Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelet ihmisestä joka "ei todella muuta töiden takia"?
21.09.2017 |
Ei ole valmis tekemään pitkää työmatkaa, ei ole valmis olemaan työviikkoa toisella paikkakunnalla. Mitä kertoo ihmisestä joka olettaa, että ihmisen perusoikeuteen kuuluu saada jonkinlainen elatus vaikka työntekemättömyyteen löytyy aina _joku_ syy?
Onko muut ihmiset velvollisia elättämään ihmistä joka ei voi lähteä työhön jossa on viikot pois kotoa?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut muuttamaan Suomessa miehen työn takia useammankin kerran toiselle paikkakunnalle ja voin vakuuttaa, että se ei tee onnelliseksi. Sitä on todella vaikea sopeutua ja löytää itselle työpaikka ja uusia ystäviä.
Jos aloittaisin elämääni nyt uudelleen niin enää en suostuisi muuttamaan.
Eli heittäytyisit minun ja muiden elätettäväksi. Olet onnelline, iloinen ja ylpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vänkääjätrollia ei pitäisi ruokkia, mutta tekee silti mieleni kysyä pari kysymystä:
-millä työtön henkilö siis tämän auton ostaa? Kerro, miten tämä prosessi menee, mistä raha tulee, jne.
-mihin lapset laitetaan muutaman kuukauden pätkätyön ajaksi, jos kyseessä on esimerkiksi yksinhuoltaja tai ihminen, jolla on paljon matkatyötä tekevä puoliso?
-miksi ihmeessä työnantaja ottaisi tälläisessä elämäntilanteessa olevan työnhakijan, kun ihan tasan satavarmasti paljon lähempää löytyy sopivampi työtekijä?
Ja niin, itse olen ihan työssä. En kuitenkaan ikimaailmassa tekisi mitään, mistä koituisi lapsilleni haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole autottomana mitään mahdollisuutta pitkiin työmatkoihin, ja jotta olisi varaa autoon pitäisi olla ensin töissä.
Eikä ole mitään järkeä muuttaa toiselle paikkakunnalle, mikäli ei ole varmaa, että saisi töitä sieltäkään.
Eikä ole myöskään varaa reissata ympäri Suomea työhaastattelujen perässä.
Seli seli.
Auton saa tonnilla ja sitä maksetaan pois vaikka pankille kun saa palkkaa. Ilmaiseksiko auto pitäisi alle saada?
Auton vaatii muutakin kuin ostohinnan ennen kuin sillä saa ajaa metriäkään. Eikä se pankkilainakaan ole varma, ei edes se tonni poikineen, joten pikavipeilläkö auto pitäisi rahoittaa? Mutta hyvä idea, sinähän voisit lainata autoasi ilmaiseksi jollekin tarvitsevalle. Ajattele, miten hyvä olo sinulle tulisi.
Eli auto tulisi saada ilmaiseksi, ei sen eteen tarvitse töitä tehdä? Hyvä Li! Kaikille yhteinen kommariauto keskustorille tai valtion piikkiin auto kaupasta!
Irtisanoppa tästä kämppä ja lähde alan töihin stadiin määräaikaisille, joiden jatkot menee aina muutamissa kuukausissa. Ja koitappa löytää stadista kämppä, jos töitä löytyiski. Varsinkin ku alan palkat pyörii parissa tonnissa. Pah! Pyörin mieluummin pikkupakkakunnalla halvassa vuokrakämpässä ja nostan täsmälleen samaa rahaa, kuin stadin vuokrilla käsiin jäisi. Ja varmasti olen yli 20v aikana työveroni kantanu, joten ei pumppua pistä. Nuoret juoskoon työn perässä ympäri mantuja. Niin minäki jouduin aikanaan tekemään. Vakityö ja täältä tullaan taas. Muuten nautiskelen ihan muista asioista kuin työnteosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, olen kokenut työn perässä muuttamisen kaksi kertaa, ja niiden kokemusten jälkeen en enää koskaan halua kokea samaa elämäntilannetta uudelleen. Kerronpa miksi.
