Soittaisinko äidille ja kertoisin, miten kuormittava hän oli kun olin hänen valtansa alla?

Vierailija kirjoitti:

Viime viikonloppuna modet poistivat sun viestiketjut, kun jatkoit haukkumistasi päivästä toiseen. Taitaa olla nyt kaksi vuotta ensimmäisestä kirjoituksestasi. Ja ihan samanlaisena on juttu jatkunut rakas kivikissaäiti.

Viime viikonloppuna? En mielestäni keskustellut täällä silloin. Ja mitkä viestiketjut? Välillä menee niin, että modet antaa niiden olla, kunnes yhtään viestejä ei enää tule ja poistavat ne sitten, mikä on täysin ok.

ap

Ei kun oikeasti. Älä soita. Katkaise yhteydet häneen toistaiseksi. Sitten kun olet löytänyt sen ihan oikean oman itsesi, voit lähettää hänelle viestiä. Älä kuitenkaan soita silloinkaan, äläkä mene tapaamaan ilman luotettavaa tukihenkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan kertonut äidille, koska hän halusi niin kovasti olla paras mahdollinen äiti. Ei vain onnistunut siinä kovin hyvin... Mutta mä ymmärrän, että hän oli itse saanut sellaisen kasvatuksen, ettei niillä lähtökohdilla, yhdistettynä hänen luonteeseensa, välttämättä tule kovin hyvää tulosta.

Toki jätin kertomatta myös siksi, että siitä olisi tullut aivan hirveä riita, eikä mikään olisi silti muuttunut.

Olen itse selvinyt omaa elämääni parempaan suuntaan. 

On ehkä hiukan eri asia, jos äitisi silloin kuuntelee sinuakin edes joskus, vai?

ap

Äiti on kuollut. En usko, että kuuntelee. Mutta mulla on nyt täysi vapaus tehdä elämälläni just mitä haluan.

Tarkoitin tätä: "hän halusi niin kovasti olla paras mahdollinen äiti". Eli kun olitte kanssakäymisissä kun olit hänen valtansa alla ja lapsi.

ap

Niin? Äidin käsitys tästä oli se, että tehdään lapsesta tietynlainen, jotta kaikki näkevät, miten hyvä äiti hänellä on. Harmi, että se oli aikana kaukana siitä, mitä mä oikeasti olin.

Joo joo, mulla oli samaa, totta kai, narsistiset äidit. Mutta kuunteliko sun äiti koskaan sinua, kun sanoit, että olet selvinnyt parempaan suuntaan, niin hän ainakin jätti sulle tilaa mennä suuntaan, jota hän i määrää siis. Kuunteli siis tavallaan jonkin verran, eikä siinäkin vaiheessa kulkenut perässäsi määräilemässä.

En osannut sanoa äidilleni, että "älä sano mulle, mitä tehdä", koska kukaan ei ollut koskaan antanut mulle tukea panna äidille hanttiin ja ei syyllistyä siitä, että olen itse vain vaikea.

ap

Mä vaan hankkiuduin lopulta hänestä niin kauas, että ei päässyt tulemaan perässä.

Eikö hän jatkanut mitätöintiäsi pääsi sisällä, minne menitkin? Mulla oli niin. Aivan turha tehdä mitään, äiti oli jo tehnyt kaikesta tiettäväksi, että en ole hyvä ihminen.

ap

Todennäköisesti aloittaja on ollut erittäin haasteellinen persoona jo pienestä alkaen ja äidin voimavarat on kulutettu loppuun. Äiti on ollut todennäköisesti aloittajan vuoksi jaksamisensa äärirajoilla vuosikausia.

Asiat ovat erilaisia mistä näkökulmasta niitä tarkastelee.

Soita ja sano, että rakastat häntä. Pääset vihastasi ja saat rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti aloittaja on ollut erittäin haasteellinen persoona jo pienestä alkaen ja äidin voimavarat on kulutettu loppuun. Äiti on ollut todennäköisesti aloittajan vuoksi jaksamisensa äärirajoilla vuosikausia.

Asiat ovat erilaisia mistä näkökulmasta niitä tarkastelee.

