Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Noidan käskirjasta on jäänyt mieleen erityisesti rottakidutus. Naisen vatsalle laitettiin rotta ja rotan päälle lasikupu. Kupua alettiin kuumentaa jolloin rotta kaivautui sisälle naisen mahaan. Miellyttävää iltalukemista pikkukoululaiselle :/
Ei ole Noidan Käsikirjassa tällaista kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Vihreä koura
- Noidan käsikirja
- Hanhiemon satukirja tms, jossa lastenloruja kuvineen. Mm. Koiranpennuilta leikatut hännäntupsut jätti traumat. Sekä takassa ollut tyttö, rikki mennyt Tyyris tyllerö, jne.
- Lisäksi sadut/lorut kuten peukaloita imenyt poika, jonka peukalot joku olento leikkaa saksillaan poikki, Poika, joka ei syönyt ruokaansa ja kuihtui pois/tuuli vei mukanaan, Pomperipossa, Hannu ja kerttu, kuvat Nuuttipukista, jne.
Isäni lääkärikirja alle kouluikäisenä. Ällöttäviä kuvia ja kammottavia kuvauksia erilaisista sairauksista ja esim. ruumiinavauksesta. Kertomuksia oli myös muun muassa rutosta ja jostain aivoihin pesiytyvästä tappajaviruksesta. Olen tuon myötä edelleen vähän luulosairas :D
Vierailija kirjoitti:
- Hanhiemon satukirja tms, jossa lastenloruja kuvineen. Mm. Koiranpennuilta leikatut hännäntupsut jätti traumat. Sekä takassa ollut tyttö, rikki mennyt Tyyris tyllerö, jne.
Hanhiemoa en lapsena lukenut, mutta juuri käydessäni eräässä päiväkodissa osui silmään ja hieman selailin. Esim. nuo häntätupsut, siis mitä ihmettä? Ajattelin että häntäkarvoja, mutta kuvottava kuvitus paljasti että lihoineen luineen päivineen... "Niistä on pienet pojat tehty." Ja se loru missä kaiketi mentiin kylään mutta lähdettiin äkkiä pois koska isäntä oli musta eikä suostunut rukoilemaan. Nice.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntematon sotilas 11-vuotiaana. Kuka tahansa keskushenkilöistä saattoi yhtäkkiä loukkaantua tai kuolla kupsahtaa väkivaltaisesti - vastaavaa ei ollut aiemmin lukemissani kirjoissa tapahtunut. Ihan kuin olisi Game of thronesia lukenut.
Lapsena lainasin kirjastosta kirjan, jonka kannessa oli prinssi, prinsessa ja linna. Kirjan nimeä en muista. Luultavasti jonkun suomalaisen kirjailijan vanha lastenkirja ehkä 50- tai 60-luvulta. Tarinassa prinssi lähtee pelastamaan prinsessaa, joka oli vankina. Tarina jäi lukematta, sillä kirjan kuvitus oli liian pelottava. Prinssi kohtaa jättimäisen (paljon prinssiä suuremman) hämähäkin, joka vartioi prinsessan vankityrmän porttia. Tämä oli kirjan ensimmäisiä kuvia ja siihen loppui sen kirjan lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 38 ja vielä viime vuonna nähnyt Noidan käsikirja -aiheisen painajaisen (siitä hissipojasta, joka kantoi ruumisarkkua). Muut lapsuuden kirjatraumat ovat Andersenin saduista, tulitikkutytön lisäksi yksijalkainen tinasotilas sai sydämen murtumaan. Nyt teini-ikäinen tyttäreni ei hänkään pysty lukemaan sitä itkemättä, minusta puhumattakaan (minkälainen sadisti tekee tuollaisia satuja?)
Sittemmin koitti nuoruus, ja uudet traumat: Dalton Trumbon Sotilaspoika ja Nevil Shuten Viimeisellä rannalla. 😭Viimeistelin Richard Bachmanilla (King): Juokse tai kuole ja Pitkä marssi ovat teoksia, joihin en kajoa enää koskaan.