Ensimmäinen kerta oli vastavalmistuneena, jolloin sain lähes vuodeksi sijaisuuden synnyinseudultani. Matkaa minun ja puolisoni kotoa oli monta sataa kilometriä. Ajattelin kokemuksen parantavan työmahdollisuuksiani asuinseudullamme. Pesti oli raskas, koska asun vanhempieni nurkissa ja kotona oli varaa käydä vain kerran kuukaudessa. Koko ajan oli ikävä kotiin enkä päässyt tapaamaan ystäviäni tuona aikana ollenkaan. Töiden lisäksi minulla ei ollut muuta elämää sillä paikkakunnalla, ja puolisoa turhautti olla yksin vastuussa kotiasioista.
Kokemus ei edes helpottanut työtilannettani, joten hiukan myöhemmin löysin itseni taas siitä tilanteesta, että epätoivoissani otin vastaan määräaikaisen työn 100 kilometrin päästä. Puoliso vastusti lähtöäni, mikä teki tilanteen vielä raskaammaksi. Julkista liikennettä ei ollut, joten jouduin ostamaan auton ja ajamaan työpaikkakunnalle aamuyön tunteina. Jouduin vuokraamaan yksiön, ettei pitkää matkaa tarvitsisi ajaa joka päivä.
Vuoden pestin päätteeksi olin uupunut, koska en saanut montaakaan tuntia yössä unta yksiön patjalla. Torkahtelin työmatkalla rattiin, eikä raha todellakaan tahtonut riittää kahteen vuokraan ja muihin kaksinkertaisiin asumiskuluihin puhumattakaan matkakuluista ja auton ylläpidosta. Työpäivän jälkeen minulla ei ollut ketään, jonka kanssa viettää aikaa. Parisuhde oli kovilla, yhteistä arkea ei ollut. Maksoin jäsenyyttä oman paikkakuntani kuntosalille, jota en voinut käyttää. Työpaikkakunnalla minulla ei ollut varaa harrastaa mitään. Kun koko elämä oli omalla paikkakunnalla, ikävöin valtavasti kotiin, ja ennen kaikkea ikävöin puolisoani.
Vielä joku ihmettelee, miksi työn takia ei haluta elää erossa omasta perheestä ja jättää kotia, ystäviä ja harrastuksia taakse. Joku voi olla valmis uhraamaan perhe-elämänsä ja terveytensä työn vuoksi, useimmat kuitenkaan eivät. Siksi minäkin päädyin lopulta vaihtamaan alaa. Toivottavasti uuden alani työllisyystilanne on hyvä vielä valmistumisenkin aikoihin. Edellisenkin alan piti olla ihan hyvin työllistävä, mutta tilanne muuttui ennen valmistumistani.
Et saanut nukuttua yksiössä ja maksoit turhaan kuntosalia toisella puolella Suomea? OK. Olisko elämän hallinnassa ja stressinsietokyvyssä vähän parannettavaa?
Tuttaviahan ei millään saa hankittua uudelta paikkakunnalta?
Kyllä, nämä olivat konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä arjelleni tapahtui, kun luovuin puolisostani, kodistani, ystävistäni ja harrastukstani työsuhteen vuoksi. Stressin, ikävän ja muiden huolten takia en voinut nukkua. Ja kyllä, huonokuntoinen yksiö jossa on pelkkä patja lattialla ja perhe kaukana, ei edesauta minun unensaantiani. Elämä on kokonaisuus, ja tuolloin olin luopunut ihan perusasioista. Nyt elän taas normaalia arkea, ja autan työkseni ihmisiä, joilla on ongelmia elämänhallinassa. Normaalissa elämäntilanteessa, minun stressinsietokyni ja elämänhallintani ovat kunnossa. Nekin voivat toki pettää keneltä tahansa, jos elämän peruspilarit menevät alta.
Miksi työmatkan pitää olla matkojen päässä ja miksi Afrikassa kaivo on aina kaukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään suostuisi elämään huonompaa elämää töitä varten. Jos pitäisi kaupungista muuttaa jonnekin uinuvaan pikkukylään niin olisin onneton, ja olen mieluummin onnellinen ja työtön.
Niin eli oletat, että kyllä sinulle joku leivän pöytään kustantaa, teit itse sen eteen jotain tai et?
Onko Suomessa joku työpaikka, joka jää kokonaan täyttämättä, jos tuo tyyppi ei hae sitä? Onko sillä oikeasti työantajan kannalta merkitystä, hakeeko avointa työtä 100 vai 101 henkilöä? Ei ne kaikki kuitenkaan saa sitä työtä.