Kuule mun äidin elämän isoimmat haasteet eivät todellakaan liity minuun millään lailla. Silti ne asiat on purettu minuun ja syyllistetty minut ja kuormitettu minut niillä. Tajuatko?

ap

Kivikissaäiti, olet jo 45v, sinulla on kaksi kouluikäistä lasta ja hyvä mies, joka hoitaa teillä lapset ja kodin. Josko voisit unohtaa ne lapsena kuulemasi moitteet siitä, että et ollut siivonnut tai vastaavaa. Mitään oikeasti pahaahan ei tapahtunut. Sinulla on terapeutti, lääkitys, oma yksiö, johon vetäytyä, olet hyväosainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Soita ja sano, että rakastat häntä. Pääset vihastasi ja saat rakkautta.

En saa, äiti on vaan ihan että ahh, ai jaa, ihanaa ja jatkaa seuraavaan asiaan. Li ottaa hienosti vastaan ja seuraavassa hetkessä taas kiukuttelee, miten minussa on kaikki väärin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soittanut. Rankkaa se oli. Vasta sen jälkeen pystyin vähitellen antamaan anteeksi äidilleni. Ymmärrän, ettei äidin omakaan elämä ole helppoa ollut. Nyt välit äitiin ovat etäiset, mutta olemme puheväleissä. En kuitenkaan puhu hänelle omista enkä perheeni sisäisistä asioista.

Minusta tuollainen on surullista. Oma tytär voi huonosti omassa perhe-elämänvaiheessaan, eikä äitiä vois aidosti paskaakaan enempää kiinnostaa, että auttais, tukis tai tekisi yhtikäs mitään lapsensa hyväksi.

ap

Olen sen surun käsitellyt, ja päässyt elämässäni eteenpäin. Toki minulla on oma sairauteni, johon tarvitsen tukea, mutta tiedän, ettei äitini pystyisi minua siinä tukemaan. Minusta olisi kohtuutonta edes vaatia häneltä sitä. Minulla on elämässäni ihmisiä, jotka pystyvät ja haluavat tukea minua.

Oletko nyt varma, että olet päässyt eteenpäin?

En ole ap, vaan yksi, joka väittelee hänen kanssaan. Oma sairauteni ei johdu lapsuuteni traumoista. Niistä olen päässyt jo aikaa sitten yli. AP sensijaan näyttää uskovan, ettei voi päästä yli lapsuutensa traumoista ennen kuin hänen äitinsä muuttuu ihanneäidiksi.

En minä niinkään ajattele, en vain ole saanut mistään apua siihen, mitä minulle on tehty.

ap

Et sinä sitä apua ainakaan äidiltäsi saa.

Äitisi on ihminen virheineen kaikkineen kuten kaikki meistä. Voit jatkaa jankutustasi tai pyrkiä parantamaan suhdetta äitiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soittanut. Rankkaa se oli. Vasta sen jälkeen pystyin vähitellen antamaan anteeksi äidilleni. Ymmärrän, ettei äidin omakaan elämä ole helppoa ollut. Nyt välit äitiin ovat etäiset, mutta olemme puheväleissä. En kuitenkaan puhu hänelle omista enkä perheeni sisäisistä asioista.

Minusta tuollainen on surullista. Oma tytär voi huonosti omassa perhe-elämänvaiheessaan, eikä äitiä vois aidosti paskaakaan enempää kiinnostaa, että auttais, tukis tai tekisi yhtikäs mitään lapsensa hyväksi.

ap

Olen sen surun käsitellyt, ja päässyt elämässäni eteenpäin. Toki minulla on oma sairauteni, johon tarvitsen tukea, mutta tiedän, ettei äitini pystyisi minua siinä tukemaan. Minusta olisi kohtuutonta edes vaatia häneltä sitä. Minulla on elämässäni ihmisiä, jotka pystyvät ja haluavat tukea minua.

Oletko nyt varma, että olet päässyt eteenpäin?

En ole ap, vaan yksi, joka väittelee hänen kanssaan. Oma sairauteni ei johdu lapsuuteni traumoista. Niistä olen päässyt jo aikaa sitten yli. AP sensijaan näyttää uskovan, ettei voi päästä yli lapsuutensa traumoista ennen kuin hänen äitinsä muuttuu ihanneäidiksi.

En minä niinkään ajattele, en vain ole saanut mistään apua siihen, mitä minulle on tehty.

ap

Et sinä sitä apua ainakaan äidiltäsi saa.

Eeen. Toi onkin enemmän rankaisunhalua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on ihminen virheineen kaikkineen kuten kaikki meistä. Voit jatkaa jankutustasi tai pyrkiä parantamaan suhdetta äitiisi.

