Lue keskustelun säännöt.
"Anna on käynyt 77 kertaa ekoilla treffeillä kahden vuoden aikana!"
05.09.2017 |
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Kahdessa vuodessa? Mä teen aktiivisesti alotteita joka viikko ja silti en ole lähelläkään
M30
"Sehän on eri asia!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa vaikealta ja ahdistavalta.
En ole itse ollut koskaan varsinaisilla treffeillä. Olen edelleen yhdessä ensimmäisen poikaystäväni kanssa, tapasimme lukiossa, hän ihastui minuun ja minä sitten häneen. Sillä selvä.
Siltä varalta jos joskus sinkuksi jään, ei kyllä paljon houkuta ajatus elämisestä noilla "markkinoilla". Tosi tympeän kuuloista ihmisshoppailua, kilpailuttamista ja tyytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
En ole koskaan tuntenut tarvetta tehdä kokonaista sukupuolta koskevia yleistyksiä yhden, nirsoudestaan jo kuuluisaksi käyneen henkilön perusteella, joten en ole myöskään koskaan ajatellut, montako parisuhdetta syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita kuin tämä Anna. En ymmärrä miksi moista pitäisi miettiä, kun suurin osa sen enempää miehistä kuin naisistakaan tuskin on yhtä ronkeleita.
En tosin itsekään olisi halunnut miestä, joka olisi kelpuuttanut suhteeseen kenet tahansa, ja joka seurustelisi minun kanssani vain siksi, että kunhan on joku. Olen kuitenkin sen verran "ronkeli" että itse pariudun rakkaudesta ja samaa edellytän mieheltäkin. En seurustelisi miehen kanssa, josta en välitä sen enempää kuin kenestä tahansa muustakaan miehestä, enkä halua myöskään olla "ihan sama kuka nainen" omalle miehelleni. Onneksi olen löytänyt miehen, joka on kuitenkin sen verran "uniikki lumihiutale", että rakastan juuri häntä ja näen hänessä jotain sen verran spesiaalia muihin miehiin verrattuna, että haluan nimenomaan hänet. Ilman tällaista tunnetta olisin sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Kyllä minä ainakin pyrin ottamaan se toisen "hyvyydestä" eli siitä olemmeko me sopivia kumppaneita ennen kuin harkitaan mitään parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Naiset ottavat eroja juuri siksi, että huomaavat olevansa miehilleen "vain joku". Miehelle on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, oletko Mäkisen Liisa, Virtasen Pirkko vai Lahtisen Jaana. Kunhat olet joku. Naiselle ei suhteeseen riitä, että hän on "vain joku".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mietityttää kuinka hyvin Anna on tutustunut noihin miehiin ennen treffejä. Kuvittelisin, että mitä enemmän tutustuu ennen treffejä, niin sitä vähemmän tulee huteja.
Näin minäkin sen ajattelen. Olin tinderissä varmaan vuoden ja siinä ajassa kahdet treffit ja se riitti löytämään oikean miehen. Käytin siis hyvin paljon aikaa siihen että otin keskutelemalla selville kannattaako edes nähdä.
Ja kuten täälläkin tuli ilmi niin useille miehille treffit=seksiä ja tällä tavalla sai ne kaikki katsottua pois.Keskustelu ennen tapaamista on yleensä ajanhukkaa. Syntyy vain kohtuuttomia odotuksia, joihin toinen ei pysty vastaamaan. Parempi vain tavata pian, jotta näkee, onko sitä kemiaa.
Pystyykö täysin tuntematonta kohtaan ensitapaamisella tuntemaan kemiaa? Vai puhutko nyt vain siitä seksin hakemisesta? Miksi tuhlata aikaa siihen että tapaa ihmisen jonka seura ei kiinnosta kun sen voisi selvittää etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
En ole koskaan tuntenut tarvetta tehdä kokonaista sukupuolta koskevia yleistyksiä yhden, nirsoudestaan jo kuuluisaksi käyneen henkilön perusteella, joten en ole myöskään koskaan ajatellut, montako parisuhdetta syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita kuin tämä Anna. En ymmärrä miksi moista pitäisi miettiä, kun suurin osa sen enempää miehistä kuin naisistakaan tuskin on yhtä ronkeleita.
En tosin itsekään olisi halunnut miestä, joka olisi kelpuuttanut suhteeseen kenet tahansa, ja joka seurustelisi minun kanssani vain siksi, että kunhan on joku. Olen kuitenkin sen verran "ronkeli" että itse pariudun rakkaudesta ja samaa edellytän mieheltäkin. En seurustelisi miehen kanssa, josta en välitä sen enempää kuin kenestä tahansa muustakaan miehestä, enkä halua myöskään olla "ihan sama kuka nainen" omalle miehelleni. Onneksi olen löytänyt miehen, joka on kuitenkin sen verran "uniikki lumihiutale", että rakastan juuri häntä ja näen hänessä jotain sen verran spesiaalia muihin miehiin verrattuna, että haluan nimenomaan hänet. Ilman tällaista tunnetta olisin sinkku.
