Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ymmärrätte sen vanhan sadun prinsessasta ja herneestä patjan alla? Mistä siinä on kyse?
En ole varma mikä on alkuperäinen versio, mutta luin tässä juuri lapselle yhtä uutta versiota, jossa kuningatar tahallaan laittoi prinsessakandidaattien patjojen alle kultaherneitä näitä testatakseen. Ensimmäiset nukkuivat yönsä hyvin, se "oikea prinsessa", joka saikin sitten puolisokseen vanhimman pojan, pahoitteli aamulla ettei saanut nukuttua ja on aivan mustelmilla.
En lapsenakaan oikein tajunnut tätä, eikö se ole huono asia olla noin ylimaallisen herkkä, että muka menee mustelmille eikä siis kestä sitä mitä normaalit ihmiset. Mutta nyt rupesin miettimään, että tarkoitetaanko tällä sitä, että jos huomaa jonkin epäkohdan, on hyvä rehellisesti kertoa omista havainnoistaan, vaikka ne tuntuisivat järkevästi ajatellen epätodennäköisiltä. Että elämä palkitsee sen joka on herkkä ja rehellinen? Se tuntuu hyvältä elämänohjeelta, eikö? Eli että... jos olisit vieraana ja saisit kymmenellä höyhenpatjalla pedatun sängyn jossa ei voi siis olla mitään vikaa, ja silti sänky vaivaisi niin paljon että et kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta miten epämukava se sinulle on, oletko aamulla hiljaa vai kerrotko että näin kävi, kun et voi tietää miten isäntäväki asiaan suhtautuu. Sadun mukaan, jos tulkitsen tätä oikein, aina pitää kertoa, ei valittaen vaan asia asiana, ja isäntäväki voi tehdä tiedolla mitä haluaa. Kyseessä voi olla se yksi asia, jonka vain sinä pystyt huomaamaan. Vaikka ei ole helppoa olla se joka huomaa asioita joita muut eivät huomaa, sadun mukaan kannattaa olla rehellinen silti.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Se satu on aikaansa sidottu. Silloin yläluokkaisen naisen tehtävä oli olla hauras ja eteenrinen. Vähän niin kuin näytteille lasikaappiin asetettu helposti särkyvä posliinivaasi.
Eikä mikään ihme, naiset käyttivät korsettia, joka teki kireälle sidottuna elämästä todella vaikeaa ja naisesta fyysisesti heikon.
Ei silloin arvostettu sitä, että puututaan epäoikeudenmukaisuuksiin tai epätasa-arvoon, naisen tehtävä ei ollut puuttua yhtään mihinkään. Ajat olivat tyystin erilaiset.
Tämän takia en ole omalle lapselleni näitä vanhoja prinsessasatuja juuri lukenut, kun niiden arvomaailma on tyystin erilainen kuin mitä taitoja nainen tänä päivänä tarvitsee ja mitä arvostetaan.
Keisarin uudet vaatteet taasen on satu, mikä toimii vielä ja varmaan tulee toiminaan iäti.
Adalminan helmi. Lempisatuni kaukaa menneisyydestä: "Kaunis, kaunis on Adalminan helmi, mutta paljon kauniimpi on nöyrä sydän". Tuo oli meidän toisen luokan lukukirjassa ja muistan lainauksena sen loppusanat vielä 46 vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessat vaativat aina että kaikki on täydellistä, mutta eivät ole valmiita tekemään sen eteen töitä. Tämä satu kestääkin aikaa, klassikko!
Totta kai naiset saa tosielämässä vaatia ;) Mulla on itselläni arabimies ja olen kuin prinsessa
Laajennettu prinsessakäsite. Ukko tuskin on mikään prinssi, kaukana siitä.
Suomalaisnaiset on niin katkeria kun arabimiehet osaa pitää naista prinsessana toisin kuin suomalainen mies. Tunnen olevani paljon arvostetumpi
Vierailija kirjoitti:
Se satu on aikaansa sidottu. Silloin yläluokkaisen naisen tehtävä oli olla hauras ja eteenrinen. Vähän niin kuin näytteille lasikaappiin asetettu helposti särkyvä posliinivaasi.
