Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
En muista kirjoittajaa, enkä kirjan nimeä. Siinä oli kummitusperhe, tyttö oli aave joka jahtasi itkien vesiastiaansa voidakseen peseytyä ja tytön pikkuveli oli kiljuva pääkallo ja äiti oli noita.. Lukeminen jäi kesken ja traumat tuli!
Pelastakaa kummitukset? Muistan lukeneeni tämän mukulana, kun sain kasan äitini vanhoja kirjakerhosta tmv tulleita kirjoja. Kieltämättä vähän silloin kuumotteli. Kirjasta en kyllä enää muista kuin sen, että siinä mainittiin suomalainen, kannelta soittava kummitus. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? Miksi tässä on tuollainen kruunun kuva? Mitä se tarkoittaa?
Ja asiaan, olen lukenut todella paljon lapsuudessa ja nuoruudessa (syntynyt 60-luvulla) enkä ole mistään kirjasta saanut traumoja. Paljon olen lukenut aikuisten kirjoja lapsena ja kokenut jännittäviä hetkiä, mutta traumoja? Ei ole tullut ei.
Täällä yksi lisää, joka on Noidan käsikirjasta traumatisoitunut! Muistan, että kyseinen kirja sisältää okkultismia ja siitä on paljon varoiteltu nuoria, ainakin uskonnollisissa piireissä. Muistan valvoneeni yökausia peläten ruumiistairtautumista ym. Paras oli, kun kerran aikuisena näin kuvan jossain lehdessä kyseisestä kirjasta, valvoin seuraavan yön pelkotilojen kourissa.
Anne Frankin päiväkirja alakoulussa. Kirjastosta sitten etsin vielä lisätietoa....
Ei mitenkään traumatisoinut mutta muistan yhä lapsuudestani kirjan (ehkä runomuodossa?) jonka yksi tarina kertoi kahdesta lapsesta, jotka eksyivät metsään ja paleltuivat sinne. Itse olen lukenut kirjaa 70-luvun lopulla. Muistaako kukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin ala-asteella sellaisen kummituskirjan kuin "Kunhan Helen Tulee" ja tykkäsin kovasti, mutta kaveri joka vinkistäni luki kyseisen kirjan alkoi pelätä ihan hirveästi! Sori Mari.
Tämä kammotti minuakin vaikka kaikkea luinkin:/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kunnon traumat ja vuosikausien painajaiset Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjasta. Tuli liian nuorena luettua. Muistan sen tunteen kun pelotti, jännitti ja kiinnosti, ja samaan kukaan tajusi, että ei kannattaisi lukea ja luki silti. Luin sarjan kolmekymppisenä uudestaan ja välillä aina palasi se lapsuuden kokemus päälle ja tunnistin useiden painajaisten alkuperän.
Kärpästen herra oli myös paha, tuota Noidan käsikirjaa ei meidän kirjastossa ollut. Kingin Uinu uinu lemmikkini oli myös 12- vuotiaalle liikaa.
Veljeni Leijonamieli oli vaan ihana, samoin muut Lindgrenit.
Pimeä nousee-sarja! Olin ihan unohtanut, enkä siis muista ko. sarjasta muuta kuin että suurinpiirtein hiukset pystyssä sitä luin. Onko tämä se kirja/ sarja, missä jengi eksyi talon takana olevaan mystiseen metsään, jossa tapahtui pelottavia ja mystisiä asioita, ja josta ei meinannut päästä millään ulos? Vai sekoitankohan nyt kirjoja.
Uinu, uinu, lemmikkini oli kaamea. Tosin sen verran ikää oli jo, ehkä jotain 14-15, etten monen yön unta menettänyt sitä lukiessa.
Tämä on niin kiva ketju! Hauska tajuta, että niin moni muukin on saanut lapsena säväreitä samoista kirjoista kuin itse.
Metsä-romaanit oli varmaan Robert Holdstockin kirjoja
Kiitos! Niin näköjään oli. Alkumetsän luin ainakin pariin kertaan - jollain tapaa hieman ahdistava, mutta silti kiehtova kirja. Toisenkin osan taisin lukea, mutta jatkoista en ole varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisaruksillani oli joku kirja mikä kertoi japanilaisista/kiinalaisista posliininukeista. Kirjassa posliininuket olivat hyllyllä ja jossain kohti isäposliininukke tippui sieltä ja hajosi palasiksi. Muistan kun rupesin itkemään kun kirja oli niin kammottava. Haluaisin silti tietää mikä kirja oli kyseessä...
Mun suurin trauma koskee heppakirjoja, yhdessä oli joku karmiva ruukun henki tm. mikä aiheutti kuukausitolkulla painajaisia...
