Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ymmärrätte sen vanhan sadun prinsessasta ja herneestä patjan alla? Mistä siinä on kyse?
En ole varma mikä on alkuperäinen versio, mutta luin tässä juuri lapselle yhtä uutta versiota, jossa kuningatar tahallaan laittoi prinsessakandidaattien patjojen alle kultaherneitä näitä testatakseen. Ensimmäiset nukkuivat yönsä hyvin, se "oikea prinsessa", joka saikin sitten puolisokseen vanhimman pojan, pahoitteli aamulla ettei saanut nukuttua ja on aivan mustelmilla.
En lapsenakaan oikein tajunnut tätä, eikö se ole huono asia olla noin ylimaallisen herkkä, että muka menee mustelmille eikä siis kestä sitä mitä normaalit ihmiset. Mutta nyt rupesin miettimään, että tarkoitetaanko tällä sitä, että jos huomaa jonkin epäkohdan, on hyvä rehellisesti kertoa omista havainnoistaan, vaikka ne tuntuisivat järkevästi ajatellen epätodennäköisiltä. Että elämä palkitsee sen joka on herkkä ja rehellinen? Se tuntuu hyvältä elämänohjeelta, eikö? Eli että... jos olisit vieraana ja saisit kymmenellä höyhenpatjalla pedatun sängyn jossa ei voi siis olla mitään vikaa, ja silti sänky vaivaisi niin paljon että et kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta miten epämukava se sinulle on, oletko aamulla hiljaa vai kerrotko että näin kävi, kun et voi tietää miten isäntäväki asiaan suhtautuu. Sadun mukaan, jos tulkitsen tätä oikein, aina pitää kertoa, ei valittaen vaan asia asiana, ja isäntäväki voi tehdä tiedolla mitä haluaa. Kyseessä voi olla se yksi asia, jonka vain sinä pystyt huomaamaan. Vaikka ei ole helppoa olla se joka huomaa asioita joita muut eivät huomaa, sadun mukaan kannattaa olla rehellinen silti.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain kirjallisuuden yliopistokurssilla luettiin tätä satua, ja muistelen että kurssia pitänyt tanskalainen olisi tutkinut tätä nimenomaista satua syvemminkin. Hänellä oli joku idea siitä että tarina kertoi neitsyydestä, mutta en sen tarkemmin muista hänen ajatuskulkujaan.
Siitähän ne melkein kaikki prinsessasadut kertoo
Mitkä esim.?
Ruusunen, Tähkäpää, Pieni merenneito...
Kerrotko lisää siitä tulkinnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ajattelepa esim. sitä mitä pieni merenneito tekee saadakseen miehen, ja miten hänen jalanjälkensä ovat ..verisiä.
Opetus: ole sellainen kuin olet, ei pidä feikata.
Miten muistelen että joku hiiri tjms. Kertoi herneestä prinsessalle. Eli hänkään ei sitä oikeasti tuntenut patjojen alla.
Vierailija kirjoitti:
Miten muistelen että joku hiiri tjms. Kertoi herneestä prinsessalle. Eli hänkään ei sitä oikeasti tuntenut patjojen alla.
Jep. Sadun opetus:
- "prinsessat" feikkaavat ja ovat olevinaan herkempiä ja parempia kuin rahvas
- kunnioita eläimiä ja kohtele niitä hyvin
- moukasta voi tulla kuningatar, jos hän on viisas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuninkaalla oli sellainen "casting couch" ja se testas joka prinsessaa. Se on sellainen jännä kuningas.
Vierailija kirjoitti:
Kuninkaalla oli sellainen "casting couch" ja se testas joka prinsessaa. Se on sellainen jännä kuningas.
Mistä se kuningas sitten päätti kuka oli todellinen prinsessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ajattelepa esim. sitä mitä pieni merenneito tekee saadakseen miehen, ja miten hänen jalanjälkensä ovat ..verisiä.
Hmm, siis sekö kun pyrstö muuttuu jaloiksi, on neitsyyden menetys? Merenneidon kaipuu pinnalle ja kävelemään ihmisten parissa on seksinhimoa? Ja merenneidolle käy huonosti, koska prinssi ei rakastukaan häneen niin kuin hän prinssiin, vaan prinssin mennessä naimisiin toisen kanssa merenneidon elämä päättyy?
Mielestäni satu kertoo siitä, että kaikki eivät ole sitä miltä näyttävät. Prinsessa saapuu linnaan rähjäisenä ja vettävaluvana rankkasateessa ja kuningatar ajattelee ettei hän voi olla prinsessa. Herne patjan alla on vain todiste siitä, että hän oikeasti on prinsessa, koska sadun maailmassa näin voidaan todistaa prinsessan identiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kertoo suomalaisen naisen kyvystä etsiä valittamisen aihetta vaikka kuinka pienestä asiasta..
Minulle luettiin tätä satua lapsena ja ajattelin vain sen olevan ”kiva prinsessasatu.” Hieman liian monimutkainen idea lapsen ymmärrettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Andersenin Herneprinsessa-sadussa tärkeintä on tunnistaa kuka on todellinen prinsessa - hän ei ole sitä sukunsa tai perimyksen kautta (kuten aristokraatit) vaan herkkätunteisuutensa kautta.
"Todellinen prinsessa" ei siis oikeastaan kerro aristokraateista vaan jonkinlaisesta tunne-elämän eliitistä, herkistä, syvästi tuntevista ihmisistä.
