Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ymmärrätte sen vanhan sadun prinsessasta ja herneestä patjan alla? Mistä siinä on kyse?
En ole varma mikä on alkuperäinen versio, mutta luin tässä juuri lapselle yhtä uutta versiota, jossa kuningatar tahallaan laittoi prinsessakandidaattien patjojen alle kultaherneitä näitä testatakseen. Ensimmäiset nukkuivat yönsä hyvin, se "oikea prinsessa", joka saikin sitten puolisokseen vanhimman pojan, pahoitteli aamulla ettei saanut nukuttua ja on aivan mustelmilla.
En lapsenakaan oikein tajunnut tätä, eikö se ole huono asia olla noin ylimaallisen herkkä, että muka menee mustelmille eikä siis kestä sitä mitä normaalit ihmiset. Mutta nyt rupesin miettimään, että tarkoitetaanko tällä sitä, että jos huomaa jonkin epäkohdan, on hyvä rehellisesti kertoa omista havainnoistaan, vaikka ne tuntuisivat järkevästi ajatellen epätodennäköisiltä. Että elämä palkitsee sen joka on herkkä ja rehellinen? Se tuntuu hyvältä elämänohjeelta, eikö? Eli että... jos olisit vieraana ja saisit kymmenellä höyhenpatjalla pedatun sängyn jossa ei voi siis olla mitään vikaa, ja silti sänky vaivaisi niin paljon että et kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta miten epämukava se sinulle on, oletko aamulla hiljaa vai kerrotko että näin kävi, kun et voi tietää miten isäntäväki asiaan suhtautuu. Sadun mukaan, jos tulkitsen tätä oikein, aina pitää kertoa, ei valittaen vaan asia asiana, ja isäntäväki voi tehdä tiedolla mitä haluaa. Kyseessä voi olla se yksi asia, jonka vain sinä pystyt huomaamaan. Vaikka ei ole helppoa olla se joka huomaa asioita joita muut eivät huomaa, sadun mukaan kannattaa olla rehellinen silti.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli suuri ylpeyden aihe olla kykenemätön raskaaseen työhön, vain todella korkea-arvoinen pystyi laiskotella. Aateliset olivat "siniverisisiä", koska he olivat niin kalpeita, että verisuonet kuulsivat läpi, ulkona raatava tavallinen ihminen ruskettui. Kiinassa ylimystö kasvatti 20cm pitkät sormenkynnet vaan merkiksi, että olivat niin rikkaita, että heidän ei tarvinut tehdä työtä, pitkillä kynsillä kun sitä ei voinut tehä.
1800-luvun Tanska oli kuitenkin jo aika porvarillinen paikka. Andersen oli lähtöisin köyhistä oloista mutta pääsi sponsorien avulla yliopistoon. Eli en usko, että satu on edes syntyaikanaan viitannut siihen, että olisi jotenkin yleisesti hienoa olla kuninkaallisen herkkä.
Itse kallistuisin siihen, että herkkyys esitetään lukijan silmiin vähän naurettavanakin ominaisuutena, mutta oikeassa tilanteessa se saattaakin olla tarpeellista.
Nykyajan prinsessa olisi homealtistunut, jota kaikki pitäisivät hulluna, mutta joka perustaisi sisäilmaongelmiin erikoistuneen firman ja saisi hurjasti menestystä.
Voihan se olla jotakin sellaistakin, että havaitsee pinnan alla olevia asioita ja on halukas sanomaan sen ääneen. Herneen huomaaminen patjojen alla on "mahdotonta", mutta kuitenkin se oli totta, eli tämä prinsessa ei valehdellut. Ja ihanteellinen "hovi" taikka mikä tahansa tällainen hyvään pyrkivä taho, johon uusi tulokas olisi yrittämässä sisälle, suhtautuisi oikein jos arvostaa tällaista suoruutta, koska jos he ovat asemansa arvoisia, he myös näkevät pinnan alla olevia asioita ja tunnistavat että tämä prinsessa on samaa porukkaa kuin he. Anderssenhan on saattanut itse olla sellainen, joka on sanonut ääneen "vääriä asioita" taustastaan ja miksei persoonastaan johtuen, tai pelännyt sanovansa vääriä asioita, ja on saanut vastaansa kiusaantuneen hiljaisuuden tms., saanut kokea että ei osaa käyttäytyä. Sadun kuningatarhan voisi myös vaikka suuttua, että meidän pedeissä ei todellakaan ole mitään vikaa, painu kadulle sinä valehteleva ryysyläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessa ei saanut nukuttua, koska koko yön jokin kova painoi häntä. Lukekaa hyvät ihmiset rivien välistä.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa ei saanut nukuttua, koska koko yön jokin kova painoi häntä. Lukekaa hyvät ihmiset rivien välistä.
