Lue keskustelun säännöt.
Lapsena kuritettu, miten suhtaudut asiaan nykyään?
21.09.2017 |
Tässä oli päivällä kruunuketjuna kuritusväkivaltaan liittyvä ketju, mutta en löytänyt sitä enää, joten kysyn tässä erikseen tätä.
Itse suhtaudun aika ristiriitaisesti. Tietysti se tuntuu väärältä, mutta en kuitenkaan koe traumatisoituneeni. Meillä ei tarvinnut pelätä mitään satunnaista väkivaltaa ollenkaan, vaan silloin vain, kun oli tehnyt jotain rangaistavaa, otettiin vyö ja mentiin omaan huoneeseeni ja kuritettiin takapuolelle. Ei mitenkään kovasti, mutta sillain, että kuitenkin vähän tuntui.
Mitään erityisen pahaa en koskaan tehnyt, joten kuritus tuli nyt ajateltuna aika pienistä jutuista, esim. tulin ilmoittamatta vasta reilusti kotiintuloajan jälkeen kotiin. Tai kun kerran lintsattiin parin kaverin kanssa puoli päivää koulusta. Ja joskus ihan kiukuttelusta, tottelemattomuudesta tms. Kuritukset loppui joskus murrosiän kynnyksellä, varmaan 12-13-vuotiaana.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani kurittivat eri tavalla ja en muista isäni väkivaltaa niin pahalla, koska hän pyysi aina anteeksi jälkikäteen että hermostui. Antoi siis yleensä tukkapöllyn. Äiti antoi piiskaa jostain mitättömistä syistä ollessaan pahalla päällä, esim. reppu oli jäänyt eteiseen eikä omaan huoneeseen tai kävelin kengät jalassa sisälle hakemaan jotain. Äiti nauroi joskus piiskatessaan ja muistan ajatelleeni että kostan kun olen riittävän iso. Teininä olin tietoinen että fyysinen kuritus on lailla kielletty ja kuritus loppui siihen, kun ilmoitin soittavani poliisille seuraavasta tukkapöllystä. Sen jälkeen ei kumpikaan koskaan käyttänyt enää välivaltaa. Lapsiini eivät ole fyysisesti koskeneet koska tein asian selväksi heti että meillä ei käytetä kyseisiä "kasvatuskeinoja"
Meillä myös korkeastikoulutettu äiti käytti väkivaltaa ja huusi) mitättömistä syistä, sai joskus isän puolelleen jolloin tuli selkäsauna koko lapsikaartille. Lopetti lyömisen kun tartuin teninä käteen kiinni, huomasi, että olen voimakkaampi. Itse en koskaan ole kurittanut lapsiani, puhumalla (ja murrosikäisille joskus huutamallakin) on selvinnyt. Äitiini välit eivät ole lämpimät, jatkoi itse lapsena kokemaansa väkivaltaista mallia, itsestäni olen ylpeä, että katkaisin tuon mielivaltaisen väkivallan kulttuurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin villi kakara ja koko ajan pahan teossa joten kyllä niitä selkäsaunoja tuli sitten sen mukaisesti, joskus muutamankin kerra samana päivänä.
Näin jälkikäteen nähtynä oen erittäin kiitollinen joka ainoasta saamastani selkäsaunasta, koska niillä minulle opetettiin käytöstavat, rehellisyys, luotettavuus, moraali, sekä ymmärtämään oikea ja väärä, kuten hyvä ja paha ku8n myös selkärankaisuus.
Mitä yllämainittuja ominaisuuksia on nykyisen vapaankasvatuksen lapsilla?
Aivan oikein, eivät edes ymmärrä mitä nuo ominaisuudet oikeasti tarkoittavat.
Oikeasti sinulla on tarve miellyttää muita, vältät konflikteja, et osaa tuoda omaa mielipidettäsi esille ja pelkäät sosiaalisia tilanteita.
Olen syntynyt 90-luvun alussa ja vielä vähän ennen vuosikymmenen vaihtumista muistan, että sain tukkapöllyä ja luunappeja. Piiskaakin sain kerran joskus 90-luvun puolivälin kieppeillä. Pian tämän jälkeen lasten väkivaltainen kurittaminen kiellettiin lailla, mutta olen usein miettinyt että oliko vielä ysärinä perheissä tuo miten yleistä.. jotenkin hurjaa että omasta lapsuudesta ei ole tavattoman kauan ja silloin tuo oli vielä ok! Kerran jopa yksi sukulaismies tukisti minua eikä kukaan sanonut siihen mitään.
