Isä ei saa tavata lapsiaan sovittua aikaa, koska lasten harrastus vie kaiken ajan

Ymmärsin ap:n aloituksen ja kommentit site,n, että hän haluaa sulkea lapsiltaan muun maailman kokonaan pois siksi ajaksi, kun he ovat isänsä kanssa. Valitettavasti tuo ei onnistu, lapset kasvatetaan elämään muiden kanssa, ei vain isääntukeutuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.

Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.

Tsemppiä!

Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!

Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.

Ei se nyt ihan niin mene, että teini saa itse päättää harrastuksestaan. Teini saattaa esimerkiksi haluta harrastaa niin kallista lajia, ettei perheen rahat riitä, ja silloin vanhemman kuuluu sanoa teinille, että kaikkea ei voi saada. Olen kyllä kuullut vanhemmista, jotka ottavat lainaa lapsen harrastuksen takia. 

Miksi harrastusten pitää olla näin aikaa vieviä nykyään? Ei harrastamisen kuuluu olla tuollaista. Itse toivoisin nuorille liikuntakerhoja 1-3 kertaa viikossa, joissa harrastetaan monipuolisesti eri lajeja ilman mitään kilpaurheilua. Nuoret oppisivat liikunnallisen elämäntavan, mutta koko perheen elämä ei pyöri jonkun harrastuksen ympärillä.

Tässähän äiti maksaa. Isä ei.

Kommentoin aikaisemman vastaajan kommenttia siitä, että lapsen pitää saada päättää itse omasta harrastuksestaan. Ei tarvitse. Voi olla myös muita syitä, miksi harrastus ei ole lapsen edun mukaista. En ole vakuuttunut siitä, että tässä tapauksessa lätkä on lasten edun mukaista, vaikka lapset ja äiti siitä pitäisivätkin. Ap:lla ei kyllä ole ehkä muuta mahdollisuutta kuin kestää tätä lätkäintoa perheessä. Jäähallille kannattanee laittaa lämpimät vaatteet ylle ja pakata kirja mukaan. Tuo ap:n kuvailema viikonloppu olisi kyllä itselleni silkkaa helvettiä, mutta ehkä se saattaisi onnistua hyvän kirjan avulla.

Jos ap:n lapset pitävät harrastuksestaan, niin paha isän on sitä alkaa kieltää, koska äiti lienee lasten puolella. Itse vaihtaisin tuollaisen lätkäviikonlopun isän ja lasten yhteiseen uinti-/pyöräily-/retkeilyreissuun, josta kaikki saavat liikuntaa. Illalla voitaisiin sitten pelata yhdessä lautapeliä tai korttia. Lapset voivat välillä pyytää jonkun kaverinsakin kylään isälle. Varmaan parantaisi enemmän isäsuhdetta kuin tuo jäähallihelvetti, mutta nyt muutoksen tekeminen tuskin enää onnistuu ilman, että kaikki muut suuttuvat isälle.

Aikuisten oikeasti väität, että pojat haluavat seuraavalla viikolla kokea sen, miten kaverit kääntävät selän sille, joka laistaa pelit ja harjoitukset. Jääkiekko on joukkoepeli, siinä luovuttajat jäävät aika pian syrjään. Ap on isä ei ole kyennyt luomaan omaa elämää, joten hän ripustautuu lapsiinsa ja vaatii näitä olemaan ikuisesti pieniä ja mielipiteettömiä. Isä määräämään 13v poikaansa, että lopeta se, mistä nautit eniten,mikä antaa elämässä eniten, missä koet olevasi hyvä ja saat hyväksyntää - vaihda se uintireissuun uimahalliin isän kanssa. Siellä voitte polskia yhdessä lastenaltaassa, koska eihän sitä 2 km matkaa uidessaan paljoa voi olla yksinäiselle isälleen läsnä. Oikeastiko se tekee nuorelle hyvää?