Eikä mikään ihme, naiset käyttivät korsettia, joka teki kireälle sidottuna elämästä todella vaikeaa ja naisesta fyysisesti heikon.
Ei silloin arvostettu sitä, että puututaan epäoikeudenmukaisuuksiin tai epätasa-arvoon, naisen tehtävä ei ollut puuttua yhtään mihinkään. Ajat olivat tyystin erilaiset.
Tämän takia en ole omalle lapselleni näitä vanhoja prinsessasatuja juuri lukenut, kun niiden arvomaailma on tyystin erilainen kuin mitä taitoja nainen tänä päivänä tarvitsee ja mitä arvostetaan.
Keisarin uudet vaatteet taasen on satu, mikä toimii vielä ja varmaan tulee toiminaan iäti.
Todella surullista kun kiellät tyttäriltäsi lapsuuden. Meidän perheessä ei niin tehdä koska olemme muslimeja ja muslimiperheissä tytöistä kasvatetaan prinsessoja.
Kyseessä on tapa kertoa lapsille että "oikeasti hienoja" ihmisiä on olemassa. Ja älä luule olevasi yksi heistä.
Vierailija kirjoitti:
Se satu on aikaansa sidottu. Silloin yläluokkaisen naisen tehtävä oli olla hauras ja eteenrinen. Vähän niin kuin näytteille lasikaappiin asetettu helposti särkyvä posliinivaasi.
Eikä mikään ihme, naiset käyttivät korsettia, joka teki kireälle sidottuna elämästä todella vaikeaa ja naisesta fyysisesti heikon.
Ei silloin arvostettu sitä, että puututaan epäoikeudenmukaisuuksiin tai epätasa-arvoon, naisen tehtävä ei ollut puuttua yhtään mihinkään. Ajat olivat tyystin erilaiset.
Tämän takia en ole omalle lapselleni näitä vanhoja prinsessasatuja juuri lukenut, kun niiden arvomaailma on tyystin erilainen kuin mitä taitoja nainen tänä päivänä tarvitsee ja mitä arvostetaan.
Keisarin uudet vaatteet taasen on satu, mikä toimii vielä ja varmaan tulee toiminaan iäti.
Niitä voi silti lukea, satuina. Muuten mennään pahasti huumorintajuttomuuden puolelle.
Ne pitää ottaa sellaisina kuin ne on, ei tosissaan. Niistä voi myös keskustella lapsen kanssa. Ei lapset samaistu epäaitoon tai mahdottomaan hahmoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessat vaativat aina että kaikki on täydellistä, mutta eivät ole valmiita tekemään sen eteen töitä. Tämä satu kestääkin aikaa, klassikko!
Totta kai naiset saa tosielämässä vaatia ;) Mulla on itselläni arabimies ja olen kuin prinsessa
Laajennettu prinsessakäsite. Ukko tuskin on mikään prinssi, kaukana siitä.
Suomalaisnaiset on niin katkeria kun arabimiehet osaa pitää naista prinsessana toisin kuin suomalainen mies. Tunnen olevani paljon arvostetumpi
Älä trolli jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Andersen ei itse keksinyt tätä satua, vaan se oli vanha kansansatu, josta hän teki oman versionsa.
kuulemma, hänen tarkoituksensa oli sadun keinoin piikitellä aatelisia ja yläluokkaa heidän "hienohipiäisyydestään", hienostelustaan ja pröystäilevästä elämäntavastaan aikana jolloin köyhät näkivät nälkää ja asuivat alkeellisesti kelvottomissa asumuksissaan. nukkuivat homeisilla, pistelevillä oljilla ja pukeutuivat rääsyihin vaikka kuitenkin raatoivat aamusta iltaan. samalla kuitenkin eliitti hienosteli ja halveksi heitä.
kyse oli siis sadun verhoon puetusta v.tuilusta hallitsevaa yläluokkaa kohtaan.
Hän siis käytti tuttua juttua? Näinhän on aina tehty, se on tehokasta.
Andersenhan oli aidosti uskonnollisen vaatimaton ja luotti, ainakin nuorena, kärsimyksen jalostavaan voimaan.
