Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Myytillisiä tarinoita ja toinen samankaltainen teos Kotiseudun tarinoita (luin ala-asteella), osa jutuista oli aika hirvittäviä sen ikäiselle. Enkä nytkään ottaisi iltalukemiseksi... Sisältää suoraan kansalta taltioituja suomalaisia myytti/kauhujuttuja.
Gustave Doren kuvittama perheraamattu oli myös jylhän kolkko.
Sitten muistan vielä sellaisen perinpohjin masentavan lastenkirjan, jossa yh-äiti ja tytär elävät yhdessä, tyttö ikävöi ainakin pappaansa, joka on kuollut ja kaikki on masentavaa, yksinäistä ja ankeaa. Lapsen lempipehmolelukin näyttää niin umpisurkealta...
Joo minullekin muistui mieleen nuo Doren kuvitukset, katselin salaa niitä kuvia irrallisista päistä yms. mummolassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noidan käsikirja on traumatisoinut minutkin.
Miettikää, että meidän lapset näkee kaikkia tuollaisia kauheuksia omasta puhelimestaan tai kaverin, osa niistä ihan aitoja ja tosijuttuja. Mun lapsen koulussa joku poika oli näytellyt isisin päänleikkausvideioita muille lapsille, ihan siis alakoulussa. Kova porno on ihan arkipäivää 10-vuotiailla jne. Jos pelkkä kirja voi traumatisoida lapsen, mitä tapahtuu tälle nettivideosukupolvelle?
Vierailija kirjoitti:
Kärpästen herra minullakin. Olin tosin jo yläkouluikäinen ja meidän piti lukea se kouluasa. Tuo kirja oli minulle liikaa ja vaikken ollut normaalisti mitenkään itkuherkkä, pillitin sen illan ja koko seuraavan päivän. En edes muista siitä muuta kuin juonen jotakuinkin sekä sen sian ja ne kärpäset. Niin traumaattinen se oli, tavallaan haluaisin lukea sen uudestaan että muistaisin mikä siinä niin hirveää oikeastaan oli, mutta puistattaa joten taidan jättää väliin.
Minä olen se joka mainitsi kärpästen herran eka sivulla.
Luin sen uudestaan nyt aikuisena pari vuotta sitten. Ja voin kyllä suositella. Kirjan merkitys avautui tietenkin ihan uudella tavalla.
Nyt vasta tajusin että puussa roikkunut "kärpästen herra" oli kuollut lentäjä ka hänen laskuvarjonsa.
Samoin muistan kammoneeni kohta jossa muut tappoivat Possu nimisen pojan ka hänen aivonsa levisivät kallioon. Se kaikki silloin lapsena kammottava hautautui kirjan sanoman alle.
Pelkään yhä edelleen noidan käsikirjaa. Olen 32-vuotias aikuinen nainen ja äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjan nimeä en muista, vihreäkantinen se oli ja päällikannessa joku kesäinen kuva. Luin sen noin kymmenvuotiaana.Tarina kertoi jostain lapsesta, joka vietti kesää maalaistalossa. Kirja oli siis ihan lastenkirja. En voinut ymmärtää outoa kohtaa, jossa tyttö näki kun joku isäntäväen mies tai renki oli navetassa lehmän takana jakkaralla jne. Suoraan ei tietenkään siinä kuvattu toimintaa. En voi vieläkään ymmärtää, miksi lastenkirjassa on sellainen kohta. Kyseinen kirja pitäisi poistaa myynnistä ja polttaa roviolla.
Taisi olla siementäjä! 😂😂😂
Jos ihan keinosiementäjää meinaat, niin he eivät mitään jakkaroita tarvitse siihen hommaan, elleivät ole ihan kääpiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noidan käsikirja minullakin, pariin kertaan se oli "pakko" lainata ala-asteella kotiin ja joka kerta näin painajaisia. Vieläkään näin 27-vutiaana en halua sitä kyllä lukea uudestaan.