Luuletko löytäneesi ainoan miehen jonka kanssa olisit voinut tuntea noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Kyllä minä ainakin pyrin ottamaan se toisen "hyvyydestä" eli siitä olemmeko me sopivia kumppaneita ennen kuin harkitaan mitään parisuhdetta.
Kaikki tekevät noin, mutta sanoinkin, että se tulee toden teolla vasta parisuhteessa ilmi. Esim. osaako hän riidellä rakentavasti, onko mustasukkainen, miten hän toimii ollessasi kipeä yms. Ei se rugby-pelaajan vartalo paljon arkielämässä loppupeleissä vaikuta, ja saattaa kadotakin parisuhteessa hyvinkin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Kyllä minä ainakin pyrin ottamaan se toisen "hyvyydestä" eli siitä olemmeko me sopivia kumppaneita ennen kuin harkitaan mitään parisuhdetta.
Kaikki tekevät noin, mutta sanoinkin, että se tulee toden teolla vasta parisuhteessa ilmi. Esim. osaako hän riidellä rakentavasti, onko mustasukkainen, miten hän toimii ollessasi kipeä yms. Ei se rugby-pelaajan vartalo paljon arkielämässä loppupeleissä vaikuta, ja saattaa kadotakin parisuhteessa hyvinkin nopeasti.
Se ongelma tulee vain niille muutamille jotka etsivät kumppania ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Naiset ottavat eroja juuri siksi, että huomaavat olevansa miehilleen "vain joku". Miehelle on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, oletko Mäkisen Liisa, Virtasen Pirkko vai Lahtisen Jaana. Kunhat olet joku. Naiselle ei suhteeseen riitä, että hän on "vain joku".
Idea onkin juuri siinä, että ne yhteiset kokemukset ja yhdessä vietetty aika tekevät teistä toisillenne erityiset. "Jossain alla maan, ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan", sanoi Juha Tapio. Mäkisen Liisa on joku Mäkisen Liisa vain suhteen alussa, sitten hänestä tulee The Mäkisen Liisa - ainutlaatuinen nainen, jota ei voi kukaan Pirkko tai Jaana korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On naisia kuten Anna, jotka tietävät mitä haluavat ja eivät tyydy vähempään ja
on naisia jotka panevat miestä kun miestä joka vähän vilkaisee sinnepäinkään..ja sit on 3 lasta kolmelle isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Naiset ottavat eroja juuri siksi, että huomaavat olevansa miehilleen "vain joku". Miehelle on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, oletko Mäkisen Liisa, Virtasen Pirkko vai Lahtisen Jaana. Kunhat olet joku. Naiselle ei suhteeseen riitä, että hän on "vain joku".
Idea onkin juuri siinä, että ne yhteiset kokemukset ja yhdessä vietetty aika tekevät teistä toisillenne erityiset. "Jossain alla maan, ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan", sanoi Juha Tapio. Mäkisen Liisa on joku Mäkisen Liisa vain suhteen alussa, sitten hänestä tulee The Mäkisen Liisa - ainutlaatuinen nainen, jota ei voi kukaan Pirkko tai Jaana korvata.
Ja sitten kun se Liisa ei ollutkaan sopiva eikä näin käynyt ja tulee ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On naisia kuten Anna, jotka tietävät mitä haluavat ja eivät tyydy vähempään ja
on naisia jotka panevat miestä kun miestä joka vähän vilkaisee sinnepäinkään..ja sit on 3 lasta kolmelle isälle.
Eli naiset saa suoraan jaettua kahteen ryhmään. Paljon treffeillä käyvät l*rtot ja ne l*rtot joita saa helposti. Ootte te vaan ihania miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan oon käynyt saman verran mutta kuudessa vuodessa. Oon ollut suhteissa, mutta aina on tullut vastaan väkivaltaa, päihteitä, luonnevikoja tai mut on jätetty.
Nyt en enää käy, nainen pärjää kyllä itsekseenkin. Otin pari kissaa.
Joko en oo tarpeeksi ronkeli, tai oon idarimagneetti tai muuten ääliö.
Pitäköön tunkkinsa...77 miestä joissa pahat viat ja sinussa ei mitään. Huh, ootte te naiset laadukkaita ja ihania meidän miesten rinnalla!
Ei tuossa puhuttu mistään vioista vaan siitä ettei sopinut Annalle. Ehkä tämä nainen ei halua mitään pätkäsuhteita vaan yhden ainoan loppuelämäksi.
Voihan sen noinkin naamioida. Siis sen, että valtaosa miehistä on Annan mielestä ihan laaduttomia! Ja monen muunkin naisen mielestä. 80% miehistä on naisten mielestä keskimääräistä rumempia.
Miksi tunnet noin paljon vihaa naisia kohtaan?
