Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelet ihmisestä joka "ei todella muuta töiden takia"?
21.09.2017 |
Ei ole valmis tekemään pitkää työmatkaa, ei ole valmis olemaan työviikkoa toisella paikkakunnalla. Mitä kertoo ihmisestä joka olettaa, että ihmisen perusoikeuteen kuuluu saada jonkinlainen elatus vaikka työntekemättömyyteen löytyy aina _joku_ syy?
Onko muut ihmiset velvollisia elättämään ihmistä joka ei voi lähteä työhön jossa on viikot pois kotoa?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään suostuisi elämään huonompaa elämää töitä varten. Jos pitäisi kaupungista muuttaa jonnekin uinuvaan pikkukylään niin olisin onneton, ja olen mieluummin onnellinen ja työtön.
Niin eli oletat, että kyllä sinulle joku leivän pöytään kustantaa, teit itse sen eteen jotain tai et?
Eihän tuossa edes ole mitään olettamista, kun se on itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole autottomana mitään mahdollisuutta pitkiin työmatkoihin, ja jotta olisi varaa autoon pitäisi olla ensin töissä.
Eikä ole mitään järkeä muuttaa toiselle paikkakunnalle, mikäli ei ole varmaa, että saisi töitä sieltäkään.
Eikä ole myöskään varaa reissata ympäri Suomea työhaastattelujen perässä.
Autoja voi ostaa.. ja ihan osamaksulla ilman käsirahaa... eli jälleen tekosyy.
Niin no. Riippuu mistä roikkuu. En minäkään lähde omasta ja mieleiseksi vaivalla rakennetusta talosta (ja puutarhasta) pois. Menisi hukkaan aivan tolkuttomasti rahaakin. Mutta työmatka ei kyllä ole ongelma ja talo ostettiin paikasta, mistä on lyhyt matka pk-seudulle, mutta muitakin keskuksia on lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletatko, että yhteiskunnalla ja toisilla ihmisillä on velvollisuus toteuttaa sinun haluamisia eli mahdollistaa elämisesti Suomen KALLEIMMASSA paikassa vaikka et tekisi työtä?
Eli kun työtön asuu, pk-seudun ulkopuolella, niin valitetaan, että miksi ei muuta sinne missä työtä on saatavilla. Sitten jos asuu pk-seudulla, niin valitetaan, että asuu liian kalliissa paikassa.
Päättääkää nyt saatana, missä ne työttömät saa asua!
Ei se ole se että missä työtön asuu vaan se että käyttää asuinpaikkaa tekosyynä olla ottamatta työtä vastaan. Ja katsos enää ei olisikaan työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletatko, että yhteiskunnalla ja toisilla ihmisillä on velvollisuus toteuttaa sinun haluamisia eli mahdollistaa elämisesti Suomen KALLEIMMASSA paikassa vaikka et tekisi työtä?
Suurin osa työpaikoista sijaitsee nimenomaan pk-seudulla.
Jos työtön asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella, niin ihmetellään miksi ei muuta sinne missä työtä on saatavilla. Jos työtön asuu pääkaupunkiseudulla, niin sitten valitetaan, että asuu liian kalliisti. Päättäkää nyt saatana, että missä niiden työttömät saa asua!
Ehdotan tavarajunan vaunua, joka roudataan aina sinne, missä kulloinkin on työvoimapulaa.
Eikun, eihän niitä kiskoja enää mene kaikkialle. No, rekan perävaunu sitten.
Miksei Suomen työnantajat hommaa läjäpäin asunnoiksi tehtyjä kontteja, joita sitten siirrellään sinne, missä on töitä, mutta pulaa asunnoista? Ei maksa paljon työnantajille eikä työntekijöillekään, kun vuokra on minimaalinen tyyliin käyttökulut. Vesi, sähkö ja lämmitys ei paljoa maksa, kiinnostuneita kyllä olisi. Siinä voisi helposti vaihtaa työtä ja paikkakuntaa, kun asunto seuraisi mukana.
Miksi työnantajien se pitäisi hommata. Miksei työttömät hanki asuntovaunuja. Ihan yhtä järkevä idea, itseasiassa järkevämpikin.
Vierailija kirjoitti:
Numero 36 jatkaa, voin tietysti tehdä muutakin. Ajokorttia ei ole mutta jos maksat niin hommaan kyllä.
Ja kyllä se on työntekijän velvollisuus hankkia ne työn tekemisen valmiudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itsekään suostuisi elämään huonompaa elämää töitä varten. Jos pitäisi kaupungista muuttaa jonnekin uinuvaan pikkukylään niin olisin onneton, ja olen mieluummin onnellinen ja työtön.