En tiedä, onko jo mainittu, mutta jos on, niin tulkoon kertauksena... Tädin lahjoittama jehovalaisten opas nuorille "Nuoret kysyvät" tms., ihan täyttä horroria itsesaastutuksen vaaroista ja vastaavasta, "esiliinan" käyttämisestä treffeillä jne. En enää edes muista kaikkea, mutta kamala opus oli esimurkkuikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stephen Kingin SE:n ryhmäseksikohtaus. Luin sen 11-vuotiaana, enkä silloinkaan tajunnut että miten ihmeessä sen tytön painaminen poikaporukalla pelasti heidät. Se oli todella outo skene. Maaginen lapsivagina.
En tajua nykyäänkään, tai ehkä vielä vähemmän. Tuli vähän sellainen olo, että King koitti uransa huipussa kuinka pitkälle voi mennä ilman että joku yskäisee vieressä...
Luin mummolassa jotain vanhoja (80-luvulta) "Poliisi kertoo"-kirjoja (tai jokin samantyyppinen nimi). Oli siis ihan oikeita rikoksia, pelkäsin kauan tulevani esim. murhatuksi ja poltetuksi.
Toinen kammotus oli sellainen kokoelmakirja, johonkin kilpailuun osallistuneita nuoria kirjoittajia, joista parhaat oli tosiaan koottu tähän opukseen.. Muistan että siinä oli mustat kannet ja keltaisella tekstit. Tarinoista kaksi ensimmäistä oli pienestä mielestäni pelottavia - ensimmäisessä oli jokin viikatteen kanssa heiluva linnunpelätti, toisessa taloontunkeutuja (jonka päähenkilö tappoi tunkemalla sakset kylkiluiden väliin, siinä oli jopa kuvattu minkälainen ääni tästä tulee). Yhdessä tarinassa sitten harrastettiinkin haureuksia vähän joka paikassa. Miten tälläinen kirja oli lasten fantasiaosastoon päätynyt, sitä en tiedä. Lainasin sen vielä kirjastosta ainakin kolmesti, oli sen verran hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku lasten (!) kauhusarjaan kuuluva kirja jossa tytön perhe muuttaa maalle ja hän näkee ikkunastaan yöllä joen rannassa hahmon. Lopuksi taisi paljastua että jokeen on hukkunut joku ja kun ruumis ruopattiin ylös, hahmo ei enää näyttäytynyt. Luin paljon mutta tämä on ainoa kirja joka oikeasti vielä aikuisenakin välillä pelotti.
Tuula T. Matintuvan "Lasilintu" tuli luettua 11-vuotiaana ja samastuin päähenkilöön niin että sairastuin itse anoreksiaan. Vieläkin 20 vuotta myöhemmin muistan joitain kohtauksia kirjasta. Harmittaa yhä että ikinä osui käteen.
Oho, mulle kävi Lasilinnun kanssa vähän samoin.Luin sen kirjan varmaan 20-30 kertaa läpi kun samaistuin siihen päähenkilöön niin voimakkaasti ja halusin kerta toisensa jälkeen upota kirjan maailmaan ja sitten kävikin niin että siitä tuli omaakin elämää :/ Mulla on se yhä kirjahyllyssä, mutta oman tytön en anna lukea sitä silloin kun on ns. "kohdeikää". Siitä tekstistä tulee jotenkin mieleen pro-anat ym, se on jotenkin niin kaunistellen kirjoitettu.
Joel Lehtosen Tarulinna. Kamalia "satuja", mieleen on painunut kuva rekeä ohjastavasta kuolemasta viikate olalla, taivaalla irvistää keltainen kuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Grimmin sadut. Olisinkohan ollut ihan ekaluokkalainen kun luin kummitädin luona. Kauhean raakoja satuja. Pahin oli satu sisaruksista, jotka joutuivat palvelustytöksi sarjamurhaajalle ja joiden piti varjella taikamunaa tahroilta. Kun he tutkivat taloa ja avasivat oven huoneeseen, jossa oli paloiteltuja ihmisiä, he kauhistuivat ja muna putosi ja tahriutui vereen, eikä tahroja voinut puhdistaa ja tytöt kukin vuorollaan päätyivät tapetuksi. Paitsi sisaruksista viisain, joka älysi kätkeä munan talteen ennen kuin alkoi tutkia taloa.
Noita ei missään nimessä voi pitää lasten satuin.
