Lue keskustelun säännöt.
Miten ymmärrätte sen vanhan sadun prinsessasta ja herneestä patjan alla? Mistä siinä on kyse?
En ole varma mikä on alkuperäinen versio, mutta luin tässä juuri lapselle yhtä uutta versiota, jossa kuningatar tahallaan laittoi prinsessakandidaattien patjojen alle kultaherneitä näitä testatakseen. Ensimmäiset nukkuivat yönsä hyvin, se "oikea prinsessa", joka saikin sitten puolisokseen vanhimman pojan, pahoitteli aamulla ettei saanut nukuttua ja on aivan mustelmilla.
En lapsenakaan oikein tajunnut tätä, eikö se ole huono asia olla noin ylimaallisen herkkä, että muka menee mustelmille eikä siis kestä sitä mitä normaalit ihmiset. Mutta nyt rupesin miettimään, että tarkoitetaanko tällä sitä, että jos huomaa jonkin epäkohdan, on hyvä rehellisesti kertoa omista havainnoistaan, vaikka ne tuntuisivat järkevästi ajatellen epätodennäköisiltä. Että elämä palkitsee sen joka on herkkä ja rehellinen? Se tuntuu hyvältä elämänohjeelta, eikö? Eli että... jos olisit vieraana ja saisit kymmenellä höyhenpatjalla pedatun sängyn jossa ei voi siis olla mitään vikaa, ja silti sänky vaivaisi niin paljon että et kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta miten epämukava se sinulle on, oletko aamulla hiljaa vai kerrotko että näin kävi, kun et voi tietää miten isäntäväki asiaan suhtautuu. Sadun mukaan, jos tulkitsen tätä oikein, aina pitää kertoa, ei valittaen vaan asia asiana, ja isäntäväki voi tehdä tiedolla mitä haluaa. Kyseessä voi olla se yksi asia, jonka vain sinä pystyt huomaamaan. Vaikka ei ole helppoa olla se joka huomaa asioita joita muut eivät huomaa, sadun mukaan kannattaa olla rehellinen silti.
Kommentit (195)
En pidä sadusta, fiu-fiu hienosteleva nirppanokka-prinsessa. Pitää osoittaa ylemmyyttään, kyllä ihmisen pitää kestää jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin juuri Clarissa Pinkola Estésin Naiset jotka kulkevat susien kanssa -kirjan, ja vaikka siinä ei käsitellä nimenomaan tätä satua, muista Andersenin saduista on paljon analyysejä. Luulen, että tätäkin satua voisi analysoida samoilla menetelmillä.
Prinsessa ja herne vaikuttaa minusta initiaatio- tai vihkimystarinalta, jossa koetellaan päähenkilön kykyä huomata pinnan alla olevat asiat ja luottamus omiin vaistoihin. On myös merkittävää, että prinsessa on aina aamulla mustelmilla: öisin intuitiota ja alitajuntaa ei voi paeta, vaan ne ottavat vallan. Muunnelmissa esiintyvät eläinapulaiset ovat myös vaistonvaraisuuden edustajia, sillä ne auttavat epätietoista minää (personaa, jos psykoanalyysin termein puhutaan) huomaamaan salatut asiat.
Kuningataräiti on tyypillinen korkeaa tietoisuutta edustava hahmo. Hän vihkii psyyken heräämässä olevia kerroksia edustavan prinsessan tietoiselle tasolle asettamalla herneen niin, että sitä ei varsinaisesti näe, mutta kuitenkin niin, että sitä ei voi myöskään olla huomaamatta. Kuningatar erottaa myös totuuden ja valheen selkeästi ja tunnistaa heti pahantahtoiset muka-prinsessat (alhaiset ja houkuttelevat, ihmistä poispäin tavoitteistaan vetävät psyyken osat).
Suosittelen kyllä Estésin kirjaa, jos satujen tulkinta kiinnostaa. Myös psykoanalyytikko Bruno Bettelheimillä on mielenkiintoisia, joskin melko seksuaalispainotteisia, teorioita saduista. Minusta tarinoissa kaikkein mielenkiintoisinta on oikeastaan niiden ääneenlausumaton puoli, ei niinkään konkreettinen kertomusaines. (Ja olen positiivisesti yllättynyt, että AV:lla käydään näinkin syvällistä keskustelua! :D)
Minä muistan tarinan niin, että myrskyisenä yönä rääsyihin pukeutunut ja likomärkä neito saapuu linnaan ja väittää myös olevansa prinsessa. Sattumalta tässä linnassa haetaan komealle prinssille prinsessaa puolisoksi
Kuningatar ei usko moista ryysyläistä prinsessaksi, mutta tarjoaa tytölle yösijan ylemmässä asemassaan säälistä.