Aikuisten oikeasti en väitä, että pojan pitäisi jättää harrastukset ja pelit väliin. Tarkoitin sitä, että tuo muutos tuskin enää onnistuu sillä, että isä on ainoa, joka sitä vaatii. Mutta mitään positiivista en tuossa jäähallihelvetissä näe. Isällä ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kuskata lapsia sinne jäähallille. Tapaamisoikeuksia voisi kyllä vähän muuttaa, että lapset ehtisivät viettää enemmän aikaa isänsä kanssa. Vahvistaa vaan omaa käsitystäni siitä, että pyrin ohjaamaan oman lapseni sellaisten harrastusten pariin, jotka eivät ole koko elämä.

Kyllä meillä jätetään harrastuksia väliin, jos on jotain perusteltua muuta. Esim reissu, lähdetään kauemmas sukuloimaan jne. Kisojen kanssa pyritään ajoittamaan niin, että lapsi pääsee niihin kaikkiin, mutta treenejä jää toisinaan väliin.

Eli hyvin voit joskus vaikka varata risteilyn tms. Kunhan pääosin olet valmis lapsiasi harrastusten kanssa tukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä jätetään harrastuksia väliin, jos on jotain perusteltua muuta. Esim reissu, lähdetään kauemmas sukuloimaan jne. Kisojen kanssa pyritään ajoittamaan niin, että lapsi pääsee niihin kaikkiin, mutta treenejä jää toisinaan väliin.

Eli hyvin voit joskus vaikka varata risteilyn tms. Kunhan pääosin olet valmis lapsiasi harrastusten kanssa tukemaan.

Sama täällä. Onhan lapsi välillä sairaanakin, pakosta niitä treenejä joskus peruuntuu. Mutta sanotaan nyt, että näitä omien menojen takia peruuntuvia treenejä on ehkä kerran kuussa (treenaa 4krt viikossa + pelit), ei se mikään jokaviikkoinen juttu ole, eikä saa olla, kun kyseessä on joukkuelaji.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa, niin mikset sovi äidin ja lasten kanssa että tapaisit heitä myös arki-iltoina? Veisit vaikka koulun jälkeen sillon tällöin syömään, leffaan tms. Paljonko välimatka on? Pystyisitkö itse muuttamaan heidän paikkakunnalleen ja käymään sieltä töissä, sittenhän viikko-viikko onnistuisi? Vaikka tuon ikäisiltä kyllä jo pitäisi kysyä itseltäänkin haluavatko elää eri kodeissa. Miten silloin kun lapset olivat pienempiä, halusitko silloin nähdä heitä enemmän? Oletko siis koskaan tavannut lapsia enempää kuin kaksi viikonloppua kuukaudessa? Lomilla?

Mahdottoman kaukana lapset eivät asu, mutta julkista liikennettä ei ole. Tällä hetkellä puoli tuntia autolla. Lasten äiti on muuttanut paikkakuntaa kahdesti eron jälkeen, joten hankala minunkin on perässä mennä.

Olen alusta asti ilmoittanut, että lapset saavat olla luonani niin paljon kuin haluavat. Lapset itse sanovat, että haluaisivat olla luonani enemmän. Äiti tosin vie heidät ennemmin omien vanhempiensa luokse, jos ns. hoitopaikkaa tarvitsevat tms. Loma-ajalla sama juttu, saavat olla kuinka paljon vain. Äiti lyhensi menneenä kesänäkin sovittua yhtäjaksoista aikaa omien tarpeidensa vuoksi. Äidillä on aina jokin hyvä syy, miksi lapset eivät voi tulla luokseni enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee.

Oisko ihan oikeita syitä ja liittyvät lapsiisi? Tunnut tulkitsevan kaiken eksäsi toiminnan kiusantekona. Olivatko lapset kenties koulujen loma-aikana isovanhemmillaan, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut lomaa?

Jos vanhemmat voivat vaikuttaa lomiensa ajankohtaan, niin molemmat vanhemmat ottavat keväällä kalenterit esiin ja pitävät lomansa eri aikaan koulujen kesäloman aikaan, jos se suinkin on mahdollista.

Mun mielestä tämä on ihan yksiselitteistä: jos lapset haluavat harrastaa ja se on taloudellisesti mahdollista, se on vaan vanhempien venyttävä siihen. Ei se mitään herkkua ole, mutta ne ilonaiheet on opittava kaivamaan lapsen edistymisestä, menestyksestä, urheiluun liittyvistä verkostoista, keskustelusta urheilun ympärillä jne. Satunnaisesti voi treenit toki jättää väliin, jos lapsi itse haluaa. Treeneistä voi myös lähteä vaikka pizzalle, muuten ulos syömään, leffaan jne. Ja isä voi viikollakin käydä treenejä seuraamassa. Tai tarjoutua hoitamaan osan kyydeistä.