Täällä maakunnissa kyllä on. Lääkäreistä kulttuuripuolen vakinaiseen työhön (arkisto, edellinen tekijä jäi eläkkeelle - ei ainuttakaan pätevää hakijaa tai edes hakijaa jolla olisi alan kokemusta) jää paikkoja täyttämättä koska ihmiset eivät halua muuttaa sitä 200-600 kilometriä Suomen rajojen sisällä työpaikan takia.
Itse lähdin pääkaupunkiseudulta samoin tein kun sain oman alan töitä (puhelinhaastattelu eli ei tarvinnut edes mennä paikan päälle). Helsingissä tein niitä paskaduuneja (puhelinmyynti :p ) joista sai hätäisesti tonnin kuussa ennen veroja. Asuminenkin on täällä halvempaa.
Eihän tämä mikään pääkaupunkiseutu ole, mutta autolla, junalla ja busseilla pääsee "suureen maailmaan".
Vierailija kirjoitti:
Harvalla vain siihen on varaa. Toinen asunto ja asumiskustannukset yhtä paljon kuin ykkösasunto. Ja kun päälle tulee matkakulut, joista saa vain osan verovähennykseen.
Ja sitten on omistusasunto, joita nykyään saatetaan myydä vuosi. Ja puoliso, jolla on hyvä ja vaki paikka. Samoin lasten koulut.
Eli kyseessä on siitä, että mielummin työtön kuin työkokemusta kerryttänyt! Taas käy ilmi naisten asenne, ikäänkuin työpaikan tehtävä on olla ihmistä varten ja kohottaa perheen elintasoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään suostuisi elämään huonompaa elämää töitä varten. Jos pitäisi kaupungista muuttaa jonnekin uinuvaan pikkukylään niin olisin onneton, ja olen mieluummin onnellinen ja työtön.
Niin eli oletat, että kyllä sinulle joku leivän pöytään kustantaa, teit itse sen eteen jotain tai et?
Haen kyllä aktiivisesti töitä ja olen valmis tekemään ns. "paskaduuniakin" mutta rajansa kaikella. Paskaduuninkin kestää jos on muuten mieluinen, antoisa ja rikas elämä. En lähtisi pikkupaikkakunnalle edes unelmatyön tai superhyvän palkan perässä, elämäni prioriteetit ovat aivan erilaiset.
Mulle taas pitäis aika isosti maksaa että muuttaisin jonnekin kaupunkiin, ihan sama mikä. Maalla on niin mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, olen kokenut työn perässä muuttamisen kaksi kertaa, ja niiden kokemusten jälkeen en enää koskaan halua kokea samaa elämäntilannetta uudelleen. Kerronpa miksi.
Ensimmäinen kerta oli vastavalmistuneena, jolloin sain lähes vuodeksi sijaisuuden synnyinseudultani. Matkaa minun ja puolisoni kotoa oli monta sataa kilometriä. Ajattelin kokemuksen parantavan työmahdollisuuksiani asuinseudullamme. Pesti oli raskas, koska asun vanhempieni nurkissa ja kotona oli varaa käydä vain kerran kuukaudessa. Koko ajan oli ikävä kotiin enkä päässyt tapaamaan ystäviäni tuona aikana ollenkaan. Töiden lisäksi minulla ei ollut muuta elämää sillä paikkakunnalla, ja puolisoa turhautti olla yksin vastuussa kotiasioista.
Kokemus ei edes helpottanut työtilannettani, joten hiukan myöhemmin löysin itseni taas siitä tilanteesta, että epätoivoissani otin vastaan määräaikaisen työn 100 kilometrin päästä. Puoliso vastusti lähtöäni, mikä teki tilanteen vielä raskaammaksi. Julkista liikennettä ei ollut, joten jouduin ostamaan auton ja ajamaan työpaikkakunnalle aamuyön tunteina. Jouduin vuokraamaan yksiön, ettei pitkää matkaa tarvitsisi ajaa joka päivä.
Vuoden pestin päätteeksi olin uupunut, koska en saanut montaakaan tuntia yössä unta yksiön patjalla. Torkahtelin työmatkalla rattiin, eikä raha todellakaan tahtonut riittää kahteen vuokraan ja muihin kaksinkertaisiin asumiskuluihin puhumattakaan matkakuluista ja auton ylläpidosta. Työpäivän jälkeen minulla ei ollut ketään, jonka kanssa viettää aikaa. Parisuhde oli kovilla, yhteistä arkea ei ollut. Maksoin jäsenyyttä oman paikkakuntani kuntosalille, jota en voinut käyttää. Työpaikkakunnalla minulla ei ollut varaa harrastaa mitään. Kun koko elämä oli omalla paikkakunnalla, ikävöin valtavasti kotiin, ja ennen kaikkea ikävöin puolisoani.
