Aaaah viikonloppu "kotona". Hirveätä huomata miten tänne jääneet on yhä kiinni peruskoulun ja lukion aikaisissa kuvioissa

Mitä se eteenpäin meneminen on?! Jos ei nyt ajatella, että asuminen isommassa kaupungissa automaatisesti on hienompaa, niin mistä asioista voi päätellä, että joku on mennyt "eteenpäin"?

Jos joku esim. on lääkäri paikkakunnalla, jossa on 60 000 asukasta, niin onko hän jotenkin jämähtänyt ja juntti verrattuna lääkäriin, joka on töissä terveyskeskuksessa jossain Tampereella?

Mistä tällaisen jämähtämisen huomaa?

Ehkä jämähtämisellä tarkoitetaan mm. sitä että vaikka musiikkimaku on edelleen ihan sama, kuunnellaan vielä yli 30v sitä samaa amispoppia ja käytetään niitä 2000-luvun alkupuolen muotivaatteita. Haikaillaan niitä nuoruusaikoja, halutaan tehdä vielä samoja juttuja. Mun kotiseudulle jääneillä kavereilla ainakin näin. 

forssapysähtyneisyydenajassa kirjoitti:

Sama juttu... Olen kotoa pois muutettuani (8 v. sitten) asunut kolmella paikkakunnalla ja Tampereelle nyt toistaiseksi tullut jäädäkseni. Kuitenkin kun palaan kotiin pieneen hämäläiskaupunkiin järkytyn siitä miten kaikki on tismalleen niin kuin ennenkin. Ihmiset tuntuvat ikään kuin jymähtäneen, miksei kukaan halua mennä eteenpäin?

Ei se henkilökohtainen jymähtäminen, vaan se että koko paikkakunta vaikuttaa jymähtäneen. Muutin töiden takia isosta kaupungista pieneen kuntaan, ja katselin tuossa keväällä kun oli paljon kirjoituksia siitä, miten kunnallisvaaleissa pitäisi valita uusia ihmisiä, kun samat naamat ovat olleet vuositolkulla johdossa ja suhmuroimassa esim. rakennusprojekteja tuttavilleen ja sukulaisilleen.

No, samat naamat jatkavat sitten edelleenkin.

Ei täällä muuten ole paha elää - palvelut löytyvät toistaiseksi, jopa muutama erikoisliikekin, ja elokuvateatteri, ja mun elämäni on juuri sitä kammoksuttua töistä kaupan kautta kotiin-tylsyyttä, josta kyllä tykkään itse ja jota harrastin isossa kaupungissakin :D .

Mutta se huono jumahtaminen ja että tärkeisiin asioihin liittyvissä päätöksissä ei uskalleta ottaa selvää tai valita tuntematonta vaihtoehtoa, joka olisi parempi (ja vähemmän hyvä veli -meiningillä hoideltu) koska "näin on tehty ennenkin"... Se on se asenne, joka mun mielestäni tekee sen pikkukaupunkipysähtyneisyyden.

Itse olen asunut kahdeksassa eri maassa ja en voi kuin ajatella kuinka paljon vähemmän elämässä kokevat ne jotka ovat jääneet synnyinseudulleni. Samat maisemat, samat ihmiset vuodesta toiseen, jotenkin tuntuu että siinä menee elämä ihan hukkaan.

En oikein ymmärrä, miten muiden elämästä voi tehdä noin ison ongelman itselleen. En toivo mitään muuta kuin sitä, että jokainen saa elää sellaista elämää, joka tekee onnelliseksi. Olen itse pieneltä paikkakunnalta, mutta sittemmin asunut Helsingissä melkein kymmenen vuotta sekä kolmessa eri maassa ulkomailla. Nytkin olen ulkosuomalainen ja matkustan paljon töiden vuoksi sekä vietän aikaa eri puolella Eurooppaa. Käyn kyllä välillä tuolla pikkupaikkakunnalla ja vaikka itse olenkin äärimmäisen helpottunut, että lähdin - en ole mikään tuomitsemaan muiden valintoja. Toivon, että ovat onnellisia ja ovat rakentaneet sellaisen elämän, jota voivat vanhana katsoa taaksepäin ja hymyillä. Itse pyrin nimittäin juuri siihen. 

En nyt ymmärrä tätä AP:n mollaamista. Oon kotoisin sellaiselta ~5000 asukkaan pikkapaikkakunnalta, ja muutin kauas opiskelemaan, joten vierailen kotipaikkakunnalla suhteellisen harvoin. Mua ihmetytti ja säälitti paljon, miten kaksikymppiset entiset yläasteen koulukiusaajat jaksoivat huudella mulle vieläkin. Osa tuon pikkukylän väestä on oikeasti jäänyt vuoteen 2009.  

Vierailija kirjoitti:

 Ja auta armias jos se "oma kampaaja" muuttaa muualle niin alkaa itku siitä, että kuka hiukseni nyt laittaa.