Kannusta, kuljeta, kustanna on hyvä ohje. 

Tota se harrastaminen juurikin on.

Ja turha sun on exää syyttää jos teidän yhteiset jannut lätkää haluaa harrastaa. On aika pahan mennä kieltämään lapsilta harrastus, ihan vaan sen takia että sua ei nyt vaan satu kiinnostamaan.

Meillä juttu meneekin sitten toisinpäin. Isän harrastusten takia lapsia ei ehdi tavata, tai sitten lapset saavat notkua salilla tai olla keskenään.. ei hyvä näinkään.

Minua pisti silmään tuo, että isää ei jääkiekko kiinnosta. Ei tarvitsekaan kiinnostaa, mutta miksi ei silti saisi lasta kiinnostaa. Eikai lapsen pidä harrastusta valita sen mukaan, että mikä isää kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.

Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.

Tsemppiä!

Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!

Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.

Ei se nyt ihan niin mene, että teini saa itse päättää harrastuksestaan. Teini saattaa esimerkiksi haluta harrastaa niin kallista lajia, ettei perheen rahat riitä, ja silloin vanhemman kuuluu sanoa teinille, että kaikkea ei voi saada. Olen kyllä kuullut vanhemmista, jotka ottavat lainaa lapsen harrastuksen takia. 

Miksi harrastusten pitää olla näin aikaa vieviä nykyään? Ei harrastamisen kuuluu olla tuollaista. Itse toivoisin nuorille liikuntakerhoja 1-3 kertaa viikossa, joissa harrastetaan monipuolisesti eri lajeja ilman mitään kilpaurheilua. Nuoret oppisivat liikunnallisen elämäntavan, mutta koko perheen elämä ei pyöri jonkun harrastuksen ympärillä.

Tässähän äiti maksaa. Isä ei.

Kommentoin aikaisemman vastaajan kommenttia siitä, että lapsen pitää saada päättää itse omasta harrastuksestaan. Ei tarvitse. Voi olla myös muita syitä, miksi harrastus ei ole lapsen edun mukaista. En ole vakuuttunut siitä, että tässä tapauksessa lätkä on lasten edun mukaista, vaikka lapset ja äiti siitä pitäisivätkin. Ap:lla ei kyllä ole ehkä muuta mahdollisuutta kuin kestää tätä lätkäintoa perheessä. Jäähallille kannattanee laittaa lämpimät vaatteet ylle ja pakata kirja mukaan. Tuo ap:n kuvailema viikonloppu olisi kyllä itselleni silkkaa helvettiä, mutta ehkä se saattaisi onnistua hyvän kirjan avulla.

Jos ap:n lapset pitävät harrastuksestaan, niin paha isän on sitä alkaa kieltää, koska äiti lienee lasten puolella. Itse vaihtaisin tuollaisen lätkäviikonlopun isän ja lasten yhteiseen uinti-/pyöräily-/retkeilyreissuun, josta kaikki saavat liikuntaa. Illalla voitaisiin sitten pelata yhdessä lautapeliä tai korttia. Lapset voivat välillä pyytää jonkun kaverinsakin kylään isälle. Varmaan parantaisi enemmän isäsuhdetta kuin tuo jäähallihelvetti, mutta nyt muutoksen tekeminen tuskin enää onnistuu ilman, että kaikki muut suuttuvat isälle.

Aikuisten oikeasti väität, että pojat haluavat seuraavalla viikolla kokea sen, miten kaverit kääntävät selän sille, joka laistaa pelit ja harjoitukset. Jääkiekko on joukkoepeli, siinä luovuttajat jäävät aika pian syrjään. Ap on isä ei ole kyennyt luomaan omaa elämää, joten hän ripustautuu lapsiinsa ja vaatii näitä olemaan ikuisesti pieniä ja mielipiteettömiä. Isä määräämään 13v poikaansa, että lopeta se, mistä nautit eniten,mikä antaa elämässä eniten, missä koet olevasi hyvä ja saat hyväksyntää - vaihda se uintireissuun uimahalliin isän kanssa. Siellä voitte polskia yhdessä lastenaltaassa, koska eihän sitä 2 km matkaa uidessaan paljoa voi olla yksinäiselle isälleen läsnä. Oikeastiko se tekee nuorelle hyvää?

