Miten ymmärrätte sen vanhan sadun prinsessasta ja herneestä patjan alla? Mistä siinä on kyse?

Ne muut morsian ehdokkaat mielistelevät kun eivät mainitse herneistä. Viiminen on aito ihminen kun uskaltaa sanoa suoraan.

Ja siis... kuningatar testaa prinsessoja tällä tavalla, koska onhan se todella arvokasta saada perheeseen tyyppi, joka pystyy huomaamaan asioiden oikean laidan vaikka jotain olisi yritetty peitellä. Ihminen joka tyytyy siihen että asiat näyttää hyvältä, tai että asiat on sitä miltä ne näyttää, olisi siihen verrattuna katastrofi. Saati sitten ihminen joka kyllä huomaa epäkohdan, mutta esittää ettei mitään ole vialla...

Toisaalta prinsessan kannalta ajatellen, ei hän varmaan halua sellaiseen valtakuntaan, jossa hänen havaintojaan ei oteta vakavasti tai jossa vikailmoitus todellisesta aiheesta otetaan henkilökohtaisena loukkauksena.

Aika nokkela satu lopulta. Prinsessahan ei voi tietää myöskään, onko sängyssä mitään vikaa, hänellä on vain se oma kokemuksensa ja hän luottavaisesti sen paljastaa.

Höpö göpö kirjoitti:

Ne muut morsian ehdokkaat mielistelevät kun eivät mainitse herneistä. Viiminen on aito ihminen kun uskaltaa sanoa suoraan.

Ei ne minusta mielistele, eihän kukaan huomaa hernettä paksun patjan alla, jos on väsynyt? Eikö se idea ole juuri, että ne ei huomaa, yksi huomaa.

No minusta tuo satu on aikansa tuotos. Ennen arvostettiin eri asioita. Tai oikeastaan oli itsestään selvää, että eri ihmisille on eri säännöt. Piikatytön tulee tyytyä osaansa; se hänelle hyvää käytöstä. Prinsessan arvolle taas kuuluu vaatia vain parasta; muuten hän ei ole oikea prinsessa.

Nykyaikaan tuo satu ei sovi. Tai en tiedä, onko se koskaan oikein Suomeen sopinut. Meillä arvostetaan vaatimattomuutta ja pidetään tuollaista valittamista huonona käytöksenä. Kansahan on täällä ihan mehuissaan, jos esimerkiksi presidentti matkustaa turistiluokassa tms. Sen sijaan jossain Intiassa korkea-arvoinen henkilö menettää uskottavuutensa, jos ei elä arvonsa mukaisesti.

Minä vaan ymmärsin niin, että prinsessa tarvitsee elämäänsä laatua ja huomaa eron ja osaa arvostaa ylellisyyttä (jota tarvitsee, jotta elämänsä olisi hyvää).

''Toki tuosta kaikki ymmärsivät, että hän oli oikea prinsessa, kun oli kahdenkymmenen aluspatjan ja kahdenkymmenen untuvapatjan alta tuntenut herneen. Niin herkkäihoinen saattoi olla vain oikea prinsessa.''

eli suomennos tarinasta. oli niin tyttömäisen herkkä että kelpasi prinsessaksi.

http://www.tikankolo.net/tarina_todellinen_prinsessa.html

En koskaan ajatellut tosta mitään syvällisempiä, olin aina vaan siinä uskossa, että osa oli jotain onnenonkijoita muka prinsessoja ja oikea prinsessa on herkkä ja "haavoittuvainen" ja kuningatar halusi nämä feikit karsia joukosta :D

Minä pienenä ymmärsin sadun niin että prinsessat ovat erilaisia fyysisestikin kuin tavalliset ihmiset ja sen takia tuntevat pikku epämukavuudet paremmin kuin tavikset. Vähän kuin satujen keijut niin satujen prinsessat ovat vähän yli-inhimillisiä. Eli ainakin tämä pieni lapsi ei tajunnut sadun opetusta. Paitsi että et pysty huijaamaan olevasi jotain muuta kuin olet, totuus paljastuu kyllä. Tavis ei voi huijata olevansa prinsessa.