Vielä joku ihmettelee, miksi työn takia ei haluta elää erossa omasta perheestä ja jättää kotia, ystäviä ja harrastuksia taakse. Joku voi olla valmis uhraamaan perhe-elämänsä ja terveytensä työn vuoksi, useimmat kuitenkaan eivät. Siksi minäkin päädyin lopulta vaihtamaan alaa. Toivottavasti uuden alani työllisyystilanne on hyvä vielä valmistumisenkin aikoihin. Edellisenkin alan piti olla ihan hyvin työllistävä, mutta tilanne muuttui ennen valmistumistani.
Et saanut nukuttua yksiössä ja maksoit turhaan kuntosalia toisella puolella Suomea? OK. Olisko elämän hallinnassa ja stressinsietokyvyssä vähän parannettavaa?
Tuttaviahan ei millään saa hankittua uudelta paikkakunnalta?Kyllä, nämä olivat konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä arjelleni tapahtui, kun luovuin puolisostani, kodistani, ystävistäni ja harrastukstani työsuhteen vuoksi. Stressin, ikävän ja muiden huolten takia en voinut nukkua. Ja kyllä, huonokuntoinen yksiö jossa on pelkkä patja lattialla ja perhe kaukana, ei edesauta minun unensaantiani. Elämä on kokonaisuus, ja tuolloin olin luopunut ihan perusasioista. Nyt elän taas normaalia arkea, ja autan työkseni ihmisiä, joilla on ongelmia elämänhallinassa. Normaalissa elämäntilanteessa, minun stressinsietokyni ja elämänhallintani ovat kunnossa. Nekin voivat toki pettää keneltä tahansa, jos elämän peruspilarit menevät alta.
Miksi ihmeessä et ostanut sänkyä? Tai edes sellaista superkorkeaa ilmapatjaa? Muualla asumisen ei tarvitse olla itseaiheutettua kärsimystä tai vankilaolosuhteita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunnalle tulee halvemmaksi maksaa väliaikaisesti työttömyystukea kuin maalle muutosta aiheutuneet mt-ongelmat ja työkyvyttömyyseläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään suostuisi elämään huonompaa elämää töitä varten. Jos pitäisi kaupungista muuttaa jonnekin uinuvaan pikkukylään niin olisin onneton, ja olen mieluummin onnellinen ja työtön.
Niin eli oletat, että kyllä sinulle joku leivän pöytään kustantaa, teit itse sen eteen jotain tai et?
Onko Suomessa joku työpaikka, joka jää kokonaan täyttämättä, jos tuo tyyppi ei hae sitä? Onko sillä oikeasti työantajan kannalta merkitystä, hakeeko avointa työtä 100 vai 101 henkilöä? Ei ne kaikki kuitenkaan saa sitä työtä.
Tämän haluaisin tietää itsestänikin. Eli olisiko jossakin tarvetta reilut viisikymppiselle koodarille, joka viihtyy nimenomaan asiakkaiden parissa työskennellessään? Kaikkea en osaa mutta pystyn kyllä oppimaan. Vahvimmat kielet C++, SAS (muitakin toki); työkokemusta mm. taloushallinnon ja terveydenhuollon sovelluskehityksestä. Minne muutan? Etätyö käy kyllä myös. Ei tarvitse paljon maksaa palkkaa. Ai niin, luen ruotsia ja kai oppisin puhumaankin, eli rannikko käy myös. Ja tottakai englanniksi työskentely.
Uusikaupunki - Mersun tehtaan mukana sinne on muuttanut paljon väkeä, joten infraa joudutaan koko ajan kasvattamaan.
Kainuu, eli Kajaani, Kuhmo - varmaan Sotkamokin - täällä on oikeasti pula ammatti-ihmisistä, kun nuoret muuttavat opiskelujen perässä Ouluun ja Kuopioon ja kauemmaksi. Kajaaniin tulee uusi sairaala ja sote sekä maakuntauudistus pistävät pakkaa kokonaan uusiksi - katso kuntarekrystä, jos vaikka haluaisivat nimenomaan tuota terveydenhuollon sovellusjuttua!