Tuo on kyllä oikeasti suuren kriisin paikka! Mulle on käynyt noin, että kampaaja, jolla kävin jo jostain lukiolaisesta asti, muutti ihan toiselle paikkakunnalle! Arvaa vaan kuinka vaikeaa on löytää hyvä kampaaja? Sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Ja kun sellaisen onnistuu verkostojensa tai puskaradion kautta löytämään, niin siitä ei luovuta. Jonkun hammaslääkärinkin vaihtaa ennemmin kuin kampaajansa. Ja jos se oma kampaaja vaihtaa työpaikkaa, niin ilman muuta mennään sen kampaajan perässä uuteen kampaamoon. Se kampaamo ei ole juttu, vaan luottokampaaja, joka osaa leikata hiukset hyvin vaikka itselläsi ei ole käsitystä mitä oikein haluat. 

Mun teinillä on sama luottokampaaja kuin itselläni ja vaikka hän opiskelee toisella paikkakunnalla, niin hyvissä ajoin katsotaan kampaamoaika, että päästään käymään kun hänellä on koulusta vapaata. Onneksi tämä säätäminen helpottaa ajan kanssa, kun hän palaa opiskelemaan Helsinkiin.

Itse olen Helsingistä kotoisin ja ei todellakaan tee mieli lähteä näiltä kotiseuduilta yhtään minnekään. Nuorena tuli asuttua muutama vuosi Espoon puolella Otaonnelassa, mutta sen kauemmas en ole Helsingistä hairahtunut. Ehkä sitten eläkeiässä, jos haluan vapauttaa asunnon seinissä olevat massit tuhlailukäyttöön, voin harkita muuttamista jollekin pienemmälle paikkakunnalle tai ulkomaille, missä asuminen ja eläminen on halvempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Muistan mikä pettymys oli kun näin lukioaikaista ihastusta kun itse olin muuttanut ensin yliopistoon opiskelemaan ja sen jälkeen Helsingin keskustaan luovaan ja mielenkiintoiseen toimistotyöhön. Tämä tyttö oli kaupan kassana n. 1km vanhasta koulustamme. Huh.

Tuli mieleeni tästä oma tilanteeni. Minä olen tällä hetkellä kaupan kassalla kilometrin päässä vanhasta koulustamme. :D Olen lukion jälkeen asunut kahdessa eri kaupungissa, mutta muutin takaisin kotikaupunkiini. Olen siis käynyt AMK:n ja sen jälkeen ollut hetken työelämässä. Kun muutin takaisin kotikaupunkiini tein pari lasta ja kun he olivat pieniä, aloin tehdä kaupassa iltavuoroja. Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa, mutta edelleen työskentelen osa-aikaisesti siellä kaupassa. Minustakin voisi moni ajatella, että olen lukion jälkeen jäänyt tänne kotikonnuille ja jämähtänyt kaupan kassalle, eikä mikään muu edes kiinnosta, mutta eipäs ole ihan näin. 

Vähän sama homma paitsi että en ole ollut koskaan kirjoilla missään muualla kuin kotipaikkakunnallani ja samassa kaupunginosassakin jossa olen syntynyt. Asunut sen sijaan olen puolisoni töiden vuoksi sekä pääkaupunkiseudulla että ulkomailla, lisäksi olen seurustellut useamman vuoden ulkomaalaisen kanssa. Lapset ovat jo lähteneet "omilleen" eli asuvat toisella puolella tätä kotikaupunkiani käyden työssä ja opiskellen ammattikorkeakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just hesarissa oli, että 2/3 jää kotiseudulleen. Meinas tulla aamukahvit näppikselle. No, eipä siinä jos jäävät, mutta se tietysti nyppii, että eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Parempihan se olisi edes käydä katsomassa muualla ja sitten palata kotiseudulle jos se olisi se mieluisin vaihtoehto. Nyt elävät hiukan omassa irrallisessa maailmassaan ja asioiden jäsentäminen on vähän hankalaa kun heillä on jollain tapaa "itsekeskeinen" ajattelutapa.

Mun isä ja äiti ovat asuneet ikänsä pikkukaupungissa ja nyt 60-vuotiaana ovat muuttamassa isoon kaupunkiin kun on rohkeutta kerätty jo vuosi kausia. 

Helsinkiläiset ei uskalla muuttaa kotoaan, sehän selittää koko tuon jutun. Mitä pienempi paikkakunta, sitä varkemmin sen asukkaat uskaltavat muuttaa muualle, vaikka lopulta palaisivat takaisin. Mutta helsinkiläinen ei uskalla edes Töölöstä Hakaniemeen hakeutua.