Sanoo mamma joka antaa lasten pelata gtav:sta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noidan käskirjasta on jäänyt mieleen erityisesti rottakidutus. Naisen vatsalle laitettiin rotta ja rotan päälle lasikupu. Kupua alettiin kuumentaa jolloin rotta kaivautui sisälle naisen mahaan. Miellyttävää iltalukemista pikkukoululaiselle :/
Ei ole Noidan Käsikirjassa tällaista kohtaa.
On, ainakin mun painoksessa. Onko sitä eri versoita?
Viisikko. Ahdistuin, kun ne söi kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku lasten (!) kauhusarjaan kuuluva kirja jossa tytön perhe muuttaa maalle ja hän näkee ikkunastaan yöllä joen rannassa hahmon. Lopuksi taisi paljastua että jokeen on hukkunut joku ja kun ruumis ruopattiin ylös, hahmo ei enää näyttäytynyt. Luin paljon mutta tämä on ainoa kirja joka oikeasti vielä aikuisenakin välillä pelotti.
Tuula T. Matintuvan "Lasilintu" tuli luettua 11-vuotiaana ja samastuin päähenkilöön niin että sairastuin itse anoreksiaan. Vieläkin 20 vuotta myöhemmin muistan joitain kohtauksia kirjasta. Harmittaa yhä että ikinä osui käteen.
Oho, mulle kävi Lasilinnun kanssa vähän samoin.Luin sen kirjan varmaan 20-30 kertaa läpi kun samaistuin siihen päähenkilöön niin voimakkaasti ja halusin kerta toisensa jälkeen upota kirjan maailmaan ja sitten kävikin niin että siitä tuli omaakin elämää :/ Mulla on se yhä kirjahyllyssä, mutta oman tytön en anna lukea sitä silloin kun on ns. "kohdeikää". Siitä tekstistä tulee jotenkin mieleen pro-anat ym, se on jotenkin niin kaunistellen kirjoitettu.
Ikävä kuulla, etten ole ainoa. Muistan sitten oikein että se oli todella sievistellen kirjoitettu. Ihan nimen symboliikkaa myöten. Kyllähän sairaudelle altis mieli triggerinsä löytää mutta nykyään moinen sairauden ihannointi lapsille ja nuorille suunnatussa kirjassa vaikuttaisi ihan vastuuttomalta. Esim. Kira Poutasen "Ihana meri" on samasta aihepiiristä, mutta kuvaukseltaan paljon karumpi. Eikä se poissulje kaunista kaunokirjallista ilmaisua.
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon Sotilas, jotenkin sota on osattu kuvailla niin aidosti
Linnahan muuten kirjoitti sen alunperin sodan vastaiseksi, mutta ymmärrettiin "väärin".
Poliisi kertoo -kirjasarja täälläkin! Luin sitä salaa pappan kirjahyllystä. Olo oli ahdistunut niistä murhatarinoista, mutta oli vaan pakko jatkaa lukemista.
Tuo nuorten musta-keltakantinen kauhunovellikirja kuulostaa myös tutulta. Olikohan se tämä kirja, jossa hirviö vetää lapsen/nuoren mukanaan suohon. Kirjassa oli myös tarina hirvestä, jonka sisällä oli loinen. Yhdessä novellissa kiertävä joulupukki olikin murhaaja. Mikähän kirjan nimi oli, olisi kiinnostavaa lukea se uudelleen näin aikuisena.
Joku lasten (!) kauhusarjaan kuuluva kirja jossa tytön perhe muuttaa maalle ja hän näkee ikkunastaan yöllä joen rannassa hahmon. Lopuksi taisi paljastua että jokeen on hukkunut joku ja kun ruumis ruopattiin ylös, hahmo ei enää näyttäytynyt. Luin paljon mutta tämä on ainoa kirja joka oikeasti vielä aikuisenakin välillä pelotti.
Tuula T. Matintuvan "Lasilintu" tuli luettua 11-vuotiaana ja samastuin päähenkilöön niin että sairastuin itse anoreksiaan. Vieläkin 20 vuotta myöhemmin muistan joitain kohtauksia kirjasta. Harmittaa yhä että ikinä osui käteen.