Ikävältä se tuntui silloin ja tuntuu nytkin. Mutta en koe tästä traumatisoituneeni vaikka ikävät tunteet nuo muistelut aikaan saakin. Äitini väittää ettei muista tällaista edes tapahtuneen, veikkaan että hän häpeää koko asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 90-luvun alussa ja vielä vähän ennen vuosikymmenen vaihtumista muistan, että sain tukkapöllyä ja luunappeja. Piiskaakin sain kerran joskus 90-luvun puolivälin kieppeillä. Pian tämän jälkeen lasten väkivaltainen kurittaminen kiellettiin lailla, mutta olen usein miettinyt että oliko vielä ysärinä perheissä tuo miten yleistä.. jotenkin hurjaa että omasta lapsuudesta ei ole tavattoman kauan ja silloin tuo oli vielä ok! Kerran jopa yksi sukulaismies tukisti minua eikä kukaan sanonut siihen mitään.
Ikävältä se tuntui silloin ja tuntuu nytkin. Mutta en koe tästä traumatisoituneeni vaikka ikävät tunteet nuo muistelut aikaan saakin. Äitini väittää ettei muista tällaista edes tapahtuneen, veikkaan että hän häpeää koko asiaa.
Ruumiillinen kurittaminen kiellettiin jo vuonna 1984, joten lakia ovat rikkoneet ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Olin villi kakara ja koko ajan pahan teossa joten kyllä niitä selkäsaunoja tuli sitten sen mukaisesti, joskus muutamankin kerra samana päivänä.
Näin jälkikäteen nähtynä oen erittäin kiitollinen joka ainoasta saamastani selkäsaunasta, koska niillä minulle opetettiin käytöstavat, rehellisyys, luotettavuus, moraali, sekä ymmärtämään oikea ja väärä, kuten hyvä ja paha ku8n myös selkärankaisuus.
Mitä yllämainittuja ominaisuuksia on nykyisen vapaankasvatuksen lapsilla?
Aivan oikein, eivät edes ymmärrä mitä nuo ominaisuudet oikeasti tarkoittavat.
On se jännä, miten näistä tällaisista tulee aina niin mielettömän vanvat sivistymättömyyden vibat. Tääkin kirjoittaja varmaan tapailee Kiitos suomi 1941-45 paitoja ja leijonakaulakoruisia "miehiä" ja on niin moraalin puolesta niin moraalin puolesta. Samalla vetää kessua ja viis siitä, että moraalittomasti heittäytyy yhteiskunnan hoivatiksi kun COPD iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vyö kuulostaa kyllä julmalta. Eikö mitään kevyempää tapaa heille tosiaan tullut mieleen? Vai voiko vyöllä muka lyödä "kevyesti"?
Myös se on äärimmäisen surullista, että on niin kykenemätön kasvattamaan lasta, ettei kykene siihen ilman fyysiseen koskemattomuuteen kajoamista. Kas kun ei käytä seksuaalisesti hyväksi, "rangaistusmielessä". Onko se loppuen lopuksi edes kovin kaukana kun lyödään paljasta takapuolta!?
Voi olla olla pitkäaikaisia vaikutuksia ihmissuhteisiin, luottamuksen muodostumiseen ihmissuhteissa, seksuaalisuuteen, jne.
Tutkitusti moraali ainakin kehittyy kieroon.
Kertoo äärimmäisestä yksinkertaisuudesta! Miten voikaan aikuinen ihminen olla tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös se on äärimmäisen surullista, että on niin kykenemätön kasvattamaan lasta, ettei kykene siihen ilman fyysiseen koskemattomuuteen kajoamista. Kas kun ei käytä seksuaalisesti hyväksi, "rangaistusmielessä". Onko se loppuen lopuksi edes kovin kaukana kun lyödään paljasta takapuolta!?
Voi olla olla pitkäaikaisia vaikutuksia ihmissuhteisiin, luottamuksen muodostumiseen ihmissuhteissa, seksuaalisuuteen, jne.