Ruotsia ei täällä ihan tarvitse eikä englantiakaan, mutta maisemat ovat komeita, ja jos on halunnut kokeilla metsästystä tai kalastusta, niin täällä onnistuu. Marjoja ja sieniä löytyy, asunnot ovat oikeasti halpoja ja Kajaanista löytyy ihan erikoiskauppojakin (jopa Pentik ja Punnitse & säästä :D ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla vain siihen on varaa. Toinen asunto ja asumiskustannukset yhtä paljon kuin ykkösasunto. Ja kun päälle tulee matkakulut, joista saa vain osan verovähennykseen.
Ja sitten on omistusasunto, joita nykyään saatetaan myydä vuosi. Ja puoliso, jolla on hyvä ja vaki paikka. Samoin lasten koulut.
Eli kyseessä on siitä, että mielummin työtön kuin työkokemusta kerryttänyt! Taas käy ilmi naisten asenne, ikäänkuin työpaikan tehtävä on olla ihmistä varten ja kohottaa perheen elintasoa!
Naiset kyllä ovat muuttaneet ja muuttavat enemmän opiskelujen ja töiden perässä kuin miehet. Tästä syystähän maaseudulla on se kovasti rummutettu "naispula" ja "naisettomiksi jääviä Kunnon Miehiä"...
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnalle tulee halvemmaksi maksaa väliaikaisesti työttömyystukea kuin maalle muutosta aiheutuneet mt-ongelmat ja työkyvyttömyyseläke.
Plus muuton aiheuttama puolison työttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, olen kokenut työn perässä muuttamisen kaksi kertaa, ja niiden kokemusten jälkeen en enää koskaan halua kokea samaa elämäntilannetta uudelleen. Kerronpa miksi.
Ensimmäinen kerta oli vastavalmistuneena, jolloin sain lähes vuodeksi sijaisuuden synnyinseudultani. Matkaa minun ja puolisoni kotoa oli monta sataa kilometriä. Ajattelin kokemuksen parantavan työmahdollisuuksiani asuinseudullamme. Pesti oli raskas, koska asun vanhempieni nurkissa ja kotona oli varaa käydä vain kerran kuukaudessa. Koko ajan oli ikävä kotiin enkä päässyt tapaamaan ystäviäni tuona aikana ollenkaan. Töiden lisäksi minulla ei ollut muuta elämää sillä paikkakunnalla, ja puolisoa turhautti olla yksin vastuussa kotiasioista.
Kokemus ei edes helpottanut työtilannettani, joten hiukan myöhemmin löysin itseni taas siitä tilanteesta, että epätoivoissani otin vastaan määräaikaisen työn 100 kilometrin päästä. Puoliso vastusti lähtöäni, mikä teki tilanteen vielä raskaammaksi. Julkista liikennettä ei ollut, joten jouduin ostamaan auton ja ajamaan työpaikkakunnalle aamuyön tunteina. Jouduin vuokraamaan yksiön, ettei pitkää matkaa tarvitsisi ajaa joka päivä.
Vuoden pestin päätteeksi olin uupunut, koska en saanut montaakaan tuntia yössä unta yksiön patjalla. Torkahtelin työmatkalla rattiin, eikä raha todellakaan tahtonut riittää kahteen vuokraan ja muihin kaksinkertaisiin asumiskuluihin puhumattakaan matkakuluista ja auton ylläpidosta. Työpäivän jälkeen minulla ei ollut ketään, jonka kanssa viettää aikaa. Parisuhde oli kovilla, yhteistä arkea ei ollut. Maksoin jäsenyyttä oman paikkakuntani kuntosalille, jota en voinut käyttää. Työpaikkakunnalla minulla ei ollut varaa harrastaa mitään. Kun koko elämä oli omalla paikkakunnalla, ikävöin valtavasti kotiin, ja ennen kaikkea ikävöin puolisoani.
Vielä joku ihmettelee, miksi työn takia ei haluta elää erossa omasta perheestä ja jättää kotia, ystäviä ja harrastuksia taakse. Joku voi olla valmis uhraamaan perhe-elämänsä ja terveytensä työn vuoksi, useimmat kuitenkaan eivät. Siksi minäkin päädyin lopulta vaihtamaan alaa. Toivottavasti uuden alani työllisyystilanne on hyvä vielä valmistumisenkin aikoihin. Edellisenkin alan piti olla ihan hyvin työllistävä, mutta tilanne muuttui ennen valmistumistani.