Muut neidot ovat tulleet komeissa vaatteissa ja hienoilla vaunuilla väittäen olevansa prinsessoja myöskin. He saavat yösijan mukisematta.
Aamulla ainoastaan tämä ryysyläistyttö on se, joka on huomannut herneen patjan alta. Näin paljastuu, että hän todella on oikea prinsessa ja muut huijareita.
Tarina siis opettaa, että ei tule tuomita toista ulkonäön ja oletuksen kautta, sillä myös petollisuus voi tulla kauniissa paketissa.
Kansansaduissa on kyllä helppo nähdä kätkettyä kasvatuksellista symboliikkaa. Joskus se on niin hienoa, että tuntuu uskomattomalta että entisajan ihmiset ovat olleet niin hienovaraisen viisaita. Andersenin satuversioissa on Andersenin omaa symboliikkaa. Minua kiinnostaisi enemmän löytää tämä sadun kansanversio ja miettiä mistä se kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessä oli ainoa neitsyt. Muutkin tunsivat herneen, mutta saivat siitä vain iloa.
Neuvopa vanhalle ei-neitsyelle, miten herneestä saa iloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuninkaalla oli sellainen "casting couch" ja se testas joka prinsessaa. Se on sellainen jännä kuningas.
Mistä se kuningas sitten päätti kuka oli todellinen prinsessa?
No todellinen prinsessa tietenkin oli tuntevinaan kuninkaan "herneen", imarteli hänen mitättömyyttään ja selitti, että sen täytyi olla maailman suurin herne ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
''Toki tuosta kaikki ymmärsivät, että hän oli oikea prinsessa, kun oli kahdenkymmenen aluspatjan ja kahdenkymmenen untuvapatjan alta tuntenut herneen. Niin herkkäihoinen saattoi olla vain oikea prinsessa.''
eli suomennos tarinasta. oli niin tyttömäisen herkkä että kelpasi prinsessaksi.
Näin juuri minäkin olen sadun ajatellut. Oli oikea prinsessa, kun tunsi herneen. Tavalliset talliaiset ei hernettä huomanneet. Ajatteleppa omalle kohdallesi, huomaisitko edes sen yhden patjan alta hernettä? :D Eli mitään sen kummempia merkityksiä en ole osannut tuosta sadusta etsiä. Olen ymmärtänyt sen juuri niinku se on kirjoitettukin.
No voi vee tätä palstaa kun ei täällä mikään toimi... t. yllä olevan tekstin kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinan opetus oli että työtätekemätön yläluokka on niin vaativa ja herkkähipiäinen että vaivaantuu pienestäkin epämukavuudesta, jota tavallinen työnteon kovettama rahvas ei edes huomaa tai pitää sitä ylellisyytenä.
Minusta tuossa on myös sellainen näkökohta, että muut onnistuivat hetken näyttämään ainakin omasta mielestä hyvältä kuninkaallisten edessä. Jos siinä siis testattiin miten he sopivat taloon jne. Mutta oikeasti se ainoa kenellä oli vain huono kokemus kertoa, josta kuninkaalliset olisi voineet suuttua kiittämättömyytenä, olikin aito prinsessa. Ja hänelle oli ominaista olla herkkä. Eli se asia oli päälaellaan. Ulkoinen ei ratkaissut, vaan aitoa haettiin ja se pystyi paljastumaan vain tuota kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö göpö kirjoitti:
Ne muut morsian ehdokkaat mielistelevät kun eivät mainitse herneistä. Viiminen on aito ihminen kun uskaltaa sanoa suoraan.
Ei ne minusta mielistele, eihän kukaan huomaa hernettä paksun patjan alla, jos on väsynyt? Eikö se idea ole juuri, että ne ei huomaa, yksi huomaa.
Prinsessa on työtön sillä muuten hän olisi töistä väsynyt. Näinhän se menee useimmiten.
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan tarinan niin, että myrskyisenä yönä rääsyihin pukeutunut ja likomärkä neito saapuu linnaan ja väittää myös olevansa prinsessa. Sattumalta tässä linnassa haetaan komealle prinssille prinsessaa puolisoksi
Kuningatar ei usko moista ryysyläistä prinsessaksi, mutta tarjoaa tytölle yösijan ylemmässä asemassaan säälistä.Muut neidot ovat tulleet komeissa vaatteissa ja hienoilla vaunuilla väittäen olevansa prinsessoja myöskin. He saavat yösijan mukisematta.
Aamulla ainoastaan tämä ryysyläistyttö on se, joka on huomannut herneen patjan alta. Näin paljastuu, että hän todella on oikea prinsessa ja muut huijareita.
Tarina siis opettaa, että ei tule tuomita toista ulkonäön ja oletuksen kautta, sillä myös petollisuus voi tulla kauniissa paketissa.
Mutta ahneus tulee aina ryysyissä, siksi prinsessa huomasi ja söi sen herneen ennen kuin muut ehtivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ajatellut niin, että prinssi on pannut sitä tyttöä, jos herne on ylipäätään tuntunut ja ärsyttänyt. Ja kuningatar on siitä tiennyt että tyttö on oikea kun prinssi on käynyt korkkaamassa. Neito on siis kelvannut.
Selitys on rasvaa, sorry siitä.
Vierailija kirjoitti:
''Toki tuosta kaikki ymmärsivät, että hän oli oikea prinsessa, kun oli kahdenkymmenen aluspatjan ja kahdenkymmenen untuvapatjan alta tuntenut herneen. Niin herkkäihoinen saattoi olla vain oikea prinsessa.''
eli suomennos tarinasta. oli niin tyttömäisen herkkä että kelpasi prinsessaksi.
Näin se on. Ymmärsin sen näin jo alle kouluikäisenä ja olin huvittunut. Ei siinä mitään sen kummempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sadun opetus: vain oikea-arvoinen, jalosukuinen nuori nainen voi huomata kultaisen herneen patjansa alla. Tavallinen piika tai talonpojan tytär nukkuu hyvin vaikka perunasäkki vuoteenaan.
Älä siis koskaan kilpaile ylempisäätyisten, parempisyntyisten ihmisten kanssa, sillä heidän (hyvät) ominaisuutensa ovat periytyviä, etkä voi voittaa heitä millään tavalla.
Mutta eihän sadussa sanota mitään periytyvyydestä. Ei sanota mitä tarkoittaa todellinen prinsessa. Sanotaan että prinsessoja on vaikka kuinka paljon, mutta kukaan ei tunnu olevan oikea prinsessa. Sitten tulee pyytämättä ovelle tyttö, taas yksi prinsessa, joka näyttää miltä lie ryysyläiseltä, omasta mielestään on nimenomaan oikea prinsessa, ja sen sijaan että esim. etsisivät tytön vanhemmat ja pyytäisivät sukupuuta tai kruunua näytille, testaavat herneellä onko oikea prinsessa. Sukutaustaa ei ikinä selvitetä.
Eikö siinä opetus ole vähintäänkin jotakin tyyliin "älä anna ulkomuodon pettää" tms.
Prinsessan herkkyys nimen omaan paljastaa tämän syntyperän ja perhetaustan ylhäiseksi. Tavalliset tytöt ovat tottuneet sietämään kaikenlaista epämukavuutta. Vain kaikista ylhäisimmässä perheessä kasvanut tyttö voi olla niin hemmoteltu, niin passattu ja pumpuliin kääritty, ettei siedä minkäänlaista epämukavuutta. Edes pienen pientä hernettä valtavan patjakasan alla.
Herne edustaa peenistä, mustelmat kohtaamista väkivaltaisen peniksen kanssa. "Aito prinsessa" tarkoittaa enemmänkin tyttöä joka ei ole lorttoillut ympäriinsä vaan elänyt ilman peeniksiä. Tällainen kiltti tyttö on myös yliherkkä eikä kestä oikeaa maailmaa. Sellaisen haluaa joku joka arvostaa neitsyttä mitään muuta korkeammalle.
T. Freud
Satu tiivistää hyvin nykynaisen olemuksen. Pilalle hemmotellut prinsessat tekevät olemattomista asoista ongelmia.
Herne symbolisoi aivojansa.
Puuttua epäkohtiin, jota kaikki eivät edes huomaa taikka välitä. Joku huomaa pienen pienenkin epäkohdan , ja siitä mainitsee, onko se hyvä vai huono, jokainen päättäkööt itse.
kununkaalliset kaivaa kuoppaa itselleen
pari sukupolvee ja taviskuninkaalliset saa potkun perseelleen