Hmm, meinaatteko että laajasti kerrotaan tarinaa kuningattarista ja prinsessoista ja herneistä siksi, että rahvas ymmärtäisi mikä se rinsessa oikein on tai että jos jostakin tytöstä sattuu prinsessa tulemaan, hän sitten osaa etsiä hernettä tai ainakin valittaa patjoista...? Tai jos sattuu tapaamaan kuningattaren, niin tietää että se yrittää tällaisia metkuja?

Luulen ennemmin että tarinassa on ei-prinsessa, prinsessa ja kuningatar edustamassa ihmisen tai ehkä erityisesti naisen kehitystä. Ei niin että kaikkien pitää pyrkiä prinsessaksi ja kuningattareksi hallinnollisesti, vaan se mikä merkitys kuninkaallisilla rooleilla on yhteiskunnassa vertautuu kehityksen eri asteiksi, kuitenkin eri ulottuvuudesta puhutaan, ja siinä asteikossa jokainen pyrkii henkisesti ylöspäin. Prinsessa-kuningatar-tematiikka antaa yksiselitteisen suunnan eikä sadussa tarvitse selittää miksi toinen on parempi kuin toinen, se on itsestäänselvää lapsellekin kun sanotaan että yksi on kuningatar ja yksi prinsessa. Kuningatar on päämäärä, prinsessa on se joka onnistuu pääsemään alkuun matkassaan kohti oikeaa määränpäätä.

Ehkä täsäs sadussa hyödynnetään "lukijalle tuttua" kuningatarsymboliikkaa, koska kuningatar itse on tässä vain sivuroolissa, aika tuollainen kärttyinen akka oikeastaan, mutta totta kai kun ollaan hänen linnassaan niin hänen asemansa on selvä vaikka käyttäytyisi miten. Se yleinen symboliikka on jotenkin niin että kuningatar edustaa korkeinta muotoa, korkeinta tietoa, ymmärrystä, valaistusta johon pyritään. Ei siis niin että kirjaimellisesti kuningattareksi pääseminen olisi korkein päämäärä, tai se miten kuningatar tarinassa toimii aina olisi juuri sitä miten ihmisen pitää arjessa toimia ollakseen hyvä ihminen, vaan ennemmin niin että kuningatar edustaa luontoa tai jotain muuta tällaista valikoivaa voimaa jonka toimet ei avaudu kuolevaisille, mutta joka on kuitenkin se suunta joka on itsestäänselvästi hyvä. Sadussa ei pohdita onko kuningatar kiva tai järkevä, vaan kuningatar tekee kaikessa viisaudessaan sen mitä täytyy, mutta tietenkin hänen päämääränään on valtakunnan etu (jos ei erikseen sanota pahaksi kuningattareksi).

Wikipedia sanoo että HC Andersen oli Tanskan 1800-luvun sosiaalisissa piireissä ulkopuolinen ja ei saavuttanut sellaista arvostusta ja asemaa minkä olisi ajatellut itselleen kuuluvan. Hän näyttää tarinassa hahmottelevan "reilua", viisasta reaktiota yläluokalta, sellaista reaktiota joka oikeuttaa yläluokan valta-aseman, eli kun tulee joku ryysyinen sisään ja sillä on sanottavaa, ymmärrettäisiin arvostaa hänen huomiokykyään ja hyväksyttäisiin hänet samaan joukkoon. Kenties myönnettäisiin jopa että joo me vähän kiusattiin sua. Varmaan Andersen koki että hän on älykäs ja lahjakas ja hänen pitäisi kelvata yläluokalle, jos ne olisivat viisaita eivätkä pikkumaisia sisäänpäinlämpiäviä kyyliä.