Et saanut nukuttua yksiössä ja maksoit turhaan kuntosalia toisella puolella Suomea? OK. Olisko elämän hallinnassa ja stressinsietokyvyssä vähän parannettavaa?
Tuttaviahan ei millään saa hankittua uudelta paikkakunnalta?Kyllä, nämä olivat konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä arjelleni tapahtui, kun luovuin puolisostani, kodistani, ystävistäni ja harrastukstani työsuhteen vuoksi. Stressin, ikävän ja muiden huolten takia en voinut nukkua. Ja kyllä, huonokuntoinen yksiö jossa on pelkkä patja lattialla ja perhe kaukana, ei edesauta minun unensaantiani. Elämä on kokonaisuus, ja tuolloin olin luopunut ihan perusasioista. Nyt elän taas normaalia arkea, ja autan työkseni ihmisiä, joilla on ongelmia elämänhallinassa. Normaalissa elämäntilanteessa, minun stressinsietokyni ja elämänhallintani ovat kunnossa. Nekin voivat toki pettää keneltä tahansa, jos elämän peruspilarit menevät alta.
Miksi ihmeessä et ostanut sänkyä? Tai edes sellaista superkorkeaa ilmapatjaa? Muualla asumisen ei tarvitse olla itseaiheutettua kärsimystä tai vankilaolosuhteita...
Palkkani meni matkoihin ja kaksinkertaisiin asumiskustannuksiin. On totta, että olisin voinut ostaa ilmapatjan, mutta asunto olisi edelleen ollut muutoin tyhjä. Ilmapatja ei myöskään olisi muuttanut sitä tosiasiaa, että puolisoni ja kotini oli 100 kilometrin päässä. Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää, että joillekuille parisuhde ja ystävät ovat onnellisen elämän edellytys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla vain siihen on varaa. Toinen asunto ja asumiskustannukset yhtä paljon kuin ykkösasunto. Ja kun päälle tulee matkakulut, joista saa vain osan verovähennykseen.
Ja sitten on omistusasunto, joita nykyään saatetaan myydä vuosi. Ja puoliso, jolla on hyvä ja vaki paikka. Samoin lasten koulut.
Eli kyseessä on siitä, että mielummin työtön kuin työkokemusta kerryttänyt! Taas käy ilmi naisten asenne, ikäänkuin työpaikan tehtävä on olla ihmistä varten ja kohottaa perheen elintasoa!
Niinpä! Kyllä kunnollinen kansalainen tekee onnenkyynel silmässänurkassa kimaltaen niska hiessä määräaikaistöitä jollekin pikkukylän isokiholle vaikka mielenterveyden, parisuhteen, muiden läheisten ja kaikkien sosiaalisten suhteiden menettämisen uhallakin. Kunnon kansalainen kun ei ole päivääkään työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itsekään halua töiden perässä muuttaa. Asun pk-seudulla, joten sen kannalta hyvä tilanne. Toisaalta mikäli pitäisi muuttaa, niin ulkomaille voisin töihin lähteä. Kuitenkaan en halua suomen sisällä muuttaa jonnekkin pienemmälle paikkakunnalle, kun on tottunut tähän kaupunkielämään.
Moni kuitenkin muuttaa työn takia paikkakunnalle, josta eivät pidä. Näidenkö tehtävä olisi sitten elättää sinut?
Pitkällä tähtäimellä pk-seudulla on parempi työllisyys. Jos edellinen nyt muuttaisi johonkin tuppukylään työn perässä, niin mitäpä sitten jos tuppukylän työpaikka lähtee alta. Sitten sitä ollaan siellä ilman minkäänlaisia työllistymismahdollisuuksia eikä poismuuttaminen välttämättä onnistu, jos vuokra-asunnon puutteessa on ostettu omistusasinto, jota ei saa kaupaksi edes pilkkahinnalla.
Opas paksua selittämistä. Itse en arvosta pätkääkään ihmisiä, jotka eivät yritä saada duunia sieltä mistä on mahdollista. Voitaisiin siirtyä perustuloon, jossa asumiskustannuksia ei kompensoida sijainnin mukaan, jolloin muiden rahoilla elävät kokisivat valintojen merkityksen.