Aikuisten oikeasti en väitä, että pojan pitäisi jättää harrastukset ja pelit väliin. Tarkoitin sitä, että tuo muutos tuskin enää onnistuu sillä, että isä on ainoa, joka sitä vaatii. Mutta mitään positiivista en tuossa jäähallihelvetissä näe. Isällä ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kuskata lapsia sinne jäähallille. Tapaamisoikeuksia voisi kyllä vähän muuttaa, että lapset ehtisivät viettää enemmän aikaa isänsä kanssa. Vahvistaa vaan omaa käsitystäni siitä, että pyrin ohjaamaan oman lapseni sellaisten harrastusten pariin, jotka eivät ole koko elämä.

Etkö välitä siitä, mitä lapsi itse haluaa? Harrastus voi olla lapselle puoli elämää, mutta ei lapsen tehtävä ole olla vanhemman harrastus - ei harrastuksen kautta, eikä sen kautta, että ei harrasta ja voi toimia vanhemman seuralaisena.

Vierailija kirjoitti:

No jo taas on! Kakarat harrastaa, jos vanhemmat siihen myöntyvät. Ei mikään mene perheen edelle, oletteko ihan vammaisia? Mammat täällä ottamassa jo lastensuojeluviranomaisiin yhteyttä, koska poikien nyt vaan on pakko saada elää siellä lätkähallilla. Mä puhaltaisin tommosen pelin poikki välittömästi - tosin en olisi aloittajan kaltaiseen tilanteeseen ikinä edes kokeeksi suostunut. Ei jääkiekko ole mikään perusoikeus. Se on harrastus, jossa käydään silloin, kun muu elämä antaa myöten.

Onko sinulla oikeassa olemisen armolahja? Minulla ei. Minä en saanut lapsia sitä varten, että he täyttäisivät minun elämääni ja antaisivat minulle seuraa ja minun mielestä tekemistä. Joillekin harrastaminen sopii, toisille ei. On väärin jos vanhempi valitsee, että lapsen pitää harrastaa tai valitsee, että mistä kuuluu tykätä. Mutta on väärin myös se, jos vanhempi estää lastaan harrastamasta tai estää itse valitsemasta harrastusta, koska vanhempi on jumiutunut omiin mielipiteisiinsä. Lapset eivät ole vanhemman jatkeita, he rakentavat oman elämänsä ja itsenäistyvät.

En pidä jääkiekosta, eikä siitä pidä uusi puolisonikaan. Poika kuitenkin halusi sitä enemmän kuin muuta harrastusta. Me siis kuskaamme, kannustamme ja kustannamme. Miksi pojan pitäisi olla meidän kopio?

Itse tukisin harrastusta ja vaatisin enemmän kesällä. Harrastus yleensä jatkuu vähintäänkin Juhannukseen asti. Ja alkaa heinäkuun lopussa. Isällä on se etu, että lasten kaverit on muualla. Harrastus ja kaverit. Minun yhteys lapsiin on puhelimella. Näköyhteys puuttuu, vaikka saman katon alla asummekin.

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa, niin mikset sovi äidin ja lasten kanssa että tapaisit heitä myös arki-iltoina? Veisit vaikka koulun jälkeen sillon tällöin syömään, leffaan tms. Paljonko välimatka on? Pystyisitkö itse muuttamaan heidän paikkakunnalleen ja käymään sieltä töissä, sittenhän viikko-viikko onnistuisi? Vaikka tuon ikäisiltä kyllä jo pitäisi kysyä itseltäänkin haluavatko elää eri kodeissa. Miten silloin kun lapset olivat pienempiä, halusitko silloin nähdä heitä enemmän? Oletko siis koskaan tavannut lapsia enempää kuin kaksi viikonloppua kuukaudessa? Lomilla?