Sinänsä uskomatonta, kun luin kuitenkin samaan aikaan Connellyjä, Kingejä, Markiisi de Sadea yms. Olin ikäluokkaa 9-11.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni leijonamieli oli jostain syystä pelottava kirja. Olin noin 10-12 vuotias kun luin sen, enkä voinut lukea sitä loppuun, koska loppu oli liian kamala, siis se kun lohikäärmeen(?) sylkemä liekki oli polttanut Joonatania, joka oli halvaantumassa ja Kaarlen eli Korpun ainoa tapa pelastaa tämä oli ottaa tämä selkäänsä ja hypätä tämän kanssa joltain kallionkielekkeeltä alas kuolemaan ja että Korppu myös oli tekemässä sen. Se vain oli liian ahdistava ajatus, että ensin Joonatanin ja Korpun oli kuoltava maan päällä ja sitten vielä uudestaan sielläkin maailmassa, johon he pääsivät, Nagiala vai mikä se nyt oikein oli.
Sitten aikuisena luin jostain, että Korppu ei ollutkaan oikeasti kuollut siihen tautiinsa, mikä hänellä oli, käsitykseni mukaan hänellä oli ollut riisitauti (jonka vuoksi hänellä on länkisääret) ja hän oli kuolemassa tuberkuloosiin eli keuhkotautiin. Se, että hän luuli päässeensä Joonatanin luokse sinne Nagialaan tai mikä paikka se nyt olikaan ja kaikki ne seikkailut siellä olivatkin vain hänen jonkinlaista kuumehourettaan ja että hän kuoli vasta kirjan lopussa oikeasti kuvitellessaan hyppäävänsä sieltä kielekkeeltä Joonatan selässään. Kaiken kaikkiaan se on ahdistava kirja, kun sitä näin aikuisenakin ajattelee ja minua kyllä ihmetyttää, kun jotkut tässä ketjussa kertovat, että sitä oli luettu heille ihan pieninä, jo ennen kouluikää. Ei ihme, että jos moni on saanut siitä traumoja.
Neiti etsivät-sarja sekä Pekka Töpöhäntä, jota kiusasivat Pilli ja Pulla ja Monni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaveiden atlas (https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1788903)
"Lastenkirjat" ja paskanmarjat. Näin sitä päätöntä kummituskoiraa jokaisessa puskassa ja nurkan takana monta viikkoa, kun luin kirjan.
Meillä oli myös Manaaja -kirja ja pelkäsin sitä ihan kamalasti, kun siinä oli Reganin kuva kannessa. En tosin ikinä lukenut sitä ennen teini-ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lea Pennasen Jättimetsä. En muista kirjasta mitään, mutta siitä jäi ikuisesti sellainen trauma etten uskaltanut koskea kirjaan tai edes heittää sitä pois. Ilmeisesti olen sen lopulta heittänyt mäkeen, sillä sitä ei ole näkynyt missään. Enpä silti yllättyisi jos se on aamulla peilikaapissa kun kuulee, että olen kirjoittanut siitä pahaa...
Kirjan nimeä en muista, mutta siinä pahoinpideltiin eräs hahmo aika ällöttävin detaljein. Mm. tyypin kalu vedettiin ulos hänen housuistaan kun hän makasi lattialla ja pahoinpitelijä hyppäsi sen päälle (kovapohjaiset kengät jalassa, tietty). Tuo kohta häiritsi minua varhaisteiniä niin, että suljin kirjan enkä lukenut sitä loppuun.
Kuinkas sitten kävikään? -kirjasta se imurikohta.
"Imurin kita hirmuinen nielaisi Muumipeikon sen, ja maito, Mymmelikin pien sai letkuun mennä saman tien!
Pimeää, kylmää - tukehtuu, vain pölyä kun nielee suu! Lens Mymmeli ja maitokin, sai pelko peikon sekaisin - hän huutaa mammaa, raukka tuo, ei ääni kanna mamman luo..."
Luoja. :D
Melkein kaikki jo mainitut kirjat sekä sarjakuva Hiroshimasta... muistan vieläkin kohtauksen jossa jonkun iho sulaa pois.
Jostain luin, että kirjoille ei laiteta ikärajoja, koska ne eivät voi traumatisoida samalla tavalla kuin elokuvat. Näinköhän?
Vierailija kirjoitti:
Sisaruksillani oli joku kirja mikä kertoi japanilaisista/kiinalaisista posliininukeista. Kirjassa posliininuket olivat hyllyllä ja jossain kohti isäposliininukke tippui sieltä ja hajosi palasiksi. Muistan kun rupesin itkemään kun kirja oli niin kammottava. Haluaisin silti tietää mikä kirja oli kyseessä...
Tämä kuulostaa etäisesti tutulta. Olisiko Netta Waldenin kirja?
Joku pieni paksu kirja, jossa eri tarinoita ja niistä erityisesti tarina jostain Siniparrasta, joka tappoi vaimojaan. Jäänyt mieleen, että oli lapsen mielelle aika karmaiseva tarina.