Mitä sä oikein sekoilet, ei mun tarvitse parantaa tai muuttaa suhdetta äitiini millään lailla, vaan itseeni. Minkä äiti on tuhonnut. Tai estänyt kehittymästä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soittanut. Rankkaa se oli. Vasta sen jälkeen pystyin vähitellen antamaan anteeksi äidilleni. Ymmärrän, ettei äidin omakaan elämä ole helppoa ollut. Nyt välit äitiin ovat etäiset, mutta olemme puheväleissä. En kuitenkaan puhu hänelle omista enkä perheeni sisäisistä asioista.

Mä soitin kans.

Kännissä.

En voinut selvinpäin.

Helpotti ihan hitokseen ja meillä on nyt hyvät välit.

Loppui se riistäminen hänen kohdaltaan siihen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soittanut. Rankkaa se oli. Vasta sen jälkeen pystyin vähitellen antamaan anteeksi äidilleni. Ymmärrän, ettei äidin omakaan elämä ole helppoa ollut. Nyt välit äitiin ovat etäiset, mutta olemme puheväleissä. En kuitenkaan puhu hänelle omista enkä perheeni sisäisistä asioista.

Mä soitin kans.

Kännissä.

En voinut selvinpäin.

Helpotti ihan hitokseen ja meillä on nyt hyvät välit.

Loppui se riistäminen hänen kohdaltaan siihen...

Hienoa teille. Sun äiti ei selkeästikään ole luonnehäiriöinen tai narsisti, vain viallinen ihminen, mikä on normaalin piirissä ja useimmiten korjattavissa ne tehdyt virheet ja vääryydet anteeksiannolla ja -pyynnöllä tms.

ap

Kivikissaäiti taas jatkaa omahyväistä marinaansa ja meidän kuormittamistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan kertonut äidille, koska hän halusi niin kovasti olla paras mahdollinen äiti. Ei vain onnistunut siinä kovin hyvin... Mutta mä ymmärrän, että hän oli itse saanut sellaisen kasvatuksen, ettei niillä lähtökohdilla, yhdistettynä hänen luonteeseensa, välttämättä tule kovin hyvää tulosta.

Toki jätin kertomatta myös siksi, että siitä olisi tullut aivan hirveä riita, eikä mikään olisi silti muuttunut.

Olen itse selvinyt omaa elämääni parempaan suuntaan. 

On ehkä hiukan eri asia, jos äitisi silloin kuuntelee sinuakin edes joskus, vai?

ap

Äiti on kuollut. En usko, että kuuntelee. Mutta mulla on nyt täysi vapaus tehdä elämälläni just mitä haluan.

Tarkoitin tätä: "hän halusi niin kovasti olla paras mahdollinen äiti". Eli kun olitte kanssakäymisissä kun olit hänen valtansa alla ja lapsi.

ap

Niin? Äidin käsitys tästä oli se, että tehdään lapsesta tietynlainen, jotta kaikki näkevät, miten hyvä äiti hänellä on. Harmi, että se oli aikana kaukana siitä, mitä mä oikeasti olin.

Joo joo, mulla oli samaa, totta kai, narsistiset äidit. Mutta kuunteliko sun äiti koskaan sinua, kun sanoit, että olet selvinnyt parempaan suuntaan, niin hän ainakin jätti sulle tilaa mennä suuntaan, jota hän i määrää siis. Kuunteli siis tavallaan jonkin verran, eikä siinäkin vaiheessa kulkenut perässäsi määräilemässä.

En osannut sanoa äidilleni, että "älä sano mulle, mitä tehdä", koska kukaan ei ollut koskaan antanut mulle tukea panna äidille hanttiin ja ei syyllistyä siitä, että olen itse vain vaikea.

ap

Mä vaan hankkiuduin lopulta hänestä niin kauas, että ei päässyt tulemaan perässä.

Eikö hän jatkanut mitätöintiäsi pääsi sisällä, minne menitkin? Mulla oli niin. Aivan turha tehdä mitään, äiti oli jo tehnyt kaikesta tiettäväksi, että en ole hyvä ihminen.

ap

Jatkoi, tietysti. Viimeistään siinä äidin kuolinvuoteella tuli kuitenkin ihan selväksi, että mun pitää itse hoitaa itseni ja elää näitten asioiden kanssa parhaan kykyni mukaan. Äiti jatkoi omalla linjallaan hamaan loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti taas jatkaa omahyväistä marinaansa ja meidän kuormittamistaan.

Miksi otat taakkaa vastaan?

ap