Mahdottoman kaukana lapset eivät asu, mutta julkista liikennettä ei ole. Tällä hetkellä puoli tuntia autolla. Lasten äiti on muuttanut paikkakuntaa kahdesti eron jälkeen, joten hankala minunkin on perässä mennä.

Olen alusta asti ilmoittanut, että lapset saavat olla luonani niin paljon kuin haluavat. Lapset itse sanovat, että haluaisivat olla luonani enemmän. Äiti tosin vie heidät ennemmin omien vanhempiensa luokse, jos ns. hoitopaikkaa tarvitsevat tms. Loma-ajalla sama juttu, saavat olla kuinka paljon vain. Äiti lyhensi menneenä kesänäkin sovittua yhtäjaksoista aikaa omien tarpeidensa vuoksi. Äidillä on aina jokin hyvä syy, miksi lapset eivät voi tulla luokseni enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee.

Oisko ihan oikeita syitä ja liittyvät lapsiisi? Tunnut tulkitsevan kaiken eksäsi toiminnan kiusantekona. Olivatko lapset kenties koulujen loma-aikana isovanhemmillaan, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut lomaa?

Olin Itse koko kesän kotona koulujen loppumisesta niiden alkuun. Kerroin äidille, että voivat tulla milloin vaan ja olla niin pitkään kuin haluavat. Lapset olivat luonani vajaan viikon kesän alussa ja reilun viikon myöhemmin äidin määrääminä aikoina.

Mikset muuten käy lastesi matseissa isäviikonloppujen ulkopuolella ja käytä tilaisuutta olla heidän kanssaan tekemisissä useammin?

Mitkä olivat muuten exäsi syyt, ettet saanut lapsia pidemmäksi aikaa itsellesi? Oletko esim. alkon suurkuluttaja ja tämä rajoittaa kykyäsi toimia kuskina (tai isäviikonloput ovat pakkoraittiuden kausia poikien harrastusten takia)?

Ex muutti eron jälkeen toiselle paikkakunnalle.

En käytä alkoholia, joten pakkoraittius ei ole ongelma.

Miten pitkä työmatka sinulla olisi sieltä paikkakunnalta?

Tunnin ajo mutta mihin lapset voisi viedä ennen kuutta aamulla?

Jotenkin tästä vastauksesta näkee että olet ihan kujalla lastesi arjesta! Ei koululaisia tarvi viedä mihinkään , tuon ikäiset heräilevät itse ja menevät ajallaan kouluun.

Eli sulla ei ole mitään tekosyytä mikset muuttaisi lasten paikkakunnalle asumaan esim 5 vuoden ajaksi kun lapset on vielä lapsia. Sen jälkeen elävät jo omaa elämää ja vierailut jää.

Jos haluat lastesi elämään niin viime hetket toimia. Myy kotisi ja muuta lasten paikkakunnalle asumaan (vaikka vuokralle). Silloin voitte nähdä arkisinkin ja lapset voivat piipahtaa luonasi vapaammin.

Tunnin työmatka on tylsää mutta saisit vastineeksi lasten läsnäolon jota et enää myöhemmin ikinä saa.

Sen jälkeen voit taas muuttaa muutaman vuoden jälkeen takas ellet ole jo kotiutunut uudelle paikkakunnalle. Lapset on lapsia enää muutaman vuoden ja sitten on jo myöhäistä.

Mikään ei tule ilmaiseksi, sun pitää itsekin luopua jostain (lyhyet työmatkat versus aika omien lasten kanssa).

Kumpi on tärkeämpää lapselle: yhteinen aika isän kanssa vai jääkiekko?

Lapsi ei sitä ehkä nyt ymmärrä, mutta uskonpa että viimeistään aikuisena alkaa harmitella etäistä isäsuhdettaan.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on tärkeämpää lapselle: yhteinen aika isän kanssa vai jääkiekko?

Lapsi ei sitä ehkä nyt ymmärrä, mutta uskonpa että viimeistään aikuisena alkaa harmitella etäistä isäsuhdettaan.

Ja se suhdeko lähenee rakkaasta harrastuksesta luopumalla? Eiköhän se ole mennyt jo kymmenen vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on tärkeämpää lapselle: yhteinen aika isän kanssa vai jääkiekko?