Ap:n tavoin olen havainnut omissa helsinkiläistutuissa, että he ovat jumiutuneet siihen teini-iän elämään: samat baarit, samat kaupat, samat harratukset ja harrastusporukat jne. Ei mitään uskallusta kokeilla uutta, makumieltymykset vaatteissa ja ruuassa on samoja kuin 18v iässä. Ja auta armias jos se "oma kampaaja" muuttaa muualle niin alkaa itku siitä, että kuka hiukseni nyt laittaa.

Juttu ei siis ole maksumuurin takana. Kannattaa lukea se ennen kuin keksii faktat hatustaan.

Jutussa kerrotaan aika lailla selkeästi, että 84% uusmaalaisista asuu yhä syntymämaakunnassaan. Missä maakunnassa sijaitsee Helsinki? Aivan oikein, Uudellamaalla, ja se on todellakin se maakunta, josta tuon lehtijutun mukaan ei uskalleta muuttaa muualle.

Eiköhän se johdu ihan siitä ettei sieltä tarvitse muuttaa pois koska töitä riittää. Moni muista maakunnista ei haluaisi muuttaa mutta pakko jos haluaa töitä tehdä

No niin. Miksi sitten maalaisten kohdalla puhutaan jämähtämisestä, mutta kaupunkilaisten kohdalla ei? 

Voisiko johtua siitä että pikkupaikkakunnilla tosiaan jämähdetään eli jos ei lähdetä niin kuviot pysyvät samoina koska pikkupaikkakunnille muuttajia on vähän. Kaupungeissa sen sijaan kuviot uusiutuvat jatkuvasti kun on kaupungista muuttajia ja kaupunkiin muuttajia.

Eikö tuo ole aika hölmöä arvioida niiden kotipaikkakunnalle jääneiden elämää jonkun baari-/viikonloppuillan perusteella? Jos se vanha kaveriporukka istuu iltaa paikkakunnan ainoassa baarissa, niin eihän se nyt hyvänen aika tarkoita, että heidän elämänsä olisi muuten sitä samaa mitä se oli yläasteella tai lukiossa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kasvanut juuri tällaisessa pienessä kaupungissa, mistä moni nuori lähtee pois. Niin lähdin minäkin, heti täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Sillä tiellä olen edelleen, 13v myöhemminkin enkä kadu kyllä ollenkaan. Oli minulle ihan oikea ratkaisu ja en koskaan muuttaisi takaisin kotipaikkakunnalleni.

Moni sinne kuitenkin jäi. Alkuun ihmettelin tätä suunnattomasti, mutta näin aikuisempana ymmärrän tämän jo paljon paremmin. Kaikki ihmiset eivät nimittäin ole niin kokemushakuisia, vaan heille riittää elämässään se, että on kavereita, perhe ja työ. Ehkä joku kiva omakotitalo ja lomamatka silloin tällöin, mutta tykätään siitä, että ne elämän perusteet pysyy samoina. Sama kaupunki ja samat ihmiset tuo turvallisuuden tunnetta. Nautitaan siitä arkielämästä ja rutiineista. Siitä huolimatta ettei tämä ole lainkaan sitä mitä itse haluaisin, tavallaan jopa ihailen tällaisia ihmisiä. Elämässä monet asiat ovat ns. valmiita ja voi keskittyä vaan olemiseen ja elämästä nauttimiseen.

Itselleni tärkeintä on se, että pystyn katsomaan elämääni taaksepäin ja todeta, että on tullut elettyä, koettua ja kokeiltua. Koska kokeilemallahan monet asiat selviää. Monelle kuitenkin ajatus on se, että miksi lähtisi hyvää vaihtamaan - joten jos joku on tyytyväinen siihen elämään, mitä on elänyt aina ja ei halua muuta lähteä kokeilemaan, on se tärkeintä.

Minä asun lapsuuteni ja nuoruuteni maakuntapikkukaupungissa edelleen ja minulla on kaikki tuo mitä mainitset pikkukaupunkien eduksi, lisäksi minulla on ylempi amk-tutkinto kotikaupungistani, vakituinen työpaikka kansainvälisessä pk-yrityksessä ja työmatkoja ulkomaille n. 1 krt. kuukaudessa. Sekä ulkomaalainen puoliso.

forssapysähtyneisyydenajassa kirjoitti:

Sama juttu... Olen kotoa pois muutettuani (8 v. sitten) asunut kolmella paikkakunnalla ja Tampereelle nyt toistaiseksi tullut jäädäkseni. Kuitenkin kun palaan kotiin pieneen hämäläiskaupunkiin järkytyn siitä miten kaikki on tismalleen niin kuin ennenkin. Ihmiset tuntuvat ikään kuin jymähtäneen, miksei kukaan halua mennä eteenpäin?

Koska eteenpäin haluavat (nuoret) lähtevät yleensä yliopistoon, ja niitä on lähinnä vain isoimmissa kaupungeissa. Ei kai siihen muuta syytä tarvita.