Andersen varmaan samaistui itse prinsessaan: hän ei ollut syntyjää arkistokraatti, eikä häntä piireihin hyväksytty, mutta hän tunsi kuuluvansa tälläiseen esoteerisempään eliittiin. Hän koki että hänen todellinen luonteensa olisi tunnistettu, hän olisi noussut kurjuudesta etuoikeutettujen joukkoon - aivan kuten Herneprinssessan käy.
Älkää nyt miettikö liikaa. Ei tuossa ollut sen kummempaa kätkettyä opetusta, Andersen vain leikitteli vanhalla ennakkoluulolla, että "parempi väki" oli yliherkkiä hienostelijoita.
Sama luulohan elää joillakin yhä: ns. parempiosaiset ovat ns. hienopers.itä.
Alkuperäisessä sadussa patjojen alle pannaan herne. Sellaiasesta mustelmien saaminen ei sinänsä ole toivottavaa, mutta kun äiti haluaa pojalleen hienon vaimon, hienous pitää jollakin tavalla selvittää.
Ja tuo oli testi sen selvittämiseksi.
Andersenilla ON saduissa myös ironiaa ja huumoria, vaikka Pieni merenneito ja Tulitikkutyttö ovatkin traagisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varma mikä on alkuperäinen versio, mutta luin tässä juuri lapselle yhtä uutta versiota, jossa kuningatar tahallaan laittoi prinsessakandidaattien patjojen alle kultaherneitä näitä testatakseen. Ensimmäiset nukkuivat yönsä hyvin, se "oikea prinsessa", joka saikin sitten puolisokseen vanhimman pojan, pahoitteli aamulla ettei saanut nukuttua ja on aivan mustelmilla.
En lapsenakaan oikein tajunnut tätä, eikö se ole huono asia olla noin ylimaallisen herkkä, että muka menee mustelmille eikä siis kestä sitä mitä normaalit ihmiset. Mutta nyt rupesin miettimään, että tarkoitetaanko tällä sitä, että jos huomaa jonkin epäkohdan, on hyvä rehellisesti kertoa omista havainnoistaan, vaikka ne tuntuisivat järkevästi ajatellen epätodennäköisiltä. Että elämä palkitsee sen joka on herkkä ja rehellinen? Se tuntuu hyvältä elämänohjeelta, eikö? Eli että... jos olisit vieraana ja saisit kymmenellä höyhenpatjalla pedatun sängyn jossa ei voi siis olla mitään vikaa, ja silti sänky vaivaisi niin paljon että et kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta miten epämukava se sinulle on, oletko aamulla hiljaa vai kerrotko että näin kävi, kun et voi tietää miten isäntäväki asiaan suhtautuu. Sadun mukaan, jos tulkitsen tätä oikein, aina pitää kertoa, ei valittaen vaan asia asiana, ja isäntäväki voi tehdä tiedolla mitä haluaa. Kyseessä voi olla se yksi asia, jonka vain sinä pystyt huomaamaan. Vaikka ei ole helppoa olla se joka huomaa asioita joita muut eivät huomaa, sadun mukaan kannattaa olla rehellinen silti.
Kelaa nyt vielä puoli vuotta, hullu.
Väärin, se yksi on vaan niin täydellisen pilalle passattu kermaperse, että se tarvitsee ympärilleen täydelliset olosuhteet ja jos näin ei ole, hän a) huomaa sen ja b) valittaa heti.....koska hän on siihen kuninkaallisena tottunut
Vain oikea prinsessa tuntee sen herneen patjojen alta ja siksi kelpasi. Ne muut ei tunteneet hernettä, ne oli feikkejä.
Minä taas olen sitä mieltä, että satu kuvastaa sitä, ettei ulkomuoto- ja näkö ole tärkeintä maailmassa. Miehelle tulee vastaan kauniita naisia, mutta ulkonäöstä huolimatta hän voi rakastua siihen vähemmän viehättävään naiseen, joka sisimmältään onkin oikea prinsessa. Rakastumisen jälkeen toinen ihminen sitten näyttää kauniimmalta mitä oikeasti onkaan. Hernevertaus mukana on vain siksi, että se sopisi saduksi ja herne kuvastaa sydämen hyvyyttä.
Kansansadut prinsessoista liittyvät yleensä jotenkin seksiin. Ehkä prinssi kävi naimassa prinsessaa salaten identiteettinsä ja todellisena prinsessana tyttö vastusteli heräten mustelmilla. Lisäksi hän ymmärtää kuinka tärkeä sukulinja on kuninkaallisille, joten hän paljastaa raiskauksen kuningattarelle huolimatta siitä että se vie hänen mahdoliisuutensa avioliittoon. Tästä kuningatar tietää että tyttö on rehellinen eikä petä tulevaa aviopuolisoaan, joten tuleva jälkeläinen on varmasti prinssin poika.
Luin vasta kirjan, jossa psykoanalyytikko ruoti sadun kertovan symbolisesti nuoresta tytöstä, joka löytää seksuaalisuutensa, klitoriksensa. Ei, tämä ei ole omaa keksintöäni. Elina Reenkolan kirjassa Naisen häpeä. Jos jotakuta kiinnostaa, samassa kirjassa kerrotaan "totuus" monesta muustakin lasten sadusta, sammakoiden suutelemisesta lähtien... Oli vähän liian korkealentoista minulle.
Alue: Aihe vapaa
Ruusunen, Tähkäpää, Pieni merenneito...