Lapsi ei sitä ehkä nyt ymmärrä, mutta uskonpa että viimeistään aikuisena alkaa harmitella etäistä isäsuhdettaan.

Ei se noin mene. Isä alkaa katumaan eläkkeele jäätyään kun "rakas työ" ei ole enää viemässä aikaa. Ehtii pohtia mikä oli sittenkin tärkeää ja mikä ei.

Lapset syyttää isää itsekkyydestä ja siitä ettei yrittänyt enempää silloin kun olivat pieniä ja tarvitsivat isää. Joku jääkiekko on vain tekosyy isälle.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa, niin mikset sovi äidin ja lasten kanssa että tapaisit heitä myös arki-iltoina? Veisit vaikka koulun jälkeen sillon tällöin syömään, leffaan tms. Paljonko välimatka on? Pystyisitkö itse muuttamaan heidän paikkakunnalleen ja käymään sieltä töissä, sittenhän viikko-viikko onnistuisi? Vaikka tuon ikäisiltä kyllä jo pitäisi kysyä itseltäänkin haluavatko elää eri kodeissa. Miten silloin kun lapset olivat pienempiä, halusitko silloin nähdä heitä enemmän? Oletko siis koskaan tavannut lapsia enempää kuin kaksi viikonloppua kuukaudessa? Lomilla?

Mahdottoman kaukana lapset eivät asu, mutta julkista liikennettä ei ole. Tällä hetkellä puoli tuntia autolla. Lasten äiti on muuttanut paikkakuntaa kahdesti eron jälkeen, joten hankala minunkin on perässä mennä.

Olen alusta asti ilmoittanut, että lapset saavat olla luonani niin paljon kuin haluavat. Lapset itse sanovat, että haluaisivat olla luonani enemmän. Äiti tosin vie heidät ennemmin omien vanhempiensa luokse, jos ns. hoitopaikkaa tarvitsevat tms. Loma-ajalla sama juttu, saavat olla kuinka paljon vain. Äiti lyhensi menneenä kesänäkin sovittua yhtäjaksoista aikaa omien tarpeidensa vuoksi. Äidillä on aina jokin hyvä syy, miksi lapset eivät voi tulla luokseni enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee.

Oisko ihan oikeita syitä ja liittyvät lapsiisi? Tunnut tulkitsevan kaiken eksäsi toiminnan kiusantekona. Olivatko lapset kenties koulujen loma-aikana isovanhemmillaan, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut lomaa?

Olin Itse koko kesän kotona koulujen loppumisesta niiden alkuun. Kerroin äidille, että voivat tulla milloin vaan ja olla niin pitkään kuin haluavat. Lapset olivat luonani vajaan viikon kesän alussa ja reilun viikon myöhemmin äidin määrääminä aikoina.

Mikset muuten käy lastesi matseissa isäviikonloppujen ulkopuolella ja käytä tilaisuutta olla heidän kanssaan tekemisissä useammin?

Mitkä olivat muuten exäsi syyt, ettet saanut lapsia pidemmäksi aikaa itsellesi? Oletko esim. alkon suurkuluttaja ja tämä rajoittaa kykyäsi toimia kuskina (tai isäviikonloput ovat pakkoraittiuden kausia poikien harrastusten takia)?

Ex muutti eron jälkeen toiselle paikkakunnalle.

En käytä alkoholia, joten pakkoraittius ei ole ongelma.

Miten pitkä työmatka sinulla olisi sieltä paikkakunnalta?

Tunnin ajo mutta mihin lapset voisi viedä ennen kuutta aamulla?

Jotenkin tästä vastauksesta näkee että olet ihan kujalla lastesi arjesta! Ei koululaisia tarvi viedä mihinkään , tuon ikäiset heräilevät itse ja menevät ajallaan kouluun.

Eli sulla ei ole mitään tekosyytä mikset muuttaisi lasten paikkakunnalle asumaan esim 5 vuoden ajaksi kun lapset on vielä lapsia. Sen jälkeen elävät jo omaa elämää ja vierailut jää.