Koska naisten mielestä 80% miehistä ovat keskimääräistä rumempia (mahdottomuus), eivätkä suostu tunnustamaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Naiset ottavat eroja juuri siksi, että huomaavat olevansa miehilleen "vain joku". Miehelle on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, oletko Mäkisen Liisa, Virtasen Pirkko vai Lahtisen Jaana. Kunhat olet joku. Naiselle ei suhteeseen riitä, että hän on "vain joku".
Idea onkin juuri siinä, että ne yhteiset kokemukset ja yhdessä vietetty aika tekevät teistä toisillenne erityiset. "Jossain alla maan, ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan", sanoi Juha Tapio. Mäkisen Liisa on joku Mäkisen Liisa vain suhteen alussa, sitten hänestä tulee The Mäkisen Liisa - ainutlaatuinen nainen, jota ei voi kukaan Pirkko tai Jaana korvata.
Ja sitten kun se Liisa ei ollutkaan sopiva eikä näin käynyt ja tulee ero.
Tietenkin tulee ja pitääkin tulla, mutta en usko, että sitä yhteensopivuutta saa mitenkään muuten selville kuin kokeilemalla. Ja pitkistäkin parisuhteista erotaan, kun ihmiset (sekä kumppani että itse) ja tilanteet muuttuvat. Ei tähän kai mitään patenttiratkaisua ole, mutta jos on käynyt ensitreffeillä 77 kertaa, pisteyttää kaikki treffikumppaninsa ominaisuuksien mukaan ja pistää paljon painoarvoa ulkonäölle, niin ei tuossa minusta olla parisuhdetta etsimässä vaan jotain näyttelyesinettä, jota esitellä tutuille ja tuntemattomille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Naiset ottavat eroja juuri siksi, että huomaavat olevansa miehilleen "vain joku". Miehelle on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, oletko Mäkisen Liisa, Virtasen Pirkko vai Lahtisen Jaana. Kunhat olet joku. Naiselle ei suhteeseen riitä, että hän on "vain joku".
Idea onkin juuri siinä, että ne yhteiset kokemukset ja yhdessä vietetty aika tekevät teistä toisillenne erityiset. "Jossain alla maan, ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan", sanoi Juha Tapio. Mäkisen Liisa on joku Mäkisen Liisa vain suhteen alussa, sitten hänestä tulee The Mäkisen Liisa - ainutlaatuinen nainen, jota ei voi kukaan Pirkko tai Jaana korvata.
Ja sitten kun se Liisa ei ollutkaan sopiva eikä näin käynyt ja tulee ero.
Niinkin voi tietysti käydä. Silti, välillä tulee mietittyä, että kummassakohan tapauksessa eron riski on suurempi: silloin kun aluksi ollaan vain Mäkisiä ja Virtasia, "jotkut vaan", epätäydellisiä mutta riittävän hyviä ja lähdetään siltä pohjalta rakentamaan yhteistä tulevaisuutta se kummankin epätäydellisyys huomioon ottaen vai silloin kun löytyy se "täydellinen" jonka odotetaan olevan yhtä täydellinen myös ne seuraavat 50 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mietityttää kuinka hyvin Anna on tutustunut noihin miehiin ennen treffejä. Kuvittelisin, että mitä enemmän tutustuu ennen treffejä, niin sitä vähemmän tulee huteja.
Näin minäkin sen ajattelen. Olin tinderissä varmaan vuoden ja siinä ajassa kahdet treffit ja se riitti löytämään oikean miehen. Käytin siis hyvin paljon aikaa siihen että otin keskutelemalla selville kannattaako edes nähdä.
Ja kuten täälläkin tuli ilmi niin useille miehille treffit=seksiä ja tällä tavalla sai ne kaikki katsottua pois.Keskustelu ennen tapaamista on yleensä ajanhukkaa. Syntyy vain kohtuuttomia odotuksia, joihin toinen ei pysty vastaamaan. Parempi vain tavata pian, jotta näkee, onko sitä kemiaa.
Pystyykö täysin tuntematonta kohtaan ensitapaamisella tuntemaan kemiaa? Vai puhutko nyt vain siitä seksin hakemisesta? Miksi tuhlata aikaa siihen että tapaa ihmisen jonka seura ei kiinnosta kun sen voisi selvittää etukäteen?
Näin juuri. On ihmisiä, joille kemia on tuoksuja ja makuja, mutta mulle riittää jo ihan vain keskustelu esim Skypessä, kun webbikamerat on päällä. Kun tutustuu toiseen näin, ei ole koskaan käynyt niin, että livetapaamisessa mielipiteeni olisi muuttunut.
Deittipalstat ovat täynnä tuollaisia annoja kaikissa ikäluokissa.
Tämä pitää varmasti paikkansa. Miehillä on paljon vähemmän odotuksia, millaista parisuhteessa elämisen pitäisi olla, kuin naisilla. Mies voi olla hyvinkin tyytyväinen parisuhteeseen, joka naisen mielestä on kaikkea muuta kuin hyvä.