Haahahaa!
Minä olen pienenä kuullut ihan erillaisen versio tarinasta. Että siinä tämä nuori tyttö auttaa jotain lumottua eläintä (kissa?) Ja vastapalveluksena tämä eläin sitten näkee mitä kuningatar tekee ja käskee tytön sanoa nämä; ettei saanut unta ja että patja oli aivan muhkurainen yms. Että todistaisi olevansa prinsessa ja saisi prinssin. Ja että oikeasti tyttö ei siis alunperinkään ollut prinsessa..
Minusta se on ironiaa. Oman aikansa huumoria. Naureskelua kuninkaallisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienenä kuullut ihan erillaisen versio tarinasta. Että siinä tämä nuori tyttö auttaa jotain lumottua eläintä (kissa?) Ja vastapalveluksena tämä eläin sitten näkee mitä kuningatar tekee ja käskee tytön sanoa nämä; ettei saanut unta ja että patja oli aivan muhkurainen yms. Että todistaisi olevansa prinsessa ja saisi prinssin. Ja että oikeasti tyttö ei siis alunperinkään ollut prinsessa..
Hei joo, Wikipedia kertoo että Anderssenin tarinan juuri on ruotsalainen (kenties siis Suomessakin kerrottu?) kansansatu jossa tyttö ei itse huomaa hernettä, mutta saa neuvon puhuvalta kissalta tai koiralta valehdella nukkuneensa huonosti.
Se on erilainen opetus, tulee mieleen tarinat, joiden mukaan silloin kun huomaa olevansa avuttomana tuntemattomassa paikassa jossa mikä tahansa on mahdollista, pitää ensinnäkin olla kohtelias, mutta erityisesti ystävällinen ja avulias toisille pulassa oleville (koska mikä tahansa mitätön olento voi ollakin suureksi avuksi sinulle) ja vaikka ei kannata suoraan uhmata valtaapitäviä koska et ymmärrä siellä paikassa mistään mitään, ei kannata myöskään uskoa että kaikki ystävälliset tyypit ovat sitä miltä näyttävät, joskus on ihan ok valehdella tai huijata tai muuten käyttäytyä huonosti, sillä tavalla voi avautua arvaamattomia mahdollisuuksia päästä sieltä onnettomasta paikasta pois. Samanlaisia teemoja on tosi monessa tarinassa ihan alkaen vaikka Kalevalasta ja Raamatusta.
Mä en ole edes tajunnut tätä "opetusta".. muistelin ymmärtäneeni sadun niin, että rinsessat on herkkähipiäisiä bättre folk -tyyppejä eikä "väärän prinsessan" kannata yrittää esittää parempaa. Moukka ei välitä perunastakaan patjan alla, mutta Oikea Prinsessa on eri rotua.
Mun tulkinta on ollut kauhean.. syrjivä :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole edes tajunnut tätä "opetusta".. muistelin ymmärtäneeni sadun niin, että rinsessat on herkkähipiäisiä bättre folk -tyyppejä eikä "väärän prinsessan" kannata yrittää esittää parempaa. Moukka ei välitä perunastakaan patjan alla, mutta Oikea Prinsessa on eri rotua.