Herne. Riippuu kuinka iso herne, mutta en huomais. Nukun ku tukki joka yö. Että ei varmaan löydy sitten prinssiä. Tommoset herkkähipiäiset myös valittaa koko ajan.

Se tarkoittaa riisin keitinvettä ja siihen lisättävää valkoviiniä. Prinsessat saavat myrkytyksen kyseisestä riisistä.

Sadun opetus mielestäni oli, että suutari pysyköön lestissään. Ei kannata esittää parempaa kui on, jokaisella meillä on paikkansa ja epärehellisiä ihmisiä riittää rikkauksien perässä. Ahneella on surkea loppu, kun taas rehellinen aina lopuksi palkitaan.

Tämä satuhan on selvä: oikealla Prinsessalla on fibromyalgia.

Epämukavalla patjalla nukkuminen pahentaa unihäiriötä fibropotilailla. Fibromyalgia on jonkin verran periytyvää.

Tarinan kuningatar teki siis itse keksimänsä DNA-testin herneellä. Hän sai niin selville kuka oli se oikea Prinsessa, muut olivat huijareita.

Vierailija kirjoitti:

Sadun opetus mielestäni oli, että suutari pysyköön lestissään. Ei kannata esittää parempaa kui on, jokaisella meillä on paikkansa ja epärehellisiä ihmisiä riittää rikkauksien perässä. Ahneella on surkea loppu, kun taas rehellinen aina lopuksi palkitaan.

Eihän siinä tarinassa kellään ole surkeaa loppua? Tyttö tulee rähjäisenä linnaan, väittää olevansa prinsessa, seuraavana aamuna hovi uskoo että näin on.

Mutuna sanon, että sadulla viitataan yhteiskuntaluokkien eroihin. Ylhäisönaisille oli kunniaksi välttää kaikenlaista fyysistä ponnistusta kuten työntekoa ja muutenkin tuli viettää aikansa pumpuliin käärittynä. Kaipa sadun ajatuksena oli, että tällaisissa oloissa kehittyy todella herkkähipiäiseksi. Herkän tuntoaistin perusteella voitiin siis erottaa neito, joka oli kasvanut oikeanlaisissa olosuhteissa sopiakseen prinsessan rooliin.

Omalla tavallaan koen sadun kertovan myös ajasta ja paikasta, jossa (ainakin nuoren naisen) herkkyyttä pidettiin suuressa arvossa. Olen kotona vitsaillut, että satu kertoo isästäni. Hän erottaa tuntoaistin perusteella, onko jalassa oikean vai vasemman jalan sukka ja ovatko sukkaparin sukat yhtä kuluneita. Auton penkillä hän käyttää taiteltua pyyhettä istuinalustana, jotta saa optimaalisen ajoasennon. Ollaan koko perhe niitä ns. erityisherkkiä. :D

Itse olen ymmärtänyt sen niin, että prinsessa oli sellainen "hienostelijaprinsessa", joka nirisee ja narisee ja valittaa joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ymmärtänyt sen niin, että prinsessa oli sellainen "hienostelijaprinsessa", joka nirisee ja narisee ja valittaa joka asiasta.

Mutta miksi tällaista satua kukaan olisi viitsinyt kertoa. Jotain tässä on, joka ihmisten mieliä kiinnostaa. Toisaalta se prinsessa oli kuitenkin ilmeisesti vaeltanut pitkän matkan myrskyssä ennen linnaan tulemista, että ei se ihan avuton ole.

Jos ei sitten... ollut tuotu vaunuilla linnaan asti mutta horjahtanut nostosillalta vallihautaan...

Herne patjan - nukkuisin mainiosti

Herne nenässä - en saisi unta!!

Olen pitänyt tätä aina aika ärsyttävänä satuna. Ei siinä minun mielestäni ole mitään syvempiä merkityksiä. Se prinsessa vaan kerta kaikkiaan on ylettömän hienohipiäinen ja se on sitten olevinaan hyvä asia.