( Lisäksi tarinankertojat ovat kaikkina aikoina uudelleen kertoneet tarinoita, että ovat voineet liittää nimensä Suurten Kertojien kaanoniin. Kaikki haluavat sen Shakespeare-tulkinnan tai Tuntemattoman. Shakespearekin. Ehkä jopa nöyrä Andersen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä oo ikinä tän sadun pointtia miettiny, vaikka jonkun verran media-analyysiä yms. harrastan. Mikä oli HardCore Andersenin poitti Pienen Tulitikkutytön kohdalla? Että mielikuviinsa uppoutumalla voi kuolla onnellisena?
Päätin kyllä kerran lapsena testata, onko oma isä aito prinsessa. Sen kyllä tajusin, että ei se sitä hernettä patjan alta tunne, mutta ehkä lakanan alta? No tuskin se yhtä hernettä lakananakaan alta erottaa, laitoin sitten lakanan alle kourasotalla kuivattuja herneitä. Hyvin nukkui niidenkin päällä. Ei ollu mun isä aito prinsessa.
Vierailija kirjoitti:
No enpä oo ikinä tän sadun pointtia miettiny, vaikka jonkun verran media-analyysiä yms. harrastan. Mikä oli HardCore Andersenin poitti Pienen Tulitikkutytön kohdalla? Että mielikuviinsa uppoutumalla voi kuolla onnellisena?
Päätin kyllä kerran lapsena testata, onko oma isä aito prinsessa. Sen kyllä tajusin, että ei se sitä hernettä patjan alta tunne, mutta ehkä lakanan alta? No tuskin se yhtä hernettä lakananakaan alta erottaa, laitoin sitten lakanan alle kourasotalla kuivattuja herneitä. Hyvin nukkui niidenkin päällä. Ei ollu mun isä aito prinsessa.
Andersen tarttui realistiseen aiheeseen ravistellakseen ihmisiä. Hän lisäsi lohduttavan uskonnollisen lopun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö göpö kirjoitti:
Ne muut morsian ehdokkaat mielistelevät kun eivät mainitse herneistä. Viiminen on aito ihminen kun uskaltaa sanoa suoraan.
Sen vokottimen jalkojenvälissä vaan "pikkasen" kihelmöi. That's it.
Yksi herne, kymmenen patjaa. Ja aivan mustelmilla. Herkkyys on hieno asia. Ainoastaan hyvään tottuneet sivistyneet ovat herkkiä, joku maalainen taas voi nukkua vaikka heinäpaalussa kuolematta.
Siten todistaen että ovat eläimiä toisin kuin vain parhaaseen ja täydellisyyteen tyytyvä prinsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi herne, kymmenen patjaa. Ja aivan mustelmilla. Herkkyys on hieno asia. Ainoastaan hyvään tottuneet sivistyneet ovat herkkiä, joku maalainen taas voi nukkua vaikka heinäpaalussa kuolematta.
Siten todistaen että ovat eläimiä toisin kuin vain parhaaseen ja täydellisyyteen tyytyvä prinsessa.
Jestas. Jotkut ne elää sadussa aina vaan.
Nainen oli tunkenyt mä'nnynkävyn syvälle vitttuuunsa, ja se oli pompsahtanut ulos sieltä, niinkuin kananmuna ikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tuo on sanasta sanaan kuin Britannian kuningashuone ja Meghan Markle tällä hetkellä. Kun Meghan rahvastuttaa hovin ja tekee siitä amerikkalaista tosi-tv:tä, kuningashuoneen rooli pienenee pienenemistään, ja lopulta ei kukaan britti (tai englantilainen, Britannia hajoaa Brexitiin) ole enää kiinnostunut kuninkaallisista, koska niissä ei ole enää mitään hohdokkuutta, pelkkiä taviksia vain koko joukko. William todennäköisesti saa vielä kruunun päähänsä, George ei.
En muuten ole yksikään Meghan-maanikko tällä palstalla, en ole ikinä kirjoittanut mihinkään Meghan-ketjuun. Olen vain katsellut kyseisen herttuattaren toilailuja viimeisen vuoden aikana ja todennut, että vaikka häiden aikaan hänestä vielä tykkäsin, kuninkaalliskoulutuksen opit eivät ole menneet hänen päähänsä sitten ollenkaan - jos hän ikinä on niihin osaa ottanutkaan.