Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Kataisen tilaama SININEN kirja Himasen satu kirjapainosta. Oli kallis veronmaksajille ja ei pystynyt edes Kataisen tulevaisuuden suunitelmia näkemään !
Terv. CARUNAN perseestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainasin kirjastosta Samuli Paulaharjun Tunturien yöpuolta. Luulin satukirjaksi. Siinä sitten oli noitaa vainajan ajomiehenä, tuntureissa törmättiin vaikka mihin kauheuksiin, merellä huuteli haamut ja vainajien henget lähtivät mukaan hautausmailta. Hrr!
Pirkko-Liisa Perttulan kauhutarinakirjat koululaisille. Pyörivä pääkallo ja mitä muita näitä oli. Jotkut niistä vei yöunet. Kirjojen alkupään tarinat olivat yleensä lyhyitä ja ainoastaan humoristisia. Ja sitten alkoi vähitellen tulemaan pelottavampia tarinoita. Esimerkiksi yhdessä tarinassa kerrottiin valkoisesta linnusta joka ilmestyi lentelemään sen henkilön pään ympärille joka kuolisi pian.
Yksi tarina ahdisti myös salaperäisellä lopulla. Mies oli matkalla ulkomailla ja joku hämärä tyyppi antoi hänelle lapun jossa luki jotain sen maan kielellä jota mies ei ymmärtänyt. Hän kyseli paikallisilta mutta kukaan ei suostunut kääntämään tekstiä vaan käski hänen lähteä maasta välittömästi. Mies meni meren rannalle ja tuulenpuuska vei lapun hänen kädestään merelle. Tarina päättyi sanoihin "mutta mitä lapussa luki? Sitä emme koskaan saa tietää"
No Raamattuhan se. Äiti mikä on esinahka ja miksi se leikataan? Miksi pappi sanoo perkele koko ajan? Miksi tytöt jonottavat faaraon luokse joka valitsee heistä puolison? Miksi vääräuskoisten perheiden esikoisten tappaminen on oikein?
Insestin hyväksyvät kohdat luettiin vasta teini-ikäisenä.
Seitsemän veljestä. Mielestäni kirja oli käsittämättömän tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noidan käsikirja. Ala-asteen alussa. Pelkäsin sitä, mutta halusin omistaa sen. Pelkäsin, että kuvat herää henkiin, joten se asui isompien kirjojen painojen alla.
Prinsessasadut. Ei mitään samastumispintaa. Tytöt odottelee avuttomina pelastavaa prinssiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadut "Pieni Merenneito", itkin joka kerta.
"Pieni tulitikkutyttö" ja "Ruma ankanpoikanen" molemmat niin surullisia, vaikka jälkimmäinen päättyikin hyvin.
Ei suorastaan traumoja jäänyt. Muistan kuitenkin tunteet, joita ne herättivät. Tämä 1960-luvulla. Eivät olleet "Disney kaunisteltuja", kuten nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse poika juokse, Muumi-kirjat, Veljeni Leijonamieli, Tirlittan ja kaikkien kauheuksien kauheus: Katto-Kassinen 🤮
Minullakin Katto Kassinen aiheutti traumoja. Siis hänhän oli ihan täysi narsisti, joka kiusasi Pikkuveljeä niissä kirjoissa vaikka oli olevinaan tämän ystävä. Lisäksi hän oli aikuinen mies joka kummasti halusi viettää aikaa noin 8-9 vuotiaan pojan kanssa niin eikä se ole hiukan epäilyttävää, että aikuinen haluaa kaveerata lapsen kanssa?
Minulle on edelleen mysteeri, että onko Kassinen oikea vai pelkkä mielikuvitushahmo? Meinaan, että mm. Pikkuveljen vanhemmat näkivät tämän tarinan lopussa, mutta silti "virallisen" tiedon mukaan Kassinen on Pikkuveljen keksimä.
Myös Vaahteramäen Eemelissä Aatu-renki mieluummin vietti aikaa Eemelin kanssa, vaikka Liina-piika suorastaan kerjäsi Aatulta *keppiä*.
Haudatkaa sydämeni Wounded kneehen. Amerikan intiaanien kohtalosta kertoo, oli niin kauhistuttava ja julma että sai itkemään ja järkyttymään sydänjuuriani myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sadut "Pieni Merenneito", itkin joka kerta.
"Pieni tulitikkutyttö" ja "Ruma ankanpoikanen" molemmat niin surullisia, vaikka jälkimmäinen päättyikin hyvin.
Ei suorastaan traumoja jäänyt. Muistan kuitenkin tunteet, joita ne herättivät. Tämä 1960-luvulla. Eivät olleet "Disney kaunisteltuja", kuten nykyään.
Lapsena noi sadut olivat niin outoja (ei mitään samaistumispintaa) joten pelottivat. Samaten 70-luvun iskelmien sanoitukset kun niitä ei ymmärtänyt lapsena. Kammottavaa.