Pitää kuitenkin muistuttaa että suurin osa työpaikoista on pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Ei ole mitään paksua selittämistä, vaan tositarina oikeasta elämästä. Töitä on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, mutta kannattaa harkita pitkään, jos aikoo muuttaa tuppukylään työn perässä isommalta paikkakunnalta. Me teimme niin 20 vuotta sitten ja nyt olenme jumissa täällä tuppukylässä toisen ollessa pitkäaikaistyötön. Sitäkin on kokeiltu, että toinen asuu viikot muualla töissä, mutta ei se toimi pitemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnalle tulee halvemmaksi maksaa väliaikaisesti työttömyystukea kuin maalle muutosta aiheutuneet mt-ongelmat ja työkyvyttömyyseläke.
Plus muuton aiheuttama puolison työttömyys.
No ei kai se saakelin puoliso sinne pätkätyöpaikalle tai reissupaikkakunnalle perässä muuta!
Vierailija kirjoitti:
Mites noi lapset ja niiden koulu? Mies tekee matkatyötä ja itse lähtisin toiselle paikkakunnalle töihin. Taitaisi joku tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos jättäisin alaikäiset keskenään arkipäiviksi.
Kyllä niitä kouluja on kuule sielä työpaikkakunnallakin, elä pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään suostuisi elämään huonompaa elämää töitä varten. Jos pitäisi kaupungista muuttaa jonnekin uinuvaan pikkukylään niin olisin onneton, ja olen mieluummin onnellinen ja työtön.
Niin eli oletat, että kyllä sinulle joku leivän pöytään kustantaa, teit itse sen eteen jotain tai et?
Onko Suomessa joku työpaikka, joka jää kokonaan täyttämättä, jos tuo tyyppi ei hae sitä? Onko sillä oikeasti työantajan kannalta merkitystä, hakeeko avointa työtä 100 vai 101 henkilöä? Ei ne kaikki kuitenkaan saa sitä työtä.
Täällä maakunnissa kyllä on. Lääkäreistä kulttuuripuolen vakinaiseen työhön (arkisto, edellinen tekijä jäi eläkkeelle - ei ainuttakaan pätevää hakijaa tai edes hakijaa jolla olisi alan kokemusta) jää paikkoja täyttämättä koska ihmiset eivät halua muuttaa sitä 200-600 kilometriä Suomen rajojen sisällä työpaikan takia.
Itse lähdin pääkaupunkiseudulta samoin tein kun sain oman alan töitä (puhelinhaastattelu eli ei tarvinnut edes mennä paikan päälle). Helsingissä tein niitä paskaduuneja (puhelinmyynti :p ) joista sai hätäisesti tonnin kuussa ennen veroja. Asuminenkin on täällä halvempaa.
Eihän tämä mikään pääkaupunkiseutu ole, mutta autolla, junalla ja busseilla pääsee "suureen maailmaan".
Lääkäreillä taitaa olla valinnanvaraa, tuskin montaakaan lääkäriä on työttömänä. Ja sama muilla korkeasti koulutetuilla. Löytyykö työpaikkaa myös lääkärin ja arkistonhoitajan puolisoille? Onko teillä ihan duunaritason paikkoja paljon auki? Edulliset elinkustannukset vetoavat niihin, jotka todella hyötyvät siitä parin-kolmensadan säästöstä asumiskuluissa. Ellei sitten pidä hankkia auto silläkin rahalla... Pääsee meiltäkin bussilla suureen maailmaan, mutta samana päivänä ei pääse enää takaisin, jolle nyt siinä samassa bussissa sitten tule...
Alue: Aihe vapaa
En jaksa koko ketjua lukea, kun tiedän että se on täynnä työttömien syyllistämistä. Mutta ihan oikeasti, jos on perhettä ja vaikka vain parisuhde, oletetaan että yksi lähtee ja muuttaa kauas. Kuka siitä hyötyy?? Okei, verotuloja joo, mutta entäs jos masentuu ja vaikka lihoo/alkoholisoituu yksinäisyyttään, kyllä nekin hoidot kalliita on kun sitten apua tarvitsee. Ihan älyttömiä nämä ajatukset. Toki nuorten kohdalla ehkä eri, mutta ei heitäkään mielestäni saisi minnekään pakottaa muuttamaan.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen vela, parisuhteessa. Työpaikka on meillä molemmilla.