Vähän erilainen trauma jäi kutosluokalla kirjasta "Leidi - elämäni narttukoirana". Kirja itsessään oli musta ihan menevä, mutta se sisälsi esiteinille vähän kuumottavia kohtauksia mm. kahden koiran parittelusta. Siinä ei muuten olisi ollut mitään ihmeellistä, mutta pidin kirjasta esitelmän koko luokalle. Muistan, kun häveliäisyyksissäni sensuroin jopa kirjan nimen (puhuin kirjasta "Leidi - elämäni koirana") ja toivoin hyvin suuresti, ettei kukaan muu luokasta ollut lukenut kyseistä kirjaa ja tiennyt millaisia kohtauksia se sisälsi. Pari vuotta sitten näin kirjastossa kyseisen kirjan ja edelleen nousi pieni kuumotus kasvoille. :D
Siis tuo narttukirja on ihan kamala, miksi se on edes kirjoitettu, ja kenelle tarkoitettu? :D Sain sen kummitädiltäni lahjaksi joskus 10-vuotiaana. Hän varmaan ajatteli että sopiva kirja mulle, joka tykkäsi koirista. Luin sen ihan järkyttyneenä, jonka jälkeen piilotin sen pitkäksi aikaa vaatekaappiin ja toivoin että kummitäti ei koskaan kysy mitä tykkäsin siitä kirjasta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena todella paljon, koko ajan piti olla kirja kädessä. Sitten lomalla tädin luona loppui omat kirjat kesken ja lainasin kirjahyllystä. Tiikerityttö, tiikerisilmä tai joku sellainen? Nimen perusteella odotin tosiaan kirjan olevan lastenkirja. Joku viidakkoseikkailu. Eipä ollut ei.
Kirjassa kerrotaan, miten tyttö on 6-vuotiaana pahoinpidellyt pienempää lasta, en muista oliko jopa tappanut. Kantavana ideana siinä taisi olla, miten pääsi sitten johonkin erityisesikouluun tms, jossa empaattinen opettaja otti tytön siipiensä suojaan. Siellä esikoulussa mm. kaivoi akvaariokaloilta silmät päästä. Tyttö asui isänsä luona, en muista miksei äiti ollut kuvioissa. Isän veli pääsi vankilasta ja muutti näiden luokse. No sepä olikin sitten pedofiili ja kun ei yhdyntä onnistunut niin eikun leipäveittä kehiin jne.
Todellakaan ei ollut 10-vuotiaalle sopiva kirja. Olin jo silloin itse niin hölmö, etten osannut lopettaa kirjoja kesken. En tajua, miksi täti antoi mun lukea sen. Ilmeisesti ei lapsettomana ihan ymmärtänyt ikääni? Jäi traumat kyllä ja edelleen silloin tällöin palaa mieleen.
Torey Haydenin Tiikerin lapsi,itsekin luin sen ensimmäisen kerran ala-asteikiäusenä ja jätti pahimman kirjatrauman.Aikuisena olen lukenut sen ja muita rankkoja samantapaisia kirjoja,tykkään nykyään mutta muistan yhä kyseisen kirjan lapsena aiheuttaman ahdistuksen 😱
Katja-nuortenkirjasarja. Päähenkilö joutui aina vaarallisiin ja oikean elämän uhkaaviin tilanteisiin selvittäessään jotain mysteerejä. Tuli esim. siepatuksi, oli väkivallan ja raiskauksen uhkaa jne. Kirjoissa oli ahdistava tunnelma, mutta silti kahlasin kirjat kauheaa vauhtia läpi. Kansikuvat aiheuttavat vieläkin ahdistuneen olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uinu uinu lemmikkini tuli luettua ihan liian nuorena. Pelkäsin naapurin kissaa pitkään sen jälkeen.
Pieni tulitikkutyttö oli liian surullinen lapselle ja samoin alkuperäinen Pieni Merenneito järkytti etenkin Disneyn siloitellun version jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin todella nuorena Paluu Eedeniin sekä Hollywoodin miehiä ja Hollywoodin naisia -kirjat. Kaikissa kolmessa on kuvattu seksikohtauksia yksityiskohtaisesti ja se oli max. 13-vuotiaalle liikaa.
Oudointa oli, että vanhempani kyllä tiesivät kirjoista ja niiden sisällöstä, mutta eivät kieltäneet.