Minäkään en suostuisi elämään huonompaa elämää töitä varten. Jos pitäisi täältä uinuvasta pikkukylästä muuttaa jonnekin kaupunkiin, olisin todella onneton. Onneksi täältä pikkukylästä pääsee töihin sinne kaupunkiin, mutta koko elämääni en missään nimessä haluaisi siellä tuhlata. Ei olisi mitään tekemistä, kun ei pääsisi betonihelvetin keskeltä metsään, sieneen, marjaan, pihan/kasvimaan laittoon, uimaan omasta rannasta... jnejne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnalle tulee halvemmaksi maksaa väliaikaisesti työttömyystukea kuin maalle muutosta aiheutuneet mt-ongelmat ja työkyvyttömyyseläke.
Plus muuton aiheuttama puolison työttömyys.
No ei kai se saakelin puoliso sinne pätkätyöpaikalle tai reissupaikkakunnalle perässä muuta!
Ja kahden asunnon ylläpitohan ei maksa mitään ylimääräistä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisen perusoikeuksiin kuuluu saada ylläpito, vaikka ei työn perässä muuttaisi. Velvoitetöistä luovuttiin kai 1970-luvulla. Nykyään suomalaista sosiaaliturvaa ollaan jopa ulottamassa sellaisiin ulkomaalaisiin, joilla ei ole oikeutta maassaoloon. Eli mitä pitäisi ajatella sellaisesta Suomen kansalaisesta, joka hyödyntää lain takaamia oikeuksiaan hyvinvointivaltion palveluksiin? Ei yhtään mitään. Antaa palaa ja minä maksan veroja kuten ennenkin.
Minä taas harrastan entistä agressiivisempaa verosuunnittelua.
Vajaaälyisten hommaa.
Miksi muuttaa vaikka 200km päähän töihin, kun sieltä läheltä löytyy myös ihan varmasti tekijöitä?
Ja jos ei löydy, on paikassa vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs, jos mun miehellä esim. on vakipaikka ja parempi palkka täällä. Mä en sais sitten odottaa, että saisin samalta paikkakunnalta töitä. Tällä hetkellä oon kyllä töissä, mutta en kyllä kovin helpolla muuttas noista syistä.
No Pihtiputaalla asuva ahtaaja on typerä jos ei muuta sinne, missä niitä töitä luonnollisesti on. Mutta pk-seudulla asuvana työttömänä insinöörinä koen, että mieluummin hetken työttömyys kuin koko elämä uusiksi. Minäkin olen varmaan jossain määrin "tyhmä", ties kuinka hyviä tarjouksia menee sivuun jossain päin maata. Mutta tässä tulee kuitenkin minulla henk koht raja vastaan, että mitä haluan elämältäni. En ole maailman renki, vaan ensisijaisesti elän omaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään suostuisi elämään huonompaa elämää töitä varten. Jos pitäisi kaupungista muuttaa jonnekin uinuvaan pikkukylään niin olisin onneton, ja olen mieluummin onnellinen ja työtön.
Minäkään en suostuisi elämään huonompaa elämää töitä varten. Jos pitäisi täältä uinuvasta pikkukylästä muuttaa jonnekin kaupunkiin, olisin todella onneton. Onneksi täältä pikkukylästä pääsee töihin sinne kaupunkiin, mutta koko elämääni en missään nimessä haluaisi siellä tuhlata. Ei olisi mitään tekemistä, kun ei pääsisi betonihelvetin keskeltä metsään, sieneen, marjaan, pihan/kasvimaan laittoon, uimaan omasta rannasta... jnejne.
Minulla on noi kaikki mahdollisuudet paitsi ei omaa rantaa, ranta kuitenkin kävelymatkan päässä, Ei ole betonihelvetti vaan ihan paritalo. Todella rauhallista. Lähimmät mustikat voi poimia 40 metrin päästä, samaten sienet. Ja tämä Kehä 3 sisäpuolella. Lisäksi on kaikki kulttuuritarjonta, leffat, urheilut jne. Eli paljon enemmän mahdollisuuksia.