En muista ikää mutta aivan liian nuori lukemaan George Orwellin Eläinten vallankumousta.
Olin varmaan joku 12 silloin, ja se kirja traumatisoi enkä vieläkään pysty sitä lukemaan uudelleen.
Silloinhan en kokonaan ymmärtänyt tarinaa pohjalla, mihin se viittaa. Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KOKO ketju ja kolme samaa kirjaa jokaisella sivulla. huhhuh kun on tylsää saman toistoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse poika juokse, Muumi-kirjat, Veljeni Leijonamieli, Tirlittan ja kaikkien kauheuksien kauheus: Katto-Kassinen 🤮
Minullakin Katto Kassinen aiheutti traumoja. Siis hänhän oli ihan täysi narsisti, joka kiusasi Pikkuveljeä niissä kirjoissa vaikka oli olevinaan tämän ystävä. Lisäksi hän oli aikuinen mies joka kummasti halusi viettää aikaa noin 8-9 vuotiaan pojan kanssa niin eikä se ole hiukan epäilyttävää, että aikuinen haluaa kaveerata lapsen kanssa?
Minulle on edelleen mysteeri, että onko Kassinen oikea vai pelkkä mielikuvitushahmo? Meinaan, että mm. Pikkuveljen vanhemmat näkivät tämän tarinan lopussa, mutta silti "virallisen" tiedon mukaan Kassinen on Pikkuveljen keksimä.
&nbs
Se Kissankulman renki Aatu halusi viettää aikaa mieluummin Eemelin kaltaisen pikkupojan kanssa kuin perheen Liina-piian kanssa. Ja vielä mieluummin pojan kanssa, vaikka perheessä oli tytärkin. Siis Eemelin pikkusisko Iida. Siis jonkinlainen homopedofiili.
Okalinnut oli liian raju minulle, oli kotona kirjahyllyssä. Outoa muutenkin 70-80-l että vanhempien mielestä oli ok katsoa telkkarista mitä vaan ja lukea mitä vaan. Hyvin kontrolloivat ja uskonnolliset vanhemmat, mutta kirjojen ja tvn väkivallan/seksin suhteen raja ei tullut missään vastaan.
Ala-asteikäisenä satukirjat vuorenpeikoista!. Yöllä näin niistä painajaisunia. Koulutehtävänä ylemmällä luokalla luettiin Kärpästen herra ja se aiheutti samoin painajaisia.
Jörö Jukka -kirjan viimeinen runo/tarina Max ja Moritz. Ilkeät pojat (syöttävät kanoille ongenkoukkuja!)kokivat kovan kohtalon:Pojat, joit ei saatu hyviksi on nyt jauhettuna jyviks. Ja oli vielä kuvitettu kirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noidan Käsikirja, piti lainata kun kaikki muutkin olivat sen lukeneet! Taivas että pelotti pitkän aikaa oikaista metsän läpi bussipysäkille aamuhämärässä, ja käydä illalla nukkumaan,... Taisin olla kolmannella luokalla.
Tämä myös, isoveli ja kaverinsa pakottivat minut selailemaan sitä. Olin tokaluokalla. Viime viikolla kun kävin kirjastossa ja näin sen kannen pääkallon, meni kylmät väreet :D Olen 30-vuotias.
Sinulla oli terve reaktio. Minä pelästyin aikuisena liian jännää kirjaa, jonka lapseni toi kirjastosta noin 10-vuotiaana. Hän sanoi, että kirja on pelottava. Päätin katsoa sitä. Kirjassa kuollut tyttö palasi vanhaan kotitaloonsa ahdistelemaan uusia asukkaita. Inhottava juoni.
Veljeni leijonamieli. Siinä veljekset Joonatan ja Kaarle eli Korppu kuolivat ja päätyivät muistaakseni Nangialaan. Siellä kaiken piti olla hyvin, mutta sielläkin hallitsee tyranni nimeltä Tengil. Kirjan lopussa Joonatan on ainakin alaraajoista halvaantunut, kun Tengilin lohikäärmeen puhaltama tulenliekki osui häneen. Korpun täytyi siksi ottaa Joonatan selkäänsä ja hypätä hänen kanssaan alas jyrkänteeltä, jolloin he kuolevat ja päätyvät ilmeisesti oikeasti hyvään paikkaan. Mutta tuo pelotti ja ahdisti minua lapsena, siis ajatus että kuolemankin jälkeen pitäisi kuolla. Minä pelkäsin, että mitä jos oikeastikin kuoleman jälkeen joutuu vielä sittenkin kuolemaan jossain muualla, kuten vaikka Taivaassa, mistä Raamattu kertoo. Vaikka myöhemmin sain tietää, että oikeasti tuo kirja oli Korpun sairastaman taudin aiheuttamaa kuumehouretta ja että kirjan lopussa hän kuolikin oikeasti ja pääsi sitten veljensä Joonatanin luokse, jota hän kaipasi ja joka kuoli kirjan alussa.