Vierailija kirjoitti:
Katja-nuortenkirjasarja. Päähenkilö joutui aina vaarallisiin ja oikean elämän uhkaaviin tilanteisiin selvittäessään jotain mysteerejä. Tuli esim. siepatuksi, oli väkivallan ja raiskauksen uhkaa jne. Kirjoissa oli ahdistava tunnelma, mutta silti kahlasin kirjat kauheaa vauhtia läpi. Kansikuvat aiheuttavat vieläkin ahdistuneen olon.
Mä tykkäsin muuten näistä Katja-kirjoista, mutta se raiskausjuttu jätti traumat. Olin niin nuori etten ehkä vielä oikein edes ymmärtänyt mitä raiskaus tarkoitti, joten siksi se oli niin pelottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena todella paljon, koko ajan piti olla kirja kädessä. Sitten lomalla tädin luona loppui omat kirjat kesken ja lainasin kirjahyllystä. Tiikerityttö, tiikerisilmä tai joku sellainen? Nimen perusteella odotin tosiaan kirjan olevan lastenkirja. Joku viidakkoseikkailu. Eipä ollut ei.
Kirjassa kerrotaan, miten tyttö on 6-vuotiaana pahoinpidellyt pienempää lasta, en muista oliko jopa tappanut. Kantavana ideana siinä taisi olla, miten pääsi sitten johonkin erityisesikouluun tms, jossa empaattinen opettaja otti tytön siipiensä suojaan. Siellä esikoulussa mm. kaivoi akvaariokaloilta silmät päästä. Tyttö asui isänsä luona, en muista miksei äiti ollut kuvioissa. Isän veli pääsi vankilasta ja muutti näiden luokse. No sepä olikin sitten pedofiili ja kun ei yhdyntä onnistunut niin eikun leipäveittä kehiin jne.
Todellakaan ei ollut 10-vuotiaalle sopiva kirja. Olin jo silloin itse niin hölmö, etten osannut lopettaa kirjoja kesken. En tajua, miksi täti antoi mun lukea sen. Ilmeisesti ei lapsettomana ihan ymmärtänyt ikääni? Jäi traumat kyllä ja edelleen silloin tällöin palaa mieleen.
Kyllä! Googlen kuvahaun kuvat kirjan kannesta aiheutti kyllä melkosen flashbackin. Huh huh.
Oliko kirja kenties Torey Haydenin Tiikerin lapsi?
Sain Kristiina Pelto-Timperin "Hevosenpuolikas" -kirjan lahjaksi ala-asteikäisenä. (Miksi?) Jo pelkkä kansikuva oli ahdistava, saatikka sitten sisältö. Luin sen silti loppuun.
Luin lapsena tosi paljon, vanhempani eivät taas lainkaan, eivätkä myöskään valvoneet yhtään mitä minä luin. "Kymmenen pientä neekeripoikaa" ym. tuli luettua aivan liian nuorena.😨
Itse sain kunnon traumat ja vuosikausien painajaiset Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjasta. Tuli liian nuorena luettua. Muistan sen tunteen kun pelotti, jännitti ja kiinnosti, ja samaan kukaan tajusi, että ei kannattaisi lukea ja luki silti. Luin sarjan kolmekymppisenä uudestaan ja välillä aina palasi se lapsuuden kokemus päälle ja tunnistin useiden painajaisten alkuperän.
Kärpästen herra oli myös paha, tuota Noidan käsikirjaa ei meidän kirjastossa ollut. Kingin Uinu uinu lemmikkini oli myös 12- vuotiaalle liikaa.
Veljeni Leijonamieli oli vaan ihana, samoin muut Lindgrenit.
Pimeä nousee sarja oli mielestäni loistava. Viisikot myös, niistä ehkä sai traumoja, kun järsi kuivaa näkkileipää ja luki eväsherkuista. 😀
Max ja Moritz. "Pojat joit' ei saatu hyviks on nyt jauhettuina jyviks". Tämän kirjan lainasin 3. luokalla pulpettikirjaksi eli sellaiseksi, jonka saa ottaa esiin pulpetista ja lukea silloin, kun koulutehtävät kultakin tunnilta on tehty. Jessus, että että tuli paha olo tuosta kirjasta. Sain sen luettua loppuun vieläpä juuri ennen ruokatuntia ja marssin ruokalaan kuin jokin zombie. Eipä maistunut ruoka.