Jos haluat lastesi elämään niin viime hetket toimia. Myy kotisi ja muuta lasten paikkakunnalle asumaan (vaikka vuokralle). Silloin voitte nähdä arkisinkin ja lapset voivat piipahtaa luonasi vapaammin.

Tunnin työmatka on tylsää mutta saisit vastineeksi lasten läsnäolon jota et enää myöhemmin ikinä saa.

Sen jälkeen voit taas muuttaa muutaman vuoden jälkeen takas ellet ole jo kotiutunut uudelle paikkakunnalle. Lapset on lapsia enää muutaman vuoden ja sitten on jo myöhäistä.

Mikään ei tule ilmaiseksi, sun pitää itsekin luopua jostain (lyhyet työmatkat versus aika omien lasten kanssa).

Kerropa miten lapset pääsee kouluun aamulla jos niitä ei vie sinne? Ja jos itse pitää olla työssä 7:00 toisella paikkakunnalla. Tervetuloa kokeilemaan alueelle, missä ei ole julkista liikennettä.

Onko tosiaan näin, että jotta lapset pystyvät tapaamaan etävanhempaansa on tämä velvollinen jättämään työnsä ja muuttamaan samalle paikkakunnalle joka kerran kun lasten äiti muuttaa.

On helppo sanoa, että neuvottele äidin kanssa lisää tapaamisaikaa. Niin olen yrittänyt, mutta äiti ei suostu. Vie mieluummin omille vanhemmilleen, vaikka olen kertonut lasten olevan tervetulleita luokseni koska vaan.

Edelleenkään, pointti ei ole se että haluaisin lasten lopettavan harrastuksen vaan se, että exä määrittelee myös minun aikatauluni eikä harrastus jätä yhteistä aikaa tapaamisviikonloppuihin. Me ei olla kolmeen-neljään vuoteen tehty mitään muuta talviviikonloppuisin kuin sumplittu miten mikäkin peli tai treeni järkätään. Eri ikäiset kun pelaavat eri joukkueessa ja molemmilla on omat aikataulut. Miten vietät aikaa porukalla, kun toinen on pelissä siellä ja toinen täällä.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on tärkeämpää lapselle: yhteinen aika isän kanssa vai jääkiekko?

Lapsi ei sitä ehkä nyt ymmärrä, mutta uskonpa että viimeistään aikuisena alkaa harmitella etäistä isäsuhdettaan.

Uskon, että jääkiekko. Yleensä kun isät tukevat lapsia hyvissä harrastuksissa, eivät pyri niitä kieltämään. Silloin lapsi saa molemmat eli yhteisen ajan ja harrastuksen. Ap ei halua, että lapsellaan olisi mitään muuta kuin isä eli ei kavereita jne.

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa, niin mikset sovi äidin ja lasten kanssa että tapaisit heitä myös arki-iltoina? Veisit vaikka koulun jälkeen sillon tällöin syömään, leffaan tms. Paljonko välimatka on? Pystyisitkö itse muuttamaan heidän paikkakunnalleen ja käymään sieltä töissä, sittenhän viikko-viikko onnistuisi? Vaikka tuon ikäisiltä kyllä jo pitäisi kysyä itseltäänkin haluavatko elää eri kodeissa. Miten silloin kun lapset olivat pienempiä, halusitko silloin nähdä heitä enemmän? Oletko siis koskaan tavannut lapsia enempää kuin kaksi viikonloppua kuukaudessa? Lomilla?

Mahdottoman kaukana lapset eivät asu, mutta julkista liikennettä ei ole. Tällä hetkellä puoli tuntia autolla. Lasten äiti on muuttanut paikkakuntaa kahdesti eron jälkeen, joten hankala minunkin on perässä mennä.

Olen alusta asti ilmoittanut, että lapset saavat olla luonani niin paljon kuin haluavat. Lapset itse sanovat, että haluaisivat olla luonani enemmän. Äiti tosin vie heidät ennemmin omien vanhempiensa luokse, jos ns. hoitopaikkaa tarvitsevat tms. Loma-ajalla sama juttu, saavat olla kuinka paljon vain. Äiti lyhensi menneenä kesänäkin sovittua yhtäjaksoista aikaa omien tarpeidensa vuoksi. Äidillä on aina jokin hyvä syy, miksi lapset eivät voi tulla luokseni enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee.

Oisko ihan oikeita syitä ja liittyvät lapsiisi? Tunnut tulkitsevan kaiken eksäsi toiminnan kiusantekona. Olivatko lapset kenties koulujen loma-aikana isovanhemmillaan, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut lomaa?

Olin Itse koko kesän kotona koulujen loppumisesta niiden alkuun. Kerroin äidille, että voivat tulla milloin vaan ja olla niin pitkään kuin haluavat. Lapset olivat luonani vajaan viikon kesän alussa ja reilun viikon myöhemmin äidin määrääminä aikoina.

Mikset muuten käy lastesi matseissa isäviikonloppujen ulkopuolella ja käytä tilaisuutta olla heidän kanssaan tekemisissä useammin?

Mitkä olivat muuten exäsi syyt, ettet saanut lapsia pidemmäksi aikaa itsellesi? Oletko esim. alkon suurkuluttaja ja tämä rajoittaa kykyäsi toimia kuskina (tai isäviikonloput ovat pakkoraittiuden kausia poikien harrastusten takia)?

Ex muutti eron jälkeen toiselle paikkakunnalle.

En käytä alkoholia, joten pakkoraittius ei ole ongelma.

Miten pitkä työmatka sinulla olisi sieltä paikkakunnalta?

Tunnin ajo mutta mihin lapset voisi viedä ennen kuutta aamulla?

Jotenkin tästä vastauksesta näkee että olet ihan kujalla lastesi arjesta! Ei koululaisia tarvi viedä mihinkään , tuon ikäiset heräilevät itse ja menevät ajallaan kouluun.

Eli sulla ei ole mitään tekosyytä mikset muuttaisi lasten paikkakunnalle asumaan esim 5 vuoden ajaksi kun lapset on vielä lapsia. Sen jälkeen elävät jo omaa elämää ja vierailut jää.

Jos haluat lastesi elämään niin viime hetket toimia. Myy kotisi ja muuta lasten paikkakunnalle asumaan (vaikka vuokralle). Silloin voitte nähdä arkisinkin ja lapset voivat piipahtaa luonasi vapaammin.

Tunnin työmatka on tylsää mutta saisit vastineeksi lasten läsnäolon jota et enää myöhemmin ikinä saa.

Sen jälkeen voit taas muuttaa muutaman vuoden jälkeen takas ellet ole jo kotiutunut uudelle paikkakunnalle. Lapset on lapsia enää muutaman vuoden ja sitten on jo myöhäistä.

Mikään ei tule ilmaiseksi, sun pitää itsekin luopua jostain (lyhyet työmatkat versus aika omien lasten kanssa).

Kerropa miten lapset pääsee kouluun aamulla jos niitä ei vie sinne? Ja jos itse pitää olla työssä 7:00 toisella paikkakunnalla. Tervetuloa kokeilemaan alueelle, missä ei ole julkista liikennettä.

Onko tosiaan näin, että jotta lapset pystyvät tapaamaan etävanhempaansa on tämä velvollinen jättämään työnsä ja muuttamaan samalle paikkakunnalle joka kerran kun lasten äiti muuttaa.

On helppo sanoa, että neuvottele äidin kanssa lisää tapaamisaikaa. Niin olen yrittänyt, mutta äiti ei suostu. Vie mieluummin omille vanhemmilleen, vaikka olen kertonut lasten olevan tervetulleita luokseni koska vaan.

Edelleenkään, pointti ei ole se että haluaisin lasten lopettavan harrastuksen vaan se, että exä määrittelee myös minun aikatauluni eikä harrastus jätä yhteistä aikaa tapaamisviikonloppuihin. Me ei olla kolmeen-neljään vuoteen tehty mitään muuta talviviikonloppuisin kuin sumplittu miten mikäkin peli tai treeni järkätään. Eri ikäiset kun pelaavat eri joukkueessa ja molemmilla on omat aikataulut. Miten vietät aikaa porukalla, kun toinen on pelissä siellä ja toinen täällä.

Muuta lasten koulun lähelle. Niin ne ydinperheetkin joutuu tekemään. Ja lapset ei muuten oo paketti. On tosi hyvä olla lapsensa kanssa myös kahden.