Mun tulkinta on ollut kauhean.. syrjivä :O
Hahaa! Just luin tuon toisen tulkinnan, jossa prinsessa feikkaa nokkelan eläimen avulla ja pääsee elämässään eteenpäin! Se on paljon parempi. Ja mä olin oikeassa, "prinsessat" on oikeasti feikkejä teeskentelijöitä, jotka vaan esittää parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli suuri ylpeyden aihe olla kykenemätön raskaaseen työhön, vain todella korkea-arvoinen pystyi laiskotella. Aateliset olivat "siniverisisiä", koska he olivat niin kalpeita, että verisuonet kuulsivat läpi, ulkona raatava tavallinen ihminen ruskettui. Kiinassa ylimystö kasvatti 20cm pitkät sormenkynnet vaan merkiksi, että olivat niin rikkaita, että heidän ei tarvinut tehdä työtä, pitkillä kynsillä kun sitä ei voinut tehä.
1800-luvun Tanska oli kuitenkin jo aika porvarillinen paikka. Andersen oli lähtöisin köyhistä oloista mutta pääsi sponsorien avulla yliopistoon. Eli en usko, että satu on edes syntyaikanaan viitannut siihen, että olisi jotenkin yleisesti hienoa olla kuninkaallisen herkkä.
Itse kallistuisin siihen, että herkkyys esitetään lukijan silmiin vähän naurettavanakin ominaisuutena, mutta oikeassa tilanteessa se saattaakin olla tarpeellista.
Nykyajan prinsessa olisi homealtistunut, jota kaikki pitäisivät hulluna, mutta joka perustaisi sisäilmaongelmiin erikoistuneen firman ja saisi hurjasti menestystä.
Ei kuule, se menisi niin että nykyprinsessa olisi mt-ongelmainen luulosairas, joka haistaisi hometta ulkona merelläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jollain kirjallisuuden yliopistokurssilla luettiin tätä satua, ja muistelen että kurssia pitänyt tanskalainen olisi tutkinut tätä nimenomaista satua syvemminkin. Hänellä oli joku idea siitä että tarina kertoi neitsyydestä, mutta en sen tarkemmin muista hänen ajatuskulkujaan.
Siitähän ne melkein kaikki prinsessasadut kertoo
Tämän päivän prinsessat vetää sen herneen nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain kirjallisuuden yliopistokurssilla luettiin tätä satua, ja muistelen että kurssia pitänyt tanskalainen olisi tutkinut tätä nimenomaista satua syvemminkin. Hänellä oli joku idea siitä että tarina kertoi neitsyydestä, mutta en sen tarkemmin muista hänen ajatuskulkujaan.
Siitähän ne melkein kaikki prinsessasadut kertoo
Mitkä esim.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain kirjallisuuden yliopistokurssilla luettiin tätä satua, ja muistelen että kurssia pitänyt tanskalainen olisi tutkinut tätä nimenomaista satua syvemminkin. Hänellä oli joku idea siitä että tarina kertoi neitsyydestä, mutta en sen tarkemmin muista hänen ajatuskulkujaan.
Siitähän ne melkein kaikki prinsessasadut kertoo
Mitkä esim.?
Punahilkka ja "iso paha susi". Mummokin sai kyytiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain kirjallisuuden yliopistokurssilla luettiin tätä satua, ja muistelen että kurssia pitänyt tanskalainen olisi tutkinut tätä nimenomaista satua syvemminkin. Hänellä oli joku idea siitä että tarina kertoi neitsyydestä, mutta en sen tarkemmin muista hänen ajatuskulkujaan.
Siitähän ne melkein kaikki prinsessasadut kertoo
Mitkä esim.?
Punahilkka ja "iso paha susi". Mummokin sai kyytiä.
Ah no joo, mutta se ei ole prinsessa.
Vierailija kirjoitti:
Sadun opetus: vain oikea-arvoinen, jalosukuinen nuori nainen voi huomata kultaisen herneen patjansa alla. Tavallinen piika tai talonpojan tytär nukkuu hyvin vaikka perunasäkki vuoteenaan.
Älä siis koskaan kilpaile ylempisäätyisten, parempisyntyisten ihmisten kanssa, sillä heidän (hyvät) ominaisuutensa ovat periytyviä, etkä voi voittaa heitä millään tavalla.
