Lapsena kuritettu, miten suhtaudut asiaan nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Sain tukkapöllyä ja remmiä usein, mutta kunnon syistä. Ei pikkujutuista tullut kuin toruja. En muistele siis pahalla. Olen vuosikertaa 1981.

Jotenkin käsittämätön tuo ajatus, että jopa aikuisen lapseen kohdistamalle väkivallalle olisi jotain "perusteita". Olen pahoillani että Sinua on kohdeltu kaltoin ja yhäti koet ansainneesi sen.

Lähisuhdeväkivalta on väärin ja vastuu siitä on aina väkivallan tekijällä.

Odotan, että pääsen kostamaan. Kun isäni on vanha ja heikko, aion tukistaa häntä, jos vaikka sanoo jotain, mikä ei miellytä. Aion myös hakata remmillä, kun vaikkapa myöhästyy. Lisäksi aion uhkailla väkivallalla.

Kusipää saa elää vanhuutensa samanlaisessa pelossa kuin minä elin lapsuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Nainen vm. 79. Koin jo lapsena mieletöntä raivoa ja häpeää ja itseni todella nöyryytetyksi. Selkäsaunan jälkeen komennettiin huoneeseen ja siellä mietin todella rumia ajatuksia vanhemmistani, myös siskoni on myöhemmin kertonut miten toivoi vanhempien kuolemaa tms.

Meillä kurituksen jälkeen jäätiin yleensä juttelemaan (yleensä kahdestaan äidin kanssa). Ensin siitä, mitä olin tehnyt väärin ja sitten ihan paljon muustakin,. Kuulostaa hullulta, mutta joskus kuritustilanne lopulta päättyi ihan hyvällä mielellä.

ap

Pelkkää plussaa oikein toteutettuna.

Eli ei mitään turpaanvetoa jne rajua väkivaltaa, vaan esim pieni luunappi/tukistus jos ei puhe auta.

Osa lapsista on kusipäitä/kovapäisiä/ilkeitä, ei lapsetkaan viattomia enkeleitä kaikki ole. Joten osaan tehoaa vain kuritus, ja ilman kuria päätyyvät vankilaan pahimmillaan.

Itse sain tukkapöllyä/luunappia jos teki jotain tarpeeksi keljua, enkä koe siitä olleen mitään haittaa.

Ei ne lapset rikki mene, eläimiä ollaan ja eläinvanhemmatkin pitää poikasilleen kuria.

Harmi että osa antaisi lapsen vaikka puukottaa itseään, ennemmin kuin käyttäisi voimakeinoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen vm. 79. Koin jo lapsena mieletöntä raivoa ja häpeää ja itseni todella nöyryytetyksi. Selkäsaunan jälkeen komennettiin huoneeseen ja siellä mietin todella rumia ajatuksia vanhemmistani, myös siskoni on myöhemmin kertonut miten toivoi vanhempien kuolemaa tms.

Meillä kurituksen jälkeen jäätiin yleensä juttelemaan (yleensä kahdestaan äidin kanssa). Ensin siitä, mitä olin tehnyt väärin ja sitten ihan paljon muustakin,. Kuulostaa hullulta, mutta joskus kuritustilanne lopulta päättyi ihan hyvällä mielellä.

ap

Tuskinpa keskustelitte siitä, mitä vanhempasi tekivät väärin.

Tukistamisesta en ole mitään mieltä. Äitini katuu sitä valtavasti mutta sanoin hänelle että älä sitä mieti kun en minäkään, varmaan ihan aiheesta tuli.

Sen sijaan isäni piiskasi minut kerran valtavassa tunnekuohussa (en muista oliko selvinpäin) enkä tänä päivänäkään tiedä syytä, siis mitä tein väärin. Se tapahtui niin yllättäen että olin vain valtavan hämmentynyt. Tapauksen jälkeen oli jokin tilanne, jossa isäni auttoi minua riisuutumaan koska olin niin pikkutyttö että minua vielä autettiin. Kun isä alkoi riisua housujani, sain jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja aloin itkeä ja huutaa. Lopetin huutamisen vasta kun tajusin ettei minua piiskatakaan sillä kertaa.

Nykyään, aikuisena kärsin masennuksesta, itseinhosta ja häpeästä. Häpeän kehoani ja ajattelen etten ole ansainnut mitään hyvää. Sekoitan jollakin tavalla rakkauden ja kivun toisiinsa. Olen tunne-elämältäni rikkinäinen ja seksuaalisuuteen liittyy voimakas häpeä ja kyvyttömyys tuntea nautintoa.

Olen syntynyt 78.

Minun saama fyysinen kuritus oli aika vähäistä, yleensä pelkkiä luunappeja tai tukistamista. Minulle ei jäänyt traumoja, mutta en usko, että kurittamisesta oli mitään hyötyäkään. Kouluiässä minua ei enää kuritettu. Mahdollisia tulevia lapsiani en aio kurittaa fyysisesti, ja aion kieltää myös lasten isää tekemästä niin.

Eipä ole kovin läheiset välit äitiini, joka hoiti kurittamisen koivunvitsoilla. Hiljainen, kiltti, arka lapsi - ja hyvin varautunut aikuisena.

1970-luvun alussa synnyin. En hyväksy ruumiillista kurittamista missään muodossa, en edes luunappeja tai tukkapöllyjä, joita ystäväni harjoittaa 2010-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää plussaa oikein toteutettuna.

Eli ei mitään turpaanvetoa jne rajua väkivaltaa, vaan esim pieni luunappi/tukistus jos ei puhe auta.

Osa lapsista on kusipäitä/kovapäisiä/ilkeitä, ei lapsetkaan viattomia enkeleitä kaikki ole. Joten osaan tehoaa vain kuritus, ja ilman kuria päätyyvät vankilaan pahimmillaan.

Itse sain tukkapöllyä/luunappia jos teki jotain tarpeeksi keljua, enkä koe siitä olleen mitään haittaa.

Ei ne lapset rikki mene, eläimiä ollaan ja eläinvanhemmatkin pitää poikasilleen kuria.

Harmi että osa antaisi lapsen vaikka puukottaa itseään, ennemmin kuin käyttäisi voimakeinoja.

Aivan käsittämätön ja sairas lause. Missä olet oikein elänyt, kun lapsi puukottaisi vanhempaansa? Siis LAPSI? Pikkulapsi??! Olet sairas ja sairaista oloista.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää plussaa oikein toteutettuna.

Eli ei mitään turpaanvetoa jne rajua väkivaltaa, vaan esim pieni luunappi/tukistus jos ei puhe auta.

Osa lapsista on kusipäitä/kovapäisiä/ilkeitä, ei lapsetkaan viattomia enkeleitä kaikki ole. Joten osaan tehoaa vain kuritus, ja ilman kuria päätyyvät vankilaan pahimmillaan.

Itse sain tukkapöllyä/luunappia jos teki jotain tarpeeksi keljua, enkä koe siitä olleen mitään haittaa.

Ei ne lapset rikki mene, eläimiä ollaan ja eläinvanhemmatkin pitää poikasilleen kuria.

Harmi että osa antaisi lapsen vaikka puukottaa itseään, ennemmin kuin käyttäisi voimakeinoja.

Täytyy olla lapsen kärsinyt todella sairasta väärinkohtelua, jos haluaa puukottaa vanhempiaan. Lapsi ei ole paha, vaan aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tukkapöllyä ja remmiä usein, mutta kunnon syistä. Ei pikkujutuista tullut kuin toruja. En muistele siis pahalla. Olen vuosikertaa 1981.

Jotenkin käsittämätön tuo ajatus, että jopa aikuisen lapseen kohdistamalle väkivallalle olisi jotain "perusteita". Olen pahoillani että Sinua on kohdeltu kaltoin ja yhäti koet ansainneesi sen.

Lähisuhdeväkivalta on väärin ja vastuu siitä on aina väkivallan tekijällä.

Ai on käsittämätöntä jos lapsi hakkaa vasaralla perheen lemmikin hengiltä, ja tästä saisi kuritusta?

Ääriesimerkki, mutta kyllä kurinpidolle on paikkansa, kunhan ei liioittele. Lapsiin riittää pienikin voimankäyttö että tajuaavat paikkansa.

Siis en tarkoita tavallista kilttiä lasta, vaan jos alkaa vaikka hakkaamaan muita/aikuisia eikä usko kieltoja niin mitä sinunlaiset luuserivässykät tekee? Katsoo vierestä?

Vai nappaa riehujan kiinni ja pitää siinä kunnes lopettaa?

Vierailija kirjoitti:

Minun saama fyysinen kuritus oli aika vähäistä, yleensä pelkkiä luunappeja tai tukistamista. Minulle ei jäänyt traumoja, mutta en usko, että kurittamisesta oli mitään hyötyäkään. Kouluiässä minua ei enää kuritettu. Mahdollisia tulevia lapsiani en aio kurittaa fyysisesti, ja aion kieltää myös lasten isää tekemästä niin.

Ai niin, olin syntynyt -96

Vanhempani kurittivat eri tavalla ja en muista isäni väkivaltaa niin pahalla, koska hän pyysi aina anteeksi jälkikäteen että hermostui. Antoi siis yleensä tukkapöllyn. Äiti antoi piiskaa jostain mitättömistä syistä ollessaan pahalla päällä, esim. reppu oli jäänyt eteiseen eikä omaan huoneeseen tai kävelin kengät jalassa sisälle hakemaan jotain. Äiti nauroi joskus piiskatessaan ja muistan ajatelleeni että kostan kun olen riittävän iso. Teininä olin tietoinen että fyysinen kuritus on lailla kielletty ja kuritus loppui siihen, kun ilmoitin soittavani poliisille seuraavasta tukkapöllystä. Sen jälkeen ei kumpikaan koskaan käyttänyt enää välivaltaa. Lapsiini eivät ole fyysisesti koskeneet koska tein asian selväksi heti että meillä ei käytetä kyseisiä "kasvatuskeinoja"

No, vieläkin muistan ne saamani läpsäykset hanskolla naamalle ja luunapit. Ei se fyysinen kipu, vaan se nöyryytys, jossa vanhempi osoittaa olevansa fyysisesti etulyöntiasemassa, ja vallan suhteen myös. Minusta kurittaminen fyysisesti on törkeää kaikissa muodoissaan, ja asian puolustelijat kuulostavat aika heppoisilta. Vanhemmalla pitäisi olla parempi itsekontrolli.

Olin villi kakara ja koko ajan pahan teossa joten kyllä niitä selkäsaunoja tuli sitten sen mukaisesti, joskus muutamankin kerra samana päivänä.

Näin jälkikäteen nähtynä oen erittäin kiitollinen joka ainoasta saamastani selkäsaunasta, koska niillä minulle opetettiin käytöstavat, rehellisyys, luotettavuus, moraali, sekä ymmärtämään oikea ja väärä, kuten hyvä ja paha ku8n myös selkärankaisuus.

Mitä yllämainittuja ominaisuuksia on nykyisen vapaankasvatuksen lapsilla?

Aivan oikein, eivät edes ymmärrä mitä nuo ominaisuudet oikeasti tarkoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Tässä oli päivällä kruunuketjuna kuritusväkivaltaan liittyvä ketju, mutta en löytänyt sitä enää, joten kysyn tässä erikseen tätä.

Itse suhtaudun aika ristiriitaisesti. Tietysti se tuntuu väärältä, mutta en kuitenkaan koe traumatisoituneeni. Meillä ei tarvinnut pelätä mitään satunnaista väkivaltaa ollenkaan, vaan silloin vain, kun oli tehnyt jotain rangaistavaa, otettiin vyö ja mentiin omaan huoneeseeni ja kuritettiin takapuolelle. Ei mitenkään kovasti, mutta sillain, että kuitenkin vähän tuntui.

Mitään erityisen pahaa en koskaan tehnyt, joten kuritus tuli nyt ajateltuna aika pienistä jutuista, esim. tulin ilmoittamatta vasta reilusti kotiintuloajan jälkeen kotiin. Tai kun kerran lintsattiin parin kaverin kanssa puoli päivää koulusta. Ja joskus ihan kiukuttelusta, tottelemattomuudesta tms. Kuritukset loppui joskus murrosiän kynnyksellä, varmaan 12-13-vuotiaana.

Sitä mieltä, että meillä kuritettiin kollektiivisena rangaistuksena kaikkia, jotta syyllinen tunnustaisi. Tiedettiin aina, että se en ollut minä, joten omissa käsissä ei ollut keinoja lopettaa kuritusta. Loppui joskus saman ikäisenä kuin aloittajalla. Kuritus sattui ja oli nöyryyttävää. Lastensuojelu ei tehnyt mitään, kun otin koulun kautta yhteyttä.

En hyväksy fyysistä tai henkistä kurittamista "kasvatusmenetelmänä" enkä myöskään ajattele, että "kunnioita vanhempiasi" vaan jokainen auktoriteetti ansatkoon teoillaan kunnioituksen. Kaikki vanhemmat eivät sitä ansaitse.

Olen 80-luvun lopulla syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin villi kakara ja koko ajan pahan teossa joten kyllä niitä selkäsaunoja tuli sitten sen mukaisesti, joskus muutamankin kerra samana päivänä.

Näin jälkikäteen nähtynä oen erittäin kiitollinen joka ainoasta saamastani selkäsaunasta, koska niillä minulle opetettiin käytöstavat, rehellisyys, luotettavuus, moraali, sekä ymmärtämään oikea ja väärä, kuten hyvä ja paha ku8n myös selkärankaisuus.

Mitä yllämainittuja ominaisuuksia on nykyisen vapaankasvatuksen lapsilla?

Aivan oikein, eivät edes ymmärrä mitä nuo ominaisuudet oikeasti tarkoittavat.

Miks teit pahaa? En mä vaan nauttinut sellaisesta, eikä mun normaalit lapseni. Sä olet sairas ja sairaista oloista.

Mä olen saanut tukkapöllyä, enkä muistele sitä pahalla. Alle kouluikäisenä tosin kai. Mut toki jos mietitään, oliko sit läheiset ja hyvät suhteet vanhempiin, luottamus, ja se, että keskustellaan asioista, kuunnellaan, kannustetaan..Ei tuollaista ollut ja en usko, että näissä kuritusperheissä on ollut tuollaista vanhemmuutta, mitä olisin sitten kyllä itse kaivannut. Vm. 1978.

En koe että olisin varsinaisesti traumatisoitunut kurittamisesta, mutta suhtaudun siihen itse hyvin kielteisesti. Mua ei koskaan kovin pahasti kuritettu mutta onhan se silti jotenkin pelottavaa että joku ei osaa kasvattaa kuin käymällä käsiksi jollain tapaa. Ei mulla ole mitään syytä alkaa huonosti käyttäytyviä aikuisiakaan läpsimään, niin vielä vähemmän haluan satuttaa puolustuskyvytöntä lasta jonka pitäisi voida minuun luottaa ja pitää minua tukena ja turvana.

Lisäksi se on laitonta eikä siitä ole tutkimustenkaan mukaan mitään hyötyä.

Surullinen fakta on, että kurituksen kohteeksi joutuneet ajattelevat asiasta hyväksyvämmin kuin pitäisi, johtuen psykologiasta, lapsen kehityksestä.

Kun rakas, läheinen ihminen, johon lapsen pitäisi voida luottaa ja jonka kuuluisi suojella, vahingoittaakin tahallisesti, luo se aina jonkinasteisen trauman.

Koska lapsi rakastaa vanhempiansa ehdoitta, yrittää hän tavalla tai toisella ymmärtää ja selittää tapahtuneen. Joskus toimii samalla tavalla vielä aikuisiälläkin, siksi saattaa myös jatkua samassa perheessä sukupolvelta toiselle.