Tutkitusti moraali ainakin kehittyy kieroon.Kertoo äärimmäisestä yksinkertaisuudesta! Miten voikaan aikuinen ihminen olla tyhmä.
"Kas kun ei käytä seksuaalisesti hyväksi, "rangaistusmielessä". Onko se loppuen lopuksi edes kovin kaukana kun lyödään paljasta takapuolta!?"
Ei ole. Samantien voisi nöyryyttää myös sanomalla, että nyt mä työnnän tästä rangaistukseksi jotain "sinne". Pojillakin on aukko.
Meillä kasvatusmenetelmät pohjautuivat "joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan"-mantraan. Häpäisy, vähättely ja nöyryyttäminen olivat arkipäivää. Lisäksi kristinuskon oppi "kaikki on perisyntisiä aka pahoja/huonoja luonnostaan" toivat oman lisänsä.
Suhtaudun aikuisen lapseen kohdistamaan väkivaltaan kielteisesti tietenkin. Halveksin aikuisia, jotka käyttävät väkivaltaa lapsiin. Toivon, että joku olisi kertonut, ettei se ole oikein (rikollista vuodesta 1982 alkaen). Olisin mieluummin asunut vaikka lastensuojelun laitoksessa. En ole aikuisena ollut vanhempiini juuri missään yhteydessä. Olen käynyt psykoterapiassa, mutta en usko, että lapsuuden kokemusten vaikutukset mm. itsetuntoon koskaan lakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon saanu koivuniemen herrasta ja varmaan syystäkin. Äiti oli joka kuritti ,isä piti kuris karjumalla ja uhkaamalla kohta tulevansa.
Isälläni oli vakava alko-, huume- ja mt-ongelmia. Viimeiset elinvuotensa oli ihan rappiolla. Ongelmistaan huolimatta hän vastusti ehdottomasti lasten kurittamista eikä minua koskaan kuritettu. Isä ei myöskään koskaan käyttänyt minkäälaista henkistä väkivaltaa lapsiinsa. Näin ja koin lapsuudessani monenlaisia kauheuksia, mutta uskon että isäni hyvät puolet kuitenkin suojasivat minua ja minusta tuli eheä, terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen.
N1977
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseeni kohdistuvan väkivallan tunnen olevan todella epäoikeudenmukaista ja se nostaa raivon sekä pelon valtaan. Joskus kipu tuo lievän paniikkikohtauksen, mutta olen oppinut suurin piirtein hallitsemaan niitä tunteita. Pää menee aivan sekaisin ja saa minut menettämään heti luottamuksen ihmiseen joka vaikka vahingossa teki jotakin joka sattui.
En halua itse koskaan satuttaa ketään. Olen lähes neuroottisen varovainen ihmisten kanssa ja vältän kosketusta joka sekunti. Sitten kun itseäni v!tuttaa jokin, tunnen että minulla on etuoikeus satuttaa ja tuottaa pahinta mahdollista kipua henkilölle joka ärsyttää tai kaikille ympärillä olijoille. Tekee ihan mieli ja kuvittelen mielessäni vaikka mitä skenaarioita.
Kun vihapuuska menee ohi, jälkeenpäin oksettaa tuo satuttamisen halu ja on taas se sama arka "en halua koskea kehenkään". Äitini on narsistinen juoppo ja stä saatiin kääritystä sanomalehdestä, kädestä ja ties mistä objektista mikä sattui äidillä käteen lähes päivittäin syystä tai toisesta takaa-ajon aikana. Veitsi ja sakset kuului mm. niiin ja minulla on vanhoja arpiakin. -94
Olen syntynyt 1980. Sain pienenä piiskaa, tukkapöllyä ja luunappeja. Niitä jakelivat niin isä kuin äitikin.
Sanomattakin selvää, että kun kasvoin tarpeeksi isoksi päättämään oman kehoni rajoista, olen pitänyt molemmat mieluimmin riittävän kaukana.
