa toiseen kaupunkiin kuin siihen ensimmäiseen? Jos Matti muuttaa Kurikasta Seinäjoelle, onko hän nähnyt maailmaa enemmän kuin tyyppi, joka on asunut koko ikänsä Tampereella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia jota on vaikea selittää ihmiselle, joka on asunut koko elämänsä samassa pikkukaupungissa. Esim molemmat vanhempani ja molemmat veljeni on asunut samassa kaupungissa (kokoluokkaa Joensuu, ei kuitenkaan Joensuu) koko elämänsä. Sinänsä varmasti elämä ja siis arki ei eroa omastani,mutta tapa asioista ajatella on "joensuulainen". Tietyt asiat ovat tällaisia, tietyt ihmiset ovat sellaisia, elämää kuuluu elää tietyllä tavalla (esim. täytyy ottaa asuntolaina, täytyy hankkia omakotitalo..jne.) Tietynlainen "out of box" -ajattelukyky puuttuu. Jää paljon asioita oivaltamatta ja kokematta.
No entä jos asuu elämänsä aikana useassa saman kokoluokan kaupungissa. Vaihtuuko se ajatustapa ja elämänasenne sitten muka jotenkin?
Ei vaihdu. Tavallinen elämä on tavallista elämää kaikkialla, ja asuinpaikasta riippumatta se on yleensä kodin ja työpaikan välillä kulkemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia jota on vaikea selittää ihmiselle, joka on asunut koko elämänsä samassa pikkukaupungissa. Esim molemmat vanhempani ja molemmat veljeni on asunut samassa kaupungissa (kokoluokkaa Joensuu, ei kuitenkaan Joensuu) koko elämänsä. Sinänsä varmasti elämä ja siis arki ei eroa omastani,mutta tapa asioista ajatella on "joensuulainen". Tietyt asiat ovat tällaisia, tietyt ihmiset ovat sellaisia, elämää kuuluu elää tietyllä tavalla (esim. täytyy ottaa asuntolaina, täytyy hankkia omakotitalo..jne.) Tietynlainen "out of box" -ajattelukyky puuttuu. Jää paljon asioita oivaltamatta ja kokematta.
No entä jos asuu elämänsä aikana useassa saman kokoluokan kaupungissa. Vaihtuuko se ajatustapa ja elämänasenne sitten muka jotenkin?
Ei vaihdu. Tavallinen elämä on tavallista elämää kaikkialla, ja asuinpaikasta riippumatta se on yleensä kodin ja työpaikan välillä kulkemista.
Niin minustakin. Tässä nyt tehdään ihmeellisiä oletuksia, että syntymäpaikkakunnalta pois muuttaminen jotenkin tarkoittaisi sitä, ettei elämä ole tuollaista perustylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia jota on vaikea selittää ihmiselle, joka on asunut koko elämänsä samassa pikkukaupungissa. Esim molemmat vanhempani ja molemmat veljeni on asunut samassa kaupungissa (kokoluokkaa Joensuu, ei kuitenkaan Joensuu) koko elämänsä. Sinänsä varmasti elämä ja siis arki ei eroa omastani,mutta tapa asioista ajatella on "joensuulainen". Tietyt asiat ovat tällaisia, tietyt ihmiset ovat sellaisia, elämää kuuluu elää tietyllä tavalla (esim. täytyy ottaa asuntolaina, täytyy hankkia omakotitalo..jne.) Tietynlainen "out of box" -ajattelukyky puuttuu. Jää paljon asioita oivaltamatta ja kokematta.
No entä jos asuu elämänsä aikana useassa saman kokoluokan kaupungissa. Vaihtuuko se ajatustapa ja elämänasenne sitten muka jotenkin?
Ei vaihdu. Tavallinen elämä on tavallista elämää kaikkialla, ja asuinpaikasta riippumatta se on yleensä kodin ja työpaikan välillä kulkemista.
Niin minustakin. Tässä nyt tehdään ihmeellisiä oletuksia, että syntymäpaikkakunnalta pois muuttaminen jotenkin tarkoittaisi sitä, ettei elämä ole tuollaista perustylsää.
Sen ymmärtää opiskeluaikana ihmiseltä, joka on muuttanut pikkupaikkakunnalta isompaan kaupunkiin, mutta että suht vakiintunutta elämää viettävä aikuinen ajattelee niin, niin antaahan se aika kypsymättömän kuvan ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia jota on vaikea selittää ihmiselle, joka on asunut koko elämänsä samassa pikkukaupungissa. Esim molemmat vanhempani ja molemmat veljeni on asunut samassa kaupungissa (kokoluokkaa Joensuu, ei kuitenkaan Joensuu) koko elämänsä. Sinänsä varmasti elämä ja siis arki ei eroa omastani,mutta tapa asioista ajatella on "joensuulainen". Tietyt asiat ovat tällaisia, tietyt ihmiset ovat sellaisia, elämää kuuluu elää tietyllä tavalla (esim. täytyy ottaa asuntolaina, täytyy hankkia omakotitalo..jne.) Tietynlainen "out of box" -ajattelukyky puuttuu. Jää paljon asioita oivaltamatta ja kokematta.
No entä jos asuu elämänsä aikana useassa saman kokoluokan kaupungissa. Vaihtuuko se ajatustapa ja elämänasenne sitten muka jotenkin?
Ei vaihdu. Tavallinen elämä on tavallista elämää kaikkialla, ja asuinpaikasta riippumatta se on yleensä kodin ja työpaikan välillä kulkemista.
kun on yksin vieraassa kaupungissa niin se tunne... sitä ei vaan tiedä jos on asunut aina samassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Just hesarissa oli, että 2/3 jää kotiseudulleen. Meinas tulla aamukahvit näppikselle. No, eipä siinä jos jäävät, mutta se tietysti nyppii, että eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Parempihan se olisi edes käydä katsomassa muualla ja sitten palata kotiseudulle jos se olisi se mieluisin vaihtoehto. Nyt elävät hiukan omassa irrallisessa maailmassaan ja asioiden jäsentäminen on vähän hankalaa kun heillä on jollain tapaa "itsekeskeinen" ajattelutapa.
Mun isä ja äiti ovat asuneet ikänsä pikkukaupungissa ja nyt 60-vuotiaana ovat muuttamassa isoon kaupunkiin kun on rohkeutta kerätty jo vuosi kausia.
Mitähän siitä tulisi, jos KAIKKI muuttaisivat pois synnyinseuduiltaan?
Aika suuri merkitys myös sillä, miten suureen kaupunkiin on syntynyt. Itse asun synnyinseudullani, mutta kyseessä on suomalaisittain suuri kaupunki. Täällä on lähes kaikki mitä Helsingissäkin, ei siis innosta lähteä katselemaan muita kaupunkeja muutakuin lomailumielessä. Ei ne Suomen kaupungit nyt niin erilaisia ja ihmeellisiä ole,jos isoimmista kaupungeista puhutaan.
Alue: Aihe vapaa
No se enemmän on varmasti jokaiselle ihmiselle eri asioita. Ei me mitään klooneja olla. Käytä vähän mielikuvitusta ja mieti mikä esim. sinun kohdallasi tekisi ihan kivasta elämästä helvetin upean elämän (sius jos se ei jo sellaista ole).