Nämä työnvieroksujat vetoavat aina siihen että "tulee kuluja, tulee vaivaa, näiden jälkeen käteen jää vain niin vähän enemmän". He unohtavat kokonaan sen että niin ne tulee meille työssäkäyvillekin, lisäksi unohtavat sen että silloin he ansaitsevat sentään oman elantosa. Ja yleensä palkkakehitys töissä on parempi kuin työttömänä. Minun palkkakehitys ja urakehitys samassa firmassa on tuonut bruttopalkkaan 10 vuodessa 4000 euroa kuussa lisää, eli 400/kk lisää joka vuosi. Onko työttömyyskorvaus kasvanut samalla lailla? Eli heitetään ne kaikki mahdollisuudet heti menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut perheeni kanssa pääkaupunkiseudulta työn perässä viisi kertaa silloin, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Puoliso ei välttämättä ole aina heti työllistynyt samalle paikkakunnalle,. Hän teki välillä matkatöitä ja oli muutamia pätkiä koti-isänä. Itse olen kulkenut säännöllisesti työmatkaa, jonka pituus suuntaansa on 120 km. Ihan junalla ja bussilla heräten klo 5 ja palaten kotiin yleensä klo 18. Myönnän, että koville otti välillä. Mielummin kuitenkin näin, koska olen koko pysynyt ajantasalla ammatissa, jossa tieto vanhenee uskomattoman nopeasti. Lisäksi olen tuonut leipää pöytään, maksanut asuntoa ja kustantanut lapsille harrastuksia ja ulkomaanmatkoja. Eikä ihan vähäpätöinen asia ole tulevan eläkkeen määräkään. Ei kannata jäädä kykkimään paikallensa, jollei jokin erityinen syy estä muuttamasta muualle.
Varmasti moni on valmis kulkemaan pitkää matkaa ja muuttamaan silloin kun palkalla maksetaan ulkomaanmatkoja ja pidät työtäsi mielenkiintoisena (todennäköisesti, koska olet hakeutunutkin sellaiseen työhön). Sen sijaan on aika eri asia muuttaa viisi kertaa jonkun ei-palkitsevan työn perässä jolla saa juuri ja juuri elettyä paremmin kuin tuilla, joskus ei palkasta jää edes yhtään sen enempää käteen.
Itsekin olen muuttanut ensin opiskelemaan satojen kilometrien päähän kotoani ja kaikkien tuttavien luota (oli haaste jo sinällään) ja asettunut paikkakunnalle joka ei ollut unelmani mutta vakipaikka siellä oli. En olisi ollut valmis muuttamaan tälle paikkakunnalle jos työnsaanti ei olisi ollut a) varmaa b) pitkäaikaista c) koulutustani vastaavaa.
Eikö tuossa aiemmassa viestissä todetakin, että erityinen syy on peruste olla muuttamatta. Kyllä työn pitää olla koulutusta vastaavaa ja esimerkiksi vaikka sijaisuuden pitkäaikainen, jos toistaiseksi voimassaolevasta työsuhteesta ei ole kyse. Näin kartuttaa työkokemusta. Em. tavalla perheellisenä ja aikuisena uuden ammatin opiskelleena pääsin kiinni vakityöhön.
Mun mielestä tietty elämänvaihe lapsiperheillä on sellainen, että on yksi lysti ja sama hapan, missä sitä asuu. Aamulla lähdet ja illalla väsyneenä teet kotitöitä. Nukahdat lapselle iltasatua lukiessasi. Vapaa-ajan ongelmia ei ole eikä ole ikävä suurkaupungin sykettä.
Me muuten vuokrattiin oma asuntomme pois, kun oltiin tilapäisesti muualla ja asuttiin vuokralla siellä, minne muutettiin. Vuokratuloilla lyhennettiin asuntolainaa ja tilapäismajoitukseksi valikoitui edullinen vuokra-kolmio.
Jos joku ei koe omaa työtään palkitsevaksi, niin miksi ihmeessä ei tee asialle jotain?
En muuttaisi enää näin viisikymppisenä. Tässä iässä on jo vaikea ystävystyä uusiin ihmisiin, ja olisin yksinäinen ja masentuisin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni on sairasta, että ihmiset joutuu olemaan perheistään erossa ja perhe on useimmille tärkeintä. Itsekin varmaan muutan ulkomaille asti, mutta tarkoitus olisi tulla takaisin muutamassa vuodessa. Meillä on vain yksi elämä. Kuka sen haluaa käyttää vain pääoman orjana? Kuolleena ei paljon läheisten kanssa aikaa vietetä, tai niin useimmat suomalaiset ajattelevat.
Mikä antaa sinulle etuoikeuden valita, että muut saavat kustantaa työn ikeestä vapautetun elämäsi?
Alue: Aihe vapaa
Minusta sinulla on oikeus siihen niin kauan kun et siipeile muiden rahoilla vaan rahoitat itse oman elämäsi. Kyllä pitäisi tuet ottaa pois niiltä jotka kieltäytyvät edes yrittämästä elättää itseään.