Huonosti kävi Dianallekin, ei taittu tehdä hänelle hernetestiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain kirjallisuuden yliopistokurssilla luettiin tätä satua, ja muistelen että kurssia pitänyt tanskalainen olisi tutkinut tätä nimenomaista satua syvemminkin. Hänellä oli joku idea siitä että tarina kertoi neitsyydestä, mutta en sen tarkemmin muista hänen ajatuskulkujaan.
Siitähän ne melkein kaikki prinsessasadut kertoo
Mitkä esim.?
Punahilkka ja "iso paha susi". Mummokin sai kyytiä.
Ah no joo, mutta se ei ole prinsessa.
Tuhkimon lasikenkä. Vai eikö Tuhkimokaan ole mielestäsi "prinsessa"?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienenä kuullut ihan erillaisen versio tarinasta. Että siinä tämä nuori tyttö auttaa jotain lumottua eläintä (kissa?) Ja vastapalveluksena tämä eläin sitten näkee mitä kuningatar tekee ja käskee tytön sanoa nämä; ettei saanut unta ja että patja oli aivan muhkurainen yms. Että todistaisi olevansa prinsessa ja saisi prinssin. Ja että oikeasti tyttö ei siis alunperinkään ollut prinsessa..
Tällöin siinä olisi sitten jotain järkeäkin - a la mitä teet meistä pienimmällekin...voi yllättäen poikia vaikka mitä hyvää (usein se on kissa, Saapasjalkakissa, Liisa Ihmemaassa Irvikissoineen jne). Eli kohteliaisuus, huomaavaisuus ei maksa mitään, mutta se voi antaa paljon. Ei tarvitse olla altruistinen jalo yksilö (harva sellaiseen pystyykään), voi ajatella ihan rauhassa asioita itsekeskeisesti ja hyötyä tavoitellen, kun tekee sen näin järkevästi, tolkusti - silloin se hyödyttää myös muuta yhteisöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain kirjallisuuden yliopistokurssilla luettiin tätä satua, ja muistelen että kurssia pitänyt tanskalainen olisi tutkinut tätä nimenomaista satua syvemminkin. Hänellä oli joku idea siitä että tarina kertoi neitsyydestä, mutta en sen tarkemmin muista hänen ajatuskulkujaan.
Siitähän ne melkein kaikki prinsessasadut kertoo
Mitkä esim.?
Punahilkka ja "iso paha susi". Mummokin sai kyytiä.
Ah no joo, mutta se ei ole prinsessa.
Tuhkimon lasikenkä. Vai eikö Tuhkimokaan ole mielestäsi "prinsessa"?
Punahilkka ei ole, Tuhkimo on. Millä tavalla se neitsyystulkinta toimii Tuhkimossa?
Minulle luontevin tulkinta saduille joissa tapahtuu jotain tällaista epämääräistä ja oikeassa elämässä harvinaista/mahdotonta, vedetään miekka kivestä tai tunnetaan herne patjan alta tai jalkaan sattuu juuri sopimaan se tietty pieni lasikenkä, on että niissä hahmotellaan jotakin sellaista henkistä ominaisuutta, jota on vaikea tarkkaan kuvata. Toisilla se on ja toisilla ei, et etukäteen tiedä etkä pysty valmistautumaan. Ehkä se on joku metakyky, tyyliin viisaus tai rehellisyys tai oikeudenmukaisuus tai joku tällainen ihanteellisena kombinaationa, joka ilmenee siinä että ainutkertaisessa tilanteessa toimii oikein, onnistuu. Siksi sitä edustaa tapahtumat joita ei voi jäljitellä.
Alue: Aihe vapaa
Jollain kirjallisuuden yliopistokurssilla luettiin tätä satua, ja muistelen että kurssia pitänyt tanskalainen olisi tutkinut tätä nimenomaista satua syvemminkin. Hänellä oli joku idea siitä että tarina kertoi neitsyydestä, mutta en sen tarkemmin muista hänen ajatuskulkujaan.