Nyt kun olen itse äiti, ei tulisi pieneen mieleenkään kurittaa pientä lasta fyysisesti. Kerran tuhannen uuvuksissa (pitkän valvomisputken jälkeen) taputin vauvaa pepulle (oli vaippa) vähän liian lujasti. Vieläkin on morkkis, vaikka tapahtuneesta on melkein kolme vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus meni heihin kokonaan kahdeksannella luokalla, eikä se voi rakentua uusestaan, koska vanhempani ovat ylpeitä teoistaan ja syyttävät minua edelleen. En ole moneen vuoteen tuntenut että kumpikaan rakastaisi mua, koska tiedän ettei rakastavat vanhemmat kohtelisi lasta sillä tavalla osoittamatta minkäänlaista katumusta. Olen nyt 18v
Ihan hyvin. Hyvin olen pärjännyt elämässä verrattuna nuoruuden kavereihin joilla ei ollut kotiintuloaikoja eikä oikein muutakaan järjestystä kotona.
Olen syntynyt 1990 ja muistan saaneeni tullapöllyjä alle 6 vuotiaana. Sain niitä ihan ansaitusti kun olin tahallani tottelematon. Äidillä oli tuolloin paljon stressiä töistä ja penniä venytettiin joten välillä sillä taisi mennä hermot minuun. Olin aika kauhea pentu. Kuitenkin minusta tuli ihan täysjärkinen ihminen ja ollaan äidin kanssa oikein hyvissä väleissä oltu aina. Ei mitään traumoja jäänyt todellakaan.
Sain alle 10 vuotiaana lapsena luunappeja ja tukistuksia etupäässä isältäni. Hän taisi myös joskus suuttuessaan puristaa kovaa kättäni. Suhteeni vanhempiini ovat lämpimät, mutta tuon muistelu kyllä tekee vähän surulliseksi, sillä en minä nyt niin vaikea lapsi ollut, että voisin edes ymmärtää em. kurinpitoa...
Yleensä sitä seurasi läksyjen tekemättä jättämisestä tai jostain muusta tottelemattomuudestani. En muista, että se olisi liittynyt mitenkään mihinkään erityiseen "pahantekoon"
En ole ottanut asiaa puheeksi vanhempieni kanssa. Luulen, että isäni häpeäsi käytöstään nyt, jos muistuttaisin. En kyllä näe mitään syytä tuoda tuota enää esiin. Hän on nykyisin eläkkeellä paljon kiltimpi ja ystävällisempi. Toisaalta, eikä hän ole koskaan tarkoittanut pahaa.. Paljon tehnyt minun eteeni.
Vierailija kirjoitti:
Sain alle 10 vuotiaana lapsena luunappeja ja tukistuksia etupäässä isältäni. Hän taisi myös joskus suuttuessaan puristaa kovaa kättäni. Suhteeni vanhempiini ovat lämpimät, mutta tuon muistelu kyllä tekee vähän surulliseksi, sillä en minä nyt niin vaikea lapsi ollut, että voisin edes ymmärtää em. kurinpitoa...
Yleensä sitä seurasi läksyjen tekemättä jättämisestä tai jostain muusta tottelemattomuudestani. En muista, että se olisi liittynyt mitenkään mihinkään erityiseen "pahantekoon"
En ole ottanut asiaa puheeksi vanhempieni kanssa. Luulen, että isäni häpeäsi käytöstään nyt, jos muistuttaisin. En kyllä näe mitään syytä tuoda tuota enää esiin. Hän on nykyisin eläkkeellä paljon kiltimpi ja ystävällisempi. Toisaalta, eikä hän ole koskaan tarkoittanut pahaa.. Paljon tehnyt minun eteeni.
Ja vielä lisäyksenä, 80-luvun lapsi myös täällä.
Muistan sen tajuttoman hädän ja pelon tunteen kun sai selkäsaunan joskus taaperona kun oli riehunut kai liikaa. Se jäänyt mieleen eikä mikään oma väärä teko
En ole sinänsä vihainen... Mutta olen aika masentunut ja syrjäytynyt
Ja sä et tiedä mitä on rakkaus ja välittäminen. Newsflash: ne eivät ole pahantekijälle rankaisun antamista. Miksi edes olit paha? Et tiennyt mitä on rakkaus. Elit kylmää elämää ja selkeästi vieläkin elät. Ei sun kuulu itseäsi arvostaa edes, vaan toisia. Me olemme sinua arvokkaampia me muut. Sä